Avioeroperheessä kasvanut Laura Honkasalo halusi varjella omia lapsiaan siltä, mitä eniten pelkäsi.

Kuva Milka Alanen

Ei tietenkään. Ei koskaan. Ei me ikinä. Vielä keväällä kirjailija Laura Honkasalo, 40, oli varma, ettei hän koskaan eroaisi. Laura oli kasvanut avioeroperheessä ja kärsinyt vanhempiensa välirikosta niin, että oli valmis tekemään kaikkensa, jotta omat lapset säästyisivät samalta kohtalolta. Avioerojen yleistyminen oli surettanut Lauraa niin paljon, että hän kirjoitti kaksi vuotta sitten kirjan Eropaperit. Osittain omakohtaisen romaanin tarkoituksena oli saada ihmiset ymmärtämään, ettei helppoja eroja ole olemassakaan. Jos näin väitetään, unohdetaan ne hauraimmat – perheen lapset.   

Tänä syksynä kaikki on toisin. Keväästä saakka Laura on asunut yksin poikiensa kanssa perheen lauttasaarelaiskodissa, totutellut uudenlaiseen arkeen ja ihmetellyt miten elämässä näin kävi.

– On kamalaa kun tapahtuu se, mitä eniten pelkää. Rakastat paljon toista, mutta ilman ennakkovaroitusta hän lähtee ja jättää kaiken. Edellisenä iltana olimme yhdessä suunnitelleet kesälomaa, seuraavana päivänä mieheni jätti minut
Facebookissa toisen naisen takia. Mutta jotenkin kuitenkin olen elossa eron jälkeen, Laura kertoo.  

Onneksi äiti asui lähellä. Hän vei sokkiin joutuneen ja itsetuhoisen tyttärensä terveyskeskuksen päivystykseen ja otti lapsenlapset hoitoonsa.

– Olen miettinyt paljon niitä kauheita juttuja, joissa äiti tappaa itsensä ja lapsensa. Aiemmin en voinut tajuta miten kukaan tekee sellaista, mutta nyt ymmärrän, että uupuneelle se voi olla ihan mahdollinen vaihtoehto, jos turvaverkkoja ei ole. Eihän pienillä paikkakunnilla ole edes psykiatrista päivystystä, josta saisi kriisiapua, Laura pohtii.

Myöhemmin kesällä avuksi olivat toiset isovanhemmat, joiden luona pikkukaupungissa Lauran pojat viettivät kaksi lomaviikkoa.

– Minulle oli ratkaisevaa, että entiset appivanhempani ottivat pojat luokseen. He tekivät yhdessä eräretkiä ja kalareissuja. Tiesin, että pojilla on kivaa, ja sain olla rauhassa surullinen. Sen jälkeen olen jaksanut paljon paremmin.

8- ja 5-vuotiaiden poikiensa takia – ja heidän ansiostaan – Laura on pahoinakin hetkinä pysynyt arjen rullauksessa mukana. Päivät rytmittyvät päiväkodin ja koulun tahtiin, iltapäivisin ja iltaisin äiti viettää paljon aikaa lastensa kanssa ihan niin kuin ennenkin. Vaikeinta eron jälkeisessä elämässä ovatkin ne viikonloput ja illat, jolloin pojat ovat isänsä luona.

– En hankkinut lapsia ollakseni heistä erossa. Ihmisten asenteet ovat välillä tosi omituisia: on kehotettu pyytämään vuoroviikot poikien huoltajuudessa, jotta saisin paljon omaa aikaa. Mutta en minä tarvitse lapsistani lomaa. Kun tulen kotiin eivätkä he ole täällä, ajattelen, että ei tämä ole mikään koti. Täällä on liian hiljaista.

Vanhempien ero satutti

"Olen jutellut muiden eron kokeneiden kanssa ja kuullut paljon vastaavia tarinoita. Tuntuu olevan nykyilmiö, että mies jättää perheensä tekstarilla tai Facebookissa: hän on yhtäkkiä tajunnut, ettei tämä olekaan hänen juttunsa, vaikka perheessä olisi taapero ja toinen lapsi tuloillaan. Se on kai netin yhteisöpalveluiden luovaa käyttöä. Miehet eivät myöskään tajua, miten laajaa läheisten joukkoa ero koskettaa. On tosi kova paikka vanhemmille, sisarille ja ystäville nähdä, miten masentunut jätetty on.

50-luvulla miehet ehkä olivat jörriköitä eivätkä ostelleet ruusuja, mutta heille oli kunnia-asia elättää oma perhe. Ajateltiin, että kun vastuu on kerran otettu, se myös kannetaan – vähän niin kuin oli sotakorvausten kanssa. Mietin usein, miten osaisin kasvattaa omat poikani niin, etteivät he tee lapsia jonkun kanssa ja sano sitten, että "ei tää olekaan mun juttu", ihan kuin kyse olisi jostain golfista.

Oma isäni jätti meidät ihan yhtä yllättäen ollessani samanikäinen, kun nuorin poikani nyt. Muistan eron tosi surullisena asiana, josta ei kuitenkaan ikinä puhuttu. Luulen, että äitini valitsi sellaisen suhtautumistavan, jotta ei tulisi haukkuneeksi ketään. Itse koin, etten saanut jutella asiasta kenenkään kanssa. Molemmat vanhempani menivät välittömästi eron jälkeen uusiin naimisiin, ja uskon, että minuun on jäänyt siitä jonkinlainen ulkopuolisuuden tunne. Olin herkkä lapsi ja tunsin molemmissa lapsuuden perheissäni olevani ylimääräinen; usein ajattelin, että uuden kumppanin mielestä olisi ollut parempi, kun minua ei olisi ollut.

Varasinkin heti lapsilleni ajan psykologille. Heillä on oikeus saada apua tilanteessa, jos olen itse pää pyörällä. On huuhaata uskoa, että lapset tuosta vaan sopeutuvat eroissa, heitä täytyy auttaa ja heidän kanssa pitää puhua tunteista. Uskon, ettei ole tervettä, jos lapsi sopeutuu eroon liian helposti ja on kovin kiltti, kuten itse olin. On parempi, että lapsi raivoaa. Tietämys lapsen psykologiasta on kehittynyt paljon, mutta ihmiset eivät vieläkään kehtaa tai osaa hakea ammattiapua, vaikka siitä voisi olla paljon hyötyä.

Ennen kaikkea äiti

Ärsyynnyn aina, kun julkkikset sanovat, että äitiyden myötä ymmärsin, mitä rakkaus on. Minä ainakin äitiyden myötä ymmärsin, mikä itsekeskeinen paska olen. Olen aina tykännyt lapsista, ja jo 5-vuotiaana vaihdoin pikkusiskolleni vaippoja. Kuvittelin olevani tosi äidillinen luonne, mutta nopeasti tajusin, että on eri asia olla lapsenvahtina kuin koko ajan lapsissa kiinni.

Juuri kun olin lukenut oppaista, että älä vajoa uhmaikäisen tasolle, huomasin kiljuvani naama sinisenä lapselle, että "älä huuda". Vanhempana  joutuu kohtaamaan itsessään tosi inhottavia piirteitä ja puutteita.

Esikoiseni oli tosi vaativa vauva. Hän vain itki ja oli tyytymätön, halusi olla sylissä ja vihasi vaunuja, joten häntä piti koko ajan kantaa kantoliinassa. Kutsuin häntä ruttuvaariksi, koska hänellä oli aina naama äkäisen näköisessä kurtussa. Hän oli myös huono nukkumaan ja virikeyliherkkä, joten meidän oli pakko elää rauhallista elämää.

Kun toinen lapsemme syntyi, en ollut nukkunut kahteen ja puoleen vuoteen kunnolla. Menetin synnytyksessä 1,5 litraa verta, romahdin enkä pystynyt huolehtimaan vastasyntyneestä.

Onneksi kätilöt tajusivat tilanteen ja ohjasivat minut hoitoon psykiatriselle osastolle. Silloin koin valtavaa syyllisyyttä ja olin varma, että vauva kuolee, koska olin niin huono äiti. Osaston psykiatriset sairaanhoitajat olivat kuitenkin viisaita ihmisiä, joiden sanoista saan vieläkin voimaa. Tajusin, että kun ihmistä kuormitetaan tarpeeksi, kuka tahansa voi seota. Nykyään äitiyteen kohdistuvat valtavat paineet. Romahtaminen pakotti ottamaan rennommin: kuopus söi kahdeksan kuukauden iässä pizzaa, mutta ei hän siihen kuollut!  

