Katri Mannissen näyttämisen tarve on muuttunut haluksi tuntea, että on rakastettu.
Katri Mannissen näyttämisen tarve on muuttunut haluksi tuntea, että on rakastettu.

Näyttämisen tarve on leimannut niin kirjailijan työtä kuin ihmissuhteitakin. Kolmannen eronsa jälkeen hän löysi avun terapiasta.

Katri Manninen ,34, istuu rauhallisen ravintolan nurkkapöydässä ja huokaa ensi töikseen: miten onnellinen ihminen voikaan olla!

Ulkona paistaa helmikuun aurinko, joka saa kenet tahansa villiksi, mutta Katrin hyvälle ololle on muitakin syitä. Oikeastaan nykyinen hyvä olo kumpuaa entisestä pahasta olosta, jota Katri ryhtyi tosissaan työstämään viime kesänä.

Omasta mielestään hänen olisi pitänyt pysähtyä jo paljon aikaisemmin. Nuorempana hän oli kärsinyt masennuksesta ja ahmimishäiriöistä. Kolmisen vuotta sitten hän oli niin loppu, että pystyi vain nukkumaan ja itkemään.

– Ristiriitaista on, että olin juuri tehnyt elämäntaparemontin ja olin fyysisesti paremmassa kunnossa kuin koskaan. Mutta kahden aiemman avioliittoni kariutumisen käsittelyn olin jättänyt tekemättä.

Silti hän sekavassa mielentilassaan päätti lähteä Yhdysvaltoihin tapaamaan ystäviään ja tapasikin siellä miehen, jonka kanssa syntyi nopeasti suhde. Katri muutti miehen kotimaahan ja meni naimisiin voidakseen jäädä hänen luokseen.

– Nuo Amerikan-vuodet olivat elämäni rankimmat. En pystynyt kirjoittamaan, tappelimme koko ajan eikä mistään glamourista ollut tietoakaan.

Viime keväänä Katri palasi Suomeen ja erosi miehestään. Se oli Katrille kolmas eroon päättynyt avioliitto, jonka vuoksi hän esitti itselleen lopulta kysymyksen: mikä minussa on vialla?

Kipeitä muistoja

Vastausta hän lähti etsimään terapeutin tuella. Kolmen kuukauden intensiivisen lyhytterapiahoitojakson aikana vastauksia alkoi löytyä.

– Terapia auttoi näkemään aiemmat valintani uudessa valossa. Helpottavinta on ollut tajuta, etten ole hullu eikä sisälläni asu demoni. Silti syitä omiin epäonnistumisiinsa voi etsiä vain omasta itsestään.

Menneestä etsittiin kipeitä muistoja, jumiin jääneitä ja prosessoimattomia tapahtumia. Yksi niistä liittyi jo syntymähetkeen, toinen taas kouluaikaan, jolloin Katri oli ensin koulukiusattu, lopulta myös koulukiusaaja.

Kolmas muisto tulvahti mieleen äänenä, joka käskee: nyt reipastut, kyllä sä selviät.

– Terapia opetti näkemään, miten traumaattiset kokemukset yhä vaikuttivat käyttäytymiseeni. Aikuisenakin olen aina reagoinut asioihin riuhtomalla, paniikinomaisesti. Sellaisessa tilassa tekee helposti nopeita ja vääriä ratkaisuja.

Kiusatuksi joutuminen sai hänet jo lapsena lausumaan: kyllä minä vielä näytän teille kaikille. Näyttämisen halu on leimannut koko elämää. Raskainta on kuitenkin ollut pitää itsensä kasassa, olla se reipas ja sinnikäs selviytyjätyttö.

– En ole antanut itseni tuntea kipua. Ja jos ei tunne kipua, ei myöskään pelkää kipua.

Hämäsin itseäni

Katrin molemmat ensimmäiset parisuhteet kestivät kuusi vuotta. Seurustelusuhteissa hän on ollut yhtäjaksoisesti jo teinitytöstä lähtien.

– Vaikka kaikki mieheni ovat olleet hyvin erilaisia, suhteiden dynamiikka on ollut samanlainen. Käyttäydyin sen mukaan, miten oletin toisen haluavan minun käyttäytyvän. En ymmärtänyt, että ihmissuhteessa saa juuri sen verran kuin osaa vaatia.

Katri syöksyi suhteisiin miettimättä, mitä oikeasti halusi ja roikkui niissä sitkeästi, vaikkei voinutkaan hyvin. Miellyttämisen tarve sai sulkemaan silmät ja korvat omalta intuitiolta.

– Hämäsin itseäni, onhan minulla hyvä mielikuvitus. Uskoin omiin valheisiini, sillä omien mokiensa myöntäminen on vaikeaa.

Terapian myötä hän teki itselleen uuden kysymyksen: mitä minä oikeasti elämältäni haluan? Nyt näyttämisen tarve on muuttunut haluksi tuntea, että on rakastettu, haluttu ja turvassa. Tyytyväisyys, ilo ja onni kumpuavat yksinkertaisista perusasioista.

– Elämä on tässä, ei jossakin tuolla. Tajusin sen, kun lakkasin tuijottamasta omaa napaani.

Katri Manninen

- 9.1.1975 syntynyt taiteen maisteri.

- Kirjoittanut nuorisoromaaneja, terveisiin elämäntapoihin liittyvät Sinä onnistut -kirjat sekä elokuva- ja tv-käsikirjoituksia. Maaliskuussa alkaa hänen kirjoittamansa Krisse ja Eppu Salmisen show.

