Syövästä puhutaan usein taisteluna. ”Sitä se onkin, mutta menehtynyt ei ole häviäjä, eikä selviytyjä sankari”, Kati sanoo.
Syövästä puhutaan usein taisteluna. ”Sitä se onkin, mutta menehtynyt ei ole häviäjä, eikä selviytyjä sankari”, Kati sanoo.

Syöpä sai pienen pojan yksinhuoltajan Katin tuntemaan pohjatonta yksinäisyyttä ja lopulta löytämään uuden tavan elää.

Joskus elämä on yhtä aikaa traagista ja koomista. Kuusi vuotta sitten keväällä Kati oli työharjoittelussa päiväkodissa, kun hän sai kesken päivän lääkäriltään huonoja uutisia.

Kun Kati lopetti puhelun, hän huomasi saaneensa tekstiviestin ystävältään. Siinä luki: Mulla on syöpä. Kati tekstasi vastaukseksi: Niin mullakin.

Silloin ei vielä kauheasti naurattanut. Kati oli 28-vuotias, pienen pojan yksinhuoltaja.

Ottakaa se äkkiä pois

Tieto kohdunkaulan syövästä oli järkytys, vaikka Kati olikin jo jonkin aikaa tiennyt, että jotakin oli vialla. Ei ollut normaalia, että vatsaan sattui jatkuvasti. Krampit olivat välillä niin kivuliaita, että Katin piti mennä kaksin kerroin ja ottaa seinästä tukea.

– En ollut silti osannut pelätä syöpää. Ensimmäisenä iski hätä lapsesta. Mitä, jos en saakaan nähdä hänen kasvavan?

Ennuste oli kuitenkin hyvä, mutta Katilta piti poistaa kohtu. Lääkärin mukaan iso leikkaus riittäisi.

– En surrut kohdun menetystä yhtään. Halusin syövän vain äkkiä pois minusta.

”Ajattelin, että hoidetaan tämä nopeasti pois päiväjärjestyksestä.”

Esikoisensa Kati oli saanut 21-vuotiaana. Raskaus ei ollut suunniteltu, mutta nyt tuntui, että nuorena äidiksi tulolla oli ollut tarkoituksensa. Leikkauksen jälkeen Kati ei tietenkään enää voisi saada lapsia.

– En miettinyt, että miksi juuri minä tai mitä olisin voinut tehdä toisin, etten olisi sairastunut. Jos olisin käynyt papa-kokeessa useammin, sairaus olisi ehkä huomattu aiemmin, mutta maanläheisenä ihmisenä en jäänyt jossittelemaan. Ajattelin, että hoidetaan tämä nyt vain nopeasti pois päiväjärjestyksestä ja sitten jatkan elämääni sellaisena, kuin olin siihen tottunut.

Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin.

Totta kai selviän

– Vakava sairaus laittaa koko elämän ja identiteetin uusiksi, Kati sanoo nyt.

Terveen paperit Katilla on ollut jo kahden vuoden ajan, mutta viime aikoina hän on käynyt läpi uudelleen kuuden vuoden takaisia tapahtumia. Hän on mukana valtakunnallisessa Fuck Cancer -kampanjassa, joka nostaa esiin syöpään sairastuneita nuoria aikuisia.

”Kerroin vain lähimmille ystävilleni ja perheelleni. Pelkäsin, että ihmiset alkavat sääliä minua.”

Kun Kati muutama viikko sitten jakoi Facebookissa linkin kampanjan sivuille, osa kavereista hämmästyi. Joukossa oli paljon sellaisia, jotka eivät tienneet koko sairaudesta. Osa jopa loukkaantui, osa halusi pyytää anteeksi, ettei ollut Katin tukena sairauden aikana.

– En osannut odottaa sellaista reaktiota. Kenenkään ei tarvitse pyytää minulta anteeksi. Kerroin sairastumisestani ihan vain lähimmille ystävilleni ja perheelleni. Pelkäsin, että ihmiset muuttavat suhtautumistaan minuun ja alkavat sääliä.

Diagnoosin jälkeen sairaala tarjosi keskusteluapua, mutta Kati ei halunnut sitäkään. Sen sijaan hän varasi itselleen Kreikan-matkan, koska halusi käsitellä asiaa – yksin.

