Syöpäjärjestöt ovat pyytäneet Jania puhumaan sairaudestaan myös muille. Kuva: Heli Blåfield.
Syöpäjärjestöt ovat pyytäneet Jania puhumaan sairaudestaan myös muille. Kuva: Heli Blåfield.

Scandinavian Hunksin tanssija Jani Kokki, 34, sairasti vaarallista syöpää muttei halunnut lääkärihoitoa. Nyt hän kertoo, miksi suostui leikkaukseen – viime hetkillä. – Olin puoli vuotta oman kotini vankinta, hän sanoo.

Kolme vuotta Jani Kokki sairasti peräsuolen syöpää. Aluksi hän kieltäytyi lääkäreiden tarjoamasta hoidosta ja yritti parantua itse vaihtoehtoisilla hoitokeinoilla, kuten otsonihoidoilla ja raakavegaanisella ruokavaliolla.

Tämä ei kuitenkaan toiminut – Janin tilanne romahti yhtäkkiä. 

– Olin puoli vuotta oman kotini vankina. Olin sidoksissa juoksemaan vessassa, koska mitkään ravinteet tai nesteet eivät kestäneet enää elimistössä, Jani kertoo Me Naisten videohaastattelussa.

– Paino oli pudonnut kaiken kaikkiaan 20 kiloa.

Katso tästä video, jossa Jani kertoo, miksi päätti luopua vaihtoehtohoidoista ja mennä lopulta syöpäleikkaukseen:

2227393

Nyt Jani on viimein terve, kilojakin on tullut pahimmista ajoista 12 takaisin. Loppuelämänsä hän elää kahden avannepussin kanssa.

Uransa Jani on tehnyt Scandinavian Hunksien riveissä, jossa hän on ollut mukana 12 vuotta. Syyskuun lopussa hän esiintyi show'ssa ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen.

– Keikan jälkeen oli mahtavat fiilikset, kun pääsi taas ystäviensä kanssa tekemään rakastamaansa asiaa, esiintymään. Kyllä siinä herkistyi, ja putosi muutama kyynel poskelle.

Syöpää sairastaessaan hän oli jopa pohtinut, että lähtisi Hunkseissa kokonaan.

– Mietin, olinko elänyt jo sen vaiheen yli. Tuon show’n jälkeen tajusin, etten halua lopettaa.

Lue koko Janin selviytymistarina Me Naisten numerosta 41/2015. Miten Janin suhtautuminen ulkonäköönsä on muuttunut avannepussien myötä? Mitä Jani ajattelee rakkaudesta ja miten hän kohtasi uuden tyttöystävänsä? Lue myös, miten Jani otti syövän ansiosta yhteyttä äitiinsä, jota ei ollut tavannut vuosikymmeniin.

Marko

Katso video! Syövästä selvinnyt Hunks-tanssija Jani Kokki: "Tämän takia luovuin vaihtoehtohoidoista"

Jos Jani ei ole saanut apua hoidoista, jotka ei perustu lääketieteeseen, joka rasittaa elimistöä usein tarpeettomasti , ja jos on valmiiksi heikko terveys, usea ei edes kestä sytostaatti ym. hoitoja vaan menehtyy niinhin jo,niin, olisi mukava nähdä myös myönteisiä artikkeleita niistä, jotka ovat hyötyneet muista kuin koululääketeteeseen perustuvista hoidoista, eikä .koululääketiedettä ylistäviä artikkeleita ,jossa ei kerrota miks hoito ei vaikuttanut ja mihin se perustuu., koska koulu...
Lue kommentti

Toni Wirtanen kertoo tällä viikolla tv:ssä syyttävänsä vaimonsa masennuksesta musabisnestä. ”Se on saakelin mylly, joka jauhaa ihmisen päreiksi.”

Apulanta-yhtyeen keulakuva Toni Wirtanen, 42, ja hänen muusikkovaimonsa Jannika B, 32, nähdään tämän viikon torstaina Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa.

Jaksossa Maria Veitola vierailee Tonin ja Jannikan kesämökillä Lahden kupeessa, Hollolassa. Pariskunta keskustelee Marian kanssa rakkaudestaan, perhe-elämästään ja kamppailuistaan mielenterveyden kanssa. Kumpikin pariskunnasta on puhunut avoimesti sairastaneensa masennusta.

Toni kertoo Marialle elämänsä vaikeimmaksi paikaksi sen, kun vuonna 2003 alkoi kärsiä paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta.

– Silloin kun meni järki, niin se oli kyllä aika paha. Siinä oli elämässä vähän kaikenlaista ja sitten tuli paniikkihäiriöshow’t ja ahdistuskysymys siihen perään, Toni sanoo.

– Se veti todella synkkyyteen. Se oli pahinta.

Tonin mukaan mielenterveyden kanssa painiskelu on musiikkialalla yleistä.

”Silloin kun meni järki, niin se oli kyllä aika paha.”

– Meidän alalla ei ole ketään, joka vetäisi ilman nappeja ja terapiaa, mikä on hyvin hämmentävää.

Myöhemmin Marian yökyläilyn aikana pariskunta kertoo myös Jannikan uupumuksesta ja masennuksesta, johon hän sairastui pari vuotta sitten. Jannikan mukaan hänen tilanteensa johtui monesta tekijästä. Yksi syistä oli se, että hän on painanut töitä 15-vuotiaasta saakka ilman kesälomia: kiireinen elämä ajoi siihen, ettei Jannika ehtinyt käsitellä vaikeuksiaan.

Toni toteaa, että hänen mielestään yksi syy Jannikan sairastumiseen löytyy musabisneksestä:

– Mä syytän tätä hiton musabisnestä. Se on saakelin mylly, joka jauhaa ihmisen päreiksi. Jannika on tehnyt aina helvetisti töitä ja uskonut siihen, että mitä enemmän tekee, niin se myös palkitaan. Mutta musa-ala ei toimi niin.

Rakkaus otti aikansa

Jannika ja Toni tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 2011, kun Jannika lähestyi Tonia saadakseen apua artistinuralleen. Jannikan mukaan heidän ensimmäinen tapaaminen ei ollut erityisen innostava.

– Täytyy sanoa, etten ollut koskaan tavannut yhtä negatiivista ihmistä. Toni sanoi, että älä jätä työtäsi, älä tule alalle, tämä on perseala, Jannika kertoo.

Rakkaus ei syttynyt Jannikan mukaan todellakaan ensisilmäyksellä. Pariskunta tapasi kuitenkin uudelleen ja uudelleen yhteisten tuttujen kautta, ja lopulta se oli menoa.

”En ollut koskaan tavannut yhtä negatiivista ihmistä kuin Toni.”

– En tiedä miten, mutta tässä sitä ollaan. Olen sanonut kaikille, ettei koskaan kannata ensimmäisen hetken perusteella tehdä päätelmää ihmisestä. Rakastan tuota miestä joka päivä enemmän, Jannika kertoo.

Haastattelimme Jannikaa viime kesänä, kun hän oli toipumisprosessinsa alussa. Lue juttu tästä:

 

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.