Katri on julkaissut ruokakuviaan sosiaalisessa mediassa viime keväästä lähtien.
Katri on julkaissut ruokakuviaan sosiaalisessa mediassa viime keväästä lähtien.

Katri Manninen on ahminut, kuntoillut, kokeillut pikahypnooseja ja lukuisia laihdutuskuureja. Tyytymättömyys kroppaan katosi vasta, kun hän jätti tunteissa vellomisen.

On vasta aamupäivä, mutta hoitovapaata viettävä Katri Manninen, 39, on ollut pystyssä jo monta tuntia. Hän on noussut kuudelta, jotta ehtii tehdä aamutoimensa rauhassa ennen muun perheen heräämistä.  

Ihan ensimmäiseksi Katri on napauttanut kaksi kertaa muovista Fitbit Flex -rannekettaan, jolloin edellisen yön unikäyrä on siirtynyt älypuhelimen näytölle. Käyrä vahvistaa Katrin fiiliksen: takana on vauvaperheen mittakaavassa luksusyö, katkeamatonta unta on kertynyt jopa kolmen tunnin pätkä.

Sitten Katri on astunut älyvaa’ alleen, joka on kertonut painon pysyneen totutussa 68,5 kilossa mutta kroppaan kertyneen turvotusta. Katri päättää tehdä korjausliikkeen syömällä tänään vähemmän hiilihydraatteja.

Aamupissin lomassa Katri on kuivaharjannut ja rasvannut ihonsa. Kun hän on vielä jumpannut vartin keittiön lattialla, hän valmistaa itselleen sitruunavesi- ja herajauhejuomat, joista hän nappaa nopeasti kännykällään kuvat. Ne Katri siirtää myöhemmin nettiin kenen tahansa katseltavaksi.

Olo on virkeä ja mieli valmis vastaanottamaan uuden päivän.

Ruokakuvien julkaisu sosiaalisessa mediassa, unenlaadun mittaaminen ja askeleiden laskeminen ovat kaikki osa Katrin uutta elämäntapaa.

– Mittaaminen sopii minulle, koska olen tiedenörtti ja saan siitä kicksejä, Katri sanoo.

Lukemat eivät ole hänelle hyviä tai huonoja vaan puhdasta dataa, johon hän haluaa valinnoillaan vaikuttaa. 

– Rutiineilla on myös psykologinen vaikutus. Kun saan jotain tehtyä jo aikaisin, tunnen itseni reippaaksi ja aikaansaavaksi ihmiseksi.

Järki ja tunteet

Virkeältä ja pirteältä Katri näyttääkin syöttäessään alle vuoden ikäistä Kallea ja puhuessaan uudesta elämäntavastaan. Siihen kuuluu käytännöllinen ja lempeä suhtautuminen laihduttamiseen tai mihin­ tahansa elämän eteen heittämään haasteeseen.     

Aiemmin kirjailijana ja käsikirjoittajana tunnettu Katri on nykyisin transformatiivinen valmentaja. Valmennustavassa ajatellaan, että jokainen on ehjä, hyvä ja rakastettava, ja kaikki on tässä hetkessä niin kuin pitääkin.

Katri puhuu valmentajakoulutuksessa pari vuotta sitten saamastaan oivalluksesta kuin uskoontulosta.

– Ulkoisesti säilyin samana, mutta sisäisesti kaikki muuttui, Katri kertoo.

Tärkein oivallus oli, ettei ihminen voi määrätä tunteitaan. Siksi niihin kannattaa kiinnittää mahdollisimman vähän huomiota ja keskittyä tärkeämpään, vaikkapa käytännön ongelmien ratkaisemiseen.

Katri käyttää ranneketta, joka mittaa hänen untaan ja liikkumistaan. ”Pystyn olemaan ilman ranneketta, mutta kerran kävin lenkillä akun ollessa tyhjä ja hukkaan menivät ne kävelyt.”

– Tunteet tulevat ja menevät oman sumean logiikkansa mukaan. Niiden eteen ei tarvitse tehdä mitään. Huono olo menee ohi, jos siihen ei jää märehtimään, Katri selittää.

Katri tajusi, että oli vaikeuttanut elämäänsä tekemällä käytännön ongelmista henkisiä ongelmia.

– Laihduttaminen on käytännön asia ihan samalla tavalla kuin vaikka siivoaminen tai hampaiden pesu. Laihduttaminen ei ole tunneasia.

Aiemmin Katri oli kiristänyt itseään tunteilla ja kuvitellut, että kymmenen kiloa laihempana hän olisi onnellinen. Nykyään hän ajattelee, ettei voi hallita onnellisuutta tai muitakaan tunteitaan.

– Onni ei ole palkka, joka vaikka laihtumisesta saadaan. Jos onnistun, en ole sen onnellisempi kuin aikaisemminkaan. Jos epäonnistun, en ole onnettomampi.

Katrilla on takanaan pitkä laihdutushistoria, mutta jo kymmenen vuotta hän on pysynyt ihannepainossaan, lukuun ottamatta raskauksien mukanaan tuomia kiloja.

Vuonna 2003 hän teki elämäntaparemontin, jota aikoo noudattaa loppuikänsä.

– Aina aikaisemmin olin syönyt kuin 89-kiloinen tai kuin anorektikko, niin kuin erilaisissa laihdutuskuureissa vaaditaan. Tajusin, että jos aion saada pysyviä tuloksia, minun pitää alkaa saman tien syödä ja liikkua kuin ihannepainoinen itseni. Minun piti myös pohtia, olenko valmis elämään loppuelämäni niin.

Illan vaarat

Ilta on monelle laihduttajalle vaarallisinta aikaa.

– Kun päivän itsekuri on mennyt, se on mennyt. Jos on joutunut käyttämään itsekuria paljon töissä, ei sitä riitä enää illalla syömisen kyttäämiseen. Itsekuriin vaikuttavat lisäksi monet asiat kuten verensokeri ja väsymys.

Tämän Katri tietää omasta koke­muksestaan­ ja tunnustaa repsahtaneensa viimeksi edellisenä iltana, kun lähti liian myöhään lastensa kanssa ostamaan polttopuita.

– Huomasin ostaneeni Plantagenista Pätkis-pussin – tai oikeastaan huomasin puoliksi syödyn Pätkis-pussin sylissäni, kun oli jo liian myöhäistä. 

Muutenkin homma levähti käsistä. Koivuklapien haku ei riittänyt, vaan Katri halusi kiertää koko kaupan ja käydä vielä City-Marketissakin fiilistelemässä yrttimausteita. Loppujen lopuksi koko perhe pääsi nukkumaan aivan liian myöhään.

”Kun kuvaan annokseni ja lataan kuvat nettiin, joudun edes hetkeksi miettimään, mitä olen tekemässä. Sosiaalinen kontrolli auttaa”, Katri­ Manninen kertoo.

Aikaisemmassa elämässään Katri olisi soimannut itseään huonoksi äidiksi ja epäonnistuneeksi laihduttajaksi, ja huonot fiilikset olisivat voineet jatkua monta päivää. Nytkään Katri ei voinut estää syyllistäviä ajatuksia, mutta suhtautui niihin toisin.

–  Tajuan, että kappas, olen väsynyt­ tai nälkäinen eikä ajatteluni ole kirkasta, koska siihen liittyy inhottava, painostava tunne. Tunnetta ei voi estää, mutta siitä ei tarvitse tehdä ongelmaa. Voin ajatella, että pannaan tämä merkille ja mietitään olisiko hyvä juttu, jos lapset menisivät aiemmin­ nukkumaan. Se on käytännön ongelma.

Koska Katri ei jää pyörimään itsesääliin,­ suklaaseen repsahtamisen vahingotkin jäävät pieniksi.

– Jos ahmin suklaata, niin ei sille jälkeen päin enää voi mitään. Olennaista on, ettei repsahtamisen hetkellä ala syyllistää itseään tai toisaalta anna valtaa ihan sama -fiilikselle ja ala vetää entistä enemmän herkkuja. Niiden sijaan pitäisi palata ruotuun mahdollisimman pian esimerkiksi syömällä loppupäivä fiksummin, Katri selittää.

Koska Katri tietää, että loppupäivästä itsekuri heikkenee, hänen kännykkänsä hälyttää kuudelta, seitsemältä ja kahdeksalta sen merkiksi, että on oltava skarpimpana.

– Yritän myös varoa, etten iltaisin chattaile tuntia kaverin kanssa. Tavoitteenani on olla sängyssä kymmeneltä. Moni nainen tekee sen virheen, ettei mene­ nukkumaan, kun lapset nukahtavat, vaan katsoo tuntikausia jotain kissa­videoita netistä, Katri sanoo.

Kuoppainen taival

Voisi varmaan sanoa, että Katri on elänyt elämän, joka pitää elää tullakseen hyväksi laihdutusguruksi.

– Ehdin jojoilla ja vihata kroppaani intohimoisesti 15 vuotta, laihduttaa samoja­ kymmentä ja viittätoista kiloa. Koko ajan tunsin, että kehoni on vihollinen, joka yrittää pilata elämäni. Ikään kuin joku hoikka ihminen olisi vankina läskien sisällä, Katri kertoo.

Maailmassa tuskin on laihdutus­kuuria, jota Katri ei olisi kokeillut. Hän on testannut kaalikeittodieetit, laihdutuspillerit ja -kahvit. Herbalifet ovat hänelle­ tuttuja, ja tietenkin hän on kuulunut Painonvartijoihin. Hän on yrittänyt olla syömättä ja yrittänyt liikkua.

– Olen vetänyt kaikkea.

Parikymppisenä Katri purki ahdistustaan ahmimiseen.

– Kun silloinen poikaystäväni ei ollut kotona, hain salaa megahampurilaisen ja jäätelölitran ja valehtelin vielä sujuvasti kassalle, että meillä on illalla juhlat. Samaan syssyyn saatoin syödä jättikorvapuustin ja suklaalevyn. Käärepaperit vein piharoskikseen saakka, ettei puoliso löytäisi niitä. Niin paljon häpesin itseäni. 

Katrin mukaan elämänvaiheeseen liittyi tyytymättömyyttä, jota hän alkoi paisutella. 

– Kävin sihteeriopistoa, minulla oli liikaa tyhjää aikaa ja ehdin kiinnittää huomiota pahaan olooni. Siihen samaan liittyi myös dokaaminen. Jos minua vitutti,­ saatoin ostaa kossupullon ja sekoilla­ sitten yksin kännissä. 

Viime vuosikymmenen puolivälissä Katri kirjoitti kirjoja kovaa tahtia, paloi loppuun ja lähti toipumaan Amerikkaan. Atlantin tuolla puolen riitti vaihtoehtoterapioita. 

– Olin niin pihalla kuin ihminen voi olla. Uskoin enkeleihin, kävin selvänäkijöillä, pukeuduin shakra-väreihin ja askartelin­ aarrekarttoja. Ruokiksella kuuntelin aina yhden menneen elämän hypnoosin ja yhden rahahypnoosin, jossa käskettiin kuvittelemaan itsensä hyvinvoinnin­ ja rikkauden keskelle. Voin kertoa, ettei auta.

Parin jenkkivuoden jälkeen Katri palasi­ kotimaahan ja tuli omien sanojensa mukaan järkiinsä. Nykyisen puolison tapaaminen oli käännekohta, sillä kuntoilua harrastava mies tasoitti Katria.

– Nykyään ajattelen, että ihmiset tekevät­ enkelihoitoja, koska he haluavat päästä pois pahasta olosta. Sen sijaan he voisivat  ajatella, että välillä vituttaa ja välillä on tyhjä olo ja käyttää kapasiteettiaan konkreettisten ongelmien ratkaisemiseen ja itsensä toteuttamiseen.

Rammstein sytyttää

Elämäntaparemonttiin ja itsensä löytämiseen liittyy sekin, kun Katri vuonna 2010 tajusi, miltä seksikkyys tuntuu. Sitä Katri ei ollut tiennyt, vaikka hän oli vuosia aikaisemmin esiintynyt Hyppönen-Enbuske Experience -ohjelmassa suorapuheisena seksi-Katrina. 

– Olin ajamassa Keravan kohdalla, kun mietin, miltä seksikkyys tuntuu. Se on se sama tunne, kun kuuntelee Rammsteinin pauhaavan Ich will ich will ja vetää ylätaljaa niin, että selkälihakset jännittyvät, Katri sanoo. 

Oma arki ei silloin todellakaan tihkunut seksiä – pienen lapsen vanhemmat jäivät vähille yöunille, joten sängyssä lähinnä nukuttiin.

–  Olin käyttänyt elämäni aikana paljon energiaa sen miettimiseen, miten saan toisen haluamaan mua ja ajattelin, että olen seksikäs, jos tämä ihminen harrastaa mun kanssa seksiä. Nykyään voin näyttää ihan perseeltä ja silti tuntea itseni­ seksikkääksi.

Parhaillaan teatterissa pyörivän Ei kiitos -leffan teemat ovat Katrille liiankin tuttuja.

– Olen ollut tilanteessa, jossa mies haluaa­ vähemmän seksiä kuin minä ja luullut olevani nymfomaani. Tarvitsin hulluna seksiä, koska vain silloin, kun minua­ haluttiin, tunsin oloni seksikkääksi.

Ero entisen ja nykyisen seksin välillä onkin huima.

– Ennen seksiin liittyi epätoivoa. Kun sain seksiä, niin sehän oli hirveä helpotus, että nyt minua rakastetaan. Hysteerisyys on nyt vaihtunut rentouteen, ja seksi on enemmän läheisyyttä ja aistillisuutta.

Ihana arki

Kun Katri on laittanut kuopuksensa päiväunille, hän kaivaa jääkaapista rahkan ja nappaa nopeasti kännykällään purkista kuvan ennen kuin alkaa lusikoida. 

– Ihmiset stressaavat hullun paljon laihduttamisesta, mikä on surullista. Että­ tuohonko te tosiaan haluatte käyttää kaiken energianne?

Katri itse haluaa panostaa nyt perheeseensä ja työhönsä.

– Ei mulla ole aikaa ja energiaa lähteä tunniksi kuntosalille. Sitä paitsi keholle on ihan sama, heiluuko peppu himassa vai hienolla salilla. Tanssin usein lasteni Kallen ja Ollin, 4, kanssa kotona.

Omaa kroppaansa Katri rakastaa nykyään­ juuri sellaisena kuin se on.

– Mun vatsa näyttää miltä näyttää, mutta olen perusterve, eikä puoliso ole ainakaan vielä kääntänyt päätään mut nähdessään. Tunnen vartaloani katsoessa lämmintä rakkautta, vähän samanlaista kuin tunnetaan omaa pömppävatsaista lasta kohtaan.

Koska Katri tietää, miten vaikeaa ja turhauttavaa laihduttaminen on, hän ohjaa nettisivuillaan laihdutuskursseja. Haaveena on tarjota tukea ihmisille, joilla ei ole aikaa laihduttaa ja keksiä apu­väline, joka toimisi ulkoisena itsekurina silloin, kun itse ei muista päämäärää.

– Että ranneke tai puhelin piippaisi kauppaan astuessa, että nyt skarppina nainen, verensokerit on aika alhaalla, joten kierrä karkkihyllyt kaukaa. Ja vähän­ päästä se kysyisi, miten kävi.

Katri Manninen

■ Transformatiivinen valmentaja on syntynyt 9.1.1975 Mäntsälässä.
■ Taiteen maisteri tunnetaan myös kirjailijana ja käsikirjoittajana.
■ Asuu Helsingissä miehensä ja kahden alle kouluikäisen poikansa kanssa.
www.kutri.net

Kilpaurheilu-uransa päätyttyä Minna Kauppi ihmetteli, mitä tekisi tulevaisuudellaan. Nyt hän miettii, miten urheilu olikin joskus maailman tärkeintä. – Saavutin jo kaiken, minkä halusin.

Entisen MM-suunnistajan Minna Kaupin ja Apulanta-rumpali Simo ”Sipe” Santapukin Ukko-poika konttaa kotonaan Lahdessa vikkelästi olohuoneesta keittiöön ja nousee äitinsä polvea vasten seisomaan. Ensiaskeleet on kymmenkuisena jo otettu, mutta konttaamalla pääsee vielä kovempaa.

– Ukko on sekoitus minua ja Simoa. Hän näyttää ihan isältään, mutta on yhtä vilkas kuin minä, Minna, 35, kuvailee.

Minna lepertelee Ukolle, ja Ukko vastaa äidilleen leveällä hymyllä. Sitten Sipe nappaa pojan syliin ja vie tämän viereiseen huoneeseen soittamaan pianoa. Varmaotteinen koskettimien paukuttelu kaikuu ympäri asuntoa.

– Simo on todella herkkä isä. Aina, kun hän on Ukon kanssa, hän on sitä sataprosenttisesti. Heidän yhteiselonsa on todella täyttä. Koska itse olen pojan kanssa ympärivuorokautisesti, en ihan joka hetki pysty samaan, Minna sanoo.

Suunnistuksen yhdeksänkertainen MM-kultamitalisti on tätä nykyä täyspäiväinen kotiäiti. Mullistus on ollut suuri, mutta ihana.

”Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt.”

– Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt. Viihdyn Ukon kanssa kotona oikein hyvin. En luonut äitiydestä etukäteen itselleni odotuksia, joten en myöskään pettynyt.

"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.
"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.

Hetken aikaa hukassa

Kaksi vuotta sitten, suunnistusuran lopettamispäätöksen jälkeen, Minna myöntää olleensa ymmällään. Entä nyt? Hän tiesi haluavansa lapsen, mutta mietti, pitäisikö työpaikka kuitenkin hankkia ensin. Hän oli yli kolmekymppinen eikä ollut elämänsä aikana allekirjoittanut vielä yhtään oikeaa työsopimusta.

– Hetken aikaa olin hukassa. Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee. Olin ahdistunut, kun en tiennyt, pitäisikö tehdä lapsi vai löytää työpaikka.

”Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee.”

Asiat loksahtivat kohdalleen, kun Minnalle tarjottiin markkinointipäällikön paikkaa. Minna ehti tehdä työtä vuoden ennen äitiyslomaansa.

– Halu hankkia lapsi oli yksi syy, miksi lopetin urheilu-urani. En kuitenkaan halunnut, että lapsi on korvike urheilulle, joten oli ihanaa saada työpaikka ennen lasta. Sen avulla sopeutuminen tavalliseen arkeen urheilu-uran jälkeen meni luonnostaan.

Se sama kunnianhimoinen Minna, joka voitti mitaleita toisensa perään, on kuitenkin edelleen olemassa.

– Nykyään suuntaan kunnianhimoni lapsen kanssa olemiseen. Haluan tehdä tämän asian mahdollisimman hyvin, haluan olla hyvä äiti. Tiedän, että kunnianhimoni tulee vielä tulevaisuudessa näkymään työelämässäkin, mutta juuri nyt haluan keskittyä vauvaan. Enää en tosin laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani.

Yhtä asiaa huippu-urheiluajaltaan Minna edelleen kaipaa: todella kovaa fyysistä kuntoa. Peruskunto Minnalla on vieläkin hyvä. Hän urheilee päivittäin käymällä joko vaunulenkeillä tai silloin tällöin suunnistamassa. Muutamiin suunnistuskisoihinkin hän osallistui kesän aikana.

– Kun on tosi hyvässä kunnossa, askel on niin kevyt, että tuntuu kuin lentäisi. Se on äärimmäisen hieno fiilis. Mutta sitä varten pitäisi tehdä todella paljon töitä, eikä minulla ole siihen mitään syytä. Liikun mieluummin siksi, että se on kivaa.

"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."
"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."

Arki ennen ja nyt

Huippu-urheiluaikana Minnan arki pyöri täysin suunnistuksen ehdoilla. Urheilijana hän meni heti herättyään puolen tunnin aamulenkille, teki puolen päivän aikaan päätreenin ja urheili vielä illallakin. Matkalaukku oli aina pakattuna, treenileirejä ja kilpailuita kun oli jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

– Silloin kuvittelin, että minulla oli muutakin elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna urheilu kyllä meni kaiken edelle. Jos olin menossa ystävälleni kylään, tein ennen sitä treenin, koska sitä ei vain voinut jättää väliin.

Äitiysloma-arjessa päivän aikataulun puolestaan sanelee lapsenhoito. Minna ja Ukko heräilevät aamuseitsemältä, sitten syödään puurot ja leikitään lattianrajassa. Ukko nukkuu kahdet päiväunet, joiden aikana Minna joko ulkoilee vaunuja työnnellen tai rentoutuu kotona.

”On välillä outoa olla niin paljon kotona.”

Nykyisessä arjessa on urheilu-uraa helpompaa tavata ystäviä kahvilassa, käydä koko perheen kesken lounaalla tai ylipäätään viettää perinteistä kotiarkea.

– On välillä outoa olla niin paljon kotona, sekä minä että Simo olemme niin tottuneet jatkuvaan matkustamiseen. Mutta Simollakin on nykyään kova kiire keikalta kotiin.

Nykyistä Minnaa jopa vähän ihmetyttää se, miten hurjalla sykkeellä hän on aikanaan urheillut.

– Miten urheilu olikin silloin maailman tärkeintä? Lapsen avulla olen päässyt uran ikävöinnistä aika hyvin eroon. Saavutin jo kaiken, minkä halusin. Urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli helpotus, Minna miettii.

– Toisaalta huippu-urheilu oli mahtavaa aikaa. Tunsin joka päivä olevani etuoikeutettu, kun sain tehdä sitä työkseni. Jos Ukko joskus löytää intohimonsa urheilusta, minulla ei ole mitään syytä estellä häntä.

Kultaakin kalliimpi

Vaikka Minna on urheilu-urallaan tottunut äärimmäisiin tunteisiin, on oma lapsi silti tuonut tunne-elämään uuden ulottuvuuden: täydellisen rakkauden.

– Lapsi on meille hienointa elämässä. Olemme saavuttaneet valtavan suuria asioita – Simo Suomen ykkösbändissä ja minä maailman ykkösenä omalla alallani – mutta Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani. Jos hän tekee jotain herttaista, minulla nousevat kyyneleet silmiin.

”Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani.”

Positiivisten tunteiden lisäksi äitiys on tuonut mukanaan myös uudenlaisia murheita. Siinä missä Minna aiemmin harmitteli huonoa suoritusta kilpailussa, nyt hän hämmentyy, jos ei saa Ukon itkua heti hiljenemään.

– Meistä taitaa näkyä, että olemme esikoisen vanhempia. Olemme aika epävarmoja ja huolissamme kaikesta, emme osaa ottaa rennosti. Tämä on vielä tällaista opettelua. Onneksi lähipiirissäni on useita äitejä, saan heiltä paljon tietoa.

Minna myöntää olleensa ehdottomampi kasvatusasioissa ennen lapsen syntymää. Hän oli päättänyt, ettei Ukolle näytetä yhtään lastenohjelmia ja ajatellut, että vauvankin voi jättää hoitoon lyhyiksi ajoiksi. Toisin kävi.

– Kummasti ne Teletapit helpottavat elämää. Ja mummu laittoi lapsen nukkumaan ensimmäisen kerran vasta viikko sitten, kun juhlin kavereiden kanssa synttäreitäni. En ole osannut lähteä ilman Ukkoa mihinkään.

"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."
"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."

Ei liikaa hemmottelua

Minna ja Sipe ovat kasvaneet ihan tavallisissa perheissä, toinen Asikkalassa ja toinen Heinolassa. Minna toivoo, että he voivat antaa Ukolle samanlaisen rennon lapsuuden, mutta hän tiedostaa, että asetelma on toinen.

– Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä. Olemme kuitenkin tarkkoja siitä, ettemme hemmottele häntä liikaa. Emme esimerkiksi aio ostaa hänelle yhtään joululahjoja, niitä tulee läheisiltä muutenkin jo ihan tarpeeksi, Minna pohtii.

”Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä.”

– Puen Ukon enimmäkseen äitiyspakkauksen vaatteisiin tai tutuilta saatuihin, käytettyihin asuihin. Lasten merkkivaatteet ovat ihania, mutta ne eivät ole rakkautta.

Minna itse on 90-luvun laman lapsi. Hänellä on kaksi sisarusta, eikä perheellä ollut lama-aikana liikaa rahaa. Lapsuuden niukkuus näkyy hänen elämässään vieläkin.

– Vaikka tililläni on rahaa, juoksen edelleen alennusten perässä. Jos näen ruokakaupan hyllyllä punaisen ale-lapun, ryntään sinne heti. Toivonkin, että rahan sijaan voin kannustaa Ukkoa ahkeruuteen. Haluan opettaa hänet nauttimaan tekemisestä.

Lapsena Minna oli innokas touhuaja. Hän harrasti kaikkea mahdollista tenniksestä telinevoimisteluun. Minnalle on tärkeää, että myös Ukko saa liikkua ja testata erilaisia harrastuksia.

– Kasvatuksemme peruspilari on touhuta niin paljon kuin mahdollista. Lapsella pitää olla paljon harrastuksia. Hänen pitää saada juosta ja kuluttaa energiansa. Sellainen minä olin lapsena ja olen edelleenkin.

Samaan aikaan Minna on kuitenkin huolissaan lasten harrastusten ammattimaistumisesta. Harrastamisen kuuluu hänen mielestään olla ennen kaikkea kivaa.

– Tuntuu, että jotkut nuoret noudattavat treeniohjelmiaan niin tiukasti, etteivät he ikinä edes käy missään. Osaavatko he enää rentoutua vai onko koko elämä harrastusten sanelemaa? Jos vetää täysillä vain yhteen ääripäähän, ei enää elä, Minna pohtii.

– Kyllä minä opiskeluaikoina kävin bileissä ja osasin pitää hauskaa treenileireillä, vaikka samaan aikaan otin urheilun tosissani. Se, että osaa levätä arjessa, tuo rentoutta myös omaan urheilusuoritukseen.

"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.
"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.

Viides kerta Linnassa

Ukon syntymän jälkeen Minna ja Sipe eivät ole juurikaan päässeet viettämään kahdenkeskistä aikaa. Tilanteeseen tuli muutos itsenäisyyspäivänä, kun Minna sai kutsun Linnan juhliin.

– Onneksi Simo on hyvä edustusvaimo, Minna nauraa.

Minna on ollut itsenäisyyspäivän vastaanotolla aiemmin neljästi, Sipe kerran. Tuolloin Minnakin oli saanut kutsun, mutta jätti juhlat väliin. Pari oli alkanut tapailla vain muutamaa viikkoa aiemmin, eivätkä he halunneet vielä silloin paljastaa suhdettaan muille.

Minna ja Sipe ehtivät tavata toisiaan kolme kuukautta julkisuudelta salassa, kunnes ensimmäinen yhteinen elokuvailta leffateatterissa paljasti parin.

”Ensitreffimme olivat New Yorkissa.”

– Ensitreffimme olivat New Yorkissa. Menimme sinne samalla lennolla, mutta istuimme eri penkkiriveillä. Leffaan menimme myöhemmin yhdessä, koska hävisin Simolle yhden vedon. Hän ei enää halunnut elää kaapissa, Minna muistelee.

– Nykyään saamme onneksi kulkea Lahden kaduilla ihan rauhassa. Pyörimme vauvauinneissa ja ruokakaupoissa ihan kuten kuka tahansa lapsiperhe.

Minna Kauppi

Suomen menestynein suunnistaja syntyi Asikkalassa 25.11.1982.

Asuu Lahdessa avopuolisonsa, Apulanta-muusikko Sipe Santapukin ja lapsensa Ukon, 10 kk, kanssa.

Opiskeli Jyväskylän yliopistossa kieliä, kasvatustieteitä, journalistiikkaa ja taloustieteitä.

Perhevapaalla Novasol-yrityksen markkinointipäällikön töistä.

Laulaja Nelli Matula vihaa kiristäviä housuja ja löytää suosikkinsa nopeammin astiahyllystä kuin vaatekaapista.

Tähdet tähdet -ohjelmassa hänet näki puoli miljoonaa suomalaista viikoittain. Ääni on tuttu Robinin Hula hula -hitistä, Kesäkumi-kampanjasta sekä fiittaamasta Cheekin ja Elastisen yhteisessä Profeetat-projektissa. Nelli Matulan omaa Lemmikki-musiikkivideota on katsottu Youtubessa yli 3,4 miljoonaa kertaa, ja nyt hänen nimensä nostettiin Vuoden tulokas -ehdokkaaksi Emma-gaalassa.
Silti laulaja kainosti jännittää torstaina julkaistun uuden kappaleensa, Tää ei oo ohi, vastaanottoa.

– Mä olen niin nobody vielä, kyllä tässä ramppikuumetta pukkaa!

Pöksytön kotihiiri

21-vuotias Nelli on hip hopiin ja R&B-musiikkiin keskittyneen Rähinä Recordsin ainoa naisartisti. Asema äijäporukassa ei silti hätkäytä.

– Vaikka olen vasta aloittelija, minulla on vahva oma visio siitä, mitä olen tekemässä. Seison kaiken tekemisteni takana musiikin kirjoittamisesta videoiden suunnitteluun.

Sama pätee Nellin tyyliinkin: pintaa paljastava look on oma valinta. Beyoncén kaltaisten jenkkidiivaesikuviensa tapaan Nelli poseeraa usein pelkässä bodyssa tai superlyhyissä shortseissa ja hameissa. 

– En todellakaan pukeudu hot pantseihin siksi, että levy-yhtiön sedät olisivat käskeneet niin. Käytän sellaisia vaatteita, jotka koen voimauttaviksi ja joista saan hyvää fiilistä, Nelli sanoo.

– Urbaanimusassa tällainen pukeutuminen on osa kulttuuria ja luontainen osa genreä. Tanssijana olen tottunut ajattelemaan kroppaani työvälineenä. Ei sen esitteleminen ole minusta kohahduttavaa tai erityisesti ilmennä seksikkyyttä tai uhmakkuutta.

Ja vielä: eipä unohdeta housuttomuuden mukavuutta!

– Olen kotihiiri ja parhaiten rentoudun kotona, löhöämällä lattialla meritähtiasennossa, päälläni iso huppari ja pantsit. Housut tuntuvat vain kiristäviltä – housut pois ja boikottiin! Nelli tuulettaa.

Ei Nellikään joka hetki pukeudu ihonmyötäisesti. ”Sellaisena päivänä, kun olen mättänyt kolme burritoa, valitsen mieluusti ison hupparin”, laulaja heittää. Kuva: Viivi Huuska / Rähinä Records
Ei Nellikään joka hetki pukeudu ihonmyötäisesti. ”Sellaisena päivänä, kun olen mättänyt kolme burritoa, valitsen mieluusti ison hupparin”, laulaja heittää. Kuva: Viivi Huuska / Rähinä Records

Muotia enemmän Nelli on kiinnostuneempi sisustuksesta ja sekoaa ennemmin astiahyllyllä kuin vaatekaupassa.

– Ymmärrän, että look on iso osa brändiäni, mutta en suhtaudu vaatteisiin superintohimoisesti. Mieluummin pukeutuisin lautasiin, niistä suosikin valinta sujuu paljon helpommin kuin vaatekaapilla.

Skarppi taiteilija

Musiikkiuran rinnalla Nelli opiskelee liiketaloutta Haaga-Helia -ammattikorkeassa. Liiketaloutta siksi, että olisi artisti-yrittäjänä kartalla myös uransa numeropuolesta.

– En haluaisi olla se taiteilija, jolle pitää tulkata kaikki bisnespuolen asiat. Olen suorittajaluonne, mutta opiskelu ei ole ollut ihan helppoa lievän kirjoitus- ja lukihäiriöni vuoksi.

Kallion ilmaistaidelukiosta kirjoittaneen ylioppilaan kouluvuosiin kuuluu myös vaihto-oppilasvuosi Sveitsin ranskankielisessä osassa.

”Stressitasoni nousivat niin, että oireilin menettämällä puolet hiuksistani.”

– Vanhempani olivat käyneet vaihtareina ja kannustivat lähtemään. Vuosi oli supermagea mutta myös superrankka. Halusin hoitaa kaiken tip top, ja jossain vaiheessa stressitasoni nousivat niin, että oireilin menettämällä puolet hiuksistani. Tukkaa lähti ihan nyrkeittäin, Nelli kertoo.

– Suosittelen vaihtarivuotta silti, se oli ainutlaatuinen kokemus itsenäistymisestä ja aikuistumisesta.

Matulan harvinainen sukunimi on puolalaisen lasinpuhaltaja-esi-isän peruja. Joskus Nelli heittää vitsiä sukunimikaimastaan Josef Matulasta, joka oli saksalaisen Kahden keikka -tv-dekkarin särmikäs etsivä. Sarjaa tehtiin 30 vuotta.

– Harmi vain, ettei moni ikäisistäni kavereista ole nähnyt koko sarjaa. Kun yritän heittää siitä läppää, seuraakin vain vaivautunutta hiljaisuutta, Nelli paljastaa nauraen.

Nelli Matula

  • 18.12.1995 syntynyt espoolainen laulaja.
  • Julkaisi Tää ei oo ohi -sinkun 14.12. (Rähinä Records).
  • Ollut mukana Tähdet tähdet -kisassa, Robinin Hula hula -biisillä sekä Kesäkumi-kampanjassa 2017.
  • Soittaa poikkihuilua.