Kirsti Paakkanen. Kuva: Heli Blåfield
Kirsti Paakkanen. Kuva: Heli Blåfield

Kirsti Paakkanen valitsi työn ihanan miehen sijasta. Suurimmasta virheestään hän ymmärsi, ettei koskaan pidä tehdä itseään vastaan. – En ole koskaan katunut yhtään valintaani, mutta olen yrittänyt opetella rohkeutta, hän sanoo.

Oppi 1: Pystyn mihin vain

”Lapsuuden Saarijärveltä opin, että maailmassa on eriarvoisuutta. Se oli hyvin luokkatietoinen paikka: rikkaat olivat rikkaita ja köyhät köyhiä. Minulle oli onni syntyä köyhälle puolelle. Jos olisin syntynyt kultalusikka suussa, minusta olisi tullut heikompi.

Lauloin, tanssin ja näyttelin Saarijärven nuorisoseurantalolla. Se oli vähän hienompi paikka, aktiivisempi kuin työväentalo. Kerran yksi rikkaan talon isäntä tuli sanomaan, että mitä sinä täällä teet, sinä kuulut työväentalolle. Kotona kysyin isältäni, mitä silloin kuuluu vastata. ’Kai sinä niiasit ja kiitit?’, vastasi isä.

Isä opetti, että tietäni ei määrää kukaan muu kuin minä itse. Se, miten itse arvostan muita, miten käyttäydyn, miten ahkera tai tunnollinen olen. Se oli viisas neuvo. Voin avata minkä oven vain, kun toteutan näitä asioita. Ja näin on tapahtunut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Köyhäksi syntymisen voi kääntää voitoksi. Minun on täytynyt itse rakentaa oma elämäni. Kun on oikea henki ja suhtautuu asioihin oikein, kasvaa vahvaksi ihmiseksi.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oppi 2: Siivoaminen kannattaa aina

”16-vuotiaana lähdin junalla Helsinkiin. Minulla oli pahvilaatikko kainalossa ja osoite Sörnäisissä. Täti avasi oven raolleen – sen verran kuin turvaketju antoi myöten – ja kysyi, että kuka sinä olet. Vastasin, että olen entisen miehenne entisen vaimon veljen tytär. Jos täti päästäisi minut sisälle ja antaisi nukkua yhden yön, niin huomenna etsisin asunnon.

Koti oli hirveän sotkuinen. Aamulla ajattelin, että siivoan kiitokseksi yösijasta. Tiskipöytä ihan kukkurallaan likaisia astioita. Niiden alta löytyi hyvin likainen tiskipöytä. Hankasin senkin kirkkaaksi. Kun täti tuli illalla kotiin, hän yllättyi. ’Onko tämä minun kotini? Tämähän on ihan merkillistä!’ Sain jäädä tädin luo asumaan siivousta vastaan.

Myöhemminkin olen päässyt pitkälle siivoamalla. Ensimmäisessä mainostoimistossani, Mainos-Kunnaksessa, minulle ei aluksi keksitty oikein tekemistä. Rupesin siivoamaan. Taiteilijoiden työpöydätkin järjestin yksi kerrallaan. Etenin lopulta oman osastoni johtajaksi. Marimekolle tullessani järjestin Herttoniemen tehtaalla ensimmäisenä siivoustalkoot.”

Oppi 3: Minusta ei ole mannekiiniksi

”Yksi ensimmäisistä työpaikoistani oli juutalaisten omistamassa turkisliikkeessä. Kerran sinne tuli asiakas, joka sanoi, että ’sähän olet sutjakan näköinen tyttö, tulisitko meille mannekiiniksi?’.

Esittelimme muotinäytöksessä erilaisia yöpaitoja. Catwalkia kävellessäni näin, miten yksi mies tuijotti koko näytöksen ajan vain jalkojani. Kun tulin takaisin lavan taakse, sanoin, etten enää ikinä esiinny mannekiinina.

Ujous on minussa päällimmäinen piirre. Siksikään en olisi sopinut mannekiinin hommaan. Vain harvojen ystävien kanssa paljastan itseni, voin olla avoin. Silloin en yritä olla sivistyneempi kuin olenkaan. Mutta muuten iskee ujous päälle. Ihailen kaikkia rohkeita ja kauniita ihmisiä, joilla tätä piirrettä ei ole. Olen yrittänyt oppia rohkeutta.”