Onneksi omat lapset tuntuvat ihanilta. Usein ihmettelen, miten tällainen vajavainen ihminen voi saada niin älykkäitä jälkeläisiä. Yritän ihan tietoisesti järjestää tylsyyden hetkiä, jolloin lapset itse keksivät parhaimmat jutut. Pienet arkiset asiat jäävät heille parhaiten mieleen: joskus lasken parvekkeelta vanhemmalle pojalleni ja hänen kavereilleen ämpärillä postia eli yllätyseväitä. Pelaamme usein lautapelejä, tai laitan lapset maalaamaan akryyliväreillä.

Hennatyttö haaveilee

En osaa sanoa, miten jo tosi pienenä tiesin, että on olemassa kirjailijan ammatti. Vanhempani lukivat meille lapsille paljon kirjoja. Muistan, että isä myös kertoi meille monen vuoden ajan itse keksimäänsä jatkokertomusta avaruusaluksesta. Veljeni oli aluksen kapteeni, minä ja siskoni sen miehistö. Pötköttelimme isän kainalossa, ja se oli meistä sairaan jännittävää.

Olin surkea koulussa ja varmaan ainoa kirjailija Suomessa, joka ei ole oppinut lukemaan alle kolmivuotiaana. Meidät oli koulussa jaettu a- ja b-ryhmään – muka appelsiineihin ja banaaneihin – ja kaikki tiesivät, että a-ryhmään kuuluivat hyvät ja b-ryhmään huonot oppilaat, muun muassa minä.

Vuonna 1977 koulu oli vielä kauhean vanhoillinen koti–uskonto–isänmaa-arvoineen. Ensimmäisen luokan opettajani lähestyi eläkeikää ja muistan selvästi, miten hän villakangasleningissään, rintarossissaan ja harmaassa permanentissaan polki urkuharmonia.

Olin kolmannella luokalla, kun opettajani puhui "siitä surullisesta asiasta, mikä Venäjällä tapahtui". En heti tajunnut, että hän puhui vallankumouksesta, sillä meillä kotona oli aina touhotettu, että Venäjän vallankumous on maailman mahtavin asia. Kodin ja koulun arvomaailman välillä oli selkeä ristiriita.

Koin lapsuuteni Pakilan historiattomana alueena, ja oli ihana siirtyä Kallion ilmaisutaidon lukioon. En varmasti olisi koskaan kirjoittanut ylioppilaaksi, jos en olisi päässyt sinne. Jotkut vaihtoivat tyyliään aloittaessaan koulussa, jotta olisivat tarpeeksi erilaisia, mutta minä olin jo valmiiksi hennatukkainen ja pukeutunut Marimekon verhoon. Olin ihan onnessani, että sain olla oma itseni.

Kallion lukiossa tajusin myös nopeasti miten lahjaton olin joillakin aloilla. Olin haaveillut näyttelijän ammatista, mutta luulot karisivat nopeasti, kun näin siinä oikeasti lahjakkaita tyyppejä.

Tajusin myös, että jos aioin olla hyvä kirjoittamisessa, sen eteen olisi tehtävä paljon töitä.

Taiteilijan kammiossa

Kirjoittaminen on kamalaa ja fyysisesti yksinäistä työtä, sillä työskentelen kotona. Se on yksinäistä myös, koska en näytä keskeneräistä työtä kenellekään. Olen yksin vastuussa koko romaanin maailmasta, mikä on myös hyvä: kukaan muu ei pääse sössimään kirjaani.

Eläydyn aiheisiini täysillä, ja joskus fiktion tunnelmasta onkin vaikea päästä eroon. Olen myös ylettömän itsekriittinen. Ajattelen, että kaikki kirjoittamani on huuhaata, ja olen ihan vahingossa julkaissut seitsemän kirjaa, ja kohta kaikki muutkin huomaavat sen. Mutta vähättely on kai naisille tyypillistä: jos nainen saa työ­elämässä kiitosta, hän on varma, että kyseessä on vahinko.

Kirjoitan kaiken fiktiivisen käsin muistikirjoihin. Mielestäni on tosi haitallista, että tekstinkäsittelyssä tekstiä pystyy korjaamaan ja siirtelemään, se on jotenkin liian helppoa. Kun kirjoitan vihkojani puhtaaksi, joudun miettimään joka sanan uudestaan.

Katse tulevaan

Olen miettinyt paljon naisten katkeruutta. Miten helppoa olisi ajatella, että olen tällainen sorrettu nainen, johon vain pyyhitään paskaiset saappaat ja lähdetään pois. En halua muuttua sellaiseksi. Myös lasten takia on tärkeää säilyttää valoisuus itsessään.

Monet ihmiset ovat syyttäneet minua liian sinisilmäiseksi. Mutta en aio ruveta epäluuloiseksi. Päinvastoin aion luottaa ihmisiin entistä enemmän. Ei ole mikään huono asia, että uskoo ihmisistä hyvää.

Ystävät ovat auttaneet minua paljon kuuntelemalla ja olemalla tukena. Olen saanut myös ihan oikeita kavereita Facebookissa,
joka on yksin kotona töitä tekevälle tärkeä kommunikointikeino. Varmasti se on minulle myös terapiaväline, sillä olen parempi ilmaisemaan itseäni kirjoittamalla kuin puhumalla. Ihmiset aina parjaavat Facebookia, mutta mielestäni siellä on mielenkiintoisia keskusteluja ja paljon epäsuomalaista humoristisuutta. Monta kertaa minulta on meinannut tulla teet nenästä, kun jollakin on niin hauska päivitys.

Eniten voimaa saan lapsistani. Eron jälkeen olen alkanut leipoa leipää ja tehdä jäätelöä, sillä haluan suojella heitä lisäaineilta. Varsinkin leivänteko on huolenpitoa perinteisimmässä muodossa. Kun eilen iltakävelyllä kävimme penkomassa roskalavaa, nuorempi  poikani löysi karseat kasaririllit ja megapaksun sukkapuikon. Kotona poika hillui niiden kanssa ja esitti hullua opettajaa. Eikä pyynnöistäni huolimatta voinut rauhoittua, koska "tää on niin hullu, että tää ei voi rauhoittua". Eihän siinä voinut kuin nauraa."

Oletko samassa tuloluokassa Kerttu Niskasen, Manuela Boscon vai kenties Jutta Gustafsbergin kanssa?  

0–5 000 euroa tienasivat juontaja Axl Smith, laulaja Petra Gargano ja pyöräilijä Lotta Lepistö.

5 001–10 000 euroa tienasivat malli, yrittäjä Lotta Näkyvä ja hiihtäjä Kerttu Niskanen.

10 001–15 000 euroa tienasivat tanssija Jukka Haapalainen ja kestävyysjuoksija Alisa Vainio.

15 001–20 000 euroa tienasivat malli Kirsi Pyrhönen, laulaja James Nikander, eli Musta Barbaari, ja laulaja Jannika Wirtanen, eli Jannika B.

20 001–25 000 euroa tienasivat entinen alppihiihtäjä Kalle Palander ja räppäri Sini-Maria Makkonen, eli Sini Sabotage.

25 001–30 000 euroa tienasivat Miss Suomi 2016 Shirly Karvinen ja laulaja Jonna Tervomaa.

Laulaja, lauluntekijä Jonna Tervomaan tulot vuonna 2016 olivat 29 193 euroa.
Laulaja, lauluntekijä Jonna Tervomaan tulot vuonna 2016 olivat 29 193 euroa.

30 001–35 000 euroa tienasivat ruokakirjailija, bloggaaja Hanna Gullichsen ja lumilautailija Enni Rukajärvi.

35 001–40 000 euroa tienasivat mentalisti Noora Karma ja pikaluistelija Mika Poutala.

40 001–45 000 euroa tienasivat malli ja yrittäjä Janina Fry, juontaja sekä koreografi Marco Bjurström ja laulaja Ilkka Lipsanen, eli Danny.

45 001–50 000 euroa tienasivat juontaja ja muusikko Tapio Huuska, eli Cristal Snow, ja tubettaja Maiju Voutilainen, eli Mansikkka.

50 001–55 000 euroa tienasivat näyttelijä Manuela Bosco ja tubettaja Maria Verho, eli Mariieveronica.

55 001–60 000 euroa tienasivat näyttelijä Pihla Viitala ja muusikko Iiro Rantala.

60 001–65 000 euroa tienasivat yrittäjä Kaarina Kivilahti, mallitoimiston johtaja Laila Snellman sekä yrittäjä, juontaja ja malli Anne Kukkohovi.

Supermood-ekokosmetiikkamerkkiä pyörittävä Anne Kukkohovi tienasi 60 391 euroa.
Supermood-ekokosmetiikkamerkkiä pyörittävä Anne Kukkohovi tienasi 60 391 euroa.

65 001–70 000 euroa tienasivat näyttelijä Lena Meriläinen ja sarjakuvapiirtäjä Juba Tuomola

70 001–75 000 euroa tienasivat juontaja Anni Hautala ja näyttelijät Antti Holma sekä Antti Luusuaniemi

75 001–80 000 euroa tienasivat juontaja Esko Eerikäinen ja laulaja Saara Aalto.

80 001–85 000 euroa tienasivat näyttelijä Lauri Tilkanen ja bloggaaja Sara Vanninen.

85 001–90 000 euroa tienasivat tanssija, koreografi Jorma Uotinen ja juontajat Jenni Alexandrova ja Kimmo Vehviläinen.

90 001–95 000 euroa tienasivat kehonrakentaja Jari ”Bull” Mentula, kansanedustaja Jani Toivola ja fitness-malli Eevi Teittinen.

95 001–100 000 euroa tienasivat juontaja Jone Nikula ja stand up -koomikko Heli Sutela.

100 001–105 000 euroa tienasivat yrittäjä Jutta Gustafsberg ja radiojuontaja, toimittaja sekä kirjailija Anna Perho.

Jutta Gustafsberg ansaitsi vuonna 2016 jonkin verran enemmän kuin samalla alalla työskentelevä Jari ”Bull” Mentula.
Jutta Gustafsberg ansaitsi vuonna 2016 jonkin verran enemmän kuin samalla alalla työskentelevä Jari ”Bull” Mentula.

105 001–110 000 euroa tienasivat juontaja Sami Kuronen, näyttelijä Tiina Lymi ja ohjaaja Antti Jokinen.

110 001–115 000 euroa tienasivat yrityskouluttaja Juhani ”Tami” Tamminen ja sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla.

115 001–120 000 euroa tienasivat koomikko Krisse Salminen, ex-jääkiekkoilija Jere Karalehti, radiojuontaja Juha Perälä ja psykoterapeutti, tietokirjailija Maaret Kallio.

120 001–125 000 euroa tienasivat bloggaaja Natalia Tolmatsova ja laulaja Sanni Kurkisuo.

125 001–130 000 euroa tienasivat muusikko Tuure Kilpeläinen ja näyttelijä Kari Ketonen.

130 001–135 000 euroa tienasivat räppäri, kirjailija Henri Pulkkinen ja näyttelijä Aku Hirviniemi.

135 001–140 000 euroa tienasivat laulaja Thomas Kirjonen, eli Kasmir, ja ohjaaja Johanna Vuoksenmaa.

140 001–145 000 euroa tienasi juontaja Vappu Pimiä.

145 001–150 000 euroa tienasi ohjaaja Aku Louhimies.

150 001–155 000 euroa tienasivat laulajat Toni Wirtanen ja Olli Lindholm sekä juontaja Janne Kataja.

Juontaja Janne Kataja ylsi vuonna 2016 yli 150 000 euron tuloihin.
Juontaja Janne Kataja ylsi vuonna 2016 yli 150 000 euron tuloihin.

155 001–160 000 euroa tienasivat stand up -koomikko Sami Hedberg ja laulaja Maija Vilkkumaa.

160 001–165 000 euroa tienasivat tanssikouluyrittäjä Anitra Ahtola ja laulaja Paula Koivuniemi.

165 001–170 000 euroa tienasi radio- ja tv-juontaja Jari ”Jaajo” Linnonmaa.

170 001–175 000 euroa tienasivat näyttelijä Esko Salminen ja huutokauppakeisari Aki Palsanmäki.

175 001–180 000 euroa tienasivat laulajat Kimmo Laiho, eli Elastinen, ja Jenni Vartiainen sekä ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen.

180 001–185 000 euroa tienasi laulaja Elisa Tiilikainen, eli Elli Haloo.

185 001–190 000 euroa tienasivat tähtitieteilijä Esko Valtaoja ja näyttelijä Pirkka-Pekka Petelius.

190 001–195 000 euroa tienasi entinen painija ja olympiavoittaja Jouko Salomäki.

195 001–200 000 euroa tienasivat laulaja Juha Tapio ja juontaja, toimittaja Tuomas Enbuske.

Yli 200 000 euroa tienasivat muiden muassa räppäri Jare Tiihonen (201 411 euroa), eli Cheek, kirjailija Laura Lindstedt (201 590 euroa) ja laulaja Kaija Kokkola, eli Kaija Koo (313 464 euroa).

Tulot perustuvat vuoden 2016 verotietoihin. Lähde: Ilta-Sanomat.

Piispan työhuone sijaitsee Tuomiokapitulin tiloissa. Arkiasu ja juhlapuku säilytetään siellä, liturginen asu eli kaapu, hiippa ja sauva taas Tuomiokirkossa. Piispanristi on vuodelta 1959. ”Sen painoarvo tuntuu myös fyysisenä.” Kuva: Heli Blåfield
Piispan työhuone sijaitsee Tuomiokapitulin tiloissa. Arkiasu ja juhlapuku säilytetään siellä, liturginen asu eli kaapu, hiippa ja sauva taas Tuomiokirkossa. Piispanristi on vuodelta 1959. ”Sen painoarvo tuntuu myös fyysisenä.” Kuva: Heli Blåfield

Ennen piispanvirkaansa Teemu Laajasalo tunnettiin poliittisen satiirin taitajana Yle Leaksissa. Huumori sopii hänen mielestään myös kirkkoon. – Tilannetaju on siinä oleellista.

Yhdellä joululaululla on piispa Teemu Laajasalolle, 43, erityinen merkitys. Ei itkeä saa, ei meluta saa avasi show’n joka kerta, kun nuori Teemu kävi isänsä kanssa viihdyttämässä vanhainkodin asukkaita Itä-Helsingissä. Isä esitti joulupukkia, Teemu oli viulua soittava tonttu.

– Kun isäukko ikääntyi, minut upgradattiin joulupukiksi. Esiinnyimme samassa vanhainkodissa ainakin kymmenenä peräkkäisenä jouluna, Teemu kertoo Matkalla minuksi -haastattelussa.

Tänä jouluna estradi on toinen. Laajasalo pitää ensimmäisen joulusaarnansa Helsingin hiippakunnan piispana Helsingin Tuomiokirkossa. Aattohartauden jälkeen piispa viettää joulua perheensä kanssa: hän on kolmen pienen lapsen isä.

– En ole yrittänyt siirtää lapsuudenkotini dynamiikkaa meille, joitain samoja perusarvoja kyllä. Rakkauden, turvallisuuden ja rohkaisun henki ovat esillä omassakin kodissani, hän sanoo.

– Minua kannustettiin ja kehuttiin varmaan vähän liikaakin.

Laajasalo arvioi, että tausta on joskus näyttäytynyt liiallisena itsevarmuutena.

– Olen pitänyt itseäni kaikkien alojen asiantuntijana, joka kertoo vastauksen silloinkin, kun kukaan ei sitä kysy.

Huumoria kirkkoon

Ennen piispanvirkaansa Teemu Laajasalo tunnettiin Kallion kirkkoherrana sekä poliittisen satiirin taitajana television Yle Leaksissa.

– Komedian tekeminen oli minulle rakas harrastus, jota muistelen hyvällä. Enää en voi heilua telkkarissa vitsihahmona. Piispan virkaan se ei sovi.

Hän ajattelee kuitenkin, että myös huumori sopii kirkkoon.

– Kirkkoon ei tulla kuuntelemaan vitsejä, mutta kyllä hauskat jutut sopivat saarnaan. Tilannetaju on siinä oleellista. Ilosanoman asiallahan tässä ollaan.

Miksi Teemu Laajasalo kuvailee itseään hihhuliksi uskonharjoittajaksi? Miksi hän vertaa kirkkoa makkarapakettiin? Tiesitkö, että sama risti on kulkenut Helsingin piispoilla vuodesta 1959? Lue koko haastattelu Me Naisten joulutuplasta 50–51/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

  • Helsingin hiippakunnan piispa asuu Helsingissä vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa.
  • Teologian maisteri, kasvatustieteen tohtori. Edisti Aleppon kellot -kampanjaa Kallion kirkkoherrana. Tuttu ohjelmista Yle Leaks sekä Hyvät ja huonot uutiset.
  • Harrastaa kitaransoittoa. Toiveharrastuksena liikunta: ”Toivon harrastavani liikuntaa, mutta teen sitä liian harvoin.”
  • Saarnaa Helsingin Tuomiokirkon aattohartaudessa 24.12. klo 15.30.