Ensin Gillian Flynn sai potkut, sitten hän tienasi miljoonia kirjoittamalla kirjan. Kuva: MvPhotos
Ensin Gillian Flynn sai potkut, sitten hän tienasi miljoonia kirjoittamalla kirjan. Kuva: MvPhotos

Kiltti tyttö -romaani teki Gillian Flynnistä hetkessä kuuluisan ja upporikkaan. Traagista tarinaa avioliitosta ei ollut helppo kirjoittaa. – Mieheni oli tärkein kannustajani. Ilman häntä kirja ei olisi välttämättä valmistunut.

Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä vuonna 2012 Gillian Flynn, 43, avasi miehensä kanssa pullon samppanjaa ja meni ihastelemaan ilotulituksia takapihalleen.

Hänen kirjansa Kiltti tyttö (Gone Girl) oli juuri noussut The New York Times -lehden maineikkaan bestseller-listan kärkeen.

– Se oli aivan hullua. Kaikki tapahtui niin nopeasti, kuukauden sisällä kirjan julkaisemisesta. Arvelin, että kirjalla on seuraajansa, mutta en koskaan ajatellut, että se on niitä kirjoja, jotka menevät listojen kärkeen, Gillian kertoo puhelinhaastattelussa edelleen hämmentyneenä. 

Kirja teki Gillianista upporikkaan: pelkästään viime vuonna sen huikea myynti toi 7 miljoonan euron tulot. Gillian pääsi talouslehti Forbesin parhaiten ansaitsevien kirjailijoiden listalle sijalle 16.  Tällä viikolla ensi-iltansa saavasta Gone Girl -elokuvasta odotetaan myös jättimenestystä

Suomessakin myyntihitiksi noussut Kiltti tyttö on jännäri, jossa Nickin vaimo Amy katoaa parin viidentenä hääpäivänä, ja pian Nickiä epäillään vaimonsa murhasta. Taitavasti rakennetut juonikuviot ­yllättävät kerta toisensa jälkeen: juuri kun luulit ymmärtäneesi, mitä on tapahtunut, kaikki kääntyy pää­laelleen.

Kirja ei ole aivan perinteinen dekkari. Se on myös kuvaus parisuhteesta, luottamuksesta ja siitä, voiko ketään koskaan tuntea läpikotaisin.

Kuten Gillianin muissakin kirjoissa, Kiltissä tytössä vilisee epäsympaattisia hahmoja. 

– En itse ikinä lue kirjoja sillä mielellä, että haluaisin löytää sieltä ystävän. Ei hahmojen kanssa tarvitse haluta lähteä lomalle.

Kirjan hahmot herättivät kohua muutenkin. Gilliania syytettiin naisvihasta ja kieroutuneesta suhtautumisesta avioliittoon.

– Olen feministi, totta kai. Mutta eikö nainen voi silti olla synkkä hahmo, jolla on pimeä puolensa? Eivät naiset voi olla aina niitä hoivaavia, hyviä tyyppejä, Gillian puolustautui lehtihaastatteluissa.

Lapsuus kauhuleffojen parissa

Gillian kasvoi Kansas Cityssä, Missourissa. Hän on kertonut olleensa ujo, kirjoja rakastava lapsi. Isä oli elokuva-alan professori, joka oli mieltynyt erityisesti kauhuelokuviin. Hän vei tyttärensä viikoittain elokuviin.

Seitsemänvuotiaana Gillian piti rankoista leffoista kuten Alien ja Psyko. Psykon hän on sanonut katsoneensa ainakin miljoona kertaa. 

– Koska kasvoin turvallisessa, tavallisessa ja tyynessä kodissa, halusin tutustua myös synkempiin asioihin.

Alun perin Gillian haaveili rikostoimittajan urasta. Opiskellessa hän kuitenkin huomasi, ettei se ole hänen juttunsa.

– Tajusin, ettei minulla ole kykyjä kysyä oikeita kysymyksiä hienotunteisesti, hän on todennut.

Gillian oli ollut aina kiinnostunut tv:stä ja elokuvista, joten hän ryhtyi kulttuuritoimittajaksi. Paikka aukesi Entertainment Weekly -lehdestä. Hän sai työstään kuitenkin potkut vuonna 2009. Samaan aikaan hänen toinen kirjansa, Paha paikka, oli juuri ilmestymässä, eikä uutta kirjadiiliä
ollut solmittu. Gillian tajusi, ettei hänellä ole muita taitoja kuin kirjoittaminen, joten hän alkoi rakentaa Kiltin tytön tarinaa. Angstin ja hermostuneisuuden hän käänsi Nickin hahmoon.

– Hänellä on aikalailla minun elämäntarinani. Olemme samoilta kulmilta
kotoisin ja saimme kumpikin potkut popkulttuuritoimittajan työstä. Onnistuin kanavoimaan tunteeni niin, että loin Nickistä todentuntuisen hahmon.

Gillian näkee muutenkin itseään enemmän Nickissä kuin Amyssa. 

– Reagoin asioihin kuten Nick. Olen mieluummin kohtelias kuin järkevä. Se ei aina ole ehkä maailman tervein tapa. Amy yrittää aina hallita asioita ja olla niistä vastuussa, itse en ole sellainen.

Popkulttuuritausta näkyy myös Nickin reaktioissa.

– Vaikka hänen vaimonsa on kadonnut, hän saattaa miettiä naureskellen, että onpas tämä tilanne kuin poliisisarjasta. Saattaisin itse käyttäytyä juuri niin, Gillian on kuvaillut.

Aviomies tärkein tukija

Gillian halusi kirjoittaa Kiltistä tytöstä trillerin, joka kerrotaan avioliiton ja sen ongelmien kautta. Kirjan ilmestymisen aikoihin hän avioitui juristi Brett Nolanin kanssa.

– Pitää olla itsevarma mies, jotta pystyy lukemaan avioliiton myrkyllisimmistä puolista vaimonsa kirjoittamina. Brett oli tärkein kannustajani  prosessin aikana, ilman häntä kirja ei olisi välttämättä valmistunut. Brett ymmärsi, etteivät kirjan tapahtumat oikeasti liity minuun.

Gillian sanoo valmistautuvansa aina pahimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon.

– Minulla on ylivilkas mielikuvitus. Jos olen lentokoneessa, en voi olla miettimättä, että entä jos tämä putoaakin. Jos en kuole turmassa, minun täytyy mennä palavaan koneeseen pelastamaan ihmisiä. Tarina vain jatkuu ja jatkuu päässäni. Voisin viihdyttää itseäni tuntikausia.

Gillian on todennut epäilleensä pitkään myös avioliittoa ja miettineensä sen tarkoitusta.

Kun kirja oli melkein valmis, Gillian pyysi miestään merkkaamaan yliviivaustussilla kaikki kohdat, jotka tuntuivat liian tutuilta.

– Sanoin miehelleni, että pysyn mieluummin kanssasi naimisissa kuin julkaisen tämän kirjan. Hän vain nauroi ja sanoi, että eiköhän meidän kaikkien pidä nähdä hieman itseämme hahmoissa.

Jotkut Gillianin ystävistä eivät ole lukeneet hänen kirjojaan juuri niiden synkkyyden vuoksi. Kirjailija ymmärtää sen täysin.

– Itse haluan nähdä ihmisten pahankin puolen. Se tekee minusta enemmänkin pelottoman kuin pelokkaan.

Synkät tarinat syntyvät synkässä paikassa. Gillianin kirjoitushuoneen ikkunasta näkyy ainoastaan tiiliseinää, ja sinne pääsee vain kellarin läpi. Päivisin Gillian leikkii muutaman tunnin poikansa Flynnin kanssa ja palaa sitten kellariin kirjoittamaan murhatarinoitaan.

Treffi-iltojen elokuva?

Elokuvien parissa kasvanut nainen oli aina unelmoinut, että hänen kirjojensa tarinat pääsisivät valkokankaalle.

Kiltti tyttö -kirjan elokuvaversio saa ensi-iltansa tällä viikolla, Charlize Theronin tähdittämä Paha paikka marraskuussa. Lisäksi ensiteoksesta, Sharp Objectsista, on valmisteilla tv-sarja.

Kiltin tytön ohjasi David Fincher ja käsikirjoitti kirjailija itse. Gillian innostuu, kun pääsee puhumaan leffaprojektista. Pääosia, Nickiä ja Amya, näyttelevät Ben Affleck ja Rosamund Pike. Gillianin mielestä valinnat menivät nappiin.

– Toivoin Beniä alusta asti rooliin.  Nickin hahmossa on se hankaluus, että katsojan täytyy pitää hänestä, vaikka hän on saattanut tappaa vaimonsa.
Benillä oli juuri tarvittavat ominaisuudet onnistumiseen: hän osaa näytellä pidättyväistä ja mukavaa samaan aikaan.

Rosamund ei ole vielä tehnyt yhtä isoa roolia, joten yleisö voi lähestyä häntä ilman ennakko-odotuksia.

Gillian on toivonut, että Kiltistä tytöstä tulisi treffi-iltojen elokuva. Hän arvelee, että leffan katsottuaan parit miettivät, tunnenko toista sittenkään tarpeeksi hyvin.

–  Miten rehellisiä voimme parisuhteissa olla?

Sitä on hyvä pohtia, hän totesi Guardian-lehden haastattelussa.

Gillian Flynn

Kirjailija syntyi 24.2.1971 Kansas Cityssä.

Asuu Chicagossa miehensä, lakimies Brett Nolanin ja lastensa Flynnin, 4, ja Veronican, 2 kk, kanssa.

Julkaissut kolme menestysromaania, Sharp Objects, Paha paikka sekä
Kiltti tyttö.

Tienasi viime vuonna 7 miljoonaa euroa. Pääsi Forbesin parhaiten tienaavien kirjailijoiden listalle sijalle 16.

Tiina Arlin sai laittomat potkut, haastoi työnantajansa oikeuteen, voitti käräjät ja ajautui pitkäaikaistyöttömyyteen. – Miksi minulta vietiin kaikki, vaikka tein työni hyvin? hän kysyy nyt.

Tässä päivässä ei ole mitään juhlimisen arvoista.

Ajatus risteilee Tiina Arlinin, 53, päässä, kun hän hörppii keittiönpöydän ääressä kahvia kotonaan 15. toukokuuta Vantaan Myyrmäessä.

Vaikka ulkona sää on juhlittavan upea eikä kiire paina, Tiinan mieli on apea. Hänen ajatuksensa ovat siinä, mitä tapahtui päivälleen neljä vuotta sitten.

15. toukokuuta 2014 Tiina istui Helsingin käräjäoikeuden istuntosalissa työsuhderiidan takia. Vastassaan hänellä oli entinen työnantajansa Suomen valtio, eduskunnan kanslia.

Vuonna 2012 Tiina oli saanut potkut esimiehensä, kansanedustaja Reijo Hongiston avustajan paikalta vain kaksi päivää ennen kuin hänen määräaikainen työsuhteensa olisi päättynyt. Määräaikaista työsuhdetta ei voi purkaa laillisesti ilman erittäin painavaa syytä.

– Lopputili tuli aivan puskista, niin yllättäen kuin vain mahdollista. En ollut saanut mitään varoituksia, Tiina kertoo.

Alun perin Tiinan työsuhteen piti kestää Hongiston kauden loppuun saakka. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan pyynnöstä Tiinalle kirjoitettiin lyhyempi sopimus. Suullisesti Tiina ja hänen esimiehensä kuitenkin sopivat, että Tiinan pesti kesää vaalikauden loppuun saakka.

Tiina otti yhteyttä liittoonsa heti, kun sai tietää, ettei työsuhdetta jatketa. Liiton avustuksella hän yritti neuvotella asiasta työnantajansa kanssa. Keskustelut eivät johtaneet mihinkään. Tiina haastoi työnantajansa oikeuteen.

”Ainoa rehellinen syy potkuille oli se, että minulla oli suhde pomoni kanssa.”

– Siitä alkoi täysi helvetti. Esimieheni alkoi mustamaalata mainettani, Tiina kertoo.

Oikeudenkäyntiä Tiina joutui odottamana melkein kaksi vuotta. Kun istuntopäivä vihdoin koitti, Tiinan entinen esimies väitti todistajana monia asioita.

Hän väitti, että Tiina olisi jättänyt tulematta töihin, koska oli ollut edellisenä iltana juopottelemassa. Esimies väitti, ettei Tiina osannut kirjoittaa ja että hän kieltäytyi työtehtävästä. Vain vähän aikaa sitten Tiinan ja Hongiston välit olivat Tiinan mukaan olleet aivan toiset.

– Kaikki syytteet tulivat puun takaa eivätkä pitäneet paikkaansa. Ainoa rehellinen syy potkuille oli se, että minulla oli suhde pomoni kanssa. Hän on perheellinen mies ja halusi minusta eroon, kun hänen omatuntonsa alkoi kolkuttaa, Tiina kertoo.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Tiina irtisanottiin vuonna 2012. Kuva: Tiinan kotialbumi
Tiina irtisanottiin vuonna 2012. Kuva: Tiinan kotialbumi

Oikeus tuli, terveys meni

Elokuussa 2014 myös Helsingin käräjäoikeus asettui Tiinan puolelle. Hän voitti käräjät.

Käräjäoikeuden mukaan Tiinan irtisanomiselleen tai ylipäätään vaalikautta lyhyemmälle määräaikaiselle työsuhteelle ei löytynyt laillista perustetta. Työnantaja ei pystynyt todistamaan yhtäkään irtisanomisen syyksi esitettyä väitettä todeksi. Erityisen loukkaavana oikeus piti sitä, että Tiina irtisanottiin vain kaksi päivää ennen määräaikaisen työsuhteen päättymistä.

Myös Tiinan ja Hongiston suhdetta puitiin istuntosalissa. Reijo Hongisto on kiistänyt jyrkästi suhteensa Tiinaan. Käräjäoikeuden papereissa kuitenkin lukee, että tutkintamateriaalien perusteella ”heidän välillään on ollut läheisempi suhde kuin pelkkä työtoveruus. Kuinka pitkälle suhde on edennyt jää arvoitukseksi, eikä sillä ole tämän jutun ratkaisun kannalta merkitystä.”

Samoissa papereissa lukee, ettei henkilökohtaisen suhteen viileneminen ole peruste työsuhteen päättymiselle.

”Olin työtön, masentunut ja aivan loppu.”

Voiton jälkeen Tiinan tunteet risteilivät. Toisaalta hän tunsi iloa siitä, että oikeus tapahtui.

– Koskaan aiemmin avustaja ei ole vienyt työsuhderiitaa käräjille, minä löysin siihen ensimmäisenä rohkeuden. Lähdin käräjille siksi, että halusin avustajille paremmat oikeudet. En ollut ainoa, jolle kirjoitettiin suotta vaalikautta lyhempi sopimus, Tiina kertoo.

– Olin tyytyväinen, että tulevaisuudessa avustajilla olisi ennakkotapaukseni jälkeen parempi irtisanomissuoja. Muut avustajat eivät voi saada samanlaisia mielivaltaisia potkuja.

Samaan aikaan Tiina kuitenkin ajatteli, että hänen elämänsä oli aivan pilalla.

– Olin työtön, masentunut ja väsynyt. Myös ihmissuhteeni pomoni kanssa oli tietenkin ohi. Mietin, mitä ihmettä seuraavaksi tapahtuu.

Pakko pysyä kasassa

Heti irtisanomisensa jälkeen vuonna 2012 Tiina alkoi hakea uutta työtä. Samaan aikaan tapaus nousi isosti uutisotsikoihin.

– Lähetin työhakemuksia, lähetin ja lähetin, Tiina kertoo.

Tiina haki toimistotöitä, joista hänellä on vuosien kokemus. Potkujensa jälkeen hän on päässyt yhteen haastatteluun.

– Karsiuduin heti kättelyssä. Yksi syy ikäni lisäksi on varmaankin se, että moni työnantaja googlaa hakijat. Minun kohdallani Googlessa törmää usein ex-pomoni esittämiin perättömiin väitteisiin.

”Ajattelin, että on pysyttävä hengissä siksi, että oikeus tapahtuu.”

Vaikka Tiina yritti pysyä sinnikkäänä, oikeudenkäynti ajoi hänet loppuun. Yöt menivät valvoessa ja päivät kuluivat miettien, mitä seuraavaksi tapahtuu.

– Minulla oli usein huono ja ahdistunut olo. Sain paniikkikohtauksia. Mutta halusin saada oikeudenkäynnin hoidettua. Ajattelin, että on pysyttävä reippaana ja hengissä siksi, että oikeus tapahtuu.

Kun oikeus lopulta tapahtui, Tiinan vointi romahti.

– Kun kaikki oli ohi, minusta tuntui siltä, kuin ilmapallosta olisi vedetty ilmat ulos. Kaikki oli mennyt, ja iski masennus.

Käteen pelkkää tyhjää

Tällä hetkellä Tiina on määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia. Hän on aiemmin päässyt käymään terapiassa, mutta hoitojakso jäi liian lyhyeksi.

– Terapiassa minusta alkoi pikkuhiljaa tuntua, että pääsen eteenpäin. Kun hoito loppui kesken, olin taas tyhjän päällä. Minulla on edelleen paljon unihäiriöitä. Ne vievät voimat. Heräilen jatkuvasti ja valvon miettien.

”Tein sen virheen, että lähdin suhteeseen varatun miehen kanssa. Siitä olen saanut kärsiä nahoissani.”

Työsuhderiidan voittamisen jälkeen Tiinalle määrättiin korvaukseksi yhdeksän kuukauden palkat, irtisanomisajan palkka ja lomakorvaus irtisanomisajalta. Kuukausipalkka Tiinalla oli 2315 euroa. Suomen valtio määrättiin maksamaan myös oikeudenkäyntikulut, mutta ne menivät suoraan liittoon.

Könttäsummana yhdeksän kuukauden palkka voi kuulostaa suurelta, mutta todellisuus on toinen.

– Koska korvaukset maksettiin palkkoina, niistä maksettiin ansiotuloverot. Työttömyysvakuutusrahasto otti korvauksesta noin puolet, ja työttömyyskassa peri summasta takaisin maksettuja työttömyyspäivärahoja. Kun siihen päälle laskee sen, etten työllisty, voisi sanoa, etten voittanut rahallisesti mitään, Tiina kertoo.

Tiinan entinen esimies on yhä töissä kansanedustajana. Se tuntuu Tiinasta epäreilulta.

– Miksi minulta vietiin kaikki, vaikka tein työni hyvin? Samaan aikaan minulle laittomat potkut antanut ihminen istuu eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa.

Ainoa iso virhe, jonka Tiina menneisyydessään näkee, on se, että hänen välinsä esimieheen muuttuivat niin läheisiksi. 

– Minulla olisi pitänyt hälytyskellot soida sen suhteen, mutta en osannut kuunnella järjen ääntä. Luotin sinisilmäisenä väärään ihmiseen. Siitä virheestä olen saanut kärsiä nahoissani moninkertaisesti.

Lopussa on vain toivo

Mitä jos?

Ajatus nousee satunnaisesti Tiinan mieleen. Millaista elämää hän eläisi nyt, jos olisi päättänyt, ettei haastakaan työnantajaansa oikeuteen?

– Minun on vaikeaa päästä elämässä eteenpäin. Edelleen monesti alkaa itkettää, kun vain mietin koko tilannettani. Olen lapseton tahattomasti, mutta aina olen miettinyt, että työ ja ura voisivat olla lapsiani. Minulla on sellainen olo, ettei minulla ole mitään, kun ei ole perhettä tai työtä.

Omasta voinnista huolimatta Tiina on silti varma, että kävisi läpi saman uudestaan.

– Se, että rikotaan lakia, on valtavassa ristiriidassa oikeudentajuni kanssa. En olisi voinut päästää työnantajaani kuin koiraa veräjästä. Irtisanominen oli niin törkeä.

”Edelleen toivon, että saan kunnon sellaiseksi, että pääsen tekemään jotain hyödyllistä.”

Ja kyllä Tiinan elämästä hyvääkin löytyy. On iäkkäät vanhemmat, jotka tarvitsevat apua ja jaksavat tukea. On Vantaan lähimetsät, joihin sukeltaessa ja linnunlaulua kuunnellessa tuntuu hetken ajan siltä, että kaikki on hyvin. Lisäksi aina on pientä toivoa.

– Edelleen toivon, että vielä joskus saan vointini sellaiseksi, että pääsen tekemään jotain hyödyllistä. Haluaisin päästä vielä joskus töihin.

Mieluiten Tiina haluaisi kansanedustajaksi. Eduskunnassa hän haluaisi päästä vaikuttamaan esimerkiksi työttömien tilanteeseen kokemusasiantuntijana. Hallituksen työttömiin kohdistuva politiikka ja erityisesti aktiivimalli saavat Tiinan tulistumaan.

Nykyisille päättäjille hänellä on tiukkoja terveisiä:

– Terveisiä sieltä, minne aurinko ei paista, koska sieltä tämä politiikka on. Miksi ihmeessä leikataan heiltä, joilla ei ole yhtään mitään? Miksi heitä kyykytetään, joilta on jo viety kaikki? Se on niin kohtuutonta, epäinhimillistä ja epäoikeudenmukaista kuin vain voi olla.

Juttua muokattu 20.5. klo 23.39.

Kolmisen vuotta sitten naimisiin mennyt Laura Lepistö haluaa jossain vaiheessa lapsia, mutta keskittyy juuri nyt uran luomiseen.

Yksinluistelussa Suomen kaikkien aikojen menestynein taitoluistelija Laura Lepistö, 30, vetää nykyisin kahden yhtiökumppaninsa kanssa puolitoista vuotta sitten perustettua Snou Creative -markkinointitoimistoa.

– Teemme töitä urheilun parissa toimivien brändien ja urheilua sponsoroivien yritysten kanssa. Tuotamme sisältöä, teemme sponsoroinnin erilaisia toteutuksia ja manageroimme muutamaa urheilijaa. Suunnittelen, konseptoin, myyn ja teen uusasiakkuushankintaa. Teen kaikkea muuta, paitsi kuvaan kameran varressa, Laura kertoo.

”En kaipaa kilpailuihin, mutta kaipaan esiintymistä.”

– Etsin kauppakorkeakoulun jälkeen pitkään omaa tapaa tehdä töitä. Nyt yrittämisestä on tullut uusi intohimo luistelu-uran jälkeen.

Vaikka Laura on lopettanut kilpauran, hän on edelleen aktiivinen luistelun parissa. Hän istuu esimerkiksi Taitoluisteluliiton hallituksessa, pitää luisteluleirejä ja kommentoi luistelukilpailuja Ylellä.

– En kaipaa kilpailuihin, mutta kaipaan esiintymistä, hän kertoo.

– Tykkään edelleen esiintyä. Siksi haluan pitää oman uran yrityksen pyörittämisen rinnalla. Olin esimerkiksi puolitoista vuotta sitten Uuden iloisen teatterin revyyssä esiintymässä, mikä oli hauskaa. Olen keskittynyt urheilubisnekseen, mutta on kiva tehdä välillä pieniä syrjähyppyjä.

Huonot läpät yhdistää

Laura kertoo, että myös yksityiselämään kuuluu hyvää. Hän meni vajaat kolme vuotta sitten naimisiin miesystävänsä Tommi Huovisen kanssa, jonka hän tapasi yli kymmenen vuotta sitten lukiossa.

– Häät olivat kivat bileet, mutta mikään ei hirveästi muuttunut, koska olimme olleet yhdessä jo niin pitkään, Laura kertoo.

– Nautimme arjesta. Meillä on hauskaa keskenämme. Molemmilla on yhtä huonot läpät. Parisuhteessamme toisen huomioiminen on helppoa, koska tunnemme toisemme niin hyvin.

”Olen lapsirakas, mutta en haaveile kovin monesta lapsesta.”

Laura haaveilee lapsista, mutta niiden aika ei ole vielä.

– Nyt olemme olleet uraorientoituneita ja nauttineet elämänvaiheesta, kun koulut on juuri käyty, Laura sanoo Sportyfeel Helsinki City Run ja Helsinki City Marathonin VIP-tilaisuudessa.

– Olen lapsirakas, mutta en haaveile kovin monesta lapsesta. Toivottavasti niitä jossain vaiheessa kuitenkin siunaantuisi. Pari lasta riittäisi.

Luistelu-uralta tarttui mukaan myös monta ystävää. Laura pitää yhteyttä moneen nuoruuden luisteluseuralaiseen ja kilpakumppaniin.

– Olin Kiira Korven häissä kuukausi takaperin. Hän asuu Nykissä, joten emme näe enää kovin usein. Meitä yritetiin aina asetella vastakkain, mutta me vain pyörittelimme sellaiselle silmiä, Laura nauraa.