– Yltiöpositiivinen asenteeni tuli luonnostaan: totta kai selviän tästä. Kuolema ei ollut vaihtoehto. Pelkäsin, että jos alan edes ajatella sitä, se voi toteutuakin.

Kun Kati palasi Suomeen, hän nakkasi laukun kotiin ja lähti suoraan leikkaukseen.

Leikkauksessa kuitenkin selvisi, että syöpä oli levinnyt. Kohdun lisäksi Katilta jouduttiin poistamaan myös munasarjat, ja munanjohtimet siirrettiin eri paikkaan. Etäpesäkkeiden takia pelkkä leikkaus ei enää riittänytkään.

Äiti on väsynyt

– Miksi muiden vanhemmat menevät töihin, mutta sinä sairaalaan, poika kysyi eräänä aamuna Katilta päiväkodin pihalla.

Kati selitti: äiti on sairas ja äiti tarvitsee hoitoa. Mutta äiti paranee.

Oli hän sen selittänyt pojalle moneen kertaan, mutta nyt poika kysyi asiaa itse ensimmäistä kertaa. Muutoin lapsi ei sairautta tuntunut noteeraavan, vaan oli koko ajan oma iloinen itsensä.

Matkan päiväkodilta sairaalaan Kati itki. Ei tämän näin ollut pitänyt mennä. Hänenhän piti olla tosi reipas, ja nyt väsymys oli liikaa. Etäpesäkkeiden takia Kati oli joutunut aloittamaan sekä sytostaatti- että sädehoidon. Hän olisi voinut nukkua vuorokauden ympäri.

Muistikuvat hoitojen ajalta ovat hataria. Arki pyöri jotenkin näin: aamulla Kati vei pojan päiväkotiin ja jatkoi itse sairaalaan hoitoihin. Sitten hän tuli kotiin nukkumaan, laittoi kellon soimaan, jotta heräisi hakemaan pojan päiväkodista. Kati haki hänet kotiin, laittoi ruokaa, sinnitteli hereillä lapsen nukkumaanmenoon asti. Aamulla kuvio alkoi alusta.

Ennen sairastumistaan Kati opiskeli lähihoitajaksi, mutta opinnot oli nyt pantava tauolle. Sinä syksynä Katin poika oppi katselemaan televisiota.

– Olin ollut aiemmin tosi tiukka television katsomisesta, mutta nyt ostin pelikonsolinkin. Sovin, että lapsi saisi olla päiväkodissa niin pitkään, että pääsisi kunnolla ulkoilemaan, koska minusta ei ollut siihen seuraksi.

”Lausahdukset laihtumisesta saavat yhä ihokarvani pystyyn.”

Hoidot tekivät Katin huonovointiseksi, ja hän pystyi syömään vain kylmiä ruokia. Pieni ja hoikka nainen laihtui entisestään. Hiustenlähtöä hän oli jännittänyt eniten, mutta ne pysyivät.

– Kommentit laihtumisesta loukkasivat minua syvästi, vaikka nyt ymmärränkin, etteivät ihmiset ehkä tarkoittaneet pahaa, koska eivät voineet tietää syytä. Mutta se on jättänyt arvet. Lausahdukset laihtumisesta saavat yhä ihokarvani pystyyn.

Lapsen takia ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin jaksaa. Katin vanhemmat asuivat kaukana, mutta isosisko auttoi parhaansa mukaan.

Vaikka hoidot olivat rankkoja, ne tehosivat. Kati parani.

 


 

Romahdus tulikin

Että tähänkin aamuun sain vielä herätä!

Ajatus selviytymisestä iskee Katiin usein juuri aamuisin, kun kupissa höyryää tuore kahvi.

– Joinakin aamuina, kun kello herättää seitsemältä ja ulkona sataa räntää, ajatus voi mennä pikemminkin, että no hohhoi, tämäkin aamu piti nähdä, hän naurahtaa.

– Koen kyllä nykyään melkein pakonomaista tarvetta olla kiitollinen pienistäkin asioista.

Vasta kun hoidot olivat jo ohi ja kontrollikäynnitkin harventuneet, Kati alkoi todella tajuta, mitä hänelle oli tapahtunut.

