Tarkkaavuushäiriöstä tuli Katri Manniselle ongelma vasta, kun hänen piti alkaa pyörittää lapsiperhearkea. Kuva: Sanoma-arkisto / Liisa Valonen
Tarkkaavuushäiriöstä tuli Katri Manniselle ongelma vasta, kun hänen piti alkaa pyörittää lapsiperhearkea. Kuva: Sanoma-arkisto / Liisa Valonen

Katri Manninen kirjoittaa Instagramissa, että hänen rajatilapersoonallisuutensa on enemmän luonteenpiirre kuin sairaus.

Käsikirjoittaja Katri Manninen kertoi Me Naisten haastattelussa reilu vuosi sitten, millaista oli saada ADHD-diagnoosi aikuisena.

– Helpotuksen jälkeen iskivät jäätävä katkeruus ja viha. Minulle oli vuosia sanottu, että mikset sä yritä. Että kaikki johtuu vain siitä, etten tsemppaa tarpeeksi, Katri sanoi.

Tuoreessa Instagram-kuvassaan Katri kertoo, että yhdessä tarkkaavuushäiriön kanssa hänellä diagnosoitiin muutama vuosi sitten myös rajatilapersoonallisuus.

Katri on jakanut kuvan Shari Y. Manningin rajatilapersoonallisuudesta kertovasta äänikirjasta Loving Someone with Borderline Personality Disorder. Hän kirjoittaa kuvan yhteydessä englanniksi kokemuksistaan.

– Minulla ei ole ollut traumaattisia kokemuksia, minkä takia rajatilapersoonallisuuteni nähtiin luonteenpiirteenä (mikä se on), ei sairautena.

 

This book is very enlightening but also extremely painful to listen. . People with borderline personality disorder are quintessential drama queens, very impulsive, often reckless, experience recurring feelings of emptiness and numbness and suicidal thoughts thanks to glitches in their brain functions and chemistry. . Many of them have had traumatic experiences or upbringing that has taught them unhealthy coping mechanisms for their extremely strong and rapidly changing emotions. . Yes, someone whom I love dearly has BPD. . That someone is me. . My BPD was diagnosed a couple of years ago at the same time with my ADHD-diagnose. I haven't had any truly traumatic experiences which is probably why my BPD was seen just as a character trait (which it is), not a disorder. . Even though most of my BPD behavior has diminished or disappeared after I met my spouse and became a mother, listening this book has reminded me of many horrible mistakes and bad decisions I have made in my life due to my impulsivity and exceptionally strong emotions. 😳 . Having both ADHD and BPD isn't an easy combination but considering how much worse things could be, I've done pretty well. . I've got a good education and have created a career where my ADHD hyper focus, curiosity, strong emotions and even impulsivity (at times) are an asset. I have learned to overcome a lot of my problematic impulses and in the process have learned to understand human mind and experience deeply. . Thanks to my own mistakes I'm probably more forgiving and accepting than someone who rarely f***s up. And I have been able to find people who know me well and still love me. . It is not fun to have BPD but it doesn't mean that we couldn't have a wonderful and rewarding life too. And if you happen to love one of us, you must read this book -- it is amazing! . #borderlinepersonality #borderlinepersonalitydisorder #borderlinerecovery #borderlinepersonalitydisorderawareness #borderlinepersönlichkeitsstörung #personalitydisorders #personalitydisorder #dramaqueen #bookrecommendation #lovingsomeonewithborderlinepersonality #adhd #strongemotions #dramaqueen #melodrama #melodramatic

Kuva, jonka Katri Manninen (@kutrinet) julkaisi

Monessa tapauksessa taustalla kuitenkin saattaa olla esimerkiksi lapsuuden vaikeita kokemuksia. Epävakaan persoonallisuuden eli rajatilapersoonallisuushäiriön oireita ovat tunne-elämän epävakaus, häiriöt käyttäytymisen säätelyssä ja ongelmat vuorovaikutussuhteissa. Siihen liittyy myös kohonnut itsemurhariski.

– Vaikka suurin osa rajatilapersoonallisuuteen liittyvästä käyttäytymisestäni on vähentynyt tai hävinnyt sen jälkeen, kun tapasin puolisoni ja minusta tuli äiti, tämän kirjan kuunteleminen on muistuttanut minua monista kauheista virheistä ja huonoista valinnoista, joita olen tehnyt impulsiivisuuteni ja poikkeuksellisen vahvojen tunteideni vuoksi, Katri Manninen kirjoittaa Instagramissa.

”Kun ottaa huomioon, kuinka huonosti asiat voisivat olla, olen pärjännyt melko hyvin.”

Katrin mukaan ADHD:n ja rajatilapersoonallisuuden yhdistelmä ei ole helppo.

– Kun ottaa huomioon, kuinka huonosti asiat voisivat olla, olen pärjännyt melko hyvin.

Ohjaustehostin päälle

Haastattelussamme Katri kertoi, että ADHD ja sen mukanaan tuoma impulsiivisuus ovat vaikuttaneet moneen elämänalueeseen.

– Olin äkkiväärä päätöksentekijä ja sitouduin asioihin, joihin en välttämättä pystynytkään. Nykyään en menisi niin nopeasti suhteeseen enkä lähtisi siitä. Mutta tunne-elämäni oli voimakkaampaa, enkä voinut sille mitään. Jos nyt kyllästyn tai innostun, en lähde toimimaan tunteen vallassa, hän sanoi.

”Olin äkkiväärä päätöksentekijä.”

Nykyään Katri kertoo osaavansa nähdä piirteensä voimavarana. Hänellä on myös tarkkaavuushäiriöönsä lääkkeet. Niistä on ollut huomattavaa hyötyä.

– Katse kirkastui, näin maailman selvemmin. Huomasin, että pääni kääntyy nopeammin. Kuin olisin ajanut koko elämäni ilman ohjaustehostinta, ja nyt se meni ekaa kertaa päälle, hän kuvaili haastattelussa lääkityksen aloittamista.

– En väitä, että kaikkien tarkkaavuushäiriöisten pitäisi syödä lääkkeitä. Olisi hienoa, jos selviäisin perhearjesta ilman lääkkeitä ja listoja, mutten selviä. Lääkitys pitää arkeni järjestyksessä.

Vierailija

Katri Manninen kertoo rajatilapersoonallisuudestaan: ”Diagnosoitiin samaan aikaan kuin ADHD”

Todella hyvä kun otat asiat niinkuin ne on ( ainakin vaikuttaa siltä kun vuosia ja ymmärrystä saa) olen katsellut juuri tänään ensimmäisen kerran noin 5 youtubevideoitasi ja älykkyys ja rehellisyys vangitsi heti että katsoin ja sitten tämä Bordeline diagnoosi jonka minä myös jaan kanssasi ja monen muun kanssa ! Haluan vain Onnitella että olet antanut tietoa enemmän kuin moni muu koska se on juuri SINUN juttusi , itse omalla tavallani olen myös yrittänyt kertoa mitä on olla tällainen Rajatapaus...
Lue kommentti

Vuoristotaudista kärsineet morsian ja sulhanen vaihtoivat häätamineisiin jäisen kiven takana kymmenen asteen pakkasessa. 

Moni naimisiinmenoa suunnitteleva haaveilee destination weddingistä eli häiden järjestämisestä jossakin ihanassa, usein lämpimässä ja eksoottisessa paikassa. 

Myös Australiassa asuvalla suomalaisella Heidi Turusella, 32, oli tällainen haave. Hänen ja australialaisen Tom-puolison, 31, häistä tulikin melkoinen reissu – voisi sanoa destination wedding 2.0. 

Heidi ja Tomi tapasivat vuonna 2013 Australian Queenslandissa. Heidi oli lähtenyt yliopistosta valmistumisen jälkeen reppureissaamaan, päätynyt Aasian-vuosien jälkeen Australiaan ja havitteli uutta viisumia pidentääkseen oleskeluaan Australiassa. 

– Siitä asti olemme olleet yhdessä kuin paita ja peppu, Heidi kertoo sähköpostitse Australiasta. 

Pari alkoi seurustella pian ensitapaamisensa jälkeen, ja vuonna 2015 Tomi kosi Heidiä, kun he olivat viettämässä joulua Suomessa. 

Suunnitelmat käyntiin

Häiden suunnittelu sai sysäyksen helmikuussa 2017, kun Heidin päähän pälkähti idea Mount Everestin -reissusta. 

– Laitoin Tomille viestiä, että kiinnostaako lähteä Everestille tänä vuonna. Tunnin päästä siitä varasin meille lentoliput, ja aloimme innolla suunnitella reissua. 

”Olin aina haaveillut pienistä intiimeistä rantahäistä jossain eksoottisella saarella,”

Pariskunnalta oli jo pitkään udeltu, missä häät pidettäisiin, sillä Tomin perhe asuu Australiassa ja Heidin Suomessa. 

– Idea pitaa häät Everestilla lähti aluksi vitsistä. Sen jälkeen aloimme miettiä, että niistä tulisi kyllä mahtavat häät. Voiko olla hienompaa paikkaa menna naimisiin kun maailman huipulla! Heidi muistelee.

Selvää oli, että kummankaan perhe tai muut läheiset eivät lähtisi hääparin mukaan vuorelle juhlimaan häitä, joten Everestin-reissun jatkoksi päätettiin järjestää pienimuotoinen hääillallinen Koh Samuilla Thaimaassa. 

– Olin aina haaveillut pienistä intiimeistä rantahäistä jossain eksoottisella saarella, Heidi kertoo. 

Häitä ryhdyttiin suunnittelemaan samalle kesälle. Thaimaan hääillalliselle varattiin kaikenlaista valokuvaajasta kukka-asetelmiin, mutta Mount Everestin seremonian suunnitteleminen oli vaikeampaa, sillä vuorella vallitsevia olosuhteita ei voinut tietää varmaksi.

Heidi oli käynyt vuosia sitten Nepalissa Annapurna-vuoriston perusleirissä. Tomilla ei ollut lainkaan kokemusta vuorikiipeilustä. Pariskunta alkoi harjoitella tulevaa koitosta varten Australiassa, mutta siellä heillä ei ollut mahdollisuutta treenata 700 metriä korkeammalla. Happivaje ja siitä johtuva vuoristotauti eivät siis tulleet tutuiksi – vielä. 

Tomi ja Heidi halusivat kiivetä häävarusteineen itsenäisesti, ilman ulkopuolista kantoapua. Heidin avoselkäinen pitsimekko, pitkä huntu ja muu hääasu matkustivat Tomin 25-kiloisessa rinkassa, ja Heidin oma rinkka painoi noin 12 kiloa. 

Vuoristotautinen morsian

Heidin ja Tomin tavoite oli pitää häät Mount Everestin perusleirissä, joka on noin 5 380 metriä merenpinnan yläpuolella.

Parin päivän kiipeämisen jälkeen, kun pariskunta oli saavuttanut 4 000 metrin korkeuden, kumpikin sai vuoristotaudin oireita, kuten päänsärkyä. Erityisesti Heidin olo oli tukala.

– Emme olleet varmoja, selviämmekö huipulