Korpikylän riippakoivu muistuttaa Titanicin mukana matkanneesta Nikolaista.

Kuvat perhealbumi, Lehtikuva

Sitä päätöstä isoäitini isoäiti Aurora ei olisi halunnut tehdä. Mutta kun koti oli menossa pakkohuutokauppaan, eikä kylällä ollut tarjolla kuin rengin ja piian töitä, vaihtoehtoja ei ollut. Hänen oli lähetettävä 17-vuotias Nikolai-poika, perheen viimeinen mies ja toivo, yli Atlantin paremman elämän perässä. Auroran aviomies ja pojan isä Erland oli jo muuttanut Pohjois-Amerikkaan yli kymmenen vuotta aiemmin. Uudessa maailmassa Nikolaillakin olisi paremmat mahdollisuudet ansaita rahaa, ja kenties kotitila saataisiin vielä takaisin.

Isoäitini isovanhemmat Aurora ja Erland Kallio olivat rakentaneet pienen torppansa Kauhajoen Korpikylään Pohjanmaalla vuonna 1893. Parin suhde oli alkanut työpaikkaromanssina, kun Erland, 20, oli tullut kyselemään töitä talosta, jossa Aurora, 19, oli piikomassa.

Pohjalainen hätähousu kun oli, Erland sujautti pian Auroran nimettömään tuohisormuksen. Se sai kelvata, sillä jokainen markka meni Kallio-nimisen tilan etumaksuun. Palstatilan nimestä tuli myös heidän yhteinen sukunimensä, kuten siihen aikaan oli tapana.

Torpan elämä sai pian tummia sävyjä. Sadonkorjuun aikaan syntynyt esikoinen, heiveröinen tyttövauva kuoli vain parin kuukauden ikäisenä. Onneksi seuraavana vuonna syntynyttä poikaa, Nikolaita, kätilö piti reippaana ja vahvana. Auroran ja Erlandin viittä tulevaa lasta ei siunattu samoilla voimilla: he kaikki kuolivat alle vuoden ikäisinä. Nikolain lisäksi henkiin jäi yksi sitkeä tyttö, isomummuni Auli.

Kallion palstasta ei kuitenkaan ollut elättämään edes neljän hengen perhettä.

Kanadaan ja takaisin

Erlandin elämä Kanadassa oli alkanut lupaavasti. Kaivostöissä tienasi hulppeammin kuin renkinä Korpikylässä, ja pian nuorimies perusti matkustajakodin Port Arthuriin, nykyiseen Thunder Bayn satamakaupunkiin Ontariossa.

Erland pystyi lähettämään rahaa niin, että jo vuoden päästä Aurora ja lapset seurasivat perässä. Perhe ei pysynyt koossa pitkään: Erland menetti matkustajakotinsa mentyään takaamaan ystävänsä lainan ja joutui palaamaan kaivoksille. Auroraa taas kalvoi niin kova koti-ikävä, että hän päätti matkustaa kahden lapsensa kanssa takaisin Korpikylään.

Matkat olivat vieneet kaikki säästöt, eikä Erland kyennyt enää auttamaan rahallisesti. Aurora sinnitteli lasten kanssa, mutta parin vuoden kuluttua kotia uhkasi pakkohuutokauppa. Aurora puhui sisarensa miehen ostamaan tilan, joten se ei mennyt aivan vieraisiin käsiin, mutta oma se ei enää ollut.

Jälleen kerran alkoi ankara säästäminen, nyt Nikolaita varten. Seitsemän puntaa eli nykyrahassa yli 450 euroa maksanut matkalippu Titanicille tarkoitti tuona aikana useiden kuukausien palkkaa.

Kolmannen luokan suomalaiset

Titanicin oli määrä lähteä Englannista keskiviikkona 10. huhtikuuta 1912. Nikolain matka Korpikylästä alkoi jo maaliskuun lopulla, ensin junalla Hankoon, sitten laivalla Southamptoniin. Ilmassa oli sekä iloa että hermostuneisuutta. Nikolaille merimatka Atlantin yli oli toki  jo tuttu, ja satamassa odottaisi isä. Eikä matkalaisia kuljettaisi mikä tahansa paatti vaan maailman suurin laiva!

Mielialaa nosti varmasti myös se, että matkaseurana oli kolme vanhempaa miestä kotikylältä. Siirtolaisuus oli noina vuosina huipussaan, ja yli puolet Pohjois-Amerikkaan lähteneistä suomalaisista tuli Pohjanmaalta. Nikolain kumppanit matkasivat kaivoksille Kanadaan.

Southamptonin satamassa 270-metrinen R.M.S. Titanic oli epäilemättä vatsaa kouraiseva näky. Nikolai ohjattiin laivaan kolmannen luokan sisäänkäynnistä. Kello oli 12.15, kun piiput puhalsivat lähdön merkiksi ja Titanic puski hitaasti matkaan kohti New Yorkia.

Toisessa maailmassa

Kolmaskin luokka oli suomalaissiirtolaisille kuin toisesta maailmasta. Hytit olivat puhtaita ja lämmitettyjä, niissä oli juokseva vesi ja rautasängyt. Parasta oli kuitenkin ruoka. Kellon kilkutus kutsui aamiaiselle, lounaalle ja iltapalalle ruokasaliin. Poissa olivat puiset pirtin penkit, jokainen sai nauttia ateriansa omassa tuolissa valkoisella liinalla peitetyn pöydän ääressä. Paahtopaistit ja vanukkaat peittosivat mennen tullen Korpikylän ainaisen ruisvellin. 

Kolmas luokka sai pysyä visusti omalla kannellaan, eikä sille ollut tarjolla ensimmäisen luokan huvituksia orkestereineen ja turkkilaisine kylpylöineen. Ilo osattiin ottaa silti irti. Miehet ja naiset kokoontuivat salonkiin, jostain löytyi aina alkoholia nostattamaan tunnelmaa, ja pianon avulla saatiin tanssit pystyyn. Kukaties Nikolaikin rohkaistui vanhempien miesten usuttamana hakemaan jotain siirtolaistyttöä tanssimaan.

Sunnuntaina 14. huhtikuuta laivalla järjestettiin jumalanpalvelus. Ilma oli viilentynyt, mutta yöstä oli tulossa poikkeuksellisen kaunis. Meri oli tyyni ja taivas kirkas. Nikolai saattoi katsella peräkannella Pohjantähteä, joka kotikylässä oli kimmeltänyt aina metsänrajassa. Enää kaksi yötä ja hän näkisi taas isänsä.

Rytinä herätti kolmannen luokan matkustajat kello 23.40. Yläkansilla jäävuoren runnontaa tuskin huomattiin, mutta alhaalla keulassa se todella tuntui. Vettä alkoi tulvia laivaan ja ihmiset lähtivät kohti kolmannen luokan peräosaa tai ylempiä kansia. Mutta monet kannelle johtavista käytäväporteista olivat kiinni ja miehistö esti ketään kolmannesta luokasta nousemasta ylös pelastusveneille, joita oli jo alettu laskea puolityhjinä mereen.

Kello 2.20 Titanic oli uponnut. Nikolain ruumista ei koskaan löydetty.

Viimeinen viesti

Isä odotti poikaansa New Yorkissa kolme viikkoa. Vasta sitten hän uskoi todeksi, että Nikolai oli kuollut. Suru-uutinen saavutti myös Korpikylän. Aurora oli menettänyt jo seitsemännen lapsensa.

– Äiti aivan romahti, kun sai tietää Nikolain kuolemasta, isomummuni Auli oli kertonut ja alkanut tässä kohdin tarinaa aina itkeä itsekin.

Kallion tilan kahdelle naiselle huhtikuu oli vanhan sanonnan mukaan kuukausista julmin. Suruun ei tosin ollut aikaa, sillä aamuisin oli yhä noustava piikomaan. Iltaisin Aurora teki yhden lehmänsä maidosta voita ja juustoa ja kehräsi lankaa myytäväksi. Rahat auttoivat selviytymään seuraavaan päivään, mutta tilan velkaa niillä ei hoidettu. Erland ja Aurora kirjoittelivat vielä, mutta he eivät enää suunnitelleet yhteistä elämää.

Kesällä 1913 Aurora istutti viimeisen poikansa muistoksi talon viereen puolitoistametrisen riippakoivun. Seuraavan vuoden huhtikuussa, kun koivu oli kasvanut jo kaksimetriseksi, posti kantoi kotiin kirjeen: "...saan minä käskystä, kunnioittaen kehoittaa teitä Waltionkonttorista nostamaan Teille poikanne Nikolai Erland Kallion hukkumisen johdosta myönnetyt 50 puntaa, joka Suomen rahassa tarkoittaa 1 263 markkaa 54 penniä."

Kirje oli kuin viimeinen viesti Nikolailta. Hän oli sittenkin onnistunut turvaamaan äitinsä ja pikkusiskonsa elämän pienellä tilalla Pohjanmaalla.

Muistokoivun alla

Auroran istuttama satavuotias koivu on nyt kasvanut 25-metriseksi. Viime tapaninpäivän myrskyssä Kallion tilalla kaatui kaksi kuusta, mutta jykevä koivu ei antanut tuulelle periksi.

Syvälle hiekkaiseen maahan juurtuneen riippakoivun alla on vuosikymmenten aikana tapahtunut paljon. Sitä koivua mummuni paimentama lehmälauma puski, sen alla tanssittiin äitini ja isäni juhannushäitä, ja siihen minä ja veljeni ripustimme lapsina voimistelurenkaat.

Koivu muistuttaa Nikolaista, kotimme hinnasta ja sukumme juurista.

Johanna Koivu ei missään nimessä halua häistään pönötysjuhlia.

Muusikko, näyttelijä ja juontaja Johanna Koivu menee kesällä naimisiin.

– Tuntuu mukavalta, häät ovat iloinen asia. Se on tärkeä hyvän mielen juhla, mikä kokoaa koko suvun ja läheiset. Tykkään muutenkin juhlista, Johanna kertoi  Me Naisille A. Tillanderin Häälauantai -tapahtumassa.

– Haluan kirkkohäät ja kunnon juhlat. Häät ovat ainutkertainen tapahtuma, ja haluan panostaa siihen, että itsellä, sulhasella ja vierailla on hauskaa. En halua pönötysjuhlia. 

Johanna haluaa, että juhlissa on hyvä livebändi, paljon musiikkia ja perinteinen häävalssi. Myös tilaa tanssille pitää olla.

”Hääsuunnittelussa vaikein asia on ollut oikean häämekon löytäminen.”

Yksityiselämästään vaitonainen Johanna ei halunnut paljastaa, miten häntä kosittiin, saati sitä, kuka häntä kosi. Hääpuvustaan hän on kuitenkin valmis paljastamaan yksityiskohtia:

– Hääsuunnittelussa vaikein asia on ollut oikean häämekon löytäminen. Kävin lähes kymmenessä hääliikkeessä, kunnes löysin mieleisen häämekon. Lähdin etsimään mekkoa ummikkona, koska en ole perehtynyt hääteemaan aiemmin. En aluksi tiennyt, minkä tyylisen haluan, Johanna kertoo.

– Hääpukuni on samantyyppinen, mikä on nyt päälläni: yläosa on kapea ja olkaimellinen, ja alaosa on runsaampi.

Tässä on hääpuku Johannan mieleen! Kuva: Jonna Öhrnberg
Tässä on hääpuku Johannan mieleen! Kuva: Jonna Öhrnberg

Oma hyvinvointiohjelma

Moni muistaa Johannan Lauri Tähkän kanssa soittaneesta Elonkerjuu -bändistä. Nyt Johanna on vaihtanut kokonaan alaa.

– Kun soitin Elonkerjuussa viimeisen keikkani vuonna 2016, päätin pitää pitkän etsikkoajan. Olin tehnyt 16 vuotta keikkoja, ja minun oli pakko pysähtyä, ja miettiä, mitä haluan tehdä, Johanna kertoo.

Johanna suoritti tanssi- ja liiketerapiamenetelmien ohjaajan tutkinnon ja suuntasi sitä kautta hyvinvointialalle. Nyt Johanna käsikirjoittaa ja juontaa Alfa TV:llä kymmenosaista hyvinvointi- ja lifestyle -ohjelmaa nimeltä KoivuTV.

”Luovalla alalla täytyy uudistua välillä.”

– Luovalla alalla täytyy uudistua välillä. Ohjelmassa käsitellään sydäntäni lähellä olevia aiheita, kuten terveyttä, kauneutta ja hyvinvointia. Haluan inspiroida, tuoda ajattelemisen aihetta ja viihdyttää ihmisiä.

Johanna on myös suorittanut Lontoossa teatteritaiteen maisterin tutkinnon, mutta hän ei tällä hetkellä tee töitä näyttelijänä.

– Opetin aikoinaan päivätyökseni näyttelijäntyötä, ilmaisutaitoa ja liikeimprovisaatiota. Vedän vieläkin improkursseja ja vapaatanssin kursseja. Musiikkiuran jatkamistakaan en ole suunnitellut, mutta palo esiintymiseen on edelleen.

Brittilehdistön saamien tietojen mukaan pari on kertonut raskaudesta läheisilleen viime viikolla, ja kaikki ovat uutisesta innoissaan.

Brittiläismediat kertovat, että Cambridgen herttuataren Catherinen pikkusisko Pippa Middleton, 34, on raskaana. Tuleva pienokainen on Pippan ja hänen aviomiehensä James Matthewsin, 42, esikoinen.

The Sun -lehden mukaan lapsen laskettu aika on lokakuussa. Raskaus on siis jo toisella kolmannekselle. Lehden saamien tietojen mukaan pari on kertonut raskaudesta läheisilleen viime viikolla, ja kaikki ovat perheenlisäyksestä innoissaan.

Tulevalla syysvauvalla riittää lähipiirissä leikkikavereita. Herttuatar Catherinella ja prinssi William odottavat kolmatta lastaan. Pian syntyvän pienokaisen lisäksi kuningasparilla on tytär ja poika: 4,5-vuotias prinssi George ja pian 3-vuotias prinsessa Charlotte.

Myös Jamesin velipoika Spencer Matthews odottaa puolisonsa kanssa esikoista.

Pippa ja James avioituivat viime toukokuussa 2017. He menivät kihloihin kesällä 2016 vuosien yhdessäolon jälkeen.