Ex-tangokuningatar Kirsi Rannosta selibaatti oli "helkkarin hyvä juttu".

Vuoden 1998 tangokuningatar Kirsi Ranto, 36, kertoo Pehmeä kuin kukka, kova kuin timantti -kirjassaan eläneensä muutaman vuoden ilman seksuaalisia viettejä. Radiojuontaja Sami Kuronen kysyi Suomipopin haastattelussa Kirsiltä, mitä se käytännössä tarkoittaa – että oliko hän vuositolkulla ilman seksiä.

– Kyllä mä käytännössä olin, mikä oli ihan helkkarin hyvä juttu. Se oli oikeasti todella puhdistava kokemus, Kirsi kertoi.

Kirsin selibaatti liittyi vaiheeseen, jolloin hän kiinnostui enkeleistä ja halusi "puhdistautua". Kirsi halusi löytää rakkauden itseään ja elämää kohtaan niin, etteivät kenenkään toisen ihmisen energiat sekoittaneet häntä. Hän ei myöskään halunnut etsiä rakkautta parisuhteesta tai muuten itsensä ulkopuolelta.

– Kaikki on energiaa, ja jos me ollaan tekemisissä toistemme kanssa, niin myös meidän energiat sekoittuu. Parhaimmassa tapauksessa pystymme kokemaan suurtakin autuutta sen kautta, mutta mä koin, että mulle oli tosi tärkeää istua vähän luostarissa, hiljentyä ja meditoida.

Millaisia viestejä Kirsi kertoi saaneensa enkeleiltä seksuaalisuuteensa liittyen? Katso video!

Lue myös:

Enkelihoito - mitä siellä oikein tapahtuu?

Henkisen herätyksen kokenut Kirsi Salo: "Vastoinkäymiset ovat lahja"

Pariskunta hoitaa sairauksiaan yksisarvishoidoilla

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.