Noin kahdeksan viikkoa vielä, sitten vauva on valmis. Kuningatar on nyt kukkeimmillaan. Hän hoitelee päivittäisiä tehtäviään linnassa ja lähipiirissä, kaikki työläimmät velvollisuudet on siirretty syksyyn. Silvian raskausajan raportti on kuitenkin jo kirjoitettavissa.

Silvian raskauden ensimmäinen kolmannes oli takanapäin, kun odotettavissa olevasta onnellisesta perhetapahtumasta virallisesti tiedotettiin. Se tapahtui viime heilmikuun 17. päivänä.

Raskauden julkistamisessa seurattiin korrektia tapaa sekä naapurimaiden mallia. Mikä tärkeintä, haluttiin olla tuottamasta kansalle ennenaikaista iloa. Tuoreessa muistissa oli Norjan hätäily: kruunuprinsessa Sonjan ensimmäisestä raskaudesta tiedotettiin vasta toisella kuukaudella – kolmannella Sonja sai keskenmenon.

Myös Tanskan kuningashuoneesta on otettu oppia. Kruunuprinsessa Margarethe oli synnyttämässä ensimmäistään arvokkaasti Amalienborgin linnassa, mutta synnytyksestä tulikin tavattoman vaikea ja komplikaatiovaara oli olemassa. Henrikin hälyttämässä ambulanssissa Mergarethe kiidätettiin tavalliseen synnytyslaitokseen. Kotisynnytyksen riskejä Ruotsissa ei missään tapauksessa tulla ottamaan. Silvia synnyttää Tukholman Karoliinisessa sairaalassa kahden spesialistin, professori Ulf Borellin ja professorin Iohn Ryott-Iohnsonin läsnä ollessa – jälkimmäinen on prinsessa Sybyllan entinen gynekologinen.

Kuningatar Silvia ei myöskään seuraa kälynsä, prinsessa Christinan, esimerkkiä: esikoistaan odottaessaan tämä osallistui yleiseen synnytysvalmennukseen Danderydin sairaalassa muiden mammojen mukana. Silvia valmentautuu linnassa jonkun tuhdin kätilön ja todennäköisesti myös miehensä läsnä ollessa. ”Odotus on yhteinen asia”, sanoi kuningas Kaarle Kustaa Belgian valtiovierailun yhteydessä pidetyssä lehdistötilaisuudessa. Prinsessa Christina odottaa myös lasta. Hänen odotetaan synnyttävän kuningattaren kanssa suunnilleen samaan aikaan – tällä kertaa kuitenkin keisarinleikkauksella.

Professori Borell on ensimmäinen ruotsalainen gynekologi, joka päästi isät synnytyshuoneeseen. Meneekö sinne myös Kaarle Kustaa? Vielä ei tiedetä, mutta Silvia sinne joka tapauksessa menee, tiettävästi heinäkuun 11. – 17. päivien välisellä viikolla. Raskauden mahdollinen yliaikaisuus on laskuissa otettu huomioon, jotta kansa ei malttamattomuudellaan pääse hermostuttamaan kuningatarta turhanpäiten.

Odottavan aika ei olekaan pitkä

Silvia osallistuu odotuksensa tässä vaiheessa ainoastaan pienmuotoisiin virallisiin tilaisuuksiin. Viimeksi tukholmalaiset näkivät hänet kuninkaan 31. syntymäpäivänä, vapunaattona kuninkaanlinnan parvekkeella, jossa hän yhdessä Kaarle Kustaan kanssa otti vastaan kaupunkilaisten eläköön-huutojen sävyttämät onnittelut. Sitä ennen hän oli mukana Mosambikin presidentin Samora Machelin kunniaksi järjestetyillä lounaalla.

Ilman virallisluonteisia käyntejä ja vierailuja kuningattaren päivä on suunnilleen tällainen: Aamiainen yhdessä kuninkaan kanssa noin 8-9 tienoilla, jonka jälkeen molemmat astelivat linnan käytäviä pitkin omaan kansliaansa. Kuningattaren sihteeri, rouva Dagmar Nyblaeus esittelee Silvialle päivän työt. Työlounaan sekä Silvia että Kaarle Kustaa nauttivat yhdessä työpaikallaan muutaman hovin ihmisen seurassa. Lounaan jälkeen Silvia tavallisesti lähtee sihteerinsä seurassa haukkaamaan raitista ilmaa. he menevät ulos linnan puistoon tai usein hurauttavat autolla jonkin kaupungin laitimmaisista viheralueista tai peräti Drottningholmin linnan puistoon. Ulkoiltuaan he saattavat käväistä ostoksilla tavaratasolla tai jossakin pienessä putiikissa. Silvia toimittelee pikkuasioita, ostelee jotakin pientä kivaa vauvalle tai kotiin. Viimeksi hän on uurastanut kuninkaan uusimman ulkoilumajan sisustuspuuhissa.

Myöhemmin iltapäivällä on sitten vuorossa ruotsinkielen tunti, jonka pitää kuningattarelle lehtori Birgit Westerlund; oppikirjana on peruskoulun historiankirja.

Pienet välimatkat Silvia ja hänen sihteerinsä tekevät usein kermanvärisellä Saab 99:llä, jonka ohjaus kuningattaren on määrä testata; auto on ollut Silvialla koekäytössä viime syksystä saakka.

Yhteistä koti-iltaa Silvia ja kuningas sanovat pääsevänsä viettämään ihan liian harvoin. Mutta kun sellainen osuu kohdalle, he syövät jotakin hyvää ja höpöttävät. Yhden kokonaisen illan he paljastivat viettäneensä pohtien nimeä tulevalle pienokaiselle: ”Kaikenlaisia hulluja ehdotuksia” oli mukana niin kuin jokaisella raskaana olevilla tuollaisena iltana.

Pian päivällisen jälkeen Silvia sanoo käyvänsä levolle.

Mikä lapselle nimeksi?

Useita nimiehdotuksia leijuu ilmassa. Jos lapsi on poika, hänestä tulee ehkä Gustaf, Carl, Bertil tai Walther. Jos hän on tyttö, on todennäköistä että nimirimpsuun kuuluu yksi tai useampi näistä: Sibylla, Alice, Louise, Margaretha. Vanhojen perintönä kulkevien nimien joukkoon veikataan ainakin yhtä modernia nimeä. Joka tapauksessa nimi valitaan vanhimpien ja arvovaltaisimpien sukulaisten mukaan; hyvä on, jos se kattaa mahdollisimman monta henkilöä. Esimerkiksi Alice on paitsi Silvian äiti myös brittiläinen 94-vuotias prinsessa Alice, edesmenneen prinsessa Sibyllan täti ja vanhan kuningatar Viktorian ainoa elossaoleva lapsenlapsi. Margaretha taas on paitsi kuninkaan sisar myös kuninkaan isänäiti. Walther on Silvian isä ja veli.

Tiettävästi pisin jalosukuinen nimi on prinsessa Birgitan miehellä Hansilla. ”Hansi” on oikeastaan Johann Georg Carol Leopold Eitel-Friedrich Maria Meinrad Hubertus Michaels, Horenzollerin prinssi.

…Ja keitä kummeiksi

Kummeja tulee olemaan useita sekä miespuolisia että naispuolisia. Joukossa saa kernaasti olla jokunen hallitseva monarkki tai lähivuosina sellaiseksi nouseva. Esimerkiksi Norjan kruununprinssi Harald, ehkä Englannin Charles, Hollannin kruununprinsessa Beatrix, joka muuten on erittäin läheisissä väleissä Silvian kanssa. Silvian tiedetään kyläilleen Hollannin hovissa valtiovierailun lisäksi kaksi kertaa yksityisesti. Kummiksi tulee varmasti myös joku Silvian sukulainen, mahdollisesti pappa Sommerlath itse. Kuningatar Fabiolaa veikataan myös, mutta koska hän on katolinen, tulee protestanttisen lapsen kummiuteen pyytää paavin lupa.

Kuningas Kaarle Kustaa on itse kolmen lapsen kummi, sisariensa Christinan ja Margarethan poikien sekä Norjan pikku Haakonin. Jos kaikki sujuu ennakko-odotusten mukaan, kastetilaisuus tullaan järjestämään syyskuun aikana linnan kappelissa. Kasteen suorittaa tietenkin arkkipiispa Olof Sundby yhdessä hovisaarnaaja Hans Åkerhjielmin kanssa – sama pari, joka vihki Silvian ja Kaarle Kustaan. Veikataan jo, että kuningatar tulee itse pitelemään lastaan kasteen aikana. Näin teki myös prinsessa Sibylla, kun pikku Carl Gustaf vuonna 1946 kastettiin.

On epävarmaa, televisioidaanko tilaisuus. Rojalistisimmat pitävät Ruotsin TV:tä kuningashuonetta kohtaan melko viileänä.

Vauvanvarusteita virtaa linnaan

Silvia ei ole halunnut tärvellä kuvaa neulovasta odottavasta äidistä. Kun häneltä on kysytty, valmistaako hän itse lapselle vaatteita, hän on hienovaraisesti vastannut, että katsotaan nyt.. teen jos tarvitsee, osaan kyllä. Tietenkään hänen ei ”tarvitse”. Vauvanvaatteita, unileluja ja muuta suloista ja pehmeää suorastaan virtaa linnaan. Kuningattaren kanslian kahden työntekijän, rouva Elisabeth Tarras-Wahlbergin ja vapaaherratar Kerstin Flemingin työajasta kuluu melkoinen osa kääröjen ja lähetysten avaamiseen ja niiden edelleen toimittamiseen. Silti Silvian tiedetään hankkineen varusteita vauvalleen aivan itse.

Tavaratalo NK:n vauvanvaatekokoelma esiteltiin kuningattarelle linnassa ja Silvian kerrotaan valinneen klassisia ja neutraaleja värisävyjä.

Silvian oma äitiyspukuvalikoima täydentyy tarpeen mukaan siten, että vakio-ompelija Olga Persson tulee linnaan ottamaan ajankohtaiset mitat. Sovitus tapahtuu kamarineiti Anna Bjrörkmannin huoneessa. Nykyään linnan auto noutaa rouva Perssonin. Aiemmin Silvia kävi itse hänen liikkeessään Grevgatanilla.

Hoitajaa ei ole vielä valittu

On luultavaa, että lapsi tulee saamaan yhden ruotsalaisen ja yhden saksalaisen hoitajan. Hänet valitsevat yhdessä Silvia ja Nenne Björnberg, kuninkaan ja hänen sisariensa vanha uskollinen kaitsija. Rouva Björnberg on nykyiseltä toimenkuvaltaan ”oldfru” eräänlainen emännöitsijä. hän huolehtii siitä, että ”paikat ovat kunnossa” Tullgarnin linnassa sekä kaikissa erityisen tärkeissä tai juhlavissa tilaisuuksissa. Pöydät katettu asianmukaisesti, kukat paikallaan, vieraiden huoneet kunnostettu jne.

Silvia on sanonut imettävänsä itse lastaan niin kauan kuin mahdollista, kovin monta kuukautta hän tuskin tähän pysty, sillä jo syksyllä hallitsijaparin on tarkoitus palata normaaliin työjärjestykseen. Puhutaan, että ensimmäinen valtiovierailu lapsen synnyttyä suuntautuisia Silvian kotimaahan Länsi-Saksaan.

Miten lapsi saa raitista ilmaa!

Silvian sihteeri Dagmar Nyblaeus on rupatellut Svensk Damtidningin toimittajan kanssa aiheesta, miten vauva saa raitista ilmaa siinä tapauksessa, etää Silvia ja Kaarle Kustaa eivät muuta Tukholman kuninkaanlinnasta muualle asumaan. (Lehden joka numerossa sivut 8 ja 9 ovat aina varatut Silvialle)

No niin, rouva Nyblaeus katsoo, että lapsen ulkoiluttaminen tapahtuu yksinkertaisesti siten, että lapsi pannaan vaununkoppaan ja koppa autoon. Autolla sitten ajetaan rauhallisiin ja puhtaisiin maisemiin.

