”Elämässä tulee koko ajan takapakkeja, mutta yleensä ne myös sysäävät eteenpäin”, Marja Putkisto sanoo. Kuvat: Conor O'Leary
”Elämässä tulee koko ajan takapakkeja, mutta yleensä ne myös sysäävät eteenpäin”, Marja Putkisto sanoo. Kuvat: Conor O'Leary

Opettaja arvioi Marja Putkiston liikunnallisesti lahjattomaksi lapseksi. Se ei estänyt häntä tulemasta Suomen tunnetuimmaksi kehonhuoltajaksi.

Lontoon suurin kuninkaallinen puisto Richmond Park kohoaa korkealle suurkaupungin yläpuolelle. Kukkulan rinteillä harppoo Marja Putkisto, 57. Hän pitää puistossa joka viikko Method Putkisto -menetelmänsä ulkotunteja, joilla opetellaan kehonhallintaa. Perinteistä kävelyä harjoittelu ei ole, vaan uusien taitojen oppiminen vaatii välillä liioittelua ja hulluttelua.

– Emme piittaa siitä, että näytämme hassuilta, vaan naureskelemme, että meitä ei ole sentään kertaakaan pidätetty, Marja kertoo.

Marja itse on esimerkki siitä, mitä kehonhuoltomenetelmällä voi saada aikaan. Vastasyntyneenä hän vietti elämänsä ensimmäiset kuukaudet tukitelineessä, koska lonkat olivat alikehittyneet.

– Sain terveen paperit, mutta kasvoin aavistuksen pois keskuslinjaltani ja lihastasapainoni häiriintyi.

Sen vuoksi opettaja arvioi hänet liikunnallisesti lahjattomaksi. Tuomio ei kuitenkaan ollut este tanssiopinnoille. Nuorena aikuisena Marja alkoi myös etsiä ratkaisuja kehonhallinnan ongelmiinsa, ja samalla Method Putkiston syvävenyttelyohjelma alkoi kehittyä. 29 vuotta sitten Marja muutti opiskelemaan koreografiaa Lontooseen, missä hän huomasi, että kehonhallintametodille oli kysyntää. Sinne hän myös jäi.

”Yleensä ihminen tulee luokseni vasta, kun on niin jäykkä, että joka paikkaan sattuu.”

Marjan työssä ei ole kyse vain liikunnasta, vaikka tunneilla venytellään ja vahvistetaan lihaksia. Usein menetelmää kuvataan ”opiksi omasta kehosta”.

– Yleensä ihminen tulee luokseni vasta, kun on niin jäykkä, että joka paikkaan sattuu. Vasta silloin hän tajuaa, että olisi ihanaa, jos olisi erilainen olo.

Marjan mukaan ihmisten kehoissa näkyy, että juuri nyt maailma muuttuu vauhdilla.

– Digitaalisuuden vuoksi ärsykkeitä tulee joka puolelta, mistä seuraa ihmisten kyvyttömyys tehdä päätöksiä. Odotetaan, että jotain parempaa tulisi vastaan huomenna, vaikka ei elämässä ole varmuutta. Jokainen päivä on tärkeä.

– Miten kohtelet kehoasi kertoo siitä, miten kohtelet elämääsi.

– Kalenterini on niin täynnä, etten edes halua katsoa, mitä huomenna tapahtuu. Haluan olla läsnä tässä hetkessä.


Marjan studiotila sijaitsee hänen kotinsa yhteydessä Lontoon Richmondissa.

 

Yrittäjä vai työntekijä?

”Nuorena työntekijänä sain kuulla olevani aina liian kovaääninen, liian innostuva ja liikuin liikaa. Kun muutin kehyksen ja työllistin itse itseni, ne aiemmin vähän haastavat asiat muuttuivat plussiksi.”

Ensimmäinen duunini

”Isäni teki metsäteknologian tutkimusta, joten oli luontevaa, että ensimmäinen työpaikkanikin löytyi puiden parista. Töihin Kärkölässä sijaitsevalle metsätaimitarhalle piti herätä aamuviideltä. Olin silloin 15-vuotias. Äitini lauloi Sibeliuksen teoksia, joten voisi sanoa, että juureni ovat maa, metsä ja Sibelius.”

Uran alkumetrit

"En tuntenut Lontoossa ketään. Valitsin parhaan mahdollisen osoitteen, jotta sain houkuteltua parhaat mahdolliset asiakkaat.”

Työminäni

”Kun olen töissä, menen meditatiiviseen tilaan. Opettaessani en keskity mihinkään muuhun, vaan olen sataprosenttisesti läsnä. En usko, että pystyisin opettamaan yhtä hyvin kuin nyt opetan, jos minulla ei olisi koko ajan kädet kiinni mullassa.”

Lempipaikka työskennellä

”Tämä on minulle elämäntyö, joten se seuraa minua moneen paikkaan. Nykyisen Lontoon-studioni perustin kotimme yhteyteen, kun odotimme tytärtämme kolmen vuoden ajan. Siinä tilanteessa oli luontevaa, että työpaikka sijaitsi lähellä kotia. Hän oli 15 kuukauden ikäinen tullessaan perheeseemme ja on saanut aina seurata, mitä teen työkseni.”

Suurin saavutukseni

”Olen ylpeä koulustani, Method Putkisto Instituutista. Koulutuksen ansiosta moni ohjaajista on kasvattanut lapsensa ja maksanut asuntolainansa. Yksi tärkeä ansio on myös se, että tunneilla käyvät ihmiset eivät ole sairauksien takia niin paljon töistä pois. Selkävaivat ovat merkittävä kustannus yhteiskunnalle.”

Työidolini

”Pitkäaikainen kodinhoitajamme Helena on opettanut minua näkemään, että työstä ei väsy, mutta tekemättömät työt ja ongelmat töissä uuvuttavat. Hän edustaa minulle hienointa suomalaisuutta. En ole koskaan hylännyt juuriani, vaan käytän taustaani hyväksi kaikessa missä voin. Kehittelemääni Wobbeli-tasapainoalustaan sain innoituksen parrujen päällä tasapainotelleista, upearyhtisistä tukkijätkistä. Alusta on valmistettu käsityönä puusta.”

Paras palkintoni

”Se, kun ihmisen kehon tasapaino paranee ja hän nauttii muutoksesta. Mielestäni estetiikka kuuluu myös terveyteen, ja muutos näkyy vartalon ääriviivoissa. Ryhti paranee, vyötärölinja nousee, pää linjautuu parempaan asentoon ja selkärangasta tulee vahvempi. Siitä tietää, että työ ei ole mennyt hukkaan.”

Inspiraation lähde

”Kotikaupunkini Lontoo on inspiroiva ympäristö, sillä muutos ja uudelleensyntyminen ovat osa kaupungin kulttuuria. Ensimmäisenä muutos näkyy modernissa taiteessa. Täällä erilaisuus on sallittua.”

Pahin takaisku

”Elämässä tulee koko ajan takapakkeja, mutta yleensä ne myös sysäävät eteenpäin. Olen törmännyt paljon kommunikoinnin puutteeseen. Siksi koulussani opetetaan, että aina ennen kuin tekee johtopäätöksiä, pitää varmistaa, että on ymmärtänyt oikein.”

Tulevaisuudessa

”Minulla on selkeä missio siitä, että luomani menetelmä siirtyy tuleville sukupolville. Yli 30 vuoden elämäntyöstä on apua monille, joten on tärkeää, että se otetaan talteen. Minulla on ollut vuosien varrella hurja määrä opettajia ja mentoreita, ja olen itse saanut paljon viisautta lahjaksi. Nyt toivon, että voin puolestani antaa sitä muille.”

Termit haltuun

Method putkisto Syvävenytys- ja kehonhallintatekniikka, jonka tavoitteena on syventää oman kehon tuntemusta sekä antaa välineet koko elämän kestävään liikkumisen vapauteen.

Ryhtieroosio Väsymys ja kehon kivut johtuvat usein puuttuvasta ryhdistä sekä tasapainon ja ketteryyden puutteesta. Yksi syy siihen on runsas aika tietokoneen ja kännykän parissa.

Keskuslinja Yksi Method Putkiston keskeisistä termeistä. Keskuslinja piirretään mielessä selkärangan vatsapuolelle, ja sen hahmottaminen saa liikkumisen tuntumaan vakaalta ja vapaalta.

Marja Putkisto

Yrittäjä ja Method Putkiston kehittäjä on syntynyt 1959 Helsingissä.

Asuu Lontoon Richmondissa miehensä ja tyttärensä kanssa.

Koulutukseltaan yo-merkonomi ja tanssinopettaja. Kehitti ja avasi Method Putkisto -tunnit opiskellessaan Lontoossa Labanin tanssikoulussa.

Method Putkisto on valittu yhdeksi Suomen kansainvälisistä menestystuotteista.

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...