”Sijoitukseni hinnalla ei saisi 30 neliön asuntoa Helsingistä”, Kirsi kertoo maakaupoistaan Kolumbiassa. Kuva: Liisa Valonen
”Sijoitukseni hinnalla ei saisi 30 neliön asuntoa Helsingistä”, Kirsi kertoo maakaupoistaan Kolumbiassa. Kuva: Liisa Valonen

Aiemmin Kirsi Salo opasti ihmisiä vaurastumaan, nykyään hän haluaa elää rahasysteemin ulkopuolella. Seuraavaksi Kirsi rakentaa oman yhteisön Kolumbiaan.

No nyt sitä miestä tarvittaisiin.

Hyvinvointivalmentaja Kirsi Salon, 50, luona Helsingin Laajasalossa kissat ovat rikkoneet ­kotipihan portin ja livahtaneet omille teilleen. Toinen kissoista istuu nyt talteen napattuna naapurin saunassa odottamassa kotiinpääsyä. Toisen haavoja hoidetaan eläinlääkärissä sen saatua köniinsä tappelussa.

Kissat pitäisi ehtiä hakea kotiin ja porttikin korjata ennen kuin ne keksivät taas karata omille teilleen.

Kirsin kanssa olisi syytä olla muutakin kuin käsistään kätevä remonttimies. Pitäisi olla mielellään myös henkistynyt, herkkä ja hyvässä kunnossa; kovaa kuntoa tarvitaan Kirsin uudessa kotimaastossa kolumbialaisten vuorten rinteillä.

Nuo vuoret ovat tällä hetkellä Kirsin suurin intohimo ja innostuksen kohde.

– Ehkä elämässäni ei olekaan nyt miestä, koska rakastan niitä vuoria niin paljon, Kirsi nauraa.

Tantran pehmentämä

”Sen jälkeen kun erosin poikieni isästä kuutisen vuotta sitten, olen viettänyt enimmäkseen aikaa itsekseni lasten kanssa. Minulla on ollut vain kaksi ihmissuhdetta, melko lyhyitä molemmat. Viihdyn hyvin yksin, mutta aika ajoin kaipaan läheisyyttä ja yhdessä nauramista. Ovathan miehet parhaimmillaan aivan ihania.

Olen opiskellut tantraa, mutta nyt intensiivisimmät tantravuoteni ovat ohi. Vain sen ydinajatus jäi elämääni: emotionaalinen herkkyys ja autenttisuus, se, että tunnen syvästi enkä pelkää sitä.

Tantra tarkoittaa paljon muutakin kuin makuuhuonetta. Ihmissuhteessa se on sitä, ettei takerruta toiseen ja että itsestä näytetään kaikki värit heti tutustuessa. Voin mennä treffeille meikittä ja tukka pystyssä ja listata miehelle syyt, miksi hän todennäköisesti jättäisi minut: olen vaatelias, vähän päällepäsmäri ja uskon tekeväni monta asiaa paremmin kuin hän.

”En esitä sellaista, josta uskon miehen tykkäävän, vaan tuon itseni suhteeseen sellaisena kuin olen.”

En esitä sellaista, josta uskon miehen tykkäävän, vaan tuon itseni suhteeseen sellaisena kuin olen. Ihminen, joka tiedostaa ja tuntee itsensä, on pehmeämpi ja kiinnostavampi kumppani.

Tantra vaikutti voimakkaasti myös seksuaalisuuteeni, siihen millainen olen ja mihin enää tyydyn intiimissä suhteessa. Minulle intiimiys on henkinen kokemus. Miehen ei tarvitse osata tantraa, mutta hänen pitää uskaltaa olla emotionaalisesti auki ja läsnä. En kestä ympäristöä, jossa keskitytään vain fyysisyyteen ja johon tuodaan vanhat pelot ja epävarmuudet.

Tantralla on vähän kaksipiippuinen kaiku. Jos mainitsen opiskelleeni sitä, osa miehistä kiinnostuu kovasti, osa lähtee juosten karkuun. Työssäni hyvinvointivalmentajana yhdistän joitakin tantrisen filosofian metodeja muihin työkaluihin.”

Itkisitkö onnesta?

