Yhteinen intohimo vei Tuomas Vimman ja Jenni Tuomisen Pariisiin. Siellä Tuomas opettelee kirjailijaelämää puolisonsa ehdoilla.

Ylimielinen hienostelija, etelähelsinkiläinen snobi, jopa oikea pahis.

Sellaisena Tuomas Vimma, 37, muistettiin vielä 2000-luvun alussa, kun hän tuli tunnetuksi ensin City-lehden ruoka-arvostelijana, sitten helsinkiläistä elämää perkaavana menestyskirjailijana. Tuomaksella ja hänen vaimollaan Jenni Tuomisella, 38, oli maine väsymättöminä juhlijoina Punavuoren yössä.

Bilemenneisyydestä on kulunut aikaa. Tuomaksen ja Jennin elämä Pariisissa tuntuu asettuneen keski-ikäisiin uomiin: nykyistä, rauhallista asuinaluettaankin Tuomas luonnehtii ”Pariisin Taka-Töölöksi”.

– Ehkä nuorempana olisin halunnut menevämpään kaupunginosaan, mutta tässä iässä tämäkin käy hyvin, Jenni nauraa.

Yhteinen intohimo

Pariisiin pariskunnan johdatti yhteinen intohimo: ruoka.

Jenni tuli Suomessa tunnetuksi Huvila ja huussi -ohjelman remonttinaisena, mutta opinnot Le Cordon Bleu -kokkikoulussa hän aloitti tänä keväänä. Pariskunnan pieni kaksio sijaitsee aivan Grenellen torin kupeessa, josta kouluun on 20 minuutin kävelymatka. Siellä Jenni tekee tärkätty essu yllään 12-tuntista päivää kuutena päivänä viikossa.Kun opiskelupaikka varmistui, Tuomasta ei ollut vaikea houkutella mukaan.

– Olen tehnyt töitä 18-vuotiaasta saakka. Ajatus kirjoitustauosta tuntui hyvältä, kirjailija kertoo.

Muuton takia Jenni luopui rakennusurakoitsijafirmastaan sekä sisustusliikkeestä, joka oli avioparin yhteinen. Punavuorelaisen liikkeen takahuoneessa kyti myös idea uuteen uraan.

– Mietin suunnanmuutosta monta vuotta, Jenni kertoo.

– Tulin tulokseen, etten halua pyörittää rakennusfirmaa loppuelämääni. Siinä olin ennen kaikkea halunnut kokeilla yrittämistä. Ruuanlaitto on ollut minulle aina tapa rentoutua. Miksei siitä olisi ammatiksi?

– Olisin voinut pyrkiä johonkin ravintolaan töihin ja oppia ammatin sitä kautta. Mutta sitten ajattelin, että olisipa vielä kiva opiskella. Lisävauhtia kokkihaaveisiin toivat Helsingin ravintolapäivät, joihin Jenni ja Tuomas osallistuivat monta kertaa peräkkäin. Sitten nekään eivät enää tarjonneet tarpeeksi haastetta. Viime vuoden helmikuussa Jenni keksi perustaa pop up -ravintolan pariskunnan sisustuskauppaan.

”Jos saamme jonkin jutun päähämme, ei mene kauan, kun olemme jo työn touhussa.”

Kohta Jenni valmisti kaupan takakeittiössä annoksia, jotka Tuomas myi asiakkaille. Kansleri-niminen ravintola saavutti odottamattoman suosion, kun sen pho-keittoja ja korealaisia tacoja kehuttiin sosiaalisessa mediassa.

– Pyysin Tuomakselta apua, ja hän sanoi, että mikä ettei, Jenni muistaa ravintolan syntyhetken.

– Jos saamme jonkin jutun päähämme, ei mene kauan, kun olemme jo työn touhussa, Tuomas hekottelee.

– Tuollaista ravintolatoimintaa ei ollut nähty Suomessa ennen. Kävi tuuri, että olimme kerrankin ekoja, tai ainakin ensimmäisten joukossa. Ruokaohjeet sekä se, kuinka pop-up-ravintolan pitäminen onnistuu Suomessa, on koottu kirjaksi. Jennin ja Tuomaksen uusin yhteisprojekti, Pop up – Kanslerin keittokirja, tuli kauppoihin huhtikuussa.

Vuosi säästöillä

Helsingissä torit ovat sunnuntaisin kiinni, mutta Pariisin 15:nnessä kaupunginosassa on toripäivä.

Jenni valitsee myyjän koreista mehevimmän valkosipulin, nipun ruohosipulia, vähän salaattia sekä pyöreän puntin retiisejä. Kapean metrosillan alle on rakennettu satojen metrien mittainen myyntialue. Tiskien takaa huudellaan tarjouksia: tarjolla on kaikkea kokonaisista ankoista meheviin mansikoihin ja ruusuihin.

– Ranskalainen tori on paljon parempi kuin suomalainen, sillä täältä saa kaikkea tosi hyvälaatuisena. Lisäksi torimyyjät tulevat sinne, missä on ihmisiä, Jenni kertoo.

Tämän vuoden Jenni ja Tuomas elävät säästöillä ja käyttävät rahansa juuri ruokaan. Nyt suunnitelmissa on brunssi puistossa. Pienestä katutason vuokrakaksiosta on vain muutaman korttelin matka Champs de Marsin puistoon, jonka turistit tuntevat paremmin Eiffel-tornin puistona. Matkalla sinne he kulkevat ohi porvariskortteleiden ja kotien, joiden häikäisevät kattoterassit pursuavat viherkasveja.

– Katsopa tuotakin, mieletön. Ei auta kuin lotota, Tuomas osoittaa miljoonakämppää puiston laidalla.

Oma budjetti riittää juuri haaveiluun, ja siksi Jenni ja Tuomas eivät Pariisissa syö mielellään edes ravintolassa. Mieluummin he pakkaavat eväät kassiin tai nappaavat ne mukaan herkkukaupoista. Pikkupuotien ruuat usein maistuvatkin paremmalle kuin monessa ravintolassa.

– Lounasaikana paikalliskuppilankin aterian hinta voi nousta 20 euroon. Eikä se tarkoita, että ruoka olisi mitenkään ihmeellistä, se voi olla vaikkapa jotain peruspihviä ja ranskalaisia, Jenni kertoo.

– Täällä on 40 000 ravintolaa. Oikeasti hyviä paikallisravintoloita on vaikea löytää, Tuomas lisää.

Testi parisuhteelle

Muutto pois omalta tutulta pelikentältä Helsingistä on testi kahden aikuisen parisuhteelle. Ystäväpiiriä ei ole ehtinyt syntyä, joten on pakko viihtyä kaksistaan. Alkuaika olikin raskas.

”Kuukaudet ennen koulun alkua olivat rankkoja, kun me oltiin täällä kaksin.”

– Kuukaudet ennen koulun alkua olivat aika rankkoja, kun me oltiin täällä vain kaksin. Nyt on hyvä olla, kun minä pääsen sosiaalisena tyyppinä tapaamaan koulussa ihmisiä. Tuomas nyt viihtyy hyvin yksinkin.

Ikävä Helsinkiin ei ole, eikä sinne olisi heti paluutakaan. Työt Suomessa on pantu pakettiin, ja yhteinen kotikin vuokrattu pois. Nyt he ovat yhdessä täällä, Tuomaksen lempikaupungissa. Tuomas ja Jenni ovat tehneet kaiken yhdessä siitä päivästä lähtien, kun Tuomas kaksitoista vuotta sitten kantoi kassinsa Jennin kaksioon Helsingin Hietalahdessa.

– Me ollaan aina tehty paljon yhdessä, joten ehkä tämä ei ollut niin iso muutos kuin se olisi ollut pariskunnalle, jossa molemmat ovat tehneet vain omia juttujaan, Tuomas miettii.

– Kaikki tehdään yhdessä, mutta toinen on aina vetovastuussa. Ei sitä ole mitenkään erityisesti pohdittu, se on vain mennyt niin, Jenni kertoo.

– Ennen kaikkea pitää olla rehellinen itselle. Jenni on minua parempi esimerkiksi raha-asioissa. Sitten minä olen joissain asioissa parempi ja hoidan niitä, Tuomas lisää.

– Minä kyllä määrään enemmän.

– Niin, Jenniltä se tulee luonnostaan. Mutta suoraan sanottuna minusta on ihan kiva ottaa käskyjä vastaan, jos se helpottaa elämää. Eipähän tarvitse joka asiaa itse pohtia.

Yhteisprojektiksi pariskunta laskee myös Jennin koulun. Siellä pärjääminen sanelee todennäköisesti myös tulevaisuuden kotipaikan. Tuomaksen työt kulkevat mukana joka tapauksessa. Nyt opiskelu vie Jennin ajan melkein kokonaan. 12-tuntinen opiskelupäivä jatkuu kotona muun muassa pilkkomistreenillä. Tuomaksen arkipäivät kuluvat kirjoittaen, sillä valmisteilla on uusi romaani. Lisäksi hän kävelee pitkiä lenkkejä pariskunnan sekarotuisen Natasha-koiran kanssa ja tutustuu samalla tulevan kirjansa tapahtumapaikkoihin. Se on Helsingistä kirjoittaneen kirjailijan työssä iso muutos.

– Tässä on paljon enemmän työtä kuin Suomeen sijoittuvissa kirjoissani. Siellä tunsin korttelit, ihmiset ja sen, miten asiat toimivat. Täällä joudun opiskelemaan kaiken alusta.


Eiffel-tornin puisto on Jennin ja Tuomaksen suosikkipaikkoja. Jenni on tehnyt omenapiiraan edellisenä koulupäivänä. ”Tuon aina koulusta tähteet kotiin. Meillä on nytkin merianturaa jääkaapissa!”

 

Juusto, uusi harrastus

Natasha-koiran kuono löytää heti omenapiiraan, kun sen emäntä ja isäntä levittävät herkkukassien sisällön piknik-viltille. Jenni leikkaa koulussa leipomastaan piirakasta viipaleita, joista yksi katoaa Tuomaksen suuhun. Koirakin saa maistaa.

– Tämä on niin hyvää, Tuomas mumisee.

– Tämänkään takia emme käy paljoa ravintoloissa syömässä. Minä tuon iltaisin koulussa tehdyt ruuat kotiin. Nytkin meillä on jääkaapissa merianturaa ja keitettyä kanaa, Jenni nauraa.

Jenni päästää koiran hetkeksi juoksemaan vapaana, vaikka se onkin puiston säännöissä kiellettyä. Natasha innostuu, kiihdyttää hurjaan vauhtiin ja hyppää nurmikkoa reunustavan aidan yli.

– Pariisi ei ole kovin koiraystävällinen kaupunki, Tuomas harmittelee.

– Tai no, onhan se fifi-ystävällinen, mutta tällaisia isoja koiria ihmiset pelkäävät.

Pariisissa Natasha määrää arjen tahtia enemmän kuin Helsingissä jo pelkästään siksi, ettei hoitoapua ole. Koiralla ei ole asiaa metroon ilman kuonokoppaa. Sunnuntait pikkuperhe viettääkin kävellen, pitkälti omilla kulmillaan. Yksi lempipaikka sijaitsee Ile aux Cygnes -saarella keskellä Seine-jokea, ja siellä, asuntolaivojen kupeessa, lievenee ajoittain kolkutteleva merenkaipuu.

”On vapauttavaa, ettei tulevaisuudesta vielä tiedä.”

Kun brunssi on syöty, talsitaan Tuomaksen suosikkiherkkukauppaan. Juustopuodin tuoksu leviää kadulle saakka. Helsingin Punavuoressa oviaan avaisi nyt ehkä jokunen kahvila, mutta Pariisissa pienet kivijalkakaupat ovat auki myös sunnuntaiaamuisin. Juustoista on tullut kirjailijan uusi harrastus.

– Charles de Gaulle sanoi kerran, että maata, joka tuottaa 247 erilaista juustoa, on mahdotonta johtaa. Minä olen päättänyt maistaa niitä kaikkia.

Nyt testattu on jo yli sataa, hän kertoo ja valitsee hyllystä kaksi itselleen tuntematonta vuohenjuustoa ja kirjaa niiden nimet heti muistilistaansa.

Elämä näyttää nyt tällaiselta, mutta pariskunnan seuraava vaihe on vielä auki. Sekä kirjailija että kokki voivat työskennellä missä vain.

– On vapauttavaa, ettei tulevaisuudesta vielä tiedä, Jenni sanoo. 

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä. 


Pariskunta elää tämän vuoden säästöillä. Ruokaan he haluavat satsata. ”Oikeasti hyviä paikallisravintoloita on vaikea löytää.”

 

Tuomas Vimma

  • Kirjailija, oikealta nimeltään Kusti Miettinen.Syntyi 1979 Braunau am Innissä Itävallassa.
  • Asuu Pariisissa Jenni Tuomisen kanssa.Esikoisteos Helsinki 12 (2004).
  • Jenni Tuomisen kanssa tehty Kanslerin keittokirja ilmestyi huhtikuussa.

Jenni Tuominen

  • Syntyi 1977 Kirkkonummella.
  • Asuu Pariisissa Tuomas Vimman kanssa.
  • Tunnetaan Huvila ja huussi -ohjelman remontintekijänä sekä Kansleri-ravintolan perustajana.
  • Opiskelee Le Cordon Bleu -kokkikoulussa Pariisissa.
Vierailija

Kirjailija Tuomas Vimman elämänmuutos: Tällaista on elämä Pariisissa säästöbudjetilla

Mitä ihmettä tuokaan sinua haittaa? Anna heidän nauttia elämästään haluamallaan tavalla, he ovat ihan varmasti ansainneet sen! Sinultakaan se ei ole mitenkään pois, sillä vain sinun mahdollisten unelmiesi toteuttaminen on sinun vastuullasi - Jenni ja Kusti eivät varmastikaan pyydä sinua vastaamaan heidän elämästään, sen enempää kustannusten osalta kuin muutenkaan, joten turhahan sitä on päivitellä, mitä se maksaa tai ei maksa. Sehän on vain hienoa, että he voivat elää kuten haluavat ja että me...
Lue kommentti

Ex-missi Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen saivat kolmannen lapsensa lauantaina.

Lauantaina synnyttänyt Essi Pöysti, 30, on julkaissut ensimmäisestä kuvan hänen ja puolisonsa Ville Mäkäläisen, 32, kolmannesta lapsesta.

– Täydellinen pikkuveli täydensi meidän perheen tänään, Essi on kirjoittanut kuvan yhteyteen. Hän on käyttänyt muun muassa hashtägiä suurirakkaus.

Ville Mäkäläinen kertoi lauantaina Facebook-sivuillaan, että synnytys meni hyvin.

 

Raskaus ei ollut Essille helppo, sillä hän kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko varjosti odotusta aikaisempien keskenmenojen takia.

”Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi enkelivauvaa.”

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Hänellä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle vuonna 2015.

Kilpaurheilu-uransa päätyttyä Minna Kauppi ihmetteli, mitä tekisi tulevaisuudellaan. Nyt hän miettii, miten urheilu olikin joskus maailman tärkeintä. – Saavutin jo kaiken, minkä halusin.

Entisen MM-suunnistajan Minna Kaupin ja Apulanta-rumpali Simo ”Sipe” Santapukin Ukko-poika konttaa kotonaan Lahdessa vikkelästi olohuoneesta keittiöön ja nousee äitinsä polvea vasten seisomaan. Ensiaskeleet on kymmenkuisena jo otettu, mutta konttaamalla pääsee vielä kovempaa.

