Kokki ja ravintoloitsija Henri Alén, 36, herättää ruokatwiiteillään ihailua sekä närää. –Minun ei ole pakko miellyttää ketään.

– Sori, täällä on kauhea kaaos. Emme ole kumpikaan ehtineet olla viikkoon kotona”, ravintoloitsija ja ­kokki Henri Alén, 36, toteaa samalla, kun toivottaa tervetulleeksi kotiinsa Helsingin Pakilassa.

Lievä epäjärjestys on vallannut asunnon sillä aikaa, kun isäntä ja emäntä ovat olleet avaamassa uusia ravintoloita. ­Kotona he ovat pyörähtäneet ­lähinnä nukkumassa. Myös Henrin vaimo Terhi Oksanen-Alén työskentelee ravintola-alalla, Savoyn ravintolatoimen johtajana.

Useimmat muistavat Henrin eli ­Henkan television ruokaohjelmista. ­Sokkokokissa Henri teki aterioita, jotka julkkisvieraiden piti kopioida pelkästään kuulemiensa ohjeiden perusteella. ­Köyhissä ritareissa Henrin, Meri-Tuuli Lindströmin ja Nicolas ”Niki” Thieulonin kolmikko laittoi ruokaa rennolla ­otteella. Tuoreimpana Henkka & Niki vs. Amerikka ­-ohjelman toinen kausi starttasi juuri Jim-kanavalla.

Nyt Henristä on ­tullut myös Suomen epä­virallinen somekokki, joka twiittaa ahkerasti, mistäpä muustakaan kuin ruuasta.

Henri ei varsinaisesti suunnitellut ­tekevänsä Twitterin avulla ruokavallankumousta, sillä hänelle sosiaalinen ­media on lähinnä rentoa ajanvietettä. Duunin jälkeen hän pötköttää sohvalla ja twiittaa mitä mieleen juolahtaa.

– On hienoa, jos viestini palvelevat ­jotakin, mutta ne eivät ole suunnitelmallista toimintaa.

Erityisesti miehen muutaman twiitin mittaisista resepteistä on tullut suosittuja. Kun Henri kertoi, miten valmistuu täydellinen munakas, ”eikä mikään ­Jamie Oliverin kengänpohja”, hänen ruudulleen alkoi virrata kuvia kotikeittiöissä valmistuneista #somemunakkaista.

Sitä seurasi #soosi, siis tomaattikastike Henkan tapaan. Reseptistä tuli niin suosittu, että se tyhjensi kaupat Mutti-­tomaattimurskasta. Twitterissä ilmiö sai nopeasti lempinimen #muttigate.

Vaikka Henri ei ota twiittaamisesta paineita, hän pitää sitä hyvänä keinona viedä suomalaisten kotikeittiöiden ruokakulttuuria edes pieni askel eteenpäin. Hän muistuttaa, että on ollut hyvän ruuan asialla jo 17 vuotta, joten Twitter-kokin viitta ei harteita paina.

Sosiaalinen media sopii Henrille, ­koska hänen mielestään meininki siellä on aitoa, ja hän saa olla oma itsensä – ­mikä usein tarkoittaa paremman ruuan saarnamiestä. Henrille ruoka on kuitenkin niin tärkeä asia, ettei hän väsy puhumaan sen puolesta. Osaa hänen tyylinsä ärsyttää, toiset tunnustautuvat faneiksi.

– Mikään ei muutu, ellei avaa suutaan. Voin väittää, että minulla on 90 prosenttia muita enemmän tietopohjaa asioista, joista puhun.

Suurimmaksi osaksi Henrin saama palaute onkin ollut hyvää.

– Ja jos ei ole ollut, olen haukkunut sen lähettäjän, Henri heittää puoliksi vitsillä.

– Minun ei ole mikään pakko miellyttää ketään. Leipäni ei ole siitä kiinni.

Kotiväki ymmärtää kaaosta

Henrin leipätyö on ravintoloiden pyörittäminen. Hän on helsinkiläisten Murun, Pastiksenn ja helmikuun lopulla avatun Kaartin Hodari & Hummerin takana.

Aloitusviikko meni loistavasti, ja gourmetnakkisämpylät kävivät kaupaksi odotettua paremmin. Takana on Henrin mukaan melkoinen ”megahärdelli”. Ei ihme, että mies näyttää hieman ­väsyneeltä.

– En minä koskaan mikään päivänpaiste ole, Henri kuittaa.

