Miki on saanut joskus fanikirjeitä naisilta, jotka ovat tarjoutuneet maksamaan miehen matkan luokseen. "En ole koskaan käyttänyt tarjouksia hyväkseni."
Miki on saanut joskus fanikirjeitä naisilta, jotka ovat tarjoutuneet maksamaan miehen matkan luokseen. "En ole koskaan käyttänyt tarjouksia hyväkseni."

Kirjailija Miki Liukkonen, 24, haluaa elättää itsensä teksteillään vaikka joutuukin välillä turvautumaan pika­vippeihin. Tälläkin hetkellä kitara on kanikonttorissa.

Oulussa on 25 astetta pakkasta, mutta kirjailija Miki Liukkosella on päällään ohut popliinitakki. Mutta sellaista se voi olla, jos on köyhä mutta tyylitietoinen nuori kirjailija.

– Mulla ei ole ollut varaa ostaa takkia. Enkä oikein pidä talvitakeista, ne saavat ihmisen näyttämään muodottomalta möhkäleeltä, Miki sanoo.

24-vuotias Miki julkaisi syksyllä kolmannen teoksensa Lapset auringon alla. Kirja on hänen ensimmäinen romaaninsa, kaksi ensimmäistä ovat runokokoelmia. Kaikki teokset ovat saaneet mainioita arvioita, ja Mikistä on povattu uutta Pentti Saarikoskea. Itseluottamusta mieheltä ei puutu: Miki on ärsyttänyt kirjallisuuspiirejä kutsumalla itseään parhaaksi suomalaiseksi nykyrunoilijaksi, ja syksyllä hän mainosti voittavansa romaanillaan Finlandian.

No, Finlandiaa ei vielä tullut mutta Runeberg-ehdokkuus kuitenkin. Menestys ei silti näy kirjailijan tilipussissa.

– Olisin tälläkin hetkellä ihan kusessa, jos minulla ei olisi tyttöystävää.

Apurahat ovat olennainen osa kirjailijan tuloja. Ne alkavat nyt olla lopussa, ja alkuvuosi on mennyt uusia hakemuksia rustatessa. Tärkeimpiä kirjallisuusapurahoja haetaan yleensä vuoden alussa, ja rahaa tulee – jos tulee – keväällä.

Niin sanotuissa oikeissa töissä Miki ei ole koskaan ollut. Ura alkoi jo 19-vuotiaana, kun tuore ylioppilas voitti J.H. Erkon kirjoituskilpailun ja sai saman tien kustannussopimuksen.

– Minulla on ollut tähän asti tosi hyvä tuuri. Aina kun rahat ovat olleet lopussa ja olen miettinyt työkkäriin tai sossuun menoa, jostain on aina tullut jotakin.

Kirjoittamisen ohella Miki soittaa kitaraa The Scenes -bändissä. Lukion jälkeen hän on elättänyt itsensä kirjoittamisella ja musiikilla, välillä paremmin, välillä huonommin.

– Olen joutunut ottamaan pikavippejä tai panttaamaan omaisuuttani. Yksi kitaroistani on nytkin kanikonttorissa.

Maanantai

Kupillinen teetä 2 €

"Arkeni on aika tylsää, koska en tee juuri muuta kuin kirjoitan. Teen töitä joko kotona tai kantapaikassani Café Kulmassa – tai Kulumassa niin kuin oululaiset paikkaa kutsuvat. Minulle se on työhuone. Herään yleensä kymmenen aikoihin, syön aamupalan ja lähden Kulmaan, jossa kirjoitan puolesta päivästä neljän kieppeille. Saan olla rauhassa, koska päivisin saatan olla ainoa asiakas. Paikka alkaa täyttyä vasta kun ihmiset pääsevät töistä ja haluavat kaljalle.

Minulla on ikkunan edessä oma vakiopaikkani. Kun vielä poltin tupakkaa, pystyin ulkona pistäytyessäni vartioida, ettei kukaan vie kamojani.

Tänään juon vain kupillisen teetä. Jotkut paikan työntekijöistä antavat minulle teetä tai kahvia ilmaiseksi. Olen kuitenkin vähentänyt kahvinjuontia sen jälkeen, kun viime kesänä sain vatsahaavan. Ennen kahvia saattoi mennä kuusitoista kuppia päivässä. Yhtenä päivänä sain vain järkyttävän vatsakivun ja jouduin sairaalaan.

Vatsahaava sai minut miettimään elintapojani.  Lääkäri komensi heti jättämään kahvin ja tupakan. Olin ajatellut, että vatsahaava on stressaantuneiden, ylipainoisten liikemiesten tauti. Olin kuitenkin vasta 23-vuotias, joten missä kunnossa olenkaan nelikymppisenä?

Tupakoinnin lopettaminen ei ollut minulle helppoa, sillä savuke on ollut
minulle kuin asuste. Ei taida löytyä valokuvaa, jossa en olisi rööki kädessä. Olen ollut nyt lakossa vuoden alusta. Ensimmäiset pari viikkoa revin hiuksiani ja ajattelin, etten kestä, mutta nyt tupakansavu on jo alkanut ällöttää minua."

Miki kutsuu kantapaikkaansa, oululaista Café Kulmaa, työhuoneekseen. Yleensä Miki juo kahvia, mutta nyt oli varaa siideriin, koska toimittaja tarjosi.

Tiistai

Parturi (leikkaus + hoitoaine) 49 €
Piirustustussikynä 2,90 €

"Käyn leikkauttamassa hiukseni, koska bändilläni on tällä viikolla musiikkivideon kuvaukset ja haluan näyttää hyvältä. Ostan hiuksilleni sopivaa hoitoainetta. Pidän laadukkaista kauneudenhoitotuotteista, vaikka tuntuu, että kirjailijana sitä ei saisi sanoa ääneen. Ettei voi olla hyvä kirjoittaja, jos haluaa pitää huolta ulkonäöstään. Istuin kerran Tampereella iltaa kirjailijaseurueessa ja aloin höpöttää jostakin hiustuotteesta. Eräs vanhempi kollega hermostui niin, että löi nyrkillä pöytään ja poistui paikalta. Pitäisi kai haista paskalta ja antaa parran rehottaa ollakseen syvällinen ja vakavasti otettava.

Kuvataiteilijoilla ulkonäkö ja tyyli ovat osa imagoa. Kun ostat taulun, ostat samalla taiteilijan imagon. Kirjailijoihin tämä ei päde. Minusta ihminen voi olla ajatteleva vaikka nauttisikin pinnallisista asioista. Kävi Saarikoskikin kauneushoitolassa jopa kustantajansa laskuun!

Parturissa on vähän rasittavaa käydä, koska siellä pitää jutella. Usein sanon olevani opiskelija oikiksessa tai lääkiksessä, koska jos kerron olevani kirjailija, sitten parturi vasta alkaakin kysellä."

Teksti syntyy ensin muistikirjaan, josta Miki  siirtää sen tietokoneelle. "Kun kirjan ensimmäinen versio on valmis, se jo kirjoitettu kahteen kertaan."

Keskiviikko

Kauluspaita 39,95 €
Ruokaa 17 €

"Tarvitsen musiikkivideon kuvauksiin vaalean kauluspaidan. Sopiva löytyy Dressmanilta.

Hankin harvoin uusia vaatteita, mutta kun ostan, ostan mieluiten laadukkaita. Ne vain näyttävät päällä paremmilta. En kuitenkaan katso merkkejä. Käyn ostoksilla lähinnä Stockmannilla, koska Oulussa on vähän hyviä kauppoja ja miestenosastot täynnä lähinnä ”aikuisten” miesten vaatteita. Olen niin hoikka, 180 senttiä ja 59 kiloa, että minun on vaikea löytää sopivan kokoisia vaatteita.

Olen heikkona tyylikkäisiin, kapealinjaisiin pukuihin, joita minulla on useampi kappale. Minulle ei tee tiukkaa maksaa neljäsataa euroa hyvännäköisestä puvuntakista, vaikka kyse olisi viimeisistä rahoistani. Seuraavaksi haluaisin löytää tummansinisen, liituraitaisen puvun. En nyt sanoisi itseäni dandyksi, mutta ihailen 60-luvun brittirokkareiden tyyliä. Ranskalainen laulaja-lauluntekijä Serge Gainsbourg ja muusikko Pete Doherty ovat myös hyviä esimerkkejä, renttuja mutta tyylikkäitä.

Käyn ruokakaupassa. Ostan salaattia, kurkkua, tomaattia, leipää, maitoa ja muroja. Minulla menee ruokaan vähän rahaa, koska syön lähinnä salaattia. Sitä pitää olla aina jääkaapissa. Lopetin lihan syömisen neljä vuotta sitten. Olin sivarikoulutuksessa, jossa kaikki muut olivat kasvissyöjiä. Tunsin itseni barbaariksi. En oikein osannut laittaa ruokaa, ja vielä vähemmän kasvisruokia, joten aloin tehdä salaatteja."

Moderni dandy satsaa kapealinjaisiin pukuihin.

