Kauko Röyhkä on aina seurustellut. ”Jos eläisin yksin, alkaisin varmasti ajatella synkkiä.” Kuva: Lilli Haapala
Kauko Röyhkä on aina seurustellut. ”Jos eläisin yksin, alkaisin varmasti ajatella synkkiä.” Kuva: Lilli Haapala

Kauko Röyhkä joutui lapsena salailemaan isättömyyttään niin, etteivät kaverit voineet koskaan käydä kylässä. Nyt hän tuntee itsensä tarpeelliseksi vaimon ja lasten ansiosta.

Turun jokirannassa sijaitseva Café Art on tupaten täynnä. Oven viereisen paikan on napannut muusikko-kirjailija Kauko Röyhkä.

– Eikö joku joskus sanonut, että Turku on Suomen hipsterein kaupunki? Kauko repeää nauruun.

Kivoja kahviloita ja baareja ainakin riittää. Joutilas istuskelu kahvilla tai oluella on Kaukon mielipuuhaa.

– Välillä pitää mennä katsomaan ihmisiä, mutta en enää käy baareissa usein. Arvostan enemmän koti-iltoja.

Baari voittaa kotisohvan ja Netflixin etenkin silloin, kun vaimo Olga Välimaa ja poika Kaarlo ovat poissa.

– Kotona on kiva olla silloin, kun perhe on siellä.

”Elämä maistuu hyvältä juuri nyt. En ole mikään vanha raakki 1980-luvulta.”

57-vuotias Kauko Röyhkä on tuottelias taiteilija, jolla on aina monta rautaa tulessa. Viime syksynä häneltä ilmestyivät sekä romaani että levy, nyt työn alla ovat matkakirja yhdessä Olgan kanssa sekä jazzlevy Severi Pyysalon ja Maarit Hurmerinnan kanssa.

Viikonloppuisin on usein keikkailua, mutta elämä ei silti ole kiireistä.

– Työni ei stressaa minua millään tavalla. Teen töitä muutaman tunnin päivässä, ja loppupäivä on enemmän tai vähemmän hölmöilyä, Kauko sanoo.

Lukuisista projekteista ja tiuhaan soivasta puhelimesta tulee tarpeellinen olo. Saman tunteen tuovat lapset ja vaimokin.

– Elämä maistuu hyvältä juuri nyt. En ole mikään vanha raakki 1980-luvulta.

Naiset

”En osaa elää yksin. Sain ensimmäisen tyttöystävän 20-vuotiaana, ja siitä lähtien minulla on ollut aina joku. Kun edellinen suhde on päättynyt, olen siirtynyt aina saman tien seuraavaan. Uusi ihminen on astunut sopivasti tilalle.

Tunnen ikäisiäni miehiä, joille yksinäisyys on tuhoisaa. Pullon korkki on jäänyt auki tai on tullut muuta hulluutta. Minullekin voisi käydä niin. Ehkä tuntisin itseni arvottomaksi ja ajattelisin, etten kelpaa kenellekään.

Hyvässä parisuhteessa pitää olla intohimoa. Olemme olleet Olgan kanssa 17 vuotta yhdessä, ja intohimo on vain kummasti säilynyt. Jos se loppuu, toisen seurassa ei kestä olla yhtään. Tuntuu, että ei ole mitään yhteistä, ja maitopurkistakin syntyy riita.

Olga sanoo aina, ettei hän ole vielä kyllästynyt minuun. Ilmeisesti hän on joihinkin muihin. En minäkään ole kyllästynyt häneen. Se on se juttu.

”Kumpikin meistä haluaa pitää elämän tasapainoisena. Emme pidä mitään mykkäkouluja.”

Parisuhteesta tulee kodin tuntu. Ei tarvitse mennä tyhjään taloon ja nukkua yksin. Säännöllinen seksielämä on miellyttävää, ja on joku jonka kanssa jutella. Olgan kanssa katsomme paljon amerikkalaisia tv-sarjoja. Tykkäsimme Breaking Badista ja The Wiresta.

Suhteiden kaatuminen on surullista, mutta ihmiset vain kasvavat erilleen tai tulee muita esteitä, joiden jälkeen jatkaminen tuntuu mahdottomalta. Aikaisemmat suhteeni ovat kaatuneet alituiseen riitelyyn turhanpäiväisistä asioista tai sitten suhde on vain ollut liian raju: mustasukkaisuutta ja sellaista repivyyttä. En kestä sellaista ollenkaan.

Riitelemme Olgankin kanssa, mutta sovimme aina. Riidat eivät ole pitkiä, ja niissä on aina jokin tolkku. Kumpikin meistä haluaa pitää elämän tasapainoisena. Emme pidä mitään mykkäkouluja.

Minulla on tietynlainen naisihanne. Muistan, kun katsoin 11-vuotiaana Roman Polanskin leffan Umpikuja, jossa näytteli Catherine Deneuven sisko Françoise Dorléac. Mietin silloin, että jos kasvan joskus isoksi, niin tuollaisen naisen haluan. Francoisessa oli jokin jännittävä eroottinen viba. Unelmani on tavallaan toteutunut. Olen löytänyt sen nyt. Olga on sellainen.”

 


Olga Välimaa ja Kauko Röyhkä ovat olleet yhdessä 17 vuotta. Kuva: Sannoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

 

Perhe

”Tunnen itseni tarpeelliseksi, kun minulla on Olga ja lapsia. Minulla on jokin rooli – pitää olla isä. Olen läsnä ja vietän lasteni kanssa aikaa.

Olen yrittänyt näyttää lapsilleni, että välitän heistä. Vauvavaihe ja varhaislapsuus ovat kuitenkin minulle vaikeita, en jaksa lasten elokuvia ja muumien meininkiä. Ymmärrän kyllä, että ne ovat tärkeitä lapsille.

En ole paras leikkimään lasten kanssa, mutta mitä vanhemmiksi lapseni tulevat, sitä enemmän vietän heidän kanssaan aikaa. Tyttäreni ovat jo aikuisia ja opiskelevat Helsingissä, mutta katsomme edelleen yhdessä paljon elokuvia, joista keskustelemme.

”Isäni kuoli vuonna 1987, emmekä olleet missään tekemisissä.”

Minun ja Olgan 9-vuotias poika on välillä aika jukuripää, ja tuntuu, että tyttöjen kanssa oli helpompaa. Joskus on aikamoista vääntöä, mutta on myös niitä hyviä hetkiä. Viime kesänä olimme Olgan ja pojan kanssa Kreikassa kuukauden lomalla. Purjehdimme saaria ympäri ja hypimme mereen uimaan. Se oli tosi hienoa. Teemme joka vuosi kuukauden reissun jonnekin.

En ole koskaan tavannut omaa isääni. Hän kuoli vuonna 1987, emmekä olleet missään tekemisissä. Hänellä oli oma perhe ja omat juttunsa.

Lapsena minun piti salailla isättömyyttäni. Asuimme Oulussa kolmistaan äitini ja tätini kanssa yksiössä, enkä voinut milloinkaan tuoda kavereita kotiin. Siihen aikaan aviottomia lapsia hävettiin. Jos niitä oli, niistä vaiettiin.

Olisi ollut mukavaa, jos kaverit olisivat saaneet tulla meille. Tuntui pahalta, jos heitä piti käännyttää ovelta takaisin kotiin. Aikuisena en ole salaillut mitään. Kaverit ovat aina saaneet tulla meille.

Perheen takia elämäni on rauhoittunut. Olen periaatteessa ihan samanlainen kuin 20-vuotiaana – teen samoja asioita ja ajattelen asioista aika samalla tavalla. Nyt en voi kuitenkaan enää sekoilla samalla tavalla, kun olen vastuussa muista ihmisistä.”

Terveys

”Minulle on tärkeää pitää itseni terveenä. Syön paljon kasviksia ja suosin kalaa lihan sijasta. Ei mitään pihvejä ja makkaroita! En juo viinaa liikaa ja tupakointia en harrastakaan.

En pahemmin herkuttele, mitä se sitten onkaan. Onko se herkuttelua, jos otan yhden oluen? Onhan sekin toki lihottavaa.

Seuraelämä on vaativaa, kun siihen liittyy aina alkoholinkäyttöä. Hyvä keino on lähteä aikaisemmin baarista, muuten illan tuntee sitten nahoissaan seuraavana päivänä ja vielä sitäkin seuraavana. En käy baareissa enää niin paljon kuin ennen. Niistä saa aika nopeasti tarpeekseen.

Olin kaksi vuotta sitten 5:2-dieetillä, jonka aikana söin joka toinen päivä vain yhden ruuan. Muina päivinä sain syödä niin paljon kuin napa veti. Lopetin dieetin yli vuosi sitten, kun yksi lääkäri neuvoi, että on parempi syödä tasaisesti pitkin päivää. Dieetti oli myös aika tylsää, kun syöminen on kuitenkin mukavaa.”

Juoksu

”Olen juossut koko aikuisen ikäni. Välillä on ollut kausia, jolloin olen repsahtanut. Silloin on tullut huono ja ahdistunut olo. Jos en käy juoksemassa, huomaan heti, kuinka hartiakivut lisääntyvät.

Yritän käydä kolme kertaa viikossa juoksemassa jokirannan varressa sellaisen seitsemän kahdeksan kilometrin lenkin. Jos on kesä ja ravintolalaivat ovat täynnä, en viitsi juosta niiden ohi. Juoksen mieluummin paikoissa, joissa ei ole kukaan töllöttämässä. Juoksen hiljaa lönkötellen.

En voi sanoa, että pitäisin juoksemisesta, mutta sen jälkeen tulee hyvä olo henkisesti ja fyysisesti.”

Lempityö

”En voisi elää ilman musiikkia ja kirjallisuutta. Olen ollut aika onnekas, kun olen saanut tehdä, mitä haluan. Rahaa ei aina ole ollut paljon, mutta sekään ei ole haitannut. Se on ihan mielenkiintoinen tilanne. Sitten pitää vain keksiä jotain, jolla saa rahaa. Aina olen keksinyt.

Elämäni on joutilaan kiireistä. Tykkään, että minulla on koko ajan erilaisia projekteja kirjoista levyihin, mutta aikaa jää muullekin. Näin pystyn säilyttämään sen, ettei työstä tule rutiinia. En voisi koko ajan tehdä jotain yhtä ja samaa.

Tykkäsin musiikista ihan hulluna jo lapsena. Muistan, kun tätini kuunteli aina matkaradiota kutoessaan tai lehteä lukiessaan. Sieltä tuli franksinatrat, beatlesit ja muut hitit. Kun matkustin lapsena junassa, istuin pöydän päällä ja lauloin kuulemiani kappaleita siansaksaenglanniksi.

Kiinnostuin rockista, kun olin 14-vuotias. Vastustin sitä ensiksi pitkään, koska se tuntui vain nuorison villitykseltä, jossa en halunnut olla mukana. Sitten tuli David Bowie, joka oli älyttömän kiinnostava ja erikoinen tyyppi.

Rockin maailma oli älyttömän hurjaa, eikä sellaista ollut aiemmin nähty. Sukupuoliroolit oli sekoitettu: miehillä oli meikkiä ja kimaltavia vaatteita. Siihen villiin maailmaan halusin hypätä mukaan. Se kiinnosti paljon enemmän kuin normaali työnteko ja jääkiekko.

”Perustin oman bändin jo muuttopäivänä ja olin yliopistossa vain vuoden.”

Äitini jankkasi minulle opiskelujuttuja, mutta minua ei kiinnostanut yhtään. Hän oli sydämellinen ihminen mutta välillä raskas. Hän saattoi saada raivonpuuskia yhtäkkiä mistä tahansa, kuten leivänmuruista pöydällä.

Välillä äiti yritti tukea minua. Hän osti minulle bassokamat osamaksulla, mutta samana päivänä hän taisi tosin saada raivokohtauksen. En tiedä, johtuiko raivo siitä, että olimme aika köyhiä eikä hänellä ollut miestä. Hän keskittyi liikaa asioihini ja oli räjähtävä persoona.

Kun muutin 20-vuotiaana Turkuun opiskelemaan kirjallisuutta, sain oman kämpän ja ajattelin, että olen vapaa tekemään mitä haluan. Perustin oman bändin jo muuttopäivänä ja olin yliopistossa vain vuoden. Lähdin sieltä heti, kun tilaisuus koitti. Aloitin taiteilijaelämän, tein ensimmäisen levyni ja kirjani.

Musiikki on jonkinlaista hulluutta. Lähdin tielle, jota kukaan ei olisi voinut arvata. Suvussamme ei ole musikaalisuutta tai yhtäkään taiteilijaa. Aikaisemmin oli ihan mysteeri, että tällaisella hommalla voi edes elää.”

Lappi

”Olin luontopoika ennen kuin rock vei mukanaan. Kun olin pieni, tätini vei minut välillä Tornionlaaksoon mummolaan. Soutelimme siellä paikallisten lasten kanssa pitkin järviä ja nukuimme metsässä. Saimme tehdä ihan mitä halusimme, kun kukaan ei meitä valvonut. Nyt se tuntuu aika käsittämättömältä.

”Tuntureilla tajuan sen, kuinka ihmisten hulabaloo on ihan tyhjänpäiväistä.”

Lapsuuden seikkailuista lähti eräretkeily, jota olemme Olgan kanssa harrastaneet Lapin tuntureilla. Teemme 7–10 päivän reissuja. Viimeksi olimme Muotkatunturilla. Se on hieno paikka, jossa käy vain vähän retkeilijöitä.

Suomen tunturit ovat ihan järjettömiä paikkoja, niin kauniita. Tuntureilla tajuan sen, kuinka ihmisten hulabaloo on ihan tyhjänpäiväistä. Se mitä tuntureilla on – se on kaunista ja hienoa. Rauhaa ja hiljaisuutta. Siellä ei ole mitään kornia.”

Oma polku

”Elämän kauniiden, hiljaisten arvojen ymmärtäminen on minulle tärkeää. Arvostan luonnossa olemista ja hyvää elämää ihmisten seurassa. Minusta tuntuu, että nykyään ihmiset viettävät liikaa aikaa erilaisten laitteiden parissa. En osaa mennä siihen mukaan. Minulla on kännykkä, jonka saa kuudellatoista eurolla Clas Ohlsonilta.

En pysty katsomaan televisiota juuri ollenkaan. Tuntuu, että käynnissä on yleinen tyhmistyminen. Se näkyy politiikassa, pakolaisvastaisuudessa ja radion soittolistoissa. Kaikki haluavat mennä sieltä, mistä aita on matalin – saavuttaa valtaa ja rahaa.

Luonnosta saan rauhaa ja pääsen hetkeksi eroon kaikesta. Kerran tapasin yhden linnustajan, joka pyysi minua metsäkämppäänsä asumaan. Pitäisi varmaan mennä metsään asumaan ja alkaa pyytää riekkoja.”

Kauko Röyhkä

Oikealta nimeltään Jukka-Pekka Välimaa.

Muusikko ja kirjailija syntyi 12.2.1959 Valkeakoskella, mutta vietti lapsuutensa Oulussa.

Asuu Turussa vaimonsa Olga Välimaan ja poikansa Kaarlon kanssa.

Kaksi aikuista tytärtä aikaisemmasta avioliitosta.

Työstää Olgan ja runoilija Katariina Vuorisen kanssa Piru irti Islannissa -matkakirjaa. Jazzlevy Turmion suurherttua yhdessä Severi Pyysalon ja Maarit Hurmerinnan kanssa ilmestyy maaliskuussa.

Niklas Räsänen ja Eva Wahlström. Kuva: Jonna Öhrnberg
Niklas Räsänen ja Eva Wahlström. Kuva: Jonna Öhrnberg

Nyrkkeilijäpari Eva Wahlström ja Niklas Räsänen ovat yksi Urheilugaalan näyttävimpiä pariskuntia. 

Glamour ja sporttisuus yhdistyivät Eva Wahlströmin ja Niklas Räsäsen asuissa. Evan Björn Borgin hameita on valmistettu vain kaksi.

– Toinen niistä on ollut Lady Gagalla! Näin tämän Tukholmassa Borgin muotinäytöksessä ja kysyin, voinko saada tämän Urheilugaalaan. Se meni aika helposti, Eva kertoi tänään gaalaan saapuessa.

Parin gaalaan valmistautuminen ei sujunut ongelmitta. Tiistaina Niklas joutui sairaalaan sydämen rytmihäiriöiden vuoksi.

– Kyseessä on flimmeri, eli kammion eteisvärinä. Siinä sydän veti omaa rallia. Ensi viikolla tutkitaan lisään. Odotan lääkäriltä vihreää valoa, että saisin aloittaa treenaamisen.

Eva suhtautui aviomiehen vaivaan maltillisesti. 

– En ollut paniikisissa, ennemmin pettynyt. Niklaksen piti lähteä sunnuntaina treenileirille Iso-Britanniaan. Meille on urheiljoina aika normaalia, että joudutaan tutkailemaan omaa kehoa.

Nyrkkeily on kova laji, mutta molemmat aikovat jatkaa niin kauan kuin mieli kestää.

– Nuoruuden innokkuudesta usein rokotetaan kehässä. Siellä tarvitaan myös viisautta. Uskon olevani nyt 37-vuotiaana lajissa parempi kuin koskaan, Eva sanoo.

Keskenään pari ei nyrkkeile.

– Ei siis täysillä. Minulle kävisi siinä huonosti. Fysiikkaero miehen ja naisen välillä on tässä lajissa niin suuri.

Pari haluaa jatkossa järjestää Suomessa kovatasoisempia otteluita. He ovat mukana yrityksessä, joka järjestää isoja nyrkkeilyiltoja Suomessa.

Tilaajille
Nuori Johanna Holmström ajatteli poikaystävästään, että tämä oli täysin erilainen kuin muut maahanmuuttajat.
Nuori Johanna Holmström ajatteli poikaystävästään, että tämä oli täysin erilainen kuin muut maahanmuuttajat.

Vasta vuosien jälkeen kirjailija Johanna Holmström tajusi elävänsä eriarvoisessa avioliitossa. Eron jälkeen hän ei kaipaa uutta suhdetta. 

Lapsena kirjailija Johanna Holmström, 36, halusi olla mies. Hän oli varma, että naiset ovat huonompia kuin miehet – tai että mies on jollain ääneen lausumattomalla tapaa enemmän ihminen kuin nainen.

– Olin tyttömäinen, mutta vihasin sukupuoltani ja samastuin pitkään...