Sari Järn ja Antti Mentula tutustuivat samalla työpaikalla. Yhteisiä vuosia on takana kohta kuusi. Kuvat Karoliina Paatos
Sari Järn ja Antti Mentula tutustuivat samalla työpaikalla. Yhteisiä vuosia on takana kohta kuusi. Kuvat Karoliina Paatos
"Sari on kertonut painonpudotuksestaan avoimesti töissä", Sarin työkaveri Johanna Vasara sanoo.
"Sari on kertonut painonpudotuksestaan avoimesti töissä", Sarin työkaveri Johanna Vasara sanoo.

Sari Järn päätyi laihdutusleikkaukseen, kun epäonnistuneita painonpudotuksia oli takana lukuisia. Hänen miesystävänsä ja työkaverinsa mielestä päätös on ollut hyvä.

Puolitoista vuotta sitten kirjailija ja informaatikko Sari Järnille, 49, tehtiin vatsalaukun ohitusleikkaus. Siinä mahalaukkua pienennettiin niin, että se vetää enää vain desin tai parin verran. Ruokailutottumukset menivät uusiksi: annosten on oltava pieniä, ruoka on pureskeltava huolellisesti ja syötävä hitaasti. Kiloja on lähtenyt tähän mennessä 40.

Ennen leikkausta Sari oli yrittänyt laihduttaa monta kertaa. Viimeisin painonnousu alkoi viisi ja puoli vuotta sitten – samoihin aikoihin, kun hän alkoi seurustella työpaikalla tapaamansa Antti Mentulan, 29, kanssa.

– Kun alkaa seurustella parikymmentä vuotta nuoremman, vuorotyötä tekevän miehen kanssa ja rupeaa syömään päivällistä puoliltaöin, keski-ikäiselle voi käydä huonosti, Sari kertoo.

Se ei kuitenkaan ollut ainut syy: Sarin suhde ruokaan ja omaan kehoonsa oli alkanut vääristyä jo lapsuudessa. Kun paino alkoi pyöriä kolminumeroisissa lukemissa, terveysongelmat lisääntyivät. Lyhyetkin rappuset saivat hengästymään, ja Sari sairasti flunssan toisensa perään. Enimmillään kiloja oli 120.

Leikkaukseen pääsy oli helpotus, vaikka kyseessä onkin iso toimenpide.

– En jaksanut pelleillä painoni kanssa enää yhtään.

Viehättävä missä painossa tahansa

Sarin avopuoliso Antti Mentula:

"Sarilla on vuosien kokemus siitä, miten paino voi heitellä äärilaidasta toiseen. Hän oli huomannut, että huono olo ei korjaannu ihmedieeteillä ja toi aina silloin tällöin esille toiveensa päästä leikkaukseen. Leikkauksen avulla hän halusi viheltää pelin lopullisesti poikki.

Välillä yritimme keventää myös yhdessä, syödä vähän kevyemmin ja tehdä koirien kanssa tavallista pidempiä lenkkejä. Kun yhteistä aikaa on erilaisten työvuorojen takia vähän, houkutus tehdä jotain muuta kuin syödä salaattia tai hikoilla kuntosalilla on suuri – elämässä pitää olla myös nautintoja.

Kun Sari hakeutui leikkaukseen, halusin tietää, että hän oli harkinnut asian loppuun asti ja oli varma päätöksestään. Kyseessä on kuitenkin iso toimenpide, jossa on riskinsä. Olen yrittänyt tukea häntä parhaan kykyni mukaan. Vaikka leikkaus pelotti, pidin sitä oikeasti hyvänä asiana ja pidän edelleen.

Mietin myös sitä, miten arkemme muuttuu leikkauksen jälkeen. Pohdin hölmöjäkin asioita, kuten sitä, voimmeko enää syödä viikonloppuisin pihviateriaa ja juoda sen kanssa punaviiniä. Se ei kuitenkaan ollut suurin huoli, ja osoittautui myöhemmin turhaksi. Leikkauksenkin jälkeen olemme voineet käydä ravintolassa ja syödä pihviä. Tietenkin Sari syö nykyään paljon pienempiä annoksia. Olemme myös suunnitelleet jonkin yhteisen liikuntaharrastuksen aloittamista.

Muutos on kuitenkin ollut paljon pelättyä pienempi, ja siinä on ollut enimmäkseen positiivisia puolia. Sari voi nyt paljon paremmin. Vaikka emme ikäeroamme sen kummemmin ajattelekaan, leikkaus saattaa tuoda lisää elinvuosia. Ehkä elämästä on nyt enemmän aikaa nauttia.

Ulkonäköään Sari ei ole koskaan valitellut, enkä minäkään ollut ennen leikkausta edes ajatellut hänen painoaan. Olemme seurustelleet viisi ja puoli vuotta, ja jokaisena päivänä olen pitänyt Saria viehättävänä, haluttavana ja seksikkäänä. Sekä ennen leikkausta että sen jälkeen.

Suhteemme voi yhtä hyvin kuin ennen leikkaustakin. Tietysti se vaikuttaa suhteeseen piristävällä tavalla, että Sari on nyt pienempi ja vetreämmässä kunnossa.”

Ei mikään salaisuus

Sarin työkaveri Johanna Vasara:

”Sari on kertonut laihdutusleikkauksestaan avoimesti kaikille työpaikalla. Kuinka 40 kilon laihtumista voisi edes salata? On viisautta kertoa, sillä jos joku alkaisi yhtäkkiä laihtua tuolla tavalla, huolestuisin ensimmäiseksi siitä, että hän on vakavasti sairas.

En koskaan ajatellut, että Sari olisi millään tavalla lihava tai että hän ei viihtyisi kehossaan. Sari on joskus maininnut siitä, että hän syö öisin. Se on tuntunut minusta hassulta. Ruualla on nyt erilainen merkitys.

Leikkaus on ehdottomasti ollut terveyden takia tehty ratkaisu. Päätös oli valmis siinä vaiheessa, kun Sari kertoi, että hänet on asetettu leikkausjonoon. Sitten alkoi odottelu. Keskustelu liikkui arkisten asioiden, painonpudotuksen ja veriarvojen ympärillä.

Kun Sari palasi sairauslomalta takaisin töihin, oli hänestä kadonnut jo jonkin verran. Syöminen leikkauksen jälkeen ei ollut ihan yksinkertaista. Sarilla oli yksityiskohtainen ruokalista, jota hän noudatti pilkuntarkasti, vaikka se oli hänelle hieman vaikeaa. Sari on selvinnyt siitä kuitenkin hyvin, omalla huumorillaan.

Sen olen huomannut, että vaikka kumpikaan meistä ei mielellään puhu vaatteista, kieltämättä puhumme niistä nykyään aika usein.

Kun ihmistä on nähnyt melkein joka päivä, painon putoamiseen ei kiinnitä erityistä huomiota. Mutta kieltämättä, kun Sari näyttää ennen leikkausta itsestään otettua valokuvaa, tapahtuneeseen muutokseen todella havahtuu. Silti sama nainen hän on.”

Kun Sari Järn oli lapsi, kukaan ei katsonut, mitä hän söi. Aikuisena elämä myllersi niin, että laihduttaminen tuntui turhamaisuudelta. Lopulta ylipaino vei Sarin lihavuusleikkaukseen. Lue Sarin haastattelu Me Naisten numerosta 5/2014.

Lue myös:

Nuori, nainen ja yli 100 kiloa: "Ongelmani ei ole lihavuus, vaan muiden asenteet"

Lihavuus on kaunokirjallisuuden seuraava trendiaihe

Vuoristotaudista kärsineet morsian ja sulhanen vaihtoivat häätamineisiin jäisen kiven takana kymmenen asteen pakkasessa. 

Moni naimisiinmenoa suunnitteleva haaveilee destination weddingistä eli häiden järjestämisestä jossakin ihanassa, usein lämpimässä ja eksoottisessa paikassa. 

Myös Australiassa asuvalla suomalaisella Heidi Turusella, 32, oli tällainen haave. Hänen ja australialaisen Tom-puolison, 31, häistä tulikin melkoinen reissu – voisi sanoa destination wedding 2.0. 

Heidi ja Tomi tapasivat vuonna 2013 Australian Queenslandissa. Heidi oli lähtenyt yliopistosta valmistumisen jälkeen reppureissaamaan, päätynyt Aasian-vuosien jälkeen Australiaan ja havitteli uutta viisumia pidentääkseen oleskeluaan Australiassa. 

– Siitä asti olemme olleet yhdessä kuin paita ja peppu, Heidi kertoo sähköpostitse Australiasta. 

Pari alkoi seurustella pian ensitapaamisensa jälkeen, ja vuonna 2015 Tomi kosi Heidiä, kun he olivat viettämässä joulua Suomessa. 

Suunnitelmat käyntiin

Häiden suunnittelu sai sysäyksen helmikuussa 2017, kun Heidin päähän pälkähti idea Mount Everestin -reissusta. 

– Laitoin Tomille viestiä, että kiinnostaako lähteä Everestille tänä vuonna. Tunnin päästä siitä varasin meille lentoliput, ja aloimme innolla suunnitella reissua. 

”Olin aina haaveillut pienistä intiimeistä rantahäistä jossain eksoottisella saarella,”

Pariskunnalta oli jo pitkään udeltu, missä häät pidettäisiin, sillä Tomin perhe asuu Australiassa ja Heidin Suomessa. 

– Idea pitaa häät Everestilla lähti aluksi vitsistä. Sen jälkeen aloimme miettiä, että niistä tulisi kyllä mahtavat häät. Voiko olla hienompaa paikkaa menna naimisiin kun maailman huipulla! Heidi muistelee.

Selvää oli, että kummankaan perhe tai muut läheiset eivät lähtisi hääparin mukaan vuorelle juhlimaan häitä, joten Everestin-reissun jatkoksi päätettiin järjestää pienimuotoinen hääillallinen Koh Samuilla Thaimaassa. 

– Olin aina haaveillut pienistä intiimeistä rantahäistä jossain eksoottisella saarella, Heidi kertoo. 

Häitä ryhdyttiin suunnittelemaan samalle kesälle. Thaimaan hääillalliselle varattiin kaikenlaista valokuvaajasta kukka-asetelmiin, mutta Mount Everestin seremonian suunnitteleminen oli vaikeampaa, sillä vuorella vallitsevia olosuhteita ei voinut tietää varmaksi.

Heidi oli käynyt vuosia sitten Nepalissa Annapurna-vuoriston perusleirissä. Tomilla ei ollut lainkaan kokemusta vuorikiipeilustä. Pariskunta alkoi harjoitella tulevaa koitosta varten Australiassa, mutta siellä heillä ei ollut mahdollisuutta treenata 700 metriä korkeammalla. Happivaje ja siitä johtuva vuoristotauti eivät siis tulleet tutuiksi – vielä. 

Tomi ja Heidi halusivat kiivetä häävarusteineen itsenäisesti, ilman ulkopuolista kantoapua. Heidin avoselkäinen pitsimekko, pitkä huntu ja muu hääasu matkustivat Tomin 25-kiloisessa rinkassa, ja Heidin oma rinkka painoi noin 12 kiloa. 

Vuoristotautinen morsian

Heidin ja Tomin tavoite oli pitää häät Mount Everestin perusleirissä, joka on noin 5 380 metriä merenpinnan yläpuolella.

Parin päivän kiipeämisen jälkeen, kun pariskunta oli saavuttanut 4 000 metrin korkeuden, kumpikin sai vuoristotaudin oireita, kuten päänsärkyä. Erityisesti Heidin olo oli tukala.

– Emme olleet varmoja, selviämmekö huipulle asti. Päätimme aikaistaa häitä päivällä ja kiirehtiä ylös, jotta voisimme aloittaa matkan takaisin. En ollut valmis luopumaan haaveestani mennä naimisiin huipulla, Heidi kertoo.

Lopullisen päätöksen hän ja Tom tekivät Gorak Shepin kylässä muutama sata metriä perusleirin alapuolella. 

– Lounaan jälkeen päätimme, että this is it, tänään mennään naimisiin. Jätimme kaikki muut varusteemme Gorak Shepiin, pakkasimme hääpukumme ja aloitimme patikoinnin Everestin perusleiriin lumisateessa. 

Heidin olo helpottui yllättäen korkeammalle noustessa. 

– Olin kai niin motivoitunut häistä.

”Tavallaan saimme viettää häämatkan ennen hääseremoniaa.”

Kiven takana hääasuun

Ylhäällä odotti yllätys: perusleirissä yli 5 000 metrin korkeudessa oli kyllä muitakin kiipeilijöitä, mutta kukaan heistä ei ollut pystyttänyt paikalle telttaa.

– Meidän ei auttanut muu kuin vaihtaa hääasusteisiin ison jäisen kiven takana. Tom suojasi minua takillaan, kun vaihdoin mekon päälle. Lämpötila oli noin -10 astetta, ja satoi lunta. 

Tom ja Heidi olivat kertoneet muille paikalla olleille menevänsä naimisiin. Kun he ilmestyivät häätamineissaan kiven takaa, lähelle oli kerääntynyt hymyilevä ja häämarssia hyräilevä yleisö. 

Heidi ja Tom lausuivat toisilleen kirjoittamansa häävalat ja vaihtoivat sormukset. 

Yleisö hurrasi, ja sitten otettiin kuvia. 

– Emme kumpikaan kuulu kirkkoon tai ole kovin uskonnollisia, joten seremonia maailman huipulla vuoristossa oli juuri meidän näköisemme juhla, Heidi toteaa. 

Kuvien jälkeen oli aika laittaa retkeilyvaatteet takaisin päälle ja aloittaa patikka alaspäin, takaisin majapaikkaan. 

Seuraavana aamuna Heidi ja Tom nousivat vielä hieman perusleiriä korkeammalle, runsaassa 5 600 metrissä olevalle Kala Pattharin huipulle ottamaan valokuvia. Sää oli niin kylmä, että rinkat jäätyivät, mutta maisemat olivat Heidin mukaan mielettömät. 

Seuraava huippu kiikarissa

Nepalin vuoristoisista maisemista tuore aviopari lensi Koh Samuille Thaimaahan. Siellä molempien perheet olivat mukana hääjuhlassa, ja Heidin isä saattoi saattaa Heidin alttarille – tai siis rantaan, jossa seremonia järjestettiin – kuten Heidi oli toivonut. 

Heidi oli alun perin ajatellut laittavansa meikin ja kampauksen myös Everestin-seremoniaa varten, mutta vuoristotaudin takia se jäi tekemättä. Thaimaassa aviopari pääsi nauttimaan spa-hoidoista ja laittautuminenkin onnistui paremmin. 

Kuva: Cherry May Ward Photography
Kuva: Cherry May Ward Photography

Reissuhäiden jälkeen Heidi ja Tom eivät lähteneet erilliselle häämatkalle. 

– Tavallaan saimme viettää häämatkan ennen hääseremoniaa, Heidi sanoo patikoinnista Everestille. 

– Yövyimme erittäin vaatimattomissa paikoissa matkan varrella ja nautimme joka hetkestä ilman puhelimia ja sosiaalista mediaa. 

Häiden jälkeen pariskunta palasi arkeen Australiassa. 

– Vuorilla patikointi haasteineen toi meitä entistäkin lähemmäs toisiamme ja synnytti varsinaisen vuoristokuumeen. Suunnittelemme jo seuraavaa reissua Nepaliin ja kartoitamme seuraavaa valloitettavaa huippua, Heidi kertoo. 

Face palm

Suomalainen Heidi meni naimisiin Mount Everestillä yli 5 000 metrin korkeudessa: ”Emme olleet varmoja, selviämmekö huipulle asti”

Kukin tyylillään tietysti, mutta väkisinkin tulee mieleen, että joillain se erikoisuuden tavoittelu nyt vaan tuntuu menevän totaalisesti yli ja merkitsevän ehkä enemmänkin kuin se varsinainen asia eli tässä tapauksessa naimisiinmeno. Ja mahtoikohan tämä vuorella tapahtunut vihkiminen edes olla virallinen? Mutta kuten sanottu, kukin tyylillään... tyylejä vaan on niin monia, aina tyylittömyyteen saakka ;D
Lue kommentti

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ja Jane-vaimo ehtivät olla yhdessä lähes 27 vuotta.

Lontoon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Esa-Pekka Salonen, 59, ja hänen vaimonsa Jane eroavat, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan avioeroa on hakenut Jane Salonen, joka on jättänyt avioerohakemuksen Los Angelesissa sijaitsevalle oikeustalolle kesäkuussa 2017.

Salonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista. Ennen Lontoon-pestiään hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Esa-Pekka ja Jane menivät naimisiin vuonna 1991. Heillä on kolme täysi-ikäistä lasta.