Torstai

Kupillinen teetä 2 €

"En taaskaan osta mitään muuta kuin kupin teetä Kulmassa. Olen tottunut pärjäämään vähällä. Minulla on viha–rakkaus-suhde rahaan. Kun rahaa ei ole, himoitsen sitä älyttömän paljon – sitä pitäisi saada kymmenentuhatta tai satatuhatta – mutta sitten kun minulla on rahaa, haluan päästä siitä äkkiä eroon.

Jos laitapuolenkulkija pyytää kadulla minulta rahaa tupakkaan tai kaljaan, annan mielelläni. Kerran hämmensin juoppoa antamalla hänelle kaiken käteisen mitä minulla oli, jotain neljäkymppiä.

Välillä Oulussa asuminen kyllästyttää, ja minullekin on sanottu, että jos asuisin Helsingissä, olisin enemmän esillä ja saisin enemmän huomiota tekemisilleni. Oulussa pärjää kuitenkin paremmin pienilläkin tuloilla. Eihän minulla olisi Helsingissä varaa edes vuokraan.

Nykyään jos minua pyydetään jonnekin lukemaan runojani, tajuan jo vaatia matkakustannukset ja majoituksen. Aiemmin olin niin hölmö, että lähdin matkaan omalla kustannuksella."

Perjantai

Kupillinen kahvia Kulmassa 2 €
Ruokaa 11 €

"Käyn täydentämässä salaattivarastoa. Ostan myös greippejä, syön puolikkaan greipin joka aamu. Syön harvoin lämmintä ruokaa, vedän aamupalaa, kuten leipää tai muroja, useamman kerran päivässä. Roskaruuasta minulle tulee helposti morkkis ja saastunut olo. Yritän pysyä hoikkana, vaikka nyt paino onkin mennyt vähän alipainon puolelle. Laihduin, kun lopetin tupakoinnin. Olin kuullut, että silloin lihoo, joten söin varmuuden vuoksi vähemmän kuin tavallisesti.

En harrasta liikuntaa, bändi on minulle samanlainen henkireikä kuin muille liikkuminen. Soittaessa ei tarvitse ajatella mitään, saan vain paiskoa menemään.

Monet ovat sitä mieltä, että pitäisi keskittyä yhteen juttuun tai ei voi olla muuten hyvä. En ymmärrä, miksei muka. Olen aina ollut naurettavan kunnianhimoinen ja halunnut tulla kaikessa parhaaksi. Nuorena halusin kuvataiteilijaksi ja piirsin ja maalasin koko ajan. Kun aloin soittaa kitaraa, harjoittelin soittamista lähes maanisesti. Ja kun aloin kirjoittaa, kirjoitin heti kaksitoista tuntia päivässä. Moni ajattelee, että kevyttähän se on vähän kirjoitella, mutta he eivät tajua, että teen ihan helvetisti töitä."

Jääkaapissa pitää olla aina salaattia. Miki haluaa pysyä mahdollisimman hoikkana.

Lauantai

Kupillinen kahvia 2 €
Ruokaa 4 €

"Vaikka on viikonloppu, en mene kaljalle. Juhliminen on jäänyt viime aikoina vähiin. Rahapula on stressaavaa ja ärsyttävää mutta tuo jännitystä elämään. On tylsää, jos asiat ovat liian hyvin.

Rahattomuus on ajanut minut myös mielenkiintoisiin tilanteisiin. Kerran tutustuin vanhaan rouvaan, joka oli entinen antiikkikauppias. Kun kerroin, ettei minulla ole rahaa ruokaan, hän vei minut kotiinsa ja tarjosi keittoa. Meistä tuli ystäviä. Kun nainen kuoli, hänen veljensä antoi muistoksi kaksi 1800-luvulta olevaa posliinikoiraa, koska tiesi siskonsa halunneen jättää ne minulle.

Isältäni olen joskus joutunut vähän vippaamaan mutta vältän rahan lainaamista, sillä inhoan olla velkaa. En ole ylpeä siitä, jos tyttöystävä on joskus joutunut maksamaan koko vuokran, mutta asunnon säilyminen on tärkeintä. Luottotietoni ovat kunnossa, mutta niiden menettäminen on monesti ollut hilkulla.

Lapsuuteni oli turvallista ja tavallista, asuimme keskiluokkaisella omakotitaloalueella, eikä minulta puuttunut mitään. En tietenkään saanut kaikkea, mitä halusin, mutta jos autoin vaikka ikkunanpesussa, saatoin tienata vähän ekstraa. Ansaitsin ensimmäisen kerran omaa rahaa 19-vuotiaana, kun voitin J.H. Erkon palkinnon, 2 500 euroa. Se tuntui valtavalta summalta, sitä ennen oma raha oli tarkoittanut suurin piirtein viiden euron viikkorahaa. Ostin vahvistimen ja matkustin Prahaan, Kafkan takia."

Miki asuu tyttö­ystävänsä kanssa kaksiossa Oulun keskustassa. Ikkunan koirapatsaat ovat lahja rouvalta, johon Miki tutustui rahapulassa.

Sunnuntai

Käynti kiinalaisessa ravintolassa 12,90 €

"Bändillämme on musiikkivideon kuvaukset. Videon ohjaa managerimme, oululainen valokuvaaja Aki Roukala. Kuvausten jälkeen käymme syömässä kiinalaisessa ravintolassa. Bändimme teki hiljattain sopimuksen kansainvälisen keikkamyyjän kanssa. Sama firma myy myös Coldplayta ja Green Dayta. Maaliskuussa meillä on keikat Tallinnassa ja Isossa-Britanniassa ja toukokuussa edessä peräti kuukauden kiertue Briteissä. Pahoin kuitenkin pelkään, että näistäkään keikoista ei paljon jää käteen. On kuitenkin hauskaa päästä reissuun. Olen pitkään halunnut käydä Lontoossa.

En ole matkustellut mitenkään hirveästi. Viimeksi kävin Pariisissa ja pidin kovasti, mutta siitäkin heti joku vittuili, että et sitten yhtään kliseisempää paikkaa runoilijana keksinyt. Ugandaanko minun olisi pitänyt matkustaa?

En haaveile rikastumisesta vaan siitä, että jaksaisin inspiroitua kirjoittamisesta ainakin vielä kaksikymmentä vuotta."

Viikon menot yhteensä: 144,75 euroa

"Rahaa meni tällä viikolla tavallista enemmän parturin ja paitaostoksen takia."

Myös he ovat puhuneet taloudestaan:

Amin Asikainen uhkapelaamisestaan: "Aina on mennyt enemmän kuin tullut"

Sanna Mämmi: "Olin ennen kerskakuluttaja"

Kiinteistökuningatar Kaisa pystyy tuhlaamaan 5000 euroa tunnissa: "Säästän pesemällä tiskirätit"

Tämän verran bisnesnainen Anne Berner kuluttaa viikossa

Miki Liukkonen

■ Vuonna 1989 syntynyt kirjailija ja muusikko on kirjoittanut ylioppi­laaksi Madetojan musiikkilukiosta.

■ Syntynyt Oulus­sa, jossa asuu toimittajatyttö­ystävänsä kanssa.

■ Soittaa kitaraa The Scenes -rock-yhtyeessä.

Esikoiskokoelma Valkoisia runoja ilmestyi 2011, ja rintasyöpään kuolleelle äidille omistettu koko­el­ma Elisabet 2012. Viime syksynä julkaistu  esikoisromaani Lapset auringon alla oli Runeberg-ehdokkaana. "Runot olen nyt jättänyt ja keskityn vain proosaan."

Menot ja tulot

Viime vuonna Mikillä ei juuri ollut verotettavia tuloja, mutta apu­rahoja hänelle myönnettiin yhteensä 12 000 euron edestä. Apurahat ovat verotonta tuloa.

Miki asuu Oulun keskustassa kaksiossa, jonka vuokra on 590 euroa kuussa. Miki jakaa vuokran tyttöystävänsä kanssa.

"Kelassa ei ymmärretä apu­rahasysteemiä, ja olen joutunut maksamaan asumistukia takaisin. Onkin helpompi olla ilman tukia."

Arvokkainta mitä omistat?

Arvokkain on Gibson Custom 57’ -kitarani,  joka maksoi 6 650 euroa vuonna 2008. Symbolisesti arvokkainta mitä omistan, on naiivius.

Ensimmäinen kesätyö?

En ole ollut edes kesätöissä, mutta olin siviilipalveluksessa Oulun Taide­koululla, jossa raahasin maali­purkkeja ja sellaista. Ruumiillinen työ voi olla aika nautinnollista, mutta senkin terapeuttinen vaikutus häviää muutamassa kuukaudessa ja sitten vain vituttaa.

Mitä et ikinä ostaisi?

Aseita tai lihaa.

Mistä et tingi?

Kirjoitan piirustus­tusseilla, jotka ovat kalliimpia kuin tavalliset kynät, mutta pidän jäljestä. Siirrän tekstin koneelle muistivihostani ja samalla tulee editoitua tekstiä.

Kolmisen vuotta sitten naimisiin mennyt Laura Lepistö haluaa jossain vaiheessa lapsia, mutta keskittyy juuri nyt uran luomiseen.

Yksinluistelussa Suomen kaikkien aikojen menestynein taitoluistelija Laura Lepistö, 30, vetää nykyisin kahden yhtiökumppaninsa kanssa puolitoista vuotta sitten perustettua Snou Creative -markkinointitoimistoa.

– Teemme töitä urheilun parissa toimivien brändien ja urheilua sponsoroivien yritysten kanssa. Tuotamme sisältöä, teemme sponsoroinnin erilaisia toteutuksia ja manageroimme muutamaa urheilijaa. Suunnittelen, konseptoin, myyn ja teen uusasiakkuushankintaa. Teen kaikkea muuta, paitsi kuvaan kameran varressa, Laura kertoo.

”En kaipaa kilpailuihin, mutta kaipaan esiintymistä.”

– Etsin kauppakorkeakoulun jälkeen pitkään omaa tapaa tehdä töitä. Nyt yrittämisestä on tullut uusi intohimo luistelu-uran jälkeen.

Vaikka Laura on lopettanut kilpauran, hän on edelleen aktiivinen luistelun parissa. Hän istuu esimerkiksi Taitoluisteluliiton hallituksessa, pitää luisteluleirejä ja kommentoi luistelukilpailuja Ylellä.

– En kaipaa kilpailuihin, mutta kaipaan esiintymistä, hän kertoo.

– Tykkään edelleen esiintyä. Siksi haluan pitää oman uran yrityksen pyörittämisen rinnalla. Olin esimerkiksi puolitoista vuotta sitten Uuden iloisen teatterin revyyssä esiintymässä, mikä oli hauskaa. Olen keskittynyt urheilubisnekseen, mutta on kiva tehdä välillä pieniä syrjähyppyjä.

Huonot läpät yhdistää

Laura kertoo, että myös yksityiselämään kuuluu hyvää. Hän meni vajaat kolme vuotta sitten naimisiin miesystävänsä Tommi Huovisen kanssa, jonka hän tapasi yli kymmenen vuotta sitten lukiossa.

– Häät olivat kivat bileet, mutta mikään ei hirveästi muuttunut, koska olimme olleet yhdessä jo niin pitkään, Laura kertoo.

– Nautimme arjesta. Meillä on hauskaa keskenämme. Molemmilla on yhtä huonot läpät. Parisuhteessamme toisen huomioiminen on helppoa, koska tunnemme toisemme niin hyvin.

”Olen lapsirakas, mutta en haaveile kovin monesta lapsesta.”

Laura haaveilee lapsista, mutta niiden aika ei ole vielä.

– Nyt olemme olleet uraorientoituneita ja nauttineet elämänvaiheesta, kun koulut on juuri käyty, Laura sanoo Sportyfeel Helsinki City Run ja Helsinki City Marathonin VIP-tilaisuudessa.

– Olen lapsirakas, mutta en haaveile kovin monesta lapsesta. Toivottavasti niitä jossain vaiheessa kuitenkin siunaantuisi. Pari lasta riittäisi.

Luistelu-uralta tarttui mukaan myös monta ystävää. Laura pitää yhteyttä moneen nuoruuden luisteluseuralaiseen ja kilpakumppaniin.

– Olin Kiira Korven häissä kuukausi takaperin. Hän asuu Nykissä, joten emme näe enää kovin usein. Meitä yritetiin aina asetella vastakkain, mutta me vain pyörittelimme sellaiselle silmiä, Laura nauraa.

Tilaajille
Marjo Vilkko myöntää, että avoin suhde ei ole hänelle helppo. ”Mutta minun asemani on varmasti helpompi kuin sen, joka tulisi kuvioomme uutena”, hän sanoo. Kuva: Juha Salminen
Marjo Vilkko myöntää, että avoin suhde ei ole hänelle helppo. ”Mutta minun asemani on varmasti helpompi kuin sen, joka tulisi kuvioomme uutena”, hän sanoo. Kuva: Juha Salminen

Marjo Vilkko, 52, rakastui itseään 11 vuotta nuorempaan mieheen ja elää nyt avoimessa liitossa. Koska Marjo ei voi saada enää lapsia, hän antoi miehelleen luvan perustaa perheen toisen naisen kanssa.

Kun kirjailija Marjo Vilkko, 52, oli lapsi, hän ahmi tyttökirjoja ja haaveili rakkaudesta, joka olisi yhtä suuri kuin Vihervaaran Annan rakkaus Gilbertiä kohtaan.

Nuorena aikuisena hän kuunteli postpunkia, kieriskeli melodramaattisten sointukuvioiden syövereissä ja...