Kimmon ja Johannan suhteessa on huumoria. Kimmo on kertonut pukeutuneensa sähkömieheksi piristääkseen seksielämää. ”Pitkässä suhteessa on pakko välillä kikkailla ja nostaa työkalupakki olalle. Sellainen aikuisten satuilu pitää yllä intohimoa.” Kuvat: Juha Salminen
Kimmon ja Johannan suhteessa on huumoria. Kimmo on kertonut pukeutuneensa sähkömieheksi piristääkseen seksielämää. ”Pitkässä suhteessa on pakko välillä kikkailla ja nostaa työkalupakki olalle. Sellainen aikuisten satuilu pitää yllä intohimoa.” Kuvat: Juha Salminen

Suosikkijuontaja Kimmo Vehviläinen ja Johanna Ullakko ehtivät erota kahdesti ja käydä pitkän terapian, ennen kuin osasivat arvostaa parisuhdettaan.

Kimmo Vehviläinen, 43, on juuri palannut avopuolisonsa Johanna Ullakon, 46, kanssa Berliinin-matkalta upouuteen kotiinsa Keravalle.

Tänne 80-luvulla rakennettuun, Alvar Aallon henkeä kunnioittavaan omakotitaloon he muuttivat lokakuussa. Valoisan talon ikkunat nousevat toiseen kerrokseen.

Ensimmäinen yhteinen omistusasunto päätyi pariskunnalle puolivahingossa, sillä he menivät katsomaan taloa vitsillä.

– Olimme sopineet, että asumme omissa nurkissamme niin kauan, kunnes molempien teini-ikäiset lapset muuttavat omilleen, Kimmo kertoo.

– Viiden minuutin jälkeen haukoimme henkeämme emmekä voineet unohtaa näkemäämme.

Muutto- ja remointointihärdellin jälkeen pariskunta keskittyi Berliinin-reissullaan olennaiseen: toisiinsa.

– Nukuimme yli puolenpäivän, kävimme syömässä ja lojuimme kylpyammeessa, Johanna kertoo ja katsoo miestään silmiin.

– Oli ihana huomata, miten hyvin viihdymme keskenämme, vaikka emme tee mitään erityistä.

Syytä onneen onkin, sillä yhteisten vuosien aikana pariskunnan elämä on ollut myös ihan toista.

Kulkukoira ja Paulo Coelho

Kymmenen vuotta sitten Kimmo pyysi Johannaa treffeille silloisen työkaverinsa, radiojuontaja Minna Ottavaisen kehotuksesta.

– Menin tapaamaan Johannaa hänen mökilleen Emäsaloon. Vastassa oli yllätyksekseni puoli sukua. Johanna puolestaan luuli, että tulin suoraan baarista, koska paita rempsotti auki ja hippikorut killuivat kaulassa, Kimmo nauraa.

– Kimmon verbaalinen kikkailu oli sulattavaa. Aika hellyttävän kulkukoiran näköinen hän myös oli. Mietin, että pitäiskö tuosta ottaa mies itselle, Johanna jatkaa.

Toiset treffit sovittiin Hankoon. Tällä kertaa Kimmo oli pukeutunut kauluspaitaan ja ehjiin farkkuihin, kun taas Johanna näytti rokkimimmiltä hapsuliivissään ja bootseissaan.

– Nauroimme itsemme kuoliaaksi, kun ihmettelimme toistemme pukeutumista. ”Luulin, että tykkäät tällaisesta. No, ollaan sitten omia itseämme,” Johanna muistelee.

Treffit johtivat kolmen kuukauden tapailuun. Kimmo tunsi olevansa mennyttä miestä. Kerrankin nainen, joka määräsi tahdin!

Johanna aisti, että Kimmo ei ollut kuitenkaan valmis mihinkään vakavaan – hän oli vuotta aiemmin eronnut lastensa äidistä. Sitoutumiskammo alkoikin pian näkyä.

– Me miehet viemme naisen romanttiselle illalliselle, mutta sen jälkeen meitä ei saa kiinni kahteen päivään, Kimmo kuvailee.

– Kun nainen on tarvittaessa saatavilla ja siiman päässä, me venkoilemme. Hätä iskee, kun nainen ilmoittaakin, että tämä on nyt tässä. Silloin seurustelu alkaa yhtäkkiä kiinnostaakin.

"Hype, joka rakastumisesta syntyy, on tajuton."

Niin kävi Kimmollekin. Hän alkoi lähettää Johannalle monta kertaa päivässä kauniita tekstiviestejä ja sydämen sulattavia pätkiä Paulo Coelhon Zahir-rakkaustarinasta. Deittailu jatkui, ja eräällä taksimatkalla se syveni parisuhteeksi.

– Hype, joka rakastumisesta syntyy, on tajuton. Ei tarvitse unta, eivätkä huolet paina, Kimmo muistelee.


Kimmon ja Johannan uusperheeseen kuuluu neljä teini-ikäistä lasta. Uudessa kodissa on hyvin tilaa kaikille.
Kimmon ja Johannan uusperheeseen kuuluu neljä teini-ikäistä lasta. Uudessa kodissa on hyvin tilaa kaikille.