- Katri on Me Naisten ja WSOY:n  julkaiseman tuoreen LukuNaiset-kirjan Romansseja Roomassa kirjoittaja.

Hius- ja meikkitaiteilija Antonio Flores palasi juuri asuntovaunulomalta. Kuva: Jonna Öhrnberg
Hius- ja meikkitaiteilija Antonio Flores palasi juuri asuntovaunulomalta. Kuva: Jonna Öhrnberg

Hius- ja meikkitaiteilija Antonio Floresilla on tapana tehdä ”määmatka” työputken päätteeksi.

– Matkustaminen on vastaus vapauden kaipuuseeni. Saatan tehdä 3-4 viikkoa putkeen töitä ja sitten lähteä. Teen matkoja säännöllisesti yksin, kertoo hius- ja meikkitaiteilija Antonio Flores.

Ecuadorista kotoisin oleva Antonio palasi juuri asuntovaunulomalta Euroopasta. Hän ajoi yksin asuntoautolla Saksan läpi Sveitsiin ja Ranskaan.

– Yksin matkustaminen tuolla tavalla on ihanaa. Kukaan ei häiritse ja saan nauttia täydellisestä vapaudesta. Nukuin, kun nukutti. Tein ruokaa, jonka katoin usein ulos pienelle pöydälle.

Sveitsin ja Ranskan rajalla mies koki jännittäviä hetkiä.

– Parkkeerasin ilta-aikaan johonkin Ranskan vuoriston lähelle. Nukahdin, mutta yöllä heräsi ja kuuntelin pimeydessä eläinten ääniä. Silloin vähän pelotti.

Aamulla paikan valinta ei enää kaduttanut.

– Joka puolella oli vihreää – ja lehmiä! Keitin kananmunia ja kahvit, kun lehmät tuijottivat minua.

Antonion puolisoa, kansanedustaja Pekka Haavistoa, siipan määmatkat eivät haittaa.

– Pekka on itsekin paljon reissussa. Tällä hetkellä hän tekee uudelleen kirjaa interrailista 40 vuoden tauon jälkeen ja on matkustellut ympäri Eurooppaa junalla.

– Nautimme molemmat matkustelusta ja maailman tarkkailusta, yhdessä ja yksin, Antonio kertoi eilen Make Up Storen Keskuskadun liikkeen muotinäytöksessä.

Marjaana Lehtisen parisuhde on kestänyt 12 vuotta. – Ei nainen ole mikään miehen patja, vaan myös naisen nautinto on tärkeää.

Entinen Miss Plus Size Marjaana Lehtinen, 35, julkaisi elokuussa Varpu Tavin kanssa kirjoittamansa kirjan Minä – plus size, jossa hän puhuu myös seksin tärkeydestä parisuhteessaan.

– Koen itseni naisen nautinnon puolesta puhujaksi. Jokainen meistä päättää omasta kehosta, enkä voi sanoa kenellekään, että tee makuuhuoneessa niin tai näin. Voin vain puhua omasta kokemuksesta.

Marjaanan oma parisuhde on kestänyt 12 vuotta. Hän oli saman painoinen kuin nyt, kun hän kohtasi miehensä Tomin. Lasten myötä paino kuitenkin nousi kolmessa vuodessa viisikymmentä kiloa. Lopulta hän painoi 169 kiloa.

– Ensimmäinen lapsi ei nukkunut ensimmäiseen puoleen vuoteen, ja hain lohtua herkuista.

Reilu kolme vuotta sitten hän aloitti elämäntapamuutoksen, jonka aikana hän pudotti painoa 80 kiloa.

Marianne kiittelee miestään siitä, että tämä on aina nähnyt kilojen taakse.

– Mieheni kirjoitti tekstin kirjaani, jossa hän kertoo, että on aina nähnyt vain hymyni. Itkeä pillitin, kun luin sitä.

Marjaana painottaa, että parisuhde on kahden kauppa myös makuuhuoneessa.

”Vinkkaankin aina miehelleni, että sun paikkaas on kyselty. Hän yleensä toteaa vain, että ei tuossa ulkona mitään jonoa näy.”

– Jos oikeasti, siis oikeasti on päänsärky ja olet kipeä, ei kenenkään kannata lähteä harrastamaan seksiä. Mutta jos kumppanin kanssa lähtee muuten lakanoita heiluttelemaan, niin yleensä sen jälkeen on hymy korvissa molemmilla.

Se, että joskus seksiä voi harrastaa myös puolison mieliksi, on Mariannen mielestä ymmärretty väärin.

– Tärkeä on, että myös nainen saa sessiosta silti yhtä paljon. Ei meillä mies ole mikään macho, joka sanoo, että nainen nyt makuuhuoneeseen. Ei nainen ole mikään miehen patja, vaan myös naisen nautinto on tärkeää.

Marjaana sanoo, että heille parisuhteessa tärkeitä yhteen sitovia asioita ovat myös luottamus ja hyvä huumori.

– Minulle on julkisuuden myötä tullut paljon kaikenlaisia kyselyitä miehiltä. Vinkkaankin aina miehelleni, että sun paikkaas on kyselty. Hän yleensä toteaa vain, että ei tuossa ulkona mitään jonoa näy, Marjaana totesi Specsaversin hyväntekeväisyysillassa Radisson Blu Plaza Hotellissa.