– Siinä vaiheessa tuli eräänlainen romahdus. Se ei varmasti näkynyt ulospäin mitenkään, mutta sisälläni myllersi. Se oli ison henkisen kasvun paikka. Ihan ensiksi arvomaailmani meni uusiksi. Olin pitänyt terveyttä itsestäänselvyytenä. Mutta jos ihmisellä ei ole terveyttä, ei hänellä ole mitään.

Niin kuin monelle vakavasti sairastuneelle käy, myös Katista tuntui, että hän oli saanut uuden mahdollisuuden. Se piti käyttää hyvin.

– Minulle tuli kova tarve miettiä, mitkä asiat oikeasti tuottavat minulle iloa ja onnea ja alkaa myös tehdä niitä.

Musertava yksinäisyys

– Ei vittu, ei vittu, en jaksa tätä enää uudestaan, Kati hoki mielessään.

Keväällä 2012 Kati joutui kuitenkin sairaalaan kovan kuumeen takia. Päivystävä lääkäri ei voinut uskoa, että Kati oli kävellyt sairaalaan omin jaloin. Tulehdusarvot olivat 280, kun ne normaalisti ovat terveellä ihmisellä alle 10.

Katista otettiin kokeita. Vaikutti siltä, että syöpä oli uusiutunut. Kun Katin itkusta ei meinannut tulla loppua, hoitaja veti vain verhon vuoteen eteen ja totesi:

– Kai sinulla on joku, jolle soittaa.

Kyllä Katilla oli, mutta miksi hän olisi soittanut?

– Oli minulla montakin, mutta kukaan heistä ei olisi voinut auttaa. En ole koskaan tuntenut niin musertavaa yksinäisyyttä. Olin yhdessä Suomen parhaista sairaaloista, eikä sielläkään kukaan voinut auttaa minua. Sairaus oli minun ongelmani, ei kenenkään muun. Se oli pelottava mutta herättävä kokemus: yksin tänne tullaan ja yksin täältä lähdetään.

Sairaalan pihalta Kati katseli ohiajavia busseja ja ajatteli, että antaisi mitä tahansa, jos saisi istua niistä jonkin kyytiin. Hän matkustaisi päiväkotiin, töihin, jumppaan, ystävää tapaamaan, mihin vain.

Lopullisia tuloksia Kati odotti sairaalassa. Sillä välin hänelle annettiin antibiootteja suoraan suoneen. Samassa huoneessa oli vanhempi rouva, jonka syöpä oli uusinut useamman kerran.

– Katselimme yhdessä tv-sarjoja ja juttelimme. Hänellä oli hirveän valoisa asenne, ja omakin mieli alkoi kääntyä taas positiiviseksi. Aloin uskoa, että kyllä minäkin jaksan ja selviän vielä tästäkin.

Kun Kati meni kuulemaan kokeiden tuloksia, hän oli niin peloissaan, että ymmärsi lääkärin puheesta aluksi vain sanan ”löydös”.

– Ihmettelin, miksi hän puhui siitä hymyillen ja mietin, eikä hänellä ole ollenkaan tilannetajua.

”En ole ikinä kokenut niin suurta onnen ja vapauden tunnetta.”

Mutta sanat ”voit lähteä kotiin” Kati ymmärsi.

Selvisi, että ultrassa näkynyt löydös olikin munanjohtimet, jotka oli siirretty leikkauksessa eri paikkaan, eikä päivystävä lääkäri ollut sitä tiennyt. Kovan kuumeen olikin nostanut tulehdus, joka talttui antibiooteilla.

– Olin luullut monta päivää, että olin jälleen sairas, mutta nyt saatoinkin vain nousta bussiin. En ole ikinä kokenut niin suurta onnen ja vapauden tunnetta.

Isot asiat, korkea kynnys

Nykyään Kati uskaltaa jo ajatella kuolemaakin.

– Itse asiassa ajattelen sitä varmaan viikoittain. En pelkää sitä, mutta tunnen suurta surua siitä, etten saisi olla enää lapseni kanssa. Mutta kai minullekin vielä jokin juttu on, kun olen saanut jäädä tänne kakkoskierrokselle.

Vaikka Kati ei ole koskaan ollut uskonnollinen, sairastuminen toi luottamuksen johonkin korkeampaan voimaan; siihen, että asiat menevät niin kuin niiden on tarkoitettu menevän.

Välillä Kati miettii, onko lapselle jäänyt huoli hänestä. Jos Kati on eri huoneessa, poika saattaa yhä huutaa äitiä ja varmistella, että hän on lähellä.

Kohdunpoiston takia Kati joutuu syömään hormoneja.

– Ilman niitä olisin kuin seitsenkymppinen mummo. En silti tunne olevani yhtään vähemmän nainen kuin ennenkään. Jos kohdalleni vielä joku päivä tulee rakkaus, uskon, että se ihminen on valmis rakastamaan minua sellaisena kuin olen.

”Elämässä on hyvä pitää mukana myös vaikeampia ihmisiä. He näyttävät minulle, millainen en halua olla.”

Kati myöntää, että kynnys heittäytyä uusiin suhteisiin on korkeampi kuin ennen sairastumista.

– Olen kokenut niin isoja asioita, että minun pitää pystyä luottamaan ihmiseen täysin ennen kuin voin päästää hänet lähelleni. Valitsen nykyään tarkkaan ihmiset elämääni, mutta uskon, että elämässä on hyvä pitää mukana myös vaikeampia ihmisiä. He näyttävät minulle, millainen en halua olla.

Loppu seilaamiselle

Lähihoitajan opintoihinsa Kati ei enää palannut: se ei enää sairastumisen jälkeen tuntunut omalta alalta. Nyt hän pyörittää ystäviensä kanssa bändi- ja fanituotteita myyvää verkkokauppaa Katin Tavaraa.

– Ennen sairastumista elämäni oli ollut vähän sellaista seilaamista. Uskon vahvasti, että minun piti kokea sairastuminen, jotta ymmärtäisin alkaa elää sellaista elämää kuin haluan.

Kati naurahtaa, ettei hänen elämänsä varmaan ulkopuolisten silmiin nyt niin ihmeellisesti eroa entisestä, mitä nyt ehkä tulee matkusteltua hiukan enemmän. Suurin muutos on tapahtunut korvien välissä.

”Yritän pitää elämäni vapaana enkä suunnittele hirveästi asioita eteenpäin.”

Onni syntyy arkisista asioista, jotka ennen olivat itsestäänselvyyksiä.

– Olen terve, minulla on lapseni, koti, kiva työ, ystäviä. Minulla on kaikki, Kati sanoo.

– Olin aiemmin hirveän vaativa itseäni kohtaan, mutta nyt osaan olla lempeämpi. Jos minua huvittaa mennä terassille juomaan viiniä, teen sen. Jos minua ei huvita mennä lenkille, minun ei tarvitse tehdä sitä. Yritän pitää elämäni vapaana enkä suunnittele hirveästi asioita eteenpäin, sillä tiedän, että kaikki voi muuttua hetkessä.

Ystävälle, joka myös sairastui kuusi vuotta sitten, Kati voi edelleen laittaa viestejä. Kumpikin kertoo jo tekstariepisodia hyvänä juttuna.

He molemmat selvisivät. 

Kesäheinä

Kohdunkaulan syöpä iski 28-vuotiaana: ”Olin pitänyt terveyttä itsestäänselvyytenä”

Kiitos kauniista selviytymistarinasta. Mainitsit siinä pohjattomasta yksinäisyydestä. Olen itsekin kokenut tuon tunteen astuessani nuorena 2 lapsen äitinä sairaalan ovesta sisään tietäen, että jos tulen siitä vielä ulos, mikään ei tule olemaan ennallaan. Sellaista yksinäisyyttä ei varmaan voi kokea tuon lisäksi kuin kuoleman hetkellä. Tiedän, että tämä taakka on kannettavana vain minulla eikä kukaan ympärilläsi oleva voi sitä puolestani kantaa. Oli tunne, kuin olisin lasikuvussa täysin...
Lue kommentti

Kun porilaiset tosi-tv-tähdet Aki Manninen ja Rita Niemi-Manninen innostuvat tuhlaamaan, kerralla menee tuhansia euroja.

Se oli 50 000 euron arvoinen puhelu. Italiasta tuotu kuohuviini poreilee Gladiaattoreista tuttujen tosi-tv-tähtien Aki Mannisen, 42, ja Rita Niemi-Mannisen, 38, laseissa. He kippistävät Akin juuri vastaanottamille uutisille: avioparin omistama tontti Leviltä on ostettu pyyntihinnalla.

Pari itse asuu Porissa 140-neliöisessä omakotitalossa. Sen pihalla on neljä autoa: Akin Hummer, juuri myyty Bemari, isoisältä peritty Mersu ja hyvinvointibussi, jota pari vuokraa erilaisiin tilaisuuksiin. Viides auto, Akin Ritalle Italiasta ostama Mini Cooper, on tulossa Suomeen huomenna.

Palkkapussissa Akin ja Ritan vauraus ei kuitenkaan näy. Verotietojen mukaan Akin tulot viime vuodelta olivat 12 363 euroa ja Ritan 6 066 euroa. Kun asiasta kysyy, Aki ja Rita alkavat vitsailla.

– Autotallin taakse ei kannata mennä, siellä on kannabisviljelmä. Ja huumebisnesrahat on tietenkin siirretty Cayman-saarille, Aki sanoo.

Rita on huomannut, että parin ulospäinsuuntautuneisuus herättää kateutta. Porissa pariskunta erottuu katukuvasta niin selvästi, että heidät pysäytetään jatkuvasti. Jokainen tuntuu haluavan vaihtaa Turbon ja Laserin kanssa pari sanaa.

”Olemme kuulemma pissispariskunta, joka ei osaa mitään.”

– Meistä puhutaan kaupungilla käsittämättömän hulluja juttuja. Ihmiset suhtautuvat meihin epäilevästi: olemme kuulemma pissispariskunta, joka ei osaa mitään. Onneksi olemme niin vahvoja persoonia, ettei meitä todellakaan kiinnosta, mitä meistä ajatellaan, Rita näpäyttää.

Mutta mistä Akin ja Ritan rahat sitten tulevat? Ainakin sitä on kiinni useammassa tontissa, Akin käsin rakentamissa moottoripyörissä ja parin Ritaki Oy -yrityksessä. Kesällä Aki myös voitti Maltalla järjestetyissä EuroCasinon EM-kisoissa 15 000 euroa.

– Olen ollut aina aktiivinen tekemään kauppaa. Huono verovuosi ei tarkoita, että rahamme ovat loppu. Olisi ihmeellistä, jos minulla ei tähän ikään mennessä olisi mitään säästössä. Jos rahat uhkaavat loppua, taiomme sitä jostain lisää, Aki nauraa.

Tosi-tv-tähdet Aki ja Rita herättävät huomiota kotikaupungissaan Porissa. ”Aki haki minut ensitreffeille Hummerillaan”, Rita sanoo.
Tosi-tv-tähdet Aki ja Rita herättävät huomiota kotikaupungissaan Porissa. ”Aki haki minut ensitreffeille Hummerillaan”, Rita sanoo.

Maanantai

Ruokakauppa 150 euroa

Ruokaan Akilla ja Ritalla kuluu viikossa noin 300 euroa. Aina heidän rahatilanteensa ei ole ollut yhtä ruusuinen. Vuonna 2015 Akin firma osallistui taloprojektiin, jonka tarkoitus oli rakennuttaa Helsinkiin kahdeksan taloa. Projektia vetävä rakennusfirma meni kuitenkin konkurssiin. Sen seurauksena Aki menetti 500 000 euroa omaa rahaa.

– Kaikki silloiset säästöni menivät. Minut pelasti se, että oma nimeni säilyi puhtaana. Ehdin erota hallituksesta ja myydä ajoissa osuuteni firmasta, Aki kertoo.

Vaikka Akin tili tyhjeni kokonaan, hän sai silti pidettyä talonsa ja autonsa. Yhteiskunnalta hän ei edes yrittänyt saada rahallista apua.

– Luonteeni ei olisi antanut periksi. Sitä paitsi olisi ollut noloa ajaa sossun luukulle Hummerilla. Nehän olisivat sanoneet, että myy se pois. Mutta Hummer oli ollut jo pitkään unelmani, en todellakaan ollut valmis luopumaan siitä.

Aki menetti konkurssin takia myös monta ystävää.

– Ennen sulla oli se rooli, että maksoit aina kaiken, Rita huomauttaa.

”Kun rahaa ei enää ollut, kaikkosivat ystävätkin.”

– En koskaan laskenut kuluja, vaan halusin, että kaikilla oli hauskaa. Kun rahaa ei enää ollut, kaikkosivat ystävätkin. Raadollisuus löi vahvasti nokkaan, Aki muistelee.

Vaikeimpina hetkinä Aki istui hiljaisena autotallin lattialla, joi viskiä ja menetti elämänilonsa. Käänteentekevä hetki oli Ritan neuvo: Akin pitäisi antaa anteeksi ystävälleen, joka oli osasyyllinen konkurssiin.

– Lupasin Akille, että yhdessä hankimme kaikki menetetyt varat moninkertaisena takaisin.

Sopisiko tämä paita minulle, Rita pohtii Porin kauppakeskus Puuvillassa. Pari saa paljon vaatteita myös sponsoreiltaan.
Sopisiko tämä paita minulle, Rita pohtii Porin kauppakeskus Puuvillassa. Pari saa paljon vaatteita myös sponsoreiltaan.

Tiistai

Auto Italiasta 25 000 euroa

Autonrenkaat ja vanteet 1 900 euroa

Akin rahatilanteen pelasti lopulta onnekkaaseen aikaan sattunut julkisuus. Konkurssin aikoihin parista tuli tunnettu Temptation Island -ohjelman kautta. Sen myötä pari on päässyt vetämään muun muassa luentoja, nuorisoiltoja, työhyvinvointipäiviä, messuja, jumppia ja nettivalmennuksia. Yhden laihdutusvalmennuksen hinta on 19,90–49 euroa, ja vuoden aikana niihin on osallistunut tuhansia ihmisiä.

– Jos haluaisimme, voisimme molemmat helposti nostaa kolmen-neljän tonnin kuukausipalkkaa yrityksestämme. Mutta miksi? Keräämme mieluummin sinne varoja.

Rahaa pari tekee myös autokaupoilla, kuten nyt Italiasta ostetulla autolla. Aki käy siellä kerran vuodessa, koska Italiassa on Suomea edullisemmat autoverot.

– Tällä reissulla hankimme poikien kanssa yhteensä kymmenen autoa, mutta vain yksi niistä tuli minulle. Auto menee ensin Ritalle, sitten myymme sen eteenpäin hyvällä voitolla, Aki vinkkaa.

”Auto menee ensin Ritalle, sitten myymme sen eteenpäin hyvällä voitolla.”

Keskiviikko

Meksikon-matka 4 500 euroa

Aki ja Rita ovat olleet yhdessä neljä vuotta, joista kaksi ja puoli naimisissa. Nelivuotispäiväänsä he aikovat viettää pian Meksikossa. Matkaidea tuli ystäväpariskunnalta, joka lähetti linkin all inclusive -hotelliin Nuevo Vallartassa ja suostutteli Akin ja Ritan mukaan.

– Ostimme reissun ex tempore, mutta maksoimme sen heti. Emme elä luotolla, Aki sanoo.

Matka ei ole pelkkää lomailua varten, sillä pari aikoo ottaa siellä yritykselleen uudet promokuvat.

– Emme ole koskaan täysin lomalla, vaan puuhaamme aina jotain pientä työtä siinä ohessa. Lennämme esimerkiksi useita kertoja vuodessa Turkkiin, jossa vedämme tutussa hotellissa jumppia. Yrityksemme ala on esittävät taiteet, mikä taipuu monenlaiseen työhön.

Aki arvioi moottoripyöräverstaansa sisällön noin 100 000 euron arvoiseksi.
Aki arvioi moottoripyöräverstaansa sisällön noin 100 000 euron arvoiseksi.

Torstai

Bensaa Hummeriin 180 euroa

Kun Aki aikanaan osti Hummerinsa, hän maksoi siitä 53 000 euroa. Nyt hän arvioi sen arvoksi 35 000 euroa.

– On se velattomaksi autoksi varsin hyvä. Bensaa se kyllä syö paljon, 20 litraa satasella. Konkurssi tulee silti jostain muusta, Aki miettii.

– Raha ei ole minulle se juttu, vaan se, että olen voinut toteuttaa sen avulla unelmiani. Raha itsessään on menettänyt minulle merkityksensä, sillä ei ole minulle arvoa.

”Raha itsessään on menettänyt minulle merkityksensä.”

Yksi Akin unelma sijaitsee kotipihalla. Se on moottoripyöräverstas, tai pyhättö, kuten hän sitä kutsuu.

Aki arvioi, että verstaan sisältö on noin 100 000 euron arvoinen. Siellä hän esittelee tekeillä olevan pyörän osia: vanteet maksoivat 4 000 euroa, käsityönä tehty putkisto 2 000 euroa ja nahkaistuin 550 euroa. Pyörään on painettu kuva Akin kasvoista.

Yhden moottoripyörän valmistukseen menee vuosi, ja sen myyntihinta on 60 000–80 000 euroa.

– Jokainen pyörä on kuvitettu elämäntarinallani. Ne ovat taideteoksiani. Hiljattain myin Via Dolorosa- eli kärsimysten tie -pyöräni rahoittaakseni Ritaki Oy:n hyvinvointibussin. Se kirpaisi, mutta olen vannonut ostavani kaikki pyöräni takaisin.

Aki ja Rita ovat tehneet sopimuksen, että Aki saa laittaa pyöriinsä rahaa niin paljon kuin haluaa. Vastapainoksi Rita saa ostaa parin yhteiseen kotiin mitä tahansa, eikä kumpikaan marise toisen rahankäytöstä.

Kippis! Rita ja Aki ovat tonttikauppojen ansiosta 50 000 euroa rikkaampia.
Kippis! Rita ja Aki ovat tonttikauppojen ansiosta 50 000 euroa rikkaampia.

Perjantai

Meikkejä 100 euroa

Iso osa Ritan rahoista menee omasta ulkonäöstä huolehtimiseen. Kun Aki yrittää huomauttaa Ritalle naisen olevan kauneimmillaan luonnollisena, Rita purskahtaa nauruun.

– Koko yhdessäoloaikamme minulla on ollut hiuspidennykset, ripsipidennykset ja tekokynnet. Sellainen minä olen, se on luonnollista minua, Rita sanoo ja jatkaa:

– Tykkään satsata kauniisiin asioihin, siksi laitan rahaa itseeni.

”Tykkään satsata kauniisiin asioihin, siksi laitan rahaa itseeni.”

Merkittävä osa Ritan ulkonäköön liittyvistä asioista on kuitenkin saatu sponsoroituna. Rita pystyy tarjoamaan sponsoreilleen näkyvyyttä muun muassa Instagramissa, jossa hänellä on melkein 40 000 seuraajaa.

Akikin sai juuri sponsoriltaan 940 euron arvoisen vaatelähetyksen.

Parin koira Putin vartioi herkeämättä Ritan kokkailuja.
Parin koira Putin vartioi herkeämättä Ritan kokkailuja.

Lauantai

Ruokakauppa 150 euroa

Ruokaostoksilla Aki ja Rita satsaavat puhtaaseen lihaan, kanaan, kalaan ja tuoreisiin vihanneksiin.

Parilla on myös 3-vuotias amerikanbully Putin. Sen hoitoon kuluu joitakin kymppejä viikossa. Pian Putin saa seuraa, kun Aki ja Rita pääsevät kotiuttamaan Putinin biologisen pojan, pienen pentubullyn Bondin.

Lauantaisin pari katsoo televisiosta Gladiaattoreita. Kun he pääsivät ohjelmaan mukaan, alkoi tiukka treenaus. Rita on entinen kilpa-aerobikkaaja, ja hän halusi valmistautua tv-sarjaan yhtä pieteetillä kuin kilpailuihin.

– Koska esiinnyin telkkarissa pienissä bikineissä, halusin, että kroppa on kunnossa, Rita sanoo.

– Minä kyllä otin vähän viiniäkin, sillä olen sinut itseni kanssa. Mutta totta kai sitä haluaa olla kuosissa, kun heiluu televisiossa nelikymppisenä kireissä punaisissa housuissa, Aki jatkaa.

Gladiaattoreista saatu palkka ei parin mukaan ollut kummoinen. Suurempi arvo on ohjelman avulla saadusta julkisuudesta.

– Ei julkkikseksi kannata ryhtyä pelkän julkisuuden takia. Siinä vaiheessa, kun julkisuus ei enää tuota, lopetamme sen, Aki huomauttaa.

Putin saa kohta kaverin omasta pojastaan Bondista.
Putin saa kohta kaverin omasta pojastaan Bondista.

Sunnuntai

Kaksi kirjaa 50 euroa

Sunnuntaina Aki innostui ostamaan kaksi Tommy Hellstenin kirjaa, koska hän lukee vain elämäntaitokirjallisuutta. Akin ja Ritan sohvapöydällä onkin kesken Rhonda Byrnen Salaisuus-kirja. Olkkarin seinällä puolestaan koreilee kaunokirjaimilla kirjoitettu Akin keksimä mietelause eli akismi. Siinä lukee: ”Kaikki on mahdollista. Mahdottoman toteuttaminen vain vie vähän enemmän aikaa.”

”Raha on vain rahaa. Jos se loppuu, sitten myydään vaikka auto.”

– Raha on vain rahaa. Jos se loppuu, sitten myydään vaikka auto. Olen menettänyt aikanani niin paljon, että en enää pelkää. En koskaan stressaa rahasta, Aki vakuuttaa.

Rita ei ole täysin samoilla linjoilla.

– Ovathan niukat ajat olleet ihan perseestä. Olisi minulla muutakin tekemistä kuin miettiä, mitä tehdä, kun talous on notkolla. Raha mahdollistaa sellaisen elämän, jota haluamme elää, joten kyllä raha on meille tärkeää.

Viikon menot yhteensä 32 020 euroa.

Mistä pihistätte?

Aki: ”Emme mistään. Minua ei kiinnosta huominen, elän vain tätä hetkeä.”

Rita: ”Aki on suurten linjojen mies, joka tykkää maalata isolla pensselillä. Mutta miten maalata, jos väriaine on loppu? Minä olenkin meistä raha-asioissa tarkempi.”

Asuntolaina

”Maksamme asuntolainaa 1500 euroa kuussa. Summa sisältää omakotitalomme lisäksi lainanlyhennykset juuri myydystä Levin-tontista ja Raumalla olevasta tontistamme, jonne rakennutamme kolme taloa golf-kentän viereen.”

Työkokemus

Rita: ”Kilpa-aerobicillä ei tienaa, se on intohimolaji. Olisi ennemmin kannattanut alkaa vaikka tennispelaajaksi.”

Aki: ”Olen pyörittänyt AMTY-moottoripyöräyritystäni vaikka miten pitkään. Siitä en luovu.”

Tulevaisuuden haave

Rita: ”Talo meren rannalla.”

Aki: ”Asua talvet lämpimässä.”

Aki ja Rita Manninen

Aki Manninen

42-vuotias, syntyi ja asuu Porissa.

Pari meni naimisiin elokuussa 2015.

Nousi Ritan kanssa julkisuuteen Temptation Island -ohjelmasta vuonna 2014. Pari on tehnyt myös Akin ja Ritan rakkausdieetit -ohjelmaa.

 

Rita Niemi-Manninen

38-vuotias, syntyi ja asuu Porissa.

Voittanut EM-kultaa ja MM-hopeaa kilpa-aerobicissa.

Gladiaattorit Nelosella lauantaisin.

Nanna Karalahti vietti viikonloppuna syntymäpäiviään naamiaisteemalla.

Fitness-tähti Nanna Karalahti juhli viikonloppuna kolmekymppisiään Helsingin hotelli Kämpissä.

Nyt Nannan puoliso, jääkiekkoilija Jere Karalahti, 42, on julkaissut Instagramissaan kuvan itsensä ja Nannasta naamiaisasuissa. Jere poseeraa kuvassa enkelinä. Nanna on sen sijaan pukeutunut paholaiseksi, jonka kasvotkin hohtavat punaisenaan.

 

Enkelin kosketus🙏 #original

A post shared by Jere Karalahti (@jerekaralahti) on

– Voi hyvä jumala, kuvan alla kommentoidaan kaksikon asua.

Myös Martina Aitolehti ja Mari Valosaari ovat tänään julkaisseet lennokkaita kuvia Nannan synttäreiltä. Martina oli pukeutunut juhlaan Kill Bill -henkiseen asuun. Mari oli puolestaan ehostautunut Kleopatraksi. 

 

Onnea @nanna.koo 30v #nannak30 #naamiaiset #synttärit @martinaaitolehtiofficial

A post shared by marivalosaari (@marivalosaari) on