Tunnelukot auki

Onnea kesti monta vuotta. Pariskunta juhli, matkusti ja nautti elämästä.

– En ollut tajunnut, että Johannan kaltaista naista olin etsinyt koko elämäni, tuollaista söpöä elämäntapaintiaania, Kimmo sanoo.

– Olin siihen asti elänyt umpiossa, ja Johanna avasi minulle uusia ovia.

Vuosia ulkomailla asunut Johanna näytti maailmaa Kimmolle, joka oli omien sanojensa mukaan käynyt ”ehkä kerran Rodoksella”.

"Oli pelottavaa sanoa ääneen ensimmäistä kertaa, että tarvitsen toista."

Kimmo puolestaan avasi Johannan tunnelukkoja. Psykologiaa opiskellut mies sai kaivettua vauhtimimmin alta herkän tytön.

– Olin portti siihen, ettei Johannan tarvinnut peittää enää kaikkea hirveään menemiseen. Hän uskalsi pyytää apua ja avata siten jotain uutta itsestään, Kimmo sanoo.

– Oli pelottavaa sanoa ääneen ensimmäistä kertaa elämässään, että tarvitsen toista, Johanna myöntää.

Ensihuuma alkoi kuitenkin väistyä. Tiiviin yhdessäolon tilalle tunkivat omistushalu, mustasukkaisuus ja menettämisen pelko. Niiden seurauksena molemmat alkoivat vahtia toistensa menemisiä.

– Olin luullut koko elämäni, että kelpaan vain, jos teen koko ajan sirkustemppuja, olen hemmetin hauska ja miellytän toista, Kimmo kertoo.

– Sellainen ihminen kokee olevansa turvassa vain, kun on ihan kiinni toisessa. Kun toinen yrittää lipua hieman kauemmaksi, mikä on pelkästään tervettä, pelkäsin, ettei hän enää tykkää minusta. Pelko ilmeni kiukutteluna.

Yksin syntympäivämatkalle

Suhteen ongelmat nousivat uudelle tasolle, kun elämässä oli muutenkin vaikeaa.

Kimmon äiti kuoli viisi vuotta sitten. Samaan aikaan uusperhekuvio alkoi näyttää huonoja puoliaan. Niukoissa neliöissä yhteisen katon alla asuva kuusihenkinen perhe ei tuntunut enää omalta Kimmosta eikä Johannastakaan.

Syntyi kaksi leiriä, jotka riitelivät kaikesta. Molemmat syyttivät tilanteesta toisiaan. Kimmo pohti kavereilleen, onko suhteessa enää järkeä; viikossa tuntui olevan viisi huonoa päivää ja kaksi hyvää.

"Raivosimme ulos vuosia tukahdutettuja tunteita."

– Uusperhekuvioissa kertyy hirveä määrä taakkaa. Esimerkiksi kun ei tiedä, pitäisikö toisen lapsille olla isä vai kaveri. Yritin pitkään pitää yllä hyvää spiritiä omasta pahasta olostani huolimatta, Kimmo sanoo.

– Se oli jäätävän raskasta aikaa. Raivosimme ja oksensimme ulos vuosia tukahdutettuja tunteita. Masentuneena ja väsyneenä imee itseensä kaiken, mitä toinen sanoo, Johanna pohtii.

Pariskunta päätyi yhdessä pariterapiaan, vaikka Kimmo siitä yritti aluksi kieltäytyä. Yhteisten sessioiden sijaan heidät ohjattiin erillisille hahmoterapiakäynneille.

– Ensin pitää tutustua ja hyväksyä itsensä. Pelkäsin pitkään, etten riitä toiselle, sillä en itsekään osannut rakastaa itseäni, Kimmo kertoo terapiakokemuksistaan.

Terapiasta huolimatta pari päätyi eroamaan kolme vuotta sitten, kahden terapiavuoden jälkeen. Kummallakin oli oman itsensä käsittely vielä niin pahasti kesken. Ero tuntui järkiratkaisulta.

– Terapia on pitkä prosessi. Kun siellä alkaa pikkuhiljaa tiedostaa itseään, reagoi myös ympäröivään maailmaan kriittisesti. Jos puoliso käy samaa läpi, asioita vain analysoidaan puhki. Elämä muuttui todella raskaaksi, Johanna kuvailee.

– Arjen pyörittäminen neljän teini-ikäisen kanssa ei keventänyt oloa. Kenellepä muulle sitä ärisisi kuin puolisolle.

– Loppuaikoina emme tehneet mitään muuta kuin tappelimme. Töiden jälkeen saatoin istua kotipihalla autossa, sillä tiesin, että heti, kun astun ovesta sisään, muutun pahantuuliseksi. Oli pakko ottaa etäisyyttä, Kimmo sanoo.

Ikävä iski Sansibarilla

Muutto omilleen oli Kimmosta ja Johannasta surullista mutta huojentavaa. Eroon reagoivat erityisesti myös molempien vanhimmat lapset.

– Lapset ovat huolissaan vanhempiensa onnellisuudesta. Se on herkistänyt heidän tuntosarviaan ero- ja yhteenpaluutilanteissa, Kimmo kertoo.

Kimmo matkusti yksin 40-vuotissyntymäpäivämatkalle Sansibarille, jonne alun perin Johannankin piti lähteä.

– Aloin hajoilla. Kuuntelin eräänä iltana rannalla Don Henleya ja aloitin tekstiviestirumban. Vähän säälittävää, mutta onneksi tein sen, Kimmo hymähtää.

Puolen vuoden päästä erosta pariskuntaa alkoi kaduttaa. Ero tuntui tyhmältä, mutta vielä nolommalta tuntui palata yhteen. Johannan oli vaikeinta kertoa uudesta alusta läheisilleen, kun Kimmon kaverit vain kohauttivat olkapäitään.

Yhteenpaluu oli kuitenkin liian aikainen. Pöydällä olivat vielä eilisen tiskit.

– Yritimme hemmetisti, mutta olennainen oli jäänyt sisäistämättä: Hyväksy itsesi ja toinen sellaisina kuin olette. Keskity siihen, mitä rakastat toisessa, älä siihen, mikä ärsyttää, Kimmo sanoo.

– Emme olleet käsitelleet eroa yhdessä vaan molemmat omilla tahoillamme. Kun palasimme yhteen, aloimme analysoida, mikä meni pieleen edellisellä kerralla – ja teimme sen syyttävällä sormella. Emme olleet vielä tarpeeksi kaukana toisistamme, jotta olisimme kyenneet aloittamaan puhtaalta pöydältä, Johanna jatkaa.

Siksi pariskunta päätyi eroamaan toistamiseen.


Kymmeneen yhteiseen vuoteen on mahtunut monenlaisia aikoja. "Perusasiat ovat meillä kuitenkin aina olleet kunnossa."
Kymmeneen yhteiseen vuoteen on mahtunut monenlaisia aikoja. "Perusasiat ovat meillä kuitenkin aina olleet kunnossa."

Hyvään keskittyjät

Toissa kesänä Kimmo ja Johanna lähentyivät toisiaan uudelleen.

Kaksikko matkusti kolmeksi viikoksi Italiaan, jossa he halusivat vähin äänin katsoa, olisiko suhteella vielä kolmatta mahdollisuutta. Molemmista tuntui, että vastaus oli myönteinen.

Onnistuneen matkan jälkeen Kimmo ja Johanna jatkoivat tapailua. Johannan työskennellessä ensimmäisen Temptation Island -ohjelman kuvauksissa Thaimaassa he päättivät jatkaa yhdessä.

He olivat hyväksyneet kaikkein tärkeimmän seikan: kumpikaan ei enää vaatinut toista olemaan erilainen.

Nyt molemmista tuntuu, että he ovat käyneet läpi omat ongelmansa.

"Osaamme arvostaa kaikkea sitä, mitä meillä on nyt."

– Turbulenssien jälkeen osamme arvostaa kaikkea sitä, mitä meillä on nyt, ennen kaikkea toisiamme sellaisina kuin olemme, Johanna sanoo.

– Emme vaadi enää toista muuttumaan.

– Kumpikin on käynyt ongelmansa läpi. Johanna on nyt kuin takkatuli, hänen lähellään on kiva ja lämmin olla, Kimmo jatkaa.

– Perusasiat meillä ovat olleet alusta alkaen kunnossa. Olemme aina nälkäisesti ahmineet toisiamme.

Tunnelma Johannan ja Kimmon kotona onkin lämmin. Kodin sydän on keittiön aaltoileva designpöytä sekä takka, jonka ääreen kokoontuu parhaina päivinä koko poppoo. Alakerran muhkealla sohvalla Kimmo lapsineen herkuttelee ja katsoo leffoja valtavasta taulutelevisiosta. Toisen olohuoneen Johanna on sisustanut oman makunsa mukaan – se on pyhitetty ystävien kohtaamiselle.

Talossa jokaisella perheenjäsenellä on tilaa olla oma itsensä.

– Ekana remontoimme suhteen ja sitten talon, Johanna sanoo.

– Suhteemme toimii nykyään paremmin, koska olemme oppineet riitelemään oikein. Emme enää murjota viikkotolkulla. Toisen huonot päivät eivät enää osu, eivätkä kiukkuiset sanat haavoita.

Sellaisina huonoina päivinä molemmat koittavat keskittyä hyvään.

– En enää välitä, että Johanna huomauttelee muille levälleen jääneistä tavaroista, vaikka on itse perheen sotkuisin. Se antaa minulle tilaa ihmetellä joka päivä, kuinka käsittämättömän hyvältä Johannan iho tuoksuu ja tuntuu.

Kimmo Vehviläinen ja Johanna Ullakko

  • Kimmo Vehviläinen on Radio Aallon juontaja.
  • Johanna Ullakko työskentelee tv- ja tapahtumatuottajana.
  • Asuvat Keravalla.
  • Perheeseen kuuluvat Kimmon 15- ja 13-vuotiaat tyttäret sekä Johannan 19- ja 18-vuotiaat lapset.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla