Kuva Milka Alanen
Kuva Milka Alanen

Viime vuoden sieppauskohu opetti kirjailija Katja Ketun pitämään paremmin puoliaan. – Nyt sanoisin tiukemmin, että minulle ei puhuta tytöttelevään sävyyn.

Kirjailija Katja Kettu, 35, on henkeen ja vereen feministi.

– Tässä työssä kohtaa usein tytöttelyä. Kun kirjoitin Kätilöä ajattelin, että mun täytyy tehdä tämä nyt niin hyvin, ettei kukaan ei pääse sanomaan: 'ahaa, tyttö on vähän kirjoittanut sodasta'. Miespuolinen kirjailija – vaikkei todellakaan olisi kokenut sotaa  on jotenkin automaattisesti sukupuolensa takia pätevä kirjoittamaan siitä.

Pahimmillaan tytöttely oli viime vuoden sieppauskohussa. Katjan epäiltiin keksineen tarinan omasta raiskausyrityksestään, koska poliisin arkistoista ei jostain syystä löytynyt hänen aikoinaan tekemää rikosilmoitusta.

– Minua puhuteltiin julkisuudessa etunimellä ja ajateltiin, että pikku kirjailijaneidin pitää nyt tulla vastaamaan Suomen kansalle tekemisistään. Ikään kuin en olisi aikuinen ihminen, jolla on oikeus oman elämänsä hallintaan ja päätöksiinsä.

Katjan mielestä näin tapahtuu usein, kun kyse on naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

– Ajatellaan, että naiset valehtelevat tällaisesta ja joutuvat ensin syytetyn asemaan. Vasta mahdollisten todisteiden valossa harkitaan muitakin asennoitumistapoja. Vaikka heitä kohtaanhan on rikottu.

Lopulta Katjan oli pakko vetäytyä julkisuudesta ja viheltää peli poikki.

– Olin henkisesti niin poikki aggressiivisista yhteydenotoista, että vain oksensin enkä voinut mennä sen takia suoraan tv-lähetykseen tai muihin esiintymisiin.
Nyt osaisin olla kovapintaisempi. Sanoisin tiukemmin, että minulle ei puhuta tähän sävyyn eikä tästä asiasta puhuta tähän sävyyn.

Rakkauden voimasta

Katja elelee sinkkuna Helsingissä, mutta myöntää, että kumppani rinnalle olisi joskus kiva löytää.

– Tässä iässä ei kuitenkaan viitsi alkaa turhanpäiten värkätä ja vehdata. Nuorempana sitä ehkä helpommin pariutui eikä ajatellut, että onko tämä nyt se suuri rakkaus ja tuleeko tämä kestämään koko loppuelämän. En jaksa enää mitään tilapäistä tai halua puolikasta.

Kirjailija on varma, että rakkaus on elämän suurin voima.

– Eihän elämässä voi muuta toivoa kuin, että saa kokea rakkautta ja saisi rakastaa. Mutta sitä ei oikein voi vaatia. Enkä tiedä pitääkö sitä edes pyytää. Se on enemmänkin lahja.

Aikaisemmista suhteistaan Katja on oppinut, ettei kissan häntää nosta kuin kissa itse.

– Muutamaa miestä olen kokeillut ja tiedän, että multa menee hyvin helposti hermo, jos elämäntyyliäni ei ymmärretä. Jos toinen mankuu, että ’älä nyt kirjoita, että tehdään yhdessä jotain mukavaa’, niin mulle tulee heti mieleen, että pitäisiköhän sun nyt lähteä tien varteen, eiköhän sieltä joku bussi tule.

Katjaa raivostuttaa, että ihmiset eivät aina pidä kirjoittamista oikeana työnä.

– Kirjoittaminen ei ole mitään leikkityötä, jota voi tehdä milloin tahansa. Silti ihmiset tuntuvat paremmin ymmärtävän jopa pakon mennä tanssitunnille kuin sen, että kirjailijan täytyy kirjoittaa.

Parin vuoden takaisen eronsa jälkeen Katja on tullut varovaisemmaksi.

– Kun tapasin ex-kihlattuni ajattelin, että jos tuon miehen saan, niin toista en vaadi. Se oli heittäytyminen rakkauteen, eikä sitä varmasti enää tee niin helposti uudelleen. Olen tullut varovaisemmaksi.

– Nykyään ihmiset ajattelevat koko ajan, että pitää saada jotain uutta ja pitää saada jotain enemmän. Kun katselen ystäviäni ja vanhempia pariskuntia, jotka sätkivät elämänsä kanssa ja ovat tyytymättömiä, en voi kuin ajatella, että hyvänen aika: jos teillä on rakkautta, niin ymmärtäkää, mikä onni se on!

Keskellä rakkautta mikään paha maailmassa ei pysty koskettamaan.

Lue lisää Katjan elämän käänteistä Me Naisten numerosta 13–14/2013.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.