”Olen tehnyt urallani jyrkkiä käännöksiä. Olen seikkailijaluonne ja minulla on herkät sensorit sille, miten hyvin voin tai viihdyn. Kun työssä tulee piste, etten enää tunne kukoistavani tai valoni sammuu, sanon rohkeasti kiitos ja siirryn eteenpäin. Usein olen lähtenyt tietämättä mihin ja vain luottaen, että jotain minulle tarkoitettua tulee eteen. Aina on tullut.

En valinnut hyvinvointialaa, se valitsi minut. Olin jo muutaman kerran kieltäytynyt Valmentamon hyvinvointivalmentajakoulutuksesta, kunnes lopulta innostuin. Koulutus olikin tärkeintä, mitä olen elämässäni saanut. Se muutti minut ja ajatteluni täysin.

Opetuksessa käytiin läpi omaa sisäistä maailmaa, uskomuksia, rajoittavia ajatuksia ja pelkoja. Sain työkaluja, joilla ne purettiin pois. Pikkuhiljaa sisäinen olotila olikin puhdas ja vapaa. Minua ei rajoita juuri mikään.

Aloin kiinnostua siitä, kuinka ihminen toimii. Pian muut alkoivat hakeutua luokseni ongelmineen. Toisten huolia ratkoessani päätin, että tästähän tulee seuraava työni. Mielenkiintoni tätä työtä kohtaan on kantanut pisimpään elämässäni.

”Minulta kysyttiin, enkö pelkää leimautuvani hörhöksi. En pelkää sitä yhtään.”

Myöhemmin kiinnostuin syvemmin henkisyyteen liittyvistä asioista. Silloin minulta kysyttiin, enkö pelkää leimautuvani hörhöksi. En pelkää sitä yhtään. Minulla on pirun hyvä olla omassa uskomusmaailmassani. Niiden, jotka eivät vähintään kerran päivässä itke onnesta, kannattaa miettiä, pitäisikö hörhöä sittenkin kuunnella.

Opetukseni tärkein sanoma on herkkyyden löytäminen itsessä. Meidät opetetaan lapsesta lähtien torjumaan tunteitamme. Lasta rangaistaan kiukuttelusta tai itku yritetään heti tyynnytellä. Koulumaailma vaatii kovuutta, vaikka teini-ikäiset ovat oikeasti sikaherkkiä. Ihmiset vaientavat suuret tunteensa, koska eivät osaa tunnistaa ja käsitellä niitä.

Olen täysin tympääntynyt yhteiskuntaan, jossa elämme. Kaikki pyörii rahan, vallan ja ahneuden ympärillä. Miksi olemme lakanneet pitämästä huolta toisistamme ja planeetastamme? Päättäjät tukevat mieluummin jotain Talvivaaraa kuin vanhuksia ja lapsia. Tunnen ihmisten tuskan niin vahvasti, että kun mietin näitä, alan taas itkeä. Nykyinen meno on niin sairasta, etten voi elää täällä enää.”

Vapaasti virtaava raha

”Nyt näytän omalla esimerkilläni, ettei elämän muuttaminen niin vaikeaa ole. Luon oman yhteisöni Kolumbiaan, josta olen ostanut 63 hehtaaria maata. Kauppaan kuului myös talo, vesiputouksia, kahvipensaita, avokadoviljelmä sekä yksi muuli. Niiden ympärille rakennutan uuden kylän: koteja, viljelmiä ja hyvinvointikeskuksen. Suunnitelmat ovat jo hyvässä vauhdissa.

Kirsin yhteisön osakkaat jakavat kiinnostuksen terveelliseen ravintoon. ”Isoa ystäväpiiriäni yhdistää visio siitä, miltä onnellinen elämä näyttää.” Kuva: Kirsin kotialbumi
Kirsin yhteisön osakkaat jakavat kiinnostuksen terveelliseen ravintoon. ”Isoa ystäväpiiriäni yhdistää visio siitä, miltä onnellinen elämä näyttää.” Kuva: Kirsin kotialbumi

Päädyin Kolumbiaan, kun aloin etsiä helpompaa elämää. Se ei tarkoita lojumista ja työn välttelyä vaan oman ruuan kasvattamista, maasta elämistä ja omavaraista elämää rahasysteemin ulkopuolella. Että voisin tehdä pelkästään asioita, joista nautin. Kolumbiassa on trooppinen ilmasto ja maa on hedelmällistä.

Yhteisööni muuttaa samanhenkisiä eri alojen osaajia ympäri maailmaa. Kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen: jokainen vastaa hommasta, johon tuntee kiinnostusta. Luotan, että porukkamme toimii, sillä kukaan meistä ei ole sisältä niin rikki, että tarvitsisi vallan tunnetta eikä niin tyhjä, että himoitsisi ulkoista vaurautta. Kaikki, mitä tulee, sijoitetaan takaisin kylään ja maahan.

Yhteisömme ei tarvitse puoluesysteemiä tai vallanpitäjiä toimiakseen, eihän niitä ollut vanhoilla alkuperäiskansoillakaan. Kylän vanhimmat naiset saattoivat olla päättävä elin, koska he osasivat ajatella monen sukupolven yli. Siksi minä olen vitsaillut olevani kylän pormestari. Toisena mukaan tullut kutsuu itseään kuninkaaksi.

Kun innostun jostain, tutkin asian perinpohjaisesti. En ole lähtenyt Kolumbiaan harhakuvitelmien perässä. Olen perehtynyt alueen myrkkykäärmeisiin, skorpioneihin, keltakuumeeseen, rikollisuuteen ja turvallisuusriskeihin.

Lähimmässä kylässä Santa Martassa pätee sama sääntö kuin Helsingissäkin: öisin ei kannata kekkuloida kännissä kalleimmat korut kaulallaan. Olkihatussani, risoissa shortseissa ja multaa pohkeissani en näytä naiselta, jolla olisi rahaa pankkitilillään.

Vaikka kaikki menisi pieleen, pahimmillaan menettäisin ehkä puolet säästöistäni. Mitä siitä?

Minulla ei ole minkäänlaista suhdetta rahaan. Sitä on, koska annan sen virrata vapaasti. Olen asunut kahdeksan neliön yksiössä, jossa suihku oli vessan päällä. Olin yhtä onnellinen kuin nyt sadan neliön talossani uima-altaalla.

” Olen onnellinen kodissa, joka rapistuu samaan tahtiin kuin minä.”

Eilen katselin vessassa, miten kulahtanut ovi siellä on ja mietin, pitäisikö se päivittää. Mutta miksi ihmeessä vaihtaisin oven, joka vielä kääntyy saranoillaan? Vieraat tuumivat kyläillessään, että kymppitonnilla talosta saisi tosi hienon, mutta olen onnellinen kodissa, joka rapistuu samaan tahtiin kuin minä.”

Äideistä ja lapsista

”Olen opetellut eroon entisestä minästä, jolla piti olla kaikki narut käsissään. Se oli hirveä, supistava tila elää. Tiuskin ihmissuhteessani ja stressasin jutuista, joihin en voinut vaikuttaa. Tapa oli seurausta lapsuudestani, joka ei ollut se kaikkein vakain.

Olin eroperheen lapsi, ja myös äiti eli samaan aikaan omia kasvunvuosiaan. Hänellä oli työ ja omat juttunsa, minulla leikit, koulu ja kaverini. Emme harrastaneet yhdessä, eikä äiti puuttunut koulunkäyntiini.

Minua ei kasvatettu mitenkään – en oikeastaan tiedä, mitä se on. Kasvoin omanlaisekseni, kun kotoa ei siirretty minuun asenteita, odotuksia, arvoja tai ennakkoluuloja.

Onneksi niin. Äiti totesi jo kauan sitten, etten tarvitse hänen neuvojaan. Hän tyytyy kauhistelemaan ratkaisujani ja hokee herran jestas. Meillä on äidin kanssa kiva suhde. Hän on hersyvä, iloinen ja herkkä nainen. Roolimme eivät ole kääntyneet, vaikka hän on jo iäkäs: äiti ei tarvitse minun huolenpitoani. Aktiivinen elämä taitaa olla hänen pitkän ikänsä salaisuus. Hän löysi vastikään miesystävänkin.

Omat poikani ovat nyt 10- ja 12-vuotiaita. He ovat saaneet erilaisen lapsuuden kuin minä. Olen tykännyt antaa pojilleni kaikkea, mitä he ovat halunneet. Nyt perästä käsin on pitänyt opetella, mistä tulee impulssi haluta asioita ja mitä oikeasti tarvitaan. Puhumme paljon planeetasta ja luonnonvaroista. Hiljattain toinen pojista nimesi kolme suurinta toivettaan. Ensimmäinen niistä oli, etteivät napajäätiköt sulaisi ja jääkarhut hukkuisi.

Pojat ovat käyneet Kolumbiassa katsomassa tiluksia. He saavat päättää, kuinka pitkiä jaksoja haluavat siellä viettää. Koulu kyllä hoituu etänäkin. Yhteisömme tohtorit ja filosofit ovat yli­opisto, jonka rinnalla suomalainen koulujärjestelmä kalpenee.”

Ikääntymisen ihanat merkit

”En ole koskaan ollut himokuntoilija, mutta viime aikoina olen lenkkeillyt. Poikien kanssa kiskomme kahvakuulaa. Haluan olla voimissani, kun alamme rakentaa Kolumbiassa. Olen ollut plösömpi ja timmimpi aina sen mukaan, mitä olen tehnyt arjessani. Kroppani reagoi yhä treeniin nopeasti.

Täytin helmikuussa 50 vuotta. Vielä kymmenen vuotta sitten tuntui tärkeältä näyttää nuorekkaalta, ja halusin peittää iän tuomia merkkejä. Nyt se kaikki on menettänyt merkityksensä. Elämän ja naurun jäljet tekevät ihmisestä kiinnostavamman. Ikääntyneet puhuvat ihanasta armollisuudesta – olenkohan nyt matkalla sitä kohti? Tantra on muuttanut käsitystäni kauneudesta. Se opetti tuntemaan ihmisen sisäisen kauneuden ja sivuuttamaan ulkoiset tekijät. Se, mitä silmistä näkyy, on tärkeintä.

” Minua ei haittaa, jos miehellä on harmaa tukka, kunhan mieli ja kestävyys ovat kuin nuorella.”

Jostain syystä nuoremmat miehet lähestyvät ­minua, vaikka toivoisin löytäväni jonkun lähempänä omaa ikääni. Minua ei haittaa, jos miehellä on harmaa tukka, kunhan mieli ja kestävyys ovat kuin nuorella. Usein vain on niin, että ikäiseni miehet ovat sisältä pysähtyneitä ja henkisesti luovuttaneita.

En ole nähnyt vaivaa löytääkseni ketään. Minulla on tunne, että projektini Kolumbiassa voi tuoda eteeni jonkun erityisen. Unelmoin, että meitä yhdistäisi yhteinen visio ja rakkaus maahan. Mies jaksaisi juosta vuorta ylös ja alas – ja vielä laulaisi mennessään.”

Kirsi Salo

Hyvinvointivalmentaja ja yrittäjä on syntynyt 7.2.1967 Helsingissä.

Asuu 10- ja 12-vuotiaiden poikiensa kanssa. Lasten isä on muusikko Sammy Aaltonen.

Tunnetaan juontajana ja uutistenlukijana. Kauppatieteiden maisteri työskenteli aiemmin rahoitusalalla ja talousvalmentajana.

Perustaa ekoyhteisöä Kolumbiaan. Kylään nousee muun muassa hyvinvointikeskus, joka toimii kurssikausien ulkopuolella hostellina.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...

Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin lapset olivat pieniä juuri silloin, kun ura Yhdysvalloissa olisi saattanut aueta. 

Riku Rantala ja Tuomas ”Tunna” Milonoff viettävät perinteisesti tammikuun matkaillen, mutta nyt he ovat poikkeuksellisesti Suomessa Mad Cook Show'nsa toisen tuotantokauden kuvauksissa.

– Olen viidestätoista tammikuusta viettänyt vain yhden Suomessa, koska silloin kolmas lapseni syntyi, Riku kertoo.

Mad Cook Show'n lisäksi Riku ja Tunna ovat tehneet yhdessä esimerkiksi  palkittua Madventures-matkailuohjelmaa ja Ylen Docventures-dokumenttisarjaa. He omistavat myös Gimme Ya Wallet -tuotantoyhtiön.

”Olemme molemmat familymaneja¨.”

Miehet kertovat, että Madventures-ohjelman menestys poiki aikanaan isojakin työtarjouksia.

– Emme lähteneet kansainväliselle tielle, koska saimme juuri silloin skidejä. Amerikan tuotannot ovat niin paljon kovempia ja järjettömän työläitä. Sinne olisi pitänyt jalkautua, eikä se ollut siinä vaiheessa mahdollista. Katsotaan sitten, kun lapset kasvavat. Me ei haluta olla niitä faijoja, jotka laittoivat uran lasten edelle. Olemme molemmat familymaneja, Tunna sanoo.

Perhelomailua

Mad Cook Show'n kuvausten jälkeen molemmilla miehillä on reissusuunnitelmia yhdessä perheen kanssa. Tunna lähtee  yhdistetylle työ- ja lomareissulle Intiaan Goaan perheensä kanssa.

– Talvehdin siellä. Menin suoraan lukiosta vuonna 1994 ensimmäistä kertaa puoleksi vuodeksi Intiaan. Seuraavana vuonna menin taas puoleksi vuodeksi – ja olen edelleen samalla tiellä. Goasta tuli kuin toinen koti, ja siellä myös Madventures-ohjelma sai alkunsa, Tunna kertoo.

Tunnan perhe vuokraa Goalta talon normaalisti kahdeksi kuukaudeksi kerran vuodessa.

– Parhaat ideat syntyvät yleensä Goalla riippumatossa. Ideoita tulee myös silloin, kun on suihkussa, juuri nukahtamassa tai muuten rentoutunut. Sen takia meille on ehdoton edellytys, että olemme joka vuosi reissaamassa, Tunna kertoo.

– Teemme siellä asioita, joita ei täällä kiireisessä elämässä ehdi tehdä: luemme, kirjoitamme uusia ideoita ylös, syömme hyvää ruokaa, uimme ja keskitymme läsnäoloon.

”Parhaat ideat syntyvät yleensä Goalla riippumatossa.”

Riku lähtee kuvausten jälkeen perheensä kanssa Meksikoon Puerto Vallartaan.

– Eniten kiinnostaa meksikolainen sapuska. Duunimielessä haluaisin päästä käymään pohjoisessa, koska emme ole pyörineet siellä niin paljoa.

Telkkarista tutut

Riku ja Tunna tunnistetaan toisinaan myös maailmalla, sillä Madventuresista tehtiin yksi kansainvälinen tuotantokausi, joka myytiin National Geographicille. Ohjelma pyöri yli 200:ssa maassa, ja ohjelman dvd:tä myytiin yli 200 000:ta kappaletta.

– Ohjelma pyöri Naurusaarista lähtien kaikkialla. Olin kerran jossain mitättömän pienessä pikkukylässä, jossa yhtäkkiä baarin telkkarista alkoi pyöriä Madventures. Reissureiden keskuudessa ohjelmalla on kulttimaine, ja dvd:t saattavat pyöriä guesthouseissa, Tunna kertoo.

Silti kumpikaan ei koe olevansa maailmalla iso julkkis.

–On huvittavaa, että bangkokilaisessa ostoskeskuksessa jengi tuli ottamaan selfieitä. Sri Lankassa pienessä maalaiskaupungissa yksi riksakuskeista osoitti minua, ja jengi ryntäsi luokseni juttelemaan ja ottamaan selfieitä. Totta kai tuntuu mahtavalta, että oma työ menestyy, Riku sanoo.

Terveellinen startti vuodelle

Tv-ohjelmien tekemisen vastapainoksi Riku ja Tunna elävät kiireistä lapsiperheen arkea. Rikulla on kolme poikaa puolisonsa Saija Rantalan
kanssa ja Tunnalla kaksi lasta vaimonsa Jenni Milonoffin kanssa.

”Olen dokannut vähemmän ja syönyt terveellisemmin.”

Riku kertoo, että hän on myös alkanut syödä terveellisemmin ja liikkua enemmän.

– Olin aika väsynyt ja housut alkoivat kiristää vyötäröstä. Nyt kilot ovat karisseet. Olen dokannut vähemmän ja syönyt terveellisemmin ja monipuolisemmin aiempaa pienempiä annoskokoja. Olen myös lisännyt liikuntaa. Harrastan joogaa, jumppailen ja fillaroin. Talvikeleillä luistelen lasten kanssa, ja toivottavasti pääsen hiihtämään, Riku kertoo.

Ulkonäköä tärkeämpää on hyvä fiilis.

– On huvittavaa, että olen kirjoittanut kirjoja ja tehnyt televisio-ohjelmia näistä asioista, mutta vasta nyt aloin lukea omia kirjojamme ja kuunnella, mitä Mad Cook Show'ssamme puhutaan. Tavoittelen hyvää fiilistä ja välttelen kakkostyypin diabetesta.