Maanantai on Henrin ainoa vapaa­päivä. Tai miten sen nyt ottaa. Maanantaisin, kun Henri ei ole jossakin ravintoloistaan, hän hoitaa ”omia asioitaan”, esimerkiksi antaa haastatteluita.

–  Mielelläni minäkin tekisin seitsemän ja puolen tunnin työpäivää, mutta se vain ei ole mahdollista.

Toisaalta, jos Henrillä on joskus ­vapaata, se täyttyy nopeasti ja yleensä jollain työprojektilla.

– Olen maaninen. Kun teen jotain niin teen sitten täysillä. Olen myös rauhaton enkä pysy kauan paikallani. Jos minulla on vähän löysempi viikko, en osaa nauttia siitä, vaan alan saman tien keksiä ­jotain uutta. Luon ympärilleni jatkuvaa kaaosta. Siitä haluaisin päästä eroon.

Ruoka on Henrille sekä työ että harrastus, eikä elämään paljon muuta mahdukaan. Toinen tärkeä asia on perhe.

– Haluaisin ehtiä olla myös vaimoni ja lapseni kanssa. Se on minulle isompi juttu kuin esimerkiksi urheilu.

Onneksi vaimo on samalla alalla, ­joten kotoa löytyy ymmärrystä. Terhi ja Henri tutustuivat 12 vuotta sitten Ravintola Savoyssa, jossa molemmat olivat silloin töissä.

– Sen jälkeen vaihdoin kyllä työpaikkaa aika pian.

Pariskuntaa yhdistää intohimo ruokaan. Heidän kotonaan kokataan paljon ja syödään yhdessä. Kiireessäkin Henri ja Terhi muistavat kunnioittaa toisiaan ja toistensa työuria.

– Vuosien varrella suhteemme on löytänyt oman tapansa toimia, Henri sanoo.

Itsevarma amis

Henrin lapsuudenkodissa ruoka ei ollut yhtä merkittävässä roolissa kuin hänen perheessään nyt. Poika kasvoi kotiruualla, mutta einesten yleistyessä myös lihapiirakka ilta­palaksi oli normaali­juttu.

– Muistan mikroaterioista metsästäjänleikkeen, jossa oli kaksi jauheliha­pihviä, herkkusienisoosi, ­vihanneksia ja pottumuusi, jonka pystyi nostamaan irti pakkauksesta laattana. Mietin silloin, ­miten joku voi tehdä niin pahaa ruokaa.

Sarjansa uudella kaudella Henkka ja Niki (oik.) kokkasivat muun muassa näyttelijä Ronn Mossin ­kotona ­Yhdysvalloissa.

Kunhan Henri vain ehtii, hän aikoo ryhtyä kotonaan keittiöremonttiin. Mikro­aaltouuni saa rytäkässä kyytiä, ­sillä enää siitä on Henrille hyötyä ­korkeintaan suklaan sulattamisessa.

Kun ruuanlaitto alkoi kiinnostaa Henriä peruskoulussa, kotitaloudesta tuli yksi hänen lempiaineistaan.

– Olin aika hemmetin huono luku­aineissa, esimerkiksi matematiikassa ja äidinkielessä. Ne vain eivät menneet kaaliin, vaikka kuinka yritin.

Luovat aineet ja kielet taas sujuivat helposti. Yläasteen jälkeen Henri ei edes hakenut muualle kuin kokkikouluun. Vaikka kokkaaminen ei silloin ollut yhtä coolia kuin tätä nykyä, Henri valitsi lukion sijaan ammattikoulun.

– Ajattelin jo silloin, että ala on tosi hot. Kun muut hakeutuivat akateemisille aloille, halusin näyttää, että amiksestakin voi ponkaista.

Vielä tähän päivään mennessä Henrin mielessä ei ole käynyt muita uravaihtoehtoja. Nykyään hän tosin ajattelee, että 17-vuotiasta kokkiopiskelijaa kiinnosti kaikki epäolennainen.

– Oli kivaa keksiä visuaalisesti upeita annoksia. Se oli kiinnostavampaa kuin mistä raaka-aine tulee.

Siitä päästäänkin Henrin lempiaiheeseen ruokapolitiikkaan. Leppoisa, jutusteleva äänensävy vaihtuu astetta vakavampaan, kun tulee puhe siitä, mitä suomalaiset tällä hetkellä syövät ja miksi.

– Tämä kuulostaa nyt missijeesustelulta, mutta jos haluamme kasvattaa vaativia, terveitä ihmisiä, se lähtee lapsista. Jos ensin kasvaa purkkiruualla, jolla on löysemmät standardit kuin koiranruualla, ja siirtyy sitten eineksiin, miten voi kehittyä vaativaksi asiakkaaksi? Oma ­sukupolveni on jo menetetty tapaus. Jotta se muuttaisi einesruokavalionsa, on sama kuin tulisi uskoon. Siksi ­pitää ­keskittyä sukupolveen, joka nyt kasvaa.

Henri puuhaileekin parhaillaan lastenruokaan liittyvän projektin parissa, muttei voi paljastaa siitä vielä enempää.

Ruoka kuitenkin kiinnostaa koko ajan enemmän, ja Henrikin on tyytyväinen muutokseen, joka on tapahtunut edellisten viiden vuoden aikana.

– Kehityksestä pitää olla ylpeä. Tämä on pitkäaikainen prosessi.

Henri muistuttaa, että Suomessa on vielä nuori ruokakulttuuri ja olemme epävarmoja siitä, mitä pitäisi syödä. ­Siksi villitykset lyövät läpi helpommin – niillä yritetään tehdä bisnestä.

– Mitä enemmän meille kerrotaan, miten meidän pitää syödä, sitä enemmän puhun sen puolesta, ettei syömistä tarvitse miettiä niin paljon.

Henri ei myöskään halua, että ruoka muuttuu statussymboliksi.

– Pääasia on, että aletaan kokata tuoreista raaka-aineista. Sen jälkeen voi ­puhua luomusta, lähiruuasta ja muusta.

Porsche täynnä ruokaa

Kun Henri siirtyi kokkikoulusta töihin, hän kiinnitti huomiota kunnianhimon puutteeseen – tänä päivänä ei enää tulisi kuuloonkaan, että kokit polttaisivat ravintolan keittiössä tupakkaa.

– Se ei lannistanut vaan ajattelin, että homman voisi tehdä paljon paremmin.

Ilmeisesti Henri on tehnyt, hänen ja Niki Thieulonin ­perustama Muru ­valikoitui viime vuoden Suomen ­menestyneimmäksi ravintolaksi.

Alku ravintoloitsijaksi oli kivinen. Kun talous notkahti vuonna 2008, uudelle yritykselle oli vaikeaa saada rahoitusta. Henri ja Niki eivät myöskään halunneet mukaan bisnesenkeleitä ”sotkemaan ­kuvioita”, vaan he halusivat omistaa ­ravintolansa itse. He panivat pystyyn catering-yritys Muru Diningin.

– Se oli hooceeta aikaa. Maksoimme itsellemme minimi­liksaa, koska kartutimme pääomaa. Työtunteja kertyi kuukaudessa kolmesataa.

Henkalla ja Nikillä kävi tuuri, sillä uusi firma sai pian perustamisensa jälkeen huomiota Gloria-lehden bisnesliitteessä.

– Se oli onnenpotku, joka laittoi homman liikenteeseen.

Ensimmäisillä liksoillaan miehet ­ostivat pakettiauton. Muutaman tonnin maksanut vuoden -99 Nissan laukesi ­saman tien Helsingin Rautatientorin eteen, ja edessä oli monen tonnin moottoriremontti. Piti käyttää luovuutta.

– Oma autoni oli vanhemman mallinen Porsche, ja sillä me sitten hoidimme cateringin. Siinä vain ei ollut tavaratilaa eikä takapenkkiä. Kattoluukku piti pitää auki, jotta tavarat mahtuivat sisälle. Niki tuli skootterilla perässä.

Rivitaloasunnon pihassa seisoo nytkin Porsche, jota Henri harrastuksekseen ­rakentelee. Auton tomuiseen perään joku on kirjoittanut sormella ”muru”.

– Juttumme oli keskittyä pikkukeikkoihin, joita isot catering-yritykset eivät halunneet. Saimme muruset isoilta, kun he siirsivät meille kymmenen hengen dinnerin tai viiden hengen kokkikoulun.

Vuoden 2010 marraskuussa ravintola saatiin viimein pystyyn. Mitään salaista reseptiä Murun menestykseen ei löydy.

– Uskon, että riittää, kun ruoka ja asiakaspalvelu ovat hyvää. Ja läpinäkyvyys. Mokat on myönnettävä ja sitten jatketaan puhtaalta pöydältä eteenpäin.

Kun Michelin-tähtien julkistusta odotettiin viime viikolla, Henri twiittasi pistävänsä pillit pussiin mikäli tähti tulee. Ei onneksi tullut.

– Mikä muu palkinto voidaan ensin antaa ja sitten ottaa pois? Jos Oscar-voittajan seuraava leffa onkin huono, ei häneltä oteta patsasta pois. Michelin-tähti ohjaa ja rajoittaa tekemistä. Alkaisin miettiä, miten miellyttää tarkastajaa. Ei ole inhimillistä, että joku tuntematon ­vetelee naruista.

Tähtiä tai ei, moni sanoisi Henriä menestyneeksi. Henrille menestys on kuitenkin sitä, että asiakkaat ja työkaverit olisivat häneen tyytyväisiä.

– En osaa oikein nauttia menestyksestä, koska aina tulee seuraava päivä, joka on pakko tehdä paremmin kuin edellinen. Minua ajaa eteenpäin halu olla ­paras.

HenriAlén

■ Kokki. Syntyi 24.2.1978 Vantaalla. Asuu Helsingissä vaimonsa ja 6-vuotiaan tyttärensä kanssa.
■ Mukana helsinki­läisravintoloissa Muru, Pastis ja Kaartin Hodari & Hummeri.
■ Harrastaa uimahyppyä ja kunto­salilla käymistä ­sekä teollistumiseen ja ruuan kasvattamiseen liittyvää ruoka­kirjallisuutta.
■ Henkka & Niki vs. Amerikka -tv-sarja nähdään Jimillä sunnuntaisin. Henkan ensimmäinen koitos televisiossa oli MTV3:n aamujen Ruokala.tv-ohjelmassa.

Laulaja Tomi Metsäketo kertoo tuoreessa Facebook-päivityksessään olleensa vauhtisokea ja stressaantunut.

Laulaja Tomi Metsäketo on suljettu pois huomenna televisiossa nähtävästä Tähdet, tähdet -ohjelman lähetyksestä. 

– Tämän hetkisillä tiedoilla päädyimme ohjelman tuotantorauhan takaamiseksi ratkaisuun, että Tomi Metsäketo ei jatka Tähdet, tähdet -ohjelmassa, sisältöjohtaja Marko Karvo toteaa MTV:n tiedotteessa.

Seiska uutisoi torstaina, että viisi naista syyttää Metsäketoa sopimattomasta käytöksestä. 

Metsäketo kommentoi väitteitä Facebook-sivullaan. Laulaja kertoi, että hänestä kirjoitetaan ikävään sävyyn naisten Facebook-ryhmässä ja että ryhmää sekä siihen kuuluvia kirjoittajia vastaan on tehty rikosilmoituksia. Samalla hän myös pyysi anteeksi.

Myöhemmässä päivityksessään Metsäketo toivoi malttia somekeskusteluun ja jatkoi pahoittelua.

”Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa.”

”Pyydän samalla anteeksi kaikilta niiltä, joita olen omalla ajattelemattomalla käytökselläni joskus loukannut. Se ei ole ollut tarkoitukseni,” hän kirjoitti.

Stressiä, vauhtisokeutta ja juhlimista

Tieto Metsäkedon poisjäämisestä Tähdet, tähdet -ohjelmasta tuli tänään lauantaina. MTV:n sisältöjohtaja Karvon mukaan ohjelmassa jatkaa yhdeksän artistia. 

Tomi Metsäketo kommentoi poisjääntiään Facebook-sivullaan ja lähettämässään tiedotteessa. Pitkässä kirjoituksessaan hän kertoo viime vuosien työkiireistään, isänsä kuolemasta, kärkkäästä naisseuran hakemisesta, stressistä, vauhtisokeudesta ja juhlimisesta, joka on hänen sanojensa mukaan välillä karannut käsistä. 

Hän kuvailee olleensa vuosia poikamies ja hakeneensa naisseuraa ”joskus liiankin suurella yksipuolisella tahdonvoimalla”.

”Jos voisin kääntää kelloa taaksepäin, niin sen myös tekisin. Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa, mutta sitä nyt tässä kuitenkin hartaasti toivon.”

”Olen ollut öykkärimäinen”

Ei ole julkisesti tiedossa, millaisista teoista Metsäkedon väitetyssä epäasiallisessa käytöksessä tarkalleen ottaen on kyse. 

”Olen käyttäytynyt elämässäni typerästi ja ollut monille ihmisille öykkärimäinen. En lähde näitä tosiasioita kiistämään,” Metsäketo itse kuvailee tapahtunutta Facebookissa.

Kaija Koota on tituleerattu esimerkiksi voimaeläimeksi, kansallisaarteeksi ja naiseuden puolestapuhujaksi. Kukapa meistä ei haluaisi olla ainakin himpun verran kuin hän!