Oppi 4: Bisnestä ei pidä tehdä velaksi

”Lähdin Mainos-Kunnakselta perustaakseni oman yrityksen, naisten mainostoimisto Womenan. Alkupääomaa ei ollut. Yritin hakea luotollista sekkitiliä, mutta pankki ei antanut.

Olin ostanut saarijärveläiseltä nuorelta mieheltä säkillisen minkinnahkoja. Vein ne vaatesuunittelija Tarja Niskaselle, joka teki niistä nilkkoihin asti ulottuvan minkkiturkin. Minkkiturkin vein ainoaan laitokseen, joka antoi minulle velkaa: panttikonttoriin. Sain Womenan ensimmäiset vuokrat ja palkat maksettua.

Nukuin vuorotellen Womenan toimistolla ja Kruununhaasta vuokraamassani kahdeksan neliön huoneessa. Lähdin pimeällä ja tulin pimeällä. Oman kotini, jonka olin lunastanut itselleni mieheltäni avioeron jälkeen, olin joutunut vuokraamaan eteenpäin.

Bisnes lähti pyörimään heti. Mainostoimisto ei toiminut päivääkään tappiolla. Nykyisin nuorten pitää ensimmäiseksi saada hirveät velat ja alkupääomat. Ei, se on otettava selkänahasta. Pitää tehdä pitkää päivää. Bisnes pitää rakentaa luovuudelle ja kekseliäisyydelle, ei velalle.”

Oppi 5: Ei pidä katkeroitua

”En valinnut tietoisesti uran ja lasten välillä. Sen ratkaisun Luoja rakensi minulle. Minä otin nöyränä vastaan sen, mitä minulle annettiin.

Nuorena olin ajatellut, että rakennan onnellisen perheen. Siihen olisi kuulunut lapset ja kaikki. Mutta se ei voinut tapahtua niin. Kun ymmärsin tämän, vaihtoehto olisi ollut, että olisin jäänyt katkeraksi ruikuttajaksi, mutta sellaiseksi en halunnut jäädä. Toinen vaihtoehto oli työ.

Ymmärsin, että myös yrityselämässä voi toteuttaa samoja moraalisia arvoja kuin hyvänä perheenäitinä. Moraalinen vastuu on hirveän tärkeä asia, ja monesti yrityksistä puuttuu se. Minusta johtajuuteen kuuluu myös vastuu henkilökunnasta, välillisesti jopa henkilöstön perheistä, heidän onnestaan.”

Oppi 6: Joutilaisuus ei sovi minulle

”Lopulta myin Womenan amerikkalaisille. Yritin jäädä eläkkeelle ja muutin Ranskan Rivieralle. Olin elävinäni hienosti, kävin pizzalla. Joutilaisuus ei kuitenkaan sopinut minulle. Illalla rukoilin: ’Rakas Jumala, anna minulle työtä.’ Kun mitään ei kuitenkaan alkanut kuulua, panin toisen toiveen: ’Anna sitten vielä yksi roihuromanssi.’

Jumalahan on merkillinen, antoi molemmat yhtä aikaa. Oli semmoinen ranskalainen ihana mies, joka kosi minua. Ja samaan aikaan tuli Marimekko. Minun piti itse valita. Marimekko voitti.

En ole koskaan katunut yhtään valintaani, en tätäkään. Olen ollut semmoinen aina: seissyt päätöksieni takana ja ottanut niistä vastuun. En syyttele niistä muita.”

Oppi 7: Älä koskaan tee itseäsi vastaan

”Teen virheitä jatkuvasti. Suurin virheeni oli turkisyritys Grünsteinin osto. Kuuntelin silloin neuvojia: Marimekko ei käynyt kaupaksi Venäjällä, joten ajattelimme, että turkisten kyljessä pääsisimme myös sinne markkinalle. Eihän se toiminut.

Minä sain eläinaktivistit kimppuuni. Jouduin ottamaan turvamiehet. Kauppakeskuksessa minut yritettiin tönäistä kaiteen yli. Näin kuvan mielenosoituksesta eduskuntatalon portailta. Aktivistit heiluttivat lakanaa, jossa luki ’Marimekko on verimekko’. Silloin päätin, että nyt riittää. Seuraavana päivänä myin Grünsteinin.

Eivät minua pienet, isottelevat ihmiset pelota. Enemmän kuin julkisuus tai bisnes, minua alkoi painaa siinä oma asiani. Lapsena ennen nukkumaanmenoa kävin aina äidin kanssa navetassa ruokkimassa eläimet, ja iltarukoukseni päättyi kotieläimiin. Turkisyrityksen ostaessani toimin itseäni vastaan.”

Oppi 8: Mikään ihmissuhde ei toimi ilman kunnioitusta

”Viisasta johtamista on, että ottaa huomioon toisen ihmisen tunteet. Mikään ihmissuhde ei ole todellinen, jos siitä puuttuu kunnioitus. Ei työsuhde eikä rakkaussuhde. Senhän vaistoaa, jos kunnioitus puuttuu.

Bisneskin on lopulta yksinkertaisia. Liian usein pienissäkin yrityksissä yritetään olla suurieleisiä. Rakennellaan organisaatiokaavioita. Nimitellään johtoryhmiä, jotka ryhdikkäinä ja tärkeinä marssivat kansiot kainalossa isoon neuvotteluhuoneeseen työntekijöiden, rupukansan, katsoessa vierestä.

Ei pitäisi yrittää olla suurempi kuin on. Pk-yritykset luovat uutta, mutta niiden ei pitäisi luulla olevansa suuryrityksiä. Kompastuvat liikaan monimutkaisuuteen.”

Oppi 9: Rahaa ei edes muista

”En ole oppinut rahasta mitään. Olen saanut paljon rahaa, jota en ole tietoisesti lähtenyt hakemaan. Lähtökohtiini nähden olen hyvin varakas nainen. Mutta en koskaan edes muista sitä, että minulla on enemmän kuin jollain toisella. Sillä ei ole merkitystä.

Lähtiessäni Marimekolta minulle järjestettiin megajuhlat. Siellä piti puheen Kari Miettinen, entinen talousjohtaja. Kari sanoi puheessaan, että johtoajatukseni liike-elämässä on, ettei ensimmäiseksi pidä ajatella rahaa. Kun tekee työnsä hyvin, rahaa tulee ovista ja ikkunoista. ’Mutta on sitä mennytkin’, Kari muistutti.

Onnellisuuden salaisuus on, että osaan olla kiitollinen vaikeuksistakin. Mikään ei ole niin tärkeää kuin osata iloita myös vastoinkäymisistä. Ei pitäisi pelätä elämän mustia päiviä. Ne kasvattavat vahvaksi.

Vahvuus on kuitenkin eri asia kuin kovuus. Ei pidä olla kova muita kohtaan, vaan pitää olla vahva oma tahto ja henkinen kantti. Pehmoihmiset antavat helposti periksi.

Varmasti hirveän moni luulee tällaisista taistelijoista, jollainen minäkin olen ollut, että olen saavuttanut asioita keinoja kaihtamatta. Mutta en ikinä tekisi niin. On hirveän tärkeää säilyttää inhimillisyys.”

Oppi 10: On mukavaa, kun kotona on joku

”Minulla on kaksi merkittävää mieskokemusta. Toinen oli isäni ja toinen aviomieheni. Molemmat olivat maailman parhaita miehiä.

Womenan aikaan yksi mies, joka oli minuun vähän ihastunut, tuli ovelleni keskellä talvea pieni cockerspanieli povessaan. Minun oli pakko ottaa yllätyslahja vastaan, sillä ulkona oli hirveä pakkanen ja koira oli niin kylmissään. Ensin ajattelin, että sehän on hirveä vastuu. Sitten koirasta tulikin minulle rakas. Cockerspanielin jälkeen minulla on ollut kolme afgaania. Nyt ne on haudattu kotini pihalle, omenapuiden juurelle.

Elämäni parhaan mainoksen tein ruotsalaisille. Siinä mainostettiin koiratuotteita. Omat koirani olivat mainoksessa mannekiineina, ja slogan kuului: ’Minulla on vain sinut.’

Oli opettavaista ottaa vastuu toisesta. Kun asuin yksin, oli mukavaa, kun kotona oli joku odottamassa. Pyyteetöntä rakkautta antamassa.”

Kirsti Paakkanen

  • Syntyi 12.2.1929 Saarijärvellä. Asuu Espoossa.
  • Marimekon entinen toimitusjohtaja ja pääomistaja.
  • Osti rahavaikeuksissa olleen Marimekon vuonna 1991 ja nosti sen uuteen kukoistukseen.
  • Sai yrittäjäneuvoksen arvonimen 1999.
Sisältö jatkuu mainoksen alla