Ne olivat vuosisadan vihkiäiset kun Kaarle Kustaa sai Silvian. Elämänsä evääksi vastavihityt saivat arkkipiispalta lauseen palvelulla toisiaan rakkaudessa. Te tulette tarvitsemaan toisianne enemmän kuin muita, arkkipiispa sanoi vihkiäistilaisuudessa, joka oli lämmin ja inhimillinen tilaisuus, vaikka olikin julkinen näytelmä 500 miljoonalle televisionkatsojalle.

Tiedättehän millaista kirkossa on, kun on vielä aikaa hääparin tuloon ja vieraat malttavat olla kiinnostuneita toisistaan. On köhinää ja kahinaa, hidasta liikehtimistä, hillittyjä tervehdyksiä, tapaamisia pitkästä aikaa.

Ihan samanlaista oli Tukholman Suurkirkossa, kun Ruotsin kuningasta ja neiti Silviaa odoteltiin vihittäviksi. Tunnelma oli sama, mutta vieraat: mikä loisto ja koreus, oikea elämän koreus. Kahdeksankymmenenvuotiaita daameja katseenvangitsijoina häikäisevän kauneutensa takia. Ihan totta. Sellaista arvovaltaista, hieman luisevaa kauneutta, josta näkee, että elämä on ollut hyvä, ihossa kyllä uurteita, mutta se on pehmeää kuin silkki. Ja mikä taidokas rosa varjostus poskiluusta alaspäin.

Useimmat vieraat saapuivat pareittain. Väljästi, mutta silti niin, että yhteenkuuluvuus kävi ilmi. Vieraita alkoi saapua kirkkoon jo ennen kello yhtätoista, noin puolitoista tuntia ennen vihkitilaisuuden alkua. Sotilashenkilöitä vaimoineen, korkea-arvoisia virkamiehiä, kulttuurielämän merkkihenkilöitä, diplomaatteja, hovin väkeä, ystäviä. Mutta ennen kaikkia muita tuli paikalle lehdistö, jonka tiheätä joukkoa hallitsi luvalla sanoen valkosipulin elämänläheinen tuoksu.

Kello yhdeltätoista kirkon kuoro aloitti laulun Veni sancte spiritus, se oli kaunis, harras ja tunnelmia kohottava, kuningatar Kristiinan aikaista musiikkia. Silvian henkilökohtainen toivomus oli ollut, että vihkitoimitusta edeltävä musiikki liittyisi hänen uuden kotimaansa historiaan.

Prinssi Carl Bernadotte oli ensimmäisiä kirkkoon saapuneita morsiusparin sukulaisia. hän on Kaarle Kustaan setä ja selvästi seuramiehiä. Hän sai aikaan viihtyisän juttuhetken Von Arbinin pariskunnan kanssa. Synnynnäinen keskushenkilö tyypiltään tämä Bernadotte. Istui tuolissaan takaperin melkein H-hetkeen saakka.

Ensimmäisten kuninkaallisten vieraiden joukossa oli Hollannin prinsessa Beatrix vierellään miehensä Claus von Amsberg. Lilassa laajahelmaisessa shifonkiunelmassa. Oman presidenttimme tervehdys pääministeri ja rouva Palmeelle oli tuttavallista morjens-linjaa. Scheelit, jotka tunnemme kiinnostavana pariskuntana äskeiseltä Suomen vierailulta, tulivat nyt. Mildred rennossa mutta tyylikkäässä luonnonsilkkipuvussa, huolettomassa kampauksessa kuin ehkä tulevaisuuden kuningattaret.

Hän oli häälounaalle kutsutuista naisista ainoa, joka oli paljain päin. Rouva Scheel ryhtyi kirkossa heti vilkkaaseen keskusteluun Islannin presidentin puolison, rouva Eldjarnin kanssa.

Norjan kruununprinsessa Sonja oli kirkon ulkopuolella työskentelevien kuvaajien suosikki. Sonjaa, tännepäin! Vielä kerta kulta! Ja Sonja poseerasi herttaisesti oikein ajan kanssa. Norjan kuningas Olavi teki etikettivirheen tuomalla sapelin mukanaan kirkkoon. Mutta Olavia pidetään niin hauskana miehenä, ettei hänen hajamielisyyteen kukaan kiinnittänyt huomiota.

Kansansuosikeista vertaansa vailla olivat tietenkin Ruotsin omat ”sessat”, Hagan prinsessat, jotka astellessaan linnan mäkeä kirkolle päin määräaikaan, kymmentä vaille kaksitoista, innostivat ihmiset välittömiin tervehdyksiin ja kättentaputuksiin. Kirkon edustalla he asettuivat huolellisesti ikäjärjestykseen. Ensimmäiseksi prinsessa Margaretha, rouva James Ambler miehensä ja kahden lapsen kera, kolmas lapsi oli sulhaspoikana eli ”töissä tekemässä Ruotsin edestä PR:ää” kuten Aftonbladet luonnehti morsiustyttöjen ja sulhaspoikien osuutta hääseremoniassa.

Margaretha, Birgitta, Désirée ja Christina olivat valinneet pukunsa neuvoteltuaan valinnoistaan ensin yhdessä. Kuin neljä eriväristä marjaa. Prinsessa Margaretha aprikoosissa, väreistä kypsimmässä, prinsessa Birgitta sensuellissa sinisessä, prinsessa Désirée hehkeässä punaisessa, oikeassa kauniin rouvan puvussa ja prinsessa Christina nuorimmaisena kesyssä vaaleanpunaisessa. Ja hatut heillä oli vallan ihanat.

Tanskan kuningashuoneen naiset astelivat kirkkoon vauhdikkaasti. He olivat pitkiä ja tyylikkäitä kaikki. Kuningatar Ingrid äitinä koko seurueelle. Kuningatar Margareeta poikkesi lierihattu-klubista valittuaan päähineekseen turbaanin shifonkipukunsa kankaasta. Olisittepa nähneet, miten charmantin poskisuudelman hän sai sedältään prinssi Bertililtä.

Viimeisinä ennen morsiusparia tulivat kirkkoon Silvian vanhemmat. Äiti Alice vaaleanvihreässä thaisilkissä. He astelivat paikoilleen kuninkaallisia vastapäätä vakavina, melkein ilmeettöminä. Silvian veljet vaimoineen olivat tulleet jo aikaisemmin, nuorimmalla veljellä Jörgillä ei vielä vaimoa olekaan, mutta onpahan viikset kuin Omar Sharifilla.

Suudelmasta se alkoi

Sulhanen oli saapunut kirkon asehuoneeseen viittä vaille kaksitoista. Kolmea minuuttia myöhemmin saapui Silvia. Säteilevänä, tyynenä hän nousi autosta kirkkoon kadettien huolehtiessa hunnusta. Hän kuiskasi Kaarle Kustaalle jotakin hauskaa, koska molempia nauratti. Vielä kerran sulhanen siveli hiuksiaan, kokeili solmiota ja morsian ripsautti ikinaiselliseen tapaan kuvitellun pölyhiukkasen tulevan miehensä amiraalin univormusta. Sitten he suutelivat. Tai kuningas suuteli morsianta. Sellainen kevyt, ehostusta varova painallus, arvioitiin seuraavan päivän iltapäivälehdessä. Kirkonkellot lakkasivat kumajamasta, ovet alttarille aukesivat. Urkuri Gotthard Arnér sattoi aloittaa Sinfonia de Chiesan.

Morsiamen puku oli norsunluunvalkeaa, Diorin muotihuoneesta Marc Bohanin käsialaa, samoin kuin morsiustyttöjen ja sulhaspoikien puvut. Tätä samaa huntua olivat kantaneet aiemmin myös prinsessat Birgitta ja Désirée. Myös kameediadeemi oli tuttu. Ensimmäisen kerran se oli ollut Oscar I:n puolison, kuningatar Josephinen päässä 1800-luvulla. Prinsessa Sibylla oli saanut sen lahjaksi prinssi Eugenilta ja kuningas Kaarle Kustaa XVI perinyt sen äidiltään. Tätä ennen se oli prinsessa Désiréellä heidän häissään. Pikkuhuntu, joka peitti Silvian taidokkaasti kootut hiukset, oli Silvian äidin suvun, de Toledojen perua.

Täydellinen morsian, kaunis, luonteva, lämmin. Tämän ihanammaksi ei morsian enää tule, sanottiin. Sensitiivinen, joku näki. Sulhanen punersi, hermostuneisuus näkyi kyllä, mutta jos koska se oli aivan paikallaan. Kuningas ei ole kuulemma koskaan rakastanut tilaisuuksia, joissa hänen on oltava päähenkilönä. Ensimmäisten kolmenkymmenen metrin jälkeen hän oli taas oma itsensä. Edetessään alttaria kohti morsiuspari soi kevyitä kumarruksia vieraille käytävän molemmin puolin. Ryhmän suloisuutta lisäsivät etummaisina astelevat viisivuotias Amelie Middelschulte ja kuuden vanha James Ambler. Jäljessä seurasivat Désiréen tytäri Helene, Birgitan poika Hubertus ja Silian veljentytär Sophie Sommerlath.

Tekniikan ja romantiikan avioliitto

Tänä päivänä yhtyivät myös romantiikka ja tekniikka, yhtä tasapainoisesti kuin sulhasen käsi morsiamen käteen. Hääparia seurasi hunnun välimatkan päässä alttarille iso tv-kamera johtoineen ja miehineen. Barokkisen saarnastuolin alla istui viiksekäs mies kaulassa samettisolmuke ja korvissa suuret kuulokkeet ja edessänsä kasa monisteita. Suu hänellä liikkui, vaan ääntä ei juuri kuulunut. Hän oli Ruotsin TV:N selostaja Lennart Hyland, jolla kuulemma toisin kuin muiden maiden radio- ja televisioselostajilla oli erinomaiset työskentelymahdollisuudet itse paikalla.

Arkkipiispa Olof Sundbytä avusti vihkitoimituksessa hovin oma pastori Hans Åkerhielm ja Silvian setä, DDR:ssä asuva teologian professori Ernst Sommerlath.

Enemmän kuin muita te tulette tarvitsemaan toinen toisenne tukea, apua ja lohdutusta niissä monissa vaativissa tehtävissä, jotka teitä odottavat. Ja mitä on onni. Itsensä unohtamista, toisen tukemista. Tällaisia lämpimiä ja viisaista ajatuksia arkkipiispa osoitti morsiusparille. Puhe oli kauttaaltaan suora ja koskettava. Läksyksi avioliiton varrelle hän antoi lauseen galatalaiskirjeiden viidennestä luvusta: Palvelkaa toisianne rakkaudessa.

Silvian omaisista liikuttuneimpia olivat isä ja keskimmäinen veli Walther. He tarvitsivat nenäliinaa moneen kertaan. Kysymys oli kyyneleistä, mutta kirkossa oli myös mahdottoman kuuma.

Nenäliinaa tarvitsivat myös sulhasen sisaret Christina, Désirée ja Birgitta. Kaikki yhtä aikaa, heti tilaisuuden alussa, jolloin musiikki oli mahtavimmillaan ja morsiuspari heidän lähellään.

Pian kaikki on ohi

Vihkitilaisuus oli ohitse neljässäkymmenessä minuutissa. Kansa odotteli hääsaattuetta sen reitin varrella varustautuneena lipuin, ilmapalloin, periskoopein, joita saattoi vuokrata kahdenkymmenen kruunun hinnasta. Vain iäkkäämmät naishenkilöt olivat jo aamusta tulleet paikalle mukanaan hokkuspokkus leirituoli ja paras ystävä. Tämä oli kuin mikä tahansa kirjava kansanjuhla, jos ihmisistä jotakin päätteli. Kaikenikäisiä vauvasta lähtien. Perinteellinen tätimassa, jollaiseksi helposti luiskahdamme kuninkaallisista kiinnostuneita kuvaamaan, ei hallinnut tätä yleisöä.

Hääpari suoriuti reitistä ketterästi. Kaiken aikaa kameran silmässä eikä niin kuin häitä edeltävänä päivänä, jolloin Ruotsin television kenraaliharjoituksiissa morsiusparia esittänyt poliisiauto oli kokonaan kadonnut kameramiesten näköpiiristä.

Vaunut kulkivat Slottsbackenilta Kustaa Aadolfin torin ja Sergelin torin kautta Skeppsholmeniin, jossa hääpari asettu Vasaordeniin, kuninkaalliseen purteen. Kadetit soutivat siron kaunokaisen lahden yli Skeppsbrohon samalla kun Ruotsin ilmavoimat kunnioittivat hääjuhlaa lennättämällä litse Drakeneita neljänsadan metrin korkeudessa. Kaksi hävittäjää muodostivat yhteistyössä savusydämen: piparkakun, josta jo oli haukattu.

Silvian ja Kaarle Kustaan julkinen häidenvietto päätyi linnanpihalle, jossa kuningas esitti kiitospuheensa. Sen jälkeen vastavihityt poistuivat linnaan, jossa hovivalokuvaaja Pressens Bildin Lennart Nilsson oli valmiina ottamaan viralliset hääkuvat, kolme erilaista asetelmaa hääparista ja korkea-arvoisimmista vieraista.

Sillä aikaa vieraat olivat tulleet jalan kirkosta linnaan ja odottelivat nyt hääparia vilvoittavia drinkkejä nauttien. Näin prinssi Bertilin ja hänen Lilianinsa Bernadotte-kerroksen keskimmäisellä parvekkeella kahden, maljat kädessään. Kenties seuraava kuninkaallinen hääpari.

Prinssi Bertil oli juhlien isäntä. Puheessaan hääparille hän toivoi tämän vastasolmitun liiton olevan ilon ja innoituksen lähde myös laajemmille kansankerroksille. Hän ylisti Silviaa, tämän älykkyyttä ja rakastettavia luonteenpiirteitä ja toivotti hänet sekä kansa että itsensä puolesta tervetulleeksi kuninkaalliseen perheeseen.

Bertil lopetteli puhettaan palaamalla maanpinnalle ja aprikoi, missä lienee se hääpari, joka hääpäivänään todella kuuntelee kaikki ne viisaat sanat, joita heille kohdistetaan. Puheensa päätteeksi hän vauhditti häävieraat kolminkertaisiin eläköön-huutoihin.

Skeppsbrolla ihmiset alkoivat hajaantua. Hetken aikaan he tuntuivat empivän mihin suuntaan lähteä. Näinkö pian kaikki se oli ohi.

Kiira Korven taitoluistelu-uraan mahtui useita romahduksia, jotka olivat raskaita niin henkisesti kuin fyysisestikin. – Pahimpina hetkinä tuntui siltä, että huippu-urheilu teki minut hulluksi, hän kertoo elämäkerrassaan.

Syksyllä 2015 Kiira Korpi puhkesi itkuun kertoessaan, että hänen kilpauransa taitoluistelijana on ohi. Motivaatiota jatkaa ei enää ollut.

– Nämä ovat ilon kyyneleitä, hän sanoi tiedotustilaisuudessa.

Takana oli kuitenkin vuosikausia raskaita vaiheita ja synkkä romahdus vuonna 2015. Kiira kertoo avoimesti uransa vaikeimmista hetkistä syyskuussa ilmestyvässä elämäkerrassaan Kiira – ehjäksi särkynyt (Otava).

Lopettamista edelsivät penkin alle menneet Shanghain MM-kisat, joita Kiira kuvailee kirjassa katastrofiksi. Sen jälkeen hänen olonsa oli kuin loppuun puristetulla pesusienellä. Hän huomasi uupumisensa ja pahoinvointinsa vasta jälkikäteen.

”Shanghain epäonnistuminen sinkosi minut kuukausia kestäneeseen pyörteeseen, jossa jouduin sukeltamaan syvälle minuuteeni. MM-katastrofia seuranneet kuukaudet olivat aikaa, jolloin koin kuolevani ja toisaalta herääväni henkiin. Kyse ei ollut ainoastaan siitä, jatkanko uraani vai en”, Kiira kertoo Jere Nurmisen kirjoittamassa kirjassa.

”Jouduin sukeltamaan syvälle minuuteeni.”

Jo ennen Shanghaita Kiira oli ollut romahtamispisteessä, mikä näkyi muun muassa niin, että hän purskahteli usein itkuun ilman mitään syytä. Taustalla oli raskaaksi muuttunut valmennussuhde ja useita loukkaantumisia, pahimpana akillesjännevamma, jonka kanssa Kiira kamppaili peräti pari vuotta.


Laihduttaminen kostautui

Kiira kertoo kirjassa, että taipumus suorittamiseen johti myös rankkaan laihduttamiseen, jonka Kiira aloitti keväällä 2007. Lihomisen pelossa hän söi jatkuvasti liian vähän, mutta ajatteli sen kuuluvan huippu-urheilijan terveelliseen elämään. Elimistö meni säästöliekille, ja Kiira alkoi kärsiä vatsavaivoista sekä palautumisongelmista. 

Nyt hän ajattelee, että laihduttaminen oli harjoittelun kannalta kohtalokasta, koska se romahdutti ponnistusvoiman.

”Surullisinta oli se, että testitulokset eivät enää koskaan palautuneet täysin samalle tasolle kuin esimerkiksi Torinossa 2006. Maksoin laihduttamisesta kovan hinnan”, Kiira toteaa.

”Maksoin laihduttamisesta kovan hinnan.”

Kiira arvelee kirjassa, että on lopettamispäätöksensä jälkeen muuttunut koko ajan myötätuntoisemmaksi itseään ja muita kohtaan.

”Voi olla, että nykyisellä elämänkokemuksellani en kokisi kilpailemista niin ahdistavaksi, mutta pahimpina hetkinä tuntui siltä, että huippu-urheilu teki minut hulluksi. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ei huippu-urheilu itsessään ole synkkää, vaan synkkyys oli pääni sisällä.”

Tänä syksynä Kiira aloitti psykologian opinnot The New School -yliopistossa New Yorkissa. Sitä ennen Kiira asui miesystävänsä Arthur Borgesin kanssa Milanossa. Pari meni naimisiin tänä keväänä, ja Kiirasta tuli Kiira Korpi-Borges.

Kiira ja Arthur avioituivat Italiassa Como-järvellä.

– New Yorkissa on koko ajan tekemistä ja siellä tulee olo, että voi saavuttaa mitä vain. Välillä vain istun puiston penkillä ja seuraan haltioituneena ihmisiä. Välillä on kiva päästä poiskin siitä hektisyydestä, Kiira kertoi Yhdysvaltoihin asettumisestaan joulukuussa 2016.

Uransa lopettamisen jälkeen Kiira on tehnyt myös taitoluistelunäytöksiä sekä ollut Tanssii tähtien kanssa -ohjelman tuomarina. Häntä on kuultu Ylellä urheilun asiantuntijana ja nähty TV5:n talviolympialaislähetyksissä.

Mika ja Marketa Häkkinen pääsivät nauttimaan syntymäpäiväjuhlista ison vierasjoukon kanssa. Kuva: Sakari Majantie
Mika ja Marketa Häkkinen pääsivät nauttimaan syntymäpäiväjuhlista ison vierasjoukon kanssa. Kuva: Sakari Majantie

Mika Häkkisen syntymäpäivillä esiintyivät muun muassa Virve Rosti, Samuli Edelmann ja Danny.

Kaksinkertainen F1-maailmanmestari Mika Häkkinen juhli 50-vuotissyntymäpäiviä eilen Ravintola Sipulissa.

Hyväntuulinen sankari saapui paikalle vaimonsa Marketa Häkkisen, 40,  kanssa. Pariskunta vaihtoi punaisella matolla nopean suukon ja ihastuneita katseista.

Illan ohjelma ja vieraat olivat Mikalle yllätys.

– Näistä juhlista kuulin, mutta en osannut arvatakaan missä, milloin ja keitä henkilöitä tänne tulee, Häkkinen ehti kommentoida ottaessa vastaan kutsuvieraita.

Noin satapäisessä vierasjoukossa oli lukuisia Mikan ystäviä ja myös tuttuja kasvoja. Muun muassa ex-kiekkoilija Esa Tikkanen, ex-rallikuski Marcus Grönholm, Vanessa Kurri sekä Hanna-Maria Seppälä ja Anssi Hintsa saapuivat juhlimaan yhtä Suomen tunnetuinta urheilijaa.

Illan esityksistä vastasivat Samuli Edelmann, Virve Rosti ja Danny sekä Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen.

Mika Häkkisen oikea syntymäpäivä on 28. syyskuuta.