– Ukko on sekoitus minua ja Simoa. Hän näyttää ihan isältään, mutta on yhtä vilkas kuin minä, Minna, 35, kuvailee.

Minna lepertelee Ukolle, ja Ukko vastaa äidilleen leveällä hymyllä. Sitten Sipe nappaa pojan syliin ja vie tämän viereiseen huoneeseen soittamaan pianoa. Varmaotteinen koskettimien paukuttelu kaikuu ympäri asuntoa.

– Simo on todella herkkä isä. Aina, kun hän on Ukon kanssa, hän on sitä sataprosenttisesti. Heidän yhteiselonsa on todella täyttä. Koska itse olen pojan kanssa ympärivuorokautisesti, en ihan joka hetki pysty samaan, Minna sanoo.

Suunnistuksen yhdeksänkertainen MM-kultamitalisti on tätä nykyä täyspäiväinen kotiäiti. Mullistus on ollut suuri, mutta ihana.

”Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt.”

– Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt. Viihdyn Ukon kanssa kotona oikein hyvin. En luonut äitiydestä etukäteen itselleni odotuksia, joten en myöskään pettynyt.

"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.
"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.

Hetken aikaa hukassa

Kaksi vuotta sitten, suunnistusuran lopettamispäätöksen jälkeen, Minna myöntää olleensa ymmällään. Entä nyt? Hän tiesi haluavansa lapsen, mutta mietti, pitäisikö työpaikka kuitenkin hankkia ensin. Hän oli yli kolmekymppinen eikä ollut elämänsä aikana allekirjoittanut vielä yhtään oikeaa työsopimusta.

– Hetken aikaa olin hukassa. Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee. Olin ahdistunut, kun en tiennyt, pitäisikö tehdä lapsi vai löytää työpaikka.

”Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee.”

Asiat loksahtivat kohdalleen, kun Minnalle tarjottiin markkinointipäällikön paikkaa. Minna ehti tehdä työtä vuoden ennen äitiyslomaansa.

– Halu hankkia lapsi oli yksi syy, miksi lopetin urheilu-urani. En kuitenkaan halunnut, että lapsi on korvike urheilulle, joten oli ihanaa saada työpaikka ennen lasta. Sen avulla sopeutuminen tavalliseen arkeen urheilu-uran jälkeen meni luonnostaan.

Se sama kunnianhimoinen Minna, joka voitti mitaleita toisensa perään, on kuitenkin edelleen olemassa.

– Nykyään suuntaan kunnianhimoni lapsen kanssa olemiseen. Haluan tehdä tämän asian mahdollisimman hyvin, haluan olla hyvä äiti. Tiedän, että kunnianhimoni tulee vielä tulevaisuudessa näkymään työelämässäkin, mutta juuri nyt haluan keskittyä vauvaan. Enää en tosin laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani.

Yhtä asiaa huippu-urheiluajaltaan Minna edelleen kaipaa: todella kovaa fyysistä kuntoa. Peruskunto Minnalla on vieläkin hyvä. Hän urheilee päivittäin käymällä joko vaunulenkeillä tai silloin tällöin suunnistamassa. Muutamiin suunnistuskisoihinkin hän osallistui kesän aikana.

– Kun on tosi hyvässä kunnossa, askel on niin kevyt, että tuntuu kuin lentäisi. Se on äärimmäisen hieno fiilis. Mutta sitä varten pitäisi tehdä todella paljon töitä, eikä minulla ole siihen mitään syytä. Liikun mieluummin siksi, että se on kivaa.

"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."
"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."

Arki ennen ja nyt

Huippu-urheiluaikana Minnan arki pyöri täysin suunnistuksen ehdoilla. Urheilijana hän meni heti herättyään puolen tunnin aamulenkille, teki puolen päivän aikaan päätreenin ja urheili vielä illallakin. Matkalaukku oli aina pakattuna, treenileirejä ja kilpailuita kun oli jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

– Silloin kuvittelin, että minulla oli muutakin elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna urheilu kyllä meni kaiken edelle. Jos olin menossa ystävälleni kylään, tein ennen sitä treenin, koska sitä ei vain voinut jättää väliin.

Äitiysloma-arjessa päivän aikataulun puolestaan sanelee lapsenhoito. Minna ja Ukko heräilevät aamuseitsemältä, sitten syödään puurot ja leikitään lattianrajassa. Ukko nukkuu kahdet päiväunet, joiden aikana Minna joko ulkoilee vaunuja työnnellen tai rentoutuu kotona.

”On välillä outoa olla niin paljon kotona.”

Nykyisessä arjessa on urheilu-uraa helpompaa tavata ystäviä kahvilassa, käydä koko perheen kesken lounaalla tai ylipäätään viettää perinteistä kotiarkea.

– On välillä outoa olla niin paljon kotona, sekä minä että Simo olemme niin tottuneet jatkuvaan matkustamiseen. Mutta Simollakin on nykyään kova kiire keikalta kotiin.

Nykyistä Minnaa jopa vähän ihmetyttää se, miten hurjalla sykkeellä hän on aikanaan urheillut.

– Miten urheilu olikin silloin maailman tärkeintä? Lapsen avulla olen päässyt uran ikävöinnistä aika hyvin eroon. Saavutin jo kaiken, minkä halusin. Urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli helpotus, Minna miettii.

– Toisaalta huippu-urheilu oli mahtavaa aikaa. Tunsin joka päivä olevani etuoikeutettu, kun sain tehdä sitä työkseni. Jos Ukko joskus löytää intohimonsa urheilusta, minulla ei ole mitään syytä estellä häntä.

Kultaakin kalliimpi

Vaikka Minna on urheilu-urallaan tottunut äärimmäisiin tunteisiin, on oma lapsi silti tuonut tunne-elämään uuden ulottuvuuden: täydellisen rakkauden.

– Lapsi on meille hienointa elämässä. Olemme saavuttaneet valtavan suuria asioita – Simo Suomen ykkösbändissä ja minä maailman ykkösenä omalla alallani – mutta Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani. Jos hän tekee jotain herttaista, minulla nousevat kyyneleet silmiin.

”Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani.”

Positiivisten tunteiden lisäksi äitiys on tuonut mukanaan myös uudenlaisia murheita. Siinä missä Minna aiemmin harmitteli huonoa suoritusta kilpailussa, nyt hän hämmentyy, jos ei saa Ukon itkua heti hiljenemään.

– Meistä taitaa näkyä, että olemme esikoisen vanhempia. Olemme aika epävarmoja ja huolissamme kaikesta, emme osaa ottaa rennosti. Tämä on vielä tällaista opettelua. Onneksi lähipiirissäni on useita äitejä, saan heiltä paljon tietoa.

Minna myöntää olleensa ehdottomampi kasvatusasioissa ennen lapsen syntymää. Hän oli päättänyt, ettei Ukolle näytetä yhtään lastenohjelmia ja ajatellut, että vauvankin voi jättää hoitoon lyhyiksi ajoiksi. Toisin kävi.

– Kummasti ne Teletapit helpottavat elämää. Ja mummu laittoi lapsen nukkumaan ensimmäisen kerran vasta viikko sitten, kun juhlin kavereiden kanssa synttäreitäni. En ole osannut lähteä ilman Ukkoa mihinkään.

"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."
"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."

Ei liikaa hemmottelua

Minna ja Sipe ovat kasvaneet ihan tavallisissa perheissä, toinen Asikkalassa ja toinen Heinolassa. Minna toivoo, että he voivat antaa Ukolle samanlaisen rennon lapsuuden, mutta hän tiedostaa, että asetelma on toinen.

– Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä. Olemme kuitenkin tarkkoja siitä, ettemme hemmottele häntä liikaa. Emme esimerkiksi aio ostaa hänelle yhtään joululahjoja, niitä tulee läheisiltä muutenkin jo ihan tarpeeksi, Minna pohtii.

”Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä.”

– Puen Ukon enimmäkseen äitiyspakkauksen vaatteisiin tai tutuilta saatuihin, käytettyihin asuihin. Lasten merkkivaatteet ovat ihania, mutta ne eivät ole rakkautta.

Minna itse on 90-luvun laman lapsi. Hänellä on kaksi sisarusta, eikä perheellä ollut lama-aikana liikaa rahaa. Lapsuuden niukkuus näkyy hänen elämässään vieläkin.

– Vaikka tililläni on rahaa, juoksen edelleen alennusten perässä. Jos näen ruokakaupan hyllyllä punaisen ale-lapun, ryntään sinne heti. Toivonkin, että rahan sijaan voin kannustaa Ukkoa ahkeruuteen. Haluan opettaa hänet nauttimaan tekemisestä.

Lapsena Minna oli innokas touhuaja. Hän harrasti kaikkea mahdollista tenniksestä telinevoimisteluun. Minnalle on tärkeää, että myös Ukko saa liikkua ja testata erilaisia harrastuksia.

– Kasvatuksemme peruspilari on touhuta niin paljon kuin mahdollista. Lapsella pitää olla paljon harrastuksia. Hänen pitää saada juosta ja kuluttaa energiansa. Sellainen minä olin lapsena ja olen edelleenkin.

Samaan aikaan Minna on kuitenkin huolissaan lasten harrastusten ammattimaistumisesta. Harrastamisen kuuluu hänen mielestään olla ennen kaikkea kivaa.

– Tuntuu, että jotkut nuoret noudattavat treeniohjelmiaan niin tiukasti, etteivät he ikinä edes käy missään. Osaavatko he enää rentoutua vai onko koko elämä harrastusten sanelemaa? Jos vetää täysillä vain yhteen ääripäähän, ei enää elä, Minna pohtii.

– Kyllä minä opiskeluaikoina kävin bileissä ja osasin pitää hauskaa treenileireillä, vaikka samaan aikaan otin urheilun tosissani. Se, että osaa levätä arjessa, tuo rentoutta myös omaan urheilusuoritukseen.

"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.
"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.

Viides kerta Linnassa

Ukon syntymän jälkeen Minna ja Sipe eivät ole juurikaan päässeet viettämään kahdenkeskistä aikaa. Tilanteeseen tuli muutos itsenäisyyspäivänä, kun Minna sai kutsun Linnan juhliin.

– Onneksi Simo on hyvä edustusvaimo, Minna nauraa.

Minna on ollut itsenäisyyspäivän vastaanotolla aiemmin neljästi, Sipe kerran. Tuolloin Minnakin oli saanut kutsun, mutta jätti juhlat väliin. Pari oli alkanut tapailla vain muutamaa viikkoa aiemmin, eivätkä he halunneet vielä silloin paljastaa suhdettaan muille.

Minna ja Sipe ehtivät tavata toisiaan kolme kuukautta julkisuudelta salassa, kunnes ensimmäinen yhteinen elokuvailta leffateatterissa paljasti parin.

”Ensitreffimme olivat New Yorkissa.”

– Ensitreffimme olivat New Yorkissa. Menimme sinne samalla lennolla, mutta istuimme eri penkkiriveillä. Leffaan menimme myöhemmin yhdessä, koska hävisin Simolle yhden vedon. Hän ei enää halunnut elää kaapissa, Minna muistelee.

– Nykyään saamme onneksi kulkea Lahden kaduilla ihan rauhassa. Pyörimme vauvauinneissa ja ruokakaupoissa ihan kuten kuka tahansa lapsiperhe.

Suomen menestynein suunnistaja syntyi Asikkalassa 25.11.1982.

Asuu Lahdessa avopuolisonsa, Apulanta-muusikko Sipe Santapukin ja lapsensa Ukon, 10 kk, kanssa.

Opiskeli Jyväskylän yliopistossa kieliä, kasvatustieteitä, journalistiikkaa ja taloustieteitä.

Perhevapaalla Novasol-yrityksen markkinointipäällikön töistä.