Toistaiseksi Silvia ja Kaarle Kustaa eivät ole sanallakaan viitanneet asunnonvaihtoon. Drottningholm ei kuulemma ainakaan tule kysymykseen. ”On kuin asuisi vanhassa teatterissa”, on kuningas sanonut. Tullgarn on ehkä mahdollinen. Sitä on pikku hiljaa ajanmukaistettu, sen sijainti on kodikas ja riittävän syrjäinen: se sijaitsee veden partaalla, joten kuninkaan purjevene kotisatamassa. Keittiö vain on vanhanaikainen kuin mikä – toistaiseksi.

Tullgarnia asuttivat aikoinaan kuningatar Viktoria ja kuningas Kustaa V. Sen nykyiset taloudenhoitajat Märta Hamlin ja Inga Britt Larson sanovat suorastaan kaipaavansa kuningatarta, jota he omasta mielestään näkevät aivan liian harvoin.

Jenna Rantonen on ollut työttömänä vuodesta 2014 asti. Hänen mielestään aktiivimalli on loukkaus työttömiä kohtaan. ”Teen kaikkeni työllistyäkseni. Siitä huolimatta paskaa tulee niskaan.”

Jos joku asia on puhuttanut suomalaisia vuonna 2018 niin työttömyysturvan aktiivimalli – eikä se ole mikään ihme.

Aktiivimalli vaikuttaa valtavan monen suomalaisen elämään. Suomessa oli huhtikuussa noin 233 000 työtöntä. Huhtikuussa hieman alle puolet heistä menetti työttömyystukiaan 4,65 prosenttia, koska ei pystynyt täyttämään tammi–maaliskuussa aktiivimallin ehtoja.

Aktiivimallia on kritisoitu monin sanoin. Sitä on kutsuttu esimerkiksi rankaisukeinoksi, joka ei aidosti auta ketään työllistymään.

Samoin mallista ajattelee myös 22-vuotias Jenna Rantonen. Lahtelainen Jenna on yksi niistä, joiden työttömyystukea aktiivimalli on rokottanut, vaikka hän hakee aktiivisesti töitä.

– Olen tehnyt ja teen kaikkeni työllistyäkseni. Siitä huolimatta paskaa tulee niskaan, koska en onnistunut täyttämään aktiivimallin ehtoja. En usko, että malli auttaa ketään työllistymään. Minulle se ei ole ainakaan niin tehnyt, Jenna kertoo.

Satojen työhakemusten vuodet

Jenna valmistui vuonna 2014 lähihoitajaksi. Lonkkien virheasennon takia hän kärsii kovista kivuista selässä ja alaraajoissa. Kipujen takia fyysinen hoitotyö ei kuitenkaan onnistu.

– Olen tilanteessa, jossa en tarvitse sairauslomaa, mutta en voi tehdä koulutustani vastaavaa työtä terveyteni takia, Jenna kertoo.

Valmistumisensa jälkeen Jenna on tehnyt pari lyhyttä pätkää oman alansa töitä. Sen lisäksi hän on osallistunut työkokeiluihin ja opiskellut hammashoitajaksi puoli vuotta. Suurimmaksi osaksi Jenna on viimeiset neljä vuotta ollut työttömänä. Oman arvionsa mukaan hän on vuosien aikana lähettänyt satoja työhakemuksia.

”Ajatus opiskelusta antaa vähän valoa muuten toivottomalta tuntuvaan tilanteeseen.”

Tälläkin hetkellä Jenna etsii työpaikkoja viikoittain. Sopivia paikko ei kuitenkaan ole juuri tarjolla.

– Selkäni rajoittaa työnhakua. Voin tehdä vain toimistotöitä. Mutta moniin paikkoihin vaaditaan korkeakoulutus, jota minulla ei ole. Toki voisin laittaa hakemuksia sellaisiinkin paikkoihin, mutta en rehellisesti sanottuna tiedä, ketä se hyödyttäisi.

Heikko työllisyystilanne on saanut Jennan miettimään uutta urasuuntaa. Syksyllä hän tähtää haastatteluihin, jotta pääsisi opiskelemaan terveydenhuollon sihteeriksi.

– Toivottavasti se lykästää. Ajatus opiskelusta antaa vähän valoa muuten toivottomalta tuntuvaan tilanteeseen.

Arjen avaaja

Aktiivimallia on kritisoitu myös siitä, ettei se tunnu ymmärtävän työttömän arjesta tai työnhaun realiteeteista juuri mitään. Myös Jenna yhtyy kritiikkiin.

– Työttömän elämää ohjaa päätökset, jotka on tehnyt ihmiset, jotka eivät ymmärrä, millaista on olla työtön. Se tuntuu epäoikeudenmukaiselta.

Millaista työttömän arki ja työnhaku oikeasti on? Pyysimme Jennaa kirjoittamaan elämästään kolmen viikon ajan päiväkirjaa:

VIIKKO 1

Maanantai

Aamuni ovat melkein aina samanlaisia. Herään kahdeksan maissa, luen puhelimesta uutiset ja lähden koirani kanssa lenkille. Baron on minulle tärkeä kaveri, joka auttaa pitämään päivärytmini tasaisena.

Aamutoimien jälkeen tsekkaan työvoimatoimiston verkkosivut. Käyn läpi ja hyväksyn oman suunnitelmani, jonka päivitin työkkärin työntekijän kanssa viime viikolla puhelimitse.

Sen jälkeen teen kotitöitä. Illalla lähden ystävän kanssa Mäkkäriin. Se on harvinaista herkkua.

Tiistai

Juon päiväkahvit ulkona ja samalla tsekkaan työkkärin tarjonnan. Mitään minulle sopivaa ei löydy. Tuttuun tapaan tilanne turhauttaa. Haluaisin niin kovasti töihin.

Työttömyys vaikuttaa mielialaani todella paljon. Se stressaa, ahdistaa ja tulee uniin. Ahdistuneena ruokakaan ei maistu.

Välillä mietin, yritänkö tarpeeksi, kun en joka hetki ole etsimässä uutta työtä ja fiksaamassa ansioluetteloa. Voisinko tehdä vielä enemmän? Kaikista eniten synkkyyteen vetää se, kun ehtii jo innostua työpaikasta ja odottaa haastattelukutsua, mutta sitten sähköpostiin tuleekin viesti, jossa lukee ”valitettavasti sinua ei valittu tällä kertaa.”

”Yritän ajatella, että tilanteeni on kuitenkin loppupeleissä ihan hyvä.”

Arjen tärkein kaveri.
Arjen tärkein kaveri.

Kun huolet painavat, on pakko ottaa aikalisä omiin ajatuksiin. Yritän ajatella, että tilanteeni on kuitenkin loppupeleissä ihan hyvä. Asun avopuolisoni kanssa ja minulla on perhe, joka tukee. Vaikka terveyteni ei ole ihan paras, huonomminkin voisi mennä.

Loppupäivän yritän rentoutua. Katselen sarjoja ja luen lempiblogejani.

Keskiviikko

Herään tavallista aiemmin. Selkäni on päättänyt pitää vapaapäivän, ja säryt tekevät liikkumisesta vaikeaa. Aamutoimien jälkeen lähden koiran kanssa ulos. Loppupäivän kuuntelen selän vointia. Päivä kuluu hitaasti, ihan kuin koomassa.

Luen eräästä blogista kokemuksia työttömyydestä, yrittäjyydestä ja osa-aikatyöstä. Se herättää minussa surua. Miksi työttömän elämä ja toimeentulo on tehty niin vaikeaksi? Mitä pitää tehdä, jos työtä ei saa, vaikka kuinka yrittää? Miksi aktiivimalli rankaisee minua, vaikka yritän kaikkeni?

Torstai

Lähden kaupungille ja käyn ostoksilla. Tiukan budjetin kanssa ostan vain sen, mitä tarvitsen. Alennukset syynään tarkkaan. Alkuillasta käyn apteekissa. Astmalääkkeisiin kuluu 34 euroa. En ole vielä saanut lääkettä varten lääkäriltä Kelaan lausuntoa, joten joudun maksamaan täyden hinnan. Se on kova lasku, mutta lääkkeet on pakko ostaa. Ei niistä voi tinkiä.

Perjantai

Mietin puoleenpäivään asti, lähdenkö läheisen kotieläinpihan avajaisiin. Päätän lähteä. On päästävä ulos kotoa.

Joskus päiviin on vaikea keksiä tekemistä. Epäilen, että arkeni vaikuttaa muiden silmään tylsältä. Itse yritän välttää ajattelemasta niin. Kyllä jokaiseen päivään jotain keksii.

”Epäilen, että arkeni vaikuttaa muiden silmään tylsältä. Itse yritän välttää ajattelemasta niin.”

Yhteiskunnan työttömille tarjoama toiminta ei tunnu minulle omalta. En käy työttömien ryhmissä, koska en näe, että ne auttaisivat minua mihinkään suuntaan. Niissä ei käy edes käy omanikäistäni porukkaa, joiden kanssa voisi jutella. Ne tuntuvat vain ylimääräiseltä kuluerältä, koska bussimatkat maksavat niin paljon.

Lauantai & sunnuntai

Viikonloppuaamuisin menemme yhdessä avopuolisoni kanssa lenkittämään koiraa. Se on mukavaa. Joskus saattaa mennä useita päiviä ilman, että juttelen kenenkään muun kuin avopuolisoni kanssa. Minulla on rakkaita ystäviä, mutta suuren osan ajastani olen omissa oloissani. Työttömänä elämä on usein yksinäistä.

Joskus minua hävettää kertoa muille, että olen työtön. Huomaan myös tuntevani kateutta muita samanikäisiä kohtaan, koska heillä on töitä tai he opiskelevat. En tunne juurikaan itseni ikäisiä työttömiä. Vertaistukea on vaikea saada.

Lauantaina menemme avopuolisoni äidille syömään ja illalla lenkille. Pelaamme erän sulkapalloa. Sunnuntaina herään huonosti nukutun yön jälkeen siihen, että selkä kiukuttelee. Aamulla avopuoliso saa lenkittää koiran yksin. Koko päivä tuntuu löysältä.

”Työttömänä elämä on usein yksinäistä.”

Viikon yhteenveto: ”Tällä viikolla oli paljon puuhaa! Yhteinen kaupunkireissu äidin kanssa ja kotieläinpihan avajaiset jäivät mieleen.”

VIIKKO 2

Maanantai

Pidän siivouspäivän. Saan touhuun kulumaan useamman tunnin. Sen jälkeen otan rennosti ja odotan, että avopuolisoni pääsee töistä, jotta pääsemme kauppaan.

Olemme sopineet, että puolisoni hoitaa kauppalaskut, koska minulla ei yksinkertaisesti ole siihen rahaa. Minun rahani ovat jatkuvasti tiukassa. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Lopetin kuntosalilla käymisenkin, koska se maksoi niin paljon. Onneksi on koira, jonka kanssa voin lenkkeillä.

”Harmittaa, että toinen joutuu elättämään minut.”

Puolisoni on keskituloinen. Hänen tulojensa takia en saa Kelan työttömyyskorvauksen lisäksi asumistukea tai toimeentulotukea. Kuukaudessa saan siis 494 euroa. Siitä lähtee vielä 20 prosenttia veroa.

Minua harmittaa, etten voi auttaa rahallisesti avopuolisoani tai olla itsenäinen. Minua harmittaa, että toinen joutuu hoitamaan melkein kaikki laskut ja elättämään minut. Se on nöyryyttävääkin.

Kannan oman korteni yhteiseen kekoon tekemällä kotityöt. Se on vähintä, mitä voin tehdä.

Tiistai & keskiviikko

Lähdemme tiistaiaamuna siskoni kanssa äidille kylään. Vierailulla menee pitkälle iltapäivään ilman, että ajankulua edes huomaa.

Keskiviikkona käyn verkossa läpi avoimia työpaikkoja ja tarkistan CV:n, jotta se on ajan tasalla. Tarkistan myös työvoimatoimiston lähettämät työtarjoukset. Mitään ei ole taaskaan saatavilla.

Torstai & perjantai

Päivärytmini rikkoo ainoastaan lääkärin soitto. Saan B-lausunnon, jotta saan astmalääkkeet jatkossa halvemmalla. Olo on helpottunut.

Äidiltäni leikattiin torstaina lisäkilpirauhanen. Hän pääsee kotiin perjantaina. Menen hänen seurakseen yöksi.

”Kyllä elämästä pitää välillä nauttiakin.”

Ylppäreihin lähdössä!
Ylppäreihin lähdössä!

Matkalla sairaalaan ostan torilta pari rasiaa kotimaisia mansikoita piristykseksi. Ne ovat kalliita, mutta sen arvoisia. Kyllä elämästä pitää välillä nauttiakin.

Lauantai & sunnuntai

Vierailen sukulaisen ylioppilasjuhlissa. Laitan päälleni saman mekon, joka itselläni oli päällä pari vuotta sitten omissa juhlissani. Olisipa varaa uuteen, mutta ei vain ole. Kummoista lahjaakaan en voi antaa.

Päivä kuluu nopeasti juhliessa iltaan asti. Sunnuntaina käymme kaupassa ja avopuolisoni tekee ruokaa. Päivä on ihanan leppoisa.

Viikon yhteenveto: ”Siskoni ja minun yhteinen vierailu äidin luona oli viikon kohokohta. B-lausunto sai hieman huokaisemaan helpotuksesta. Myös ylioppilasjuhlat olivat mahtavat.”

VIIKKO 3

Maanantai

Tälle päivälle ei ole akuutteja kotitöitä. Tsekkaan jo aamulla avoimet työpaikat. Masentaa, kun taaskaan ei löydy mitään sopivaa.

Odotan jo kuumeisesti lääkäriaikaa, joka on varattu kesäkuun lopulle. Toivottavasti silloin saan tietää selän kunnosta enemmän. Toivon, että se auttaisi tilannettani.

Lounaalla teen pikapyttipannua ja katson Muumeja. Ne piristävät aina, kun elämä potkii.

Tiistai

Masentaa. Mietin liikaa raha-asioita, töitä ja koulua. Minusta ei juuri nyt tunnu olevan yhtään mihinkään. Vietän koko päivän tekemättä mitään.

Keskiviikko

Hoidan heti aamusta koiran ihottumat. Sen jälkeen mietin, jaksanko lähteä mihinkään. Rahaa ei ole. Ehkä voisin lähteä ulos valokuvaamaan? Päätän tehdä niin.

”Tuntuu siltä, että elämä romahtaa, kaikki ahdistaa ja vituttaa.”

Koko viikko on taas yksi niistä, jolloin mikään ei onnistu. Tuntuu siltä, että elämä romahtaa, kaikki ahdistaa ja vituttaa. Onneksi minulla on avopuolisoni. Hän tukee vaikeassa paikassa.

Torstai & perjantai

Olo on ankea. Olen tsekannut pitkin viikkoa avoimia työpaikkoja. Mitään sellaisia, mitä voisin hakea, ei ole tullut vastaan. Joko puuttuu koulutus tai työ ei vain sovellu selälleni. 

Valokuvauspäivän satoa.
Valokuvauspäivän satoa.

Lauantai & sunnuntai

Lauantaina käymme kansainvälisillä suurmarkkinoilla. En osta mitään. Rahat ovat lopussa ja voin hakea vasta seuraavalla viikolla työttömyyskorvausta.

”Työ on arvokasta muutenkin kuin vain rahan takia. Enpähän ole koko ajan kotona.”

Onneksi ensi viikolla on luvassa uudenlaista tekemistä. Menen alkuviikosta vapaaehtoisena hoitamaan maahanmuuttajaperheiden lapsia, kun heidän äitinsä opettelevat suomea.

Vaikka työstä ei saa rahaa, se piristää. Harmi kyllä vapaaehtoistyö ei kerrytä minulle aktiivisuutta. Se ei siis suoraan nosta toimeentuloani. Mutta kyllä työ on arvokasta muutenkin kuin vain rahan takia. Enpähän ole koko ajan kotona.

Viikon yhteenveto: ”Viikko oli masentava ja lannistava. Itkun kanssa se kuitenkin meni ohi. Tällaisia viikkoja mahtuu elämään aina välillä.”

Entinen pitkäaikaistyötön, nyk...

Millaista työttömän arki oikeasti on? Pitkäaikaistyötön Jenna, 22, piti päiväkirjaa kolme viikkoa

Toivon tosissaan että jokainen ketä siellä huutelee että aktiivisuutta ja "kyllä tekevälle aina töitä löytyy" tämän tyyppisiä juttuja, joutuvat oikeasti joskus kokemaan työttömyyden ja sen jatkuvan pettymyksen mikä työn hakemiseen liittyy..voisi olla sen jälkeen eri ääni kellossa..KUKAAN kuka ei ole henkilökohtaisesti joutunut pitkäaikaistyöttömyyttä kokemaan, ei sitä ymmärrä.
Lue kommentti
Raakel ja Nicke yhteiskuvassa vuonna 2013. Kuva: Sanoma-arkisto
Raakel ja Nicke yhteiskuvassa vuonna 2013. Kuva: Sanoma-arkisto

90-luvun alusta saakka tunteneella pariskunnalla on viisi yhteistä lasta.

Raakel ja Nicke Lignell juhlivat tänään 23. hääpäiväänsä. Päivän kunniaksi Raakel julkaisi Instagram-tilillään ihastuttavan hääkuvan pariskunnasta 23 vuoden takaa.

– 23 vuotta sitten sanoimme TAHDON. Tahdon myös tänään. Kiitos Nicke, Raakel kirjoittaa kuvan alla.

 

A post shared by Raakel Lignell (@raxlig) on

Yli 20 vuotta sitten otetussa mustavalkoisessa hääkuvassa Raakel ja Nicke poseeraavat melko vakavina. Raakelilla oli hääpäivänään yllään pitkä huntu ja olkapäät paljastava hääpuku.

Ihan niin kuin ennenkin

Raakel ja Nicke tapasivat ensimmäisen kerran 90-luvun alussa. Nyt heillä on viisi lasta: Greta, Edith, Poujou, Joel ja Eliel.

Pariskunnan yhteisiin vuosiin on mahtunut paljon. Hieman yli kymmenen vuotta sitten nokkakolarissa rattijuoppo törmäsi Nicken autoon. Ensiavussa todettiin, että hän oli saanut törmäyksessä kallonmurtuman ja aivoverenvuodon. Nicke on kertonut avoimesti, että kolari muutti hänen suhtautumistaan elämään. 

– Kun palasin töihin, pelkäsin aluksi mokaavani. Entä jos pää ei pelaa? Ei auttanut muu kuin ottaa armeliaampi asenne itseä kohtaan. Eihän mokaaminen niin vaarallista ole. Opin myös ymmärtämään nyt-hetken tärkeyden. Huomisesta emme tiedä mitään.

Nicke paljasti vuonna 2013 kaksikon pitkän suhteen salaisuudeksi sen, että he tuntevat toisensa niin hyvin.

– Tunnemme toisemme hyvin ja tulemme hemmetin hyvin juttuun, olemme olleet yhdessä niin pitkään. Raksun kanssa me tykkäämme toisistamme aika tavalla, ihan niin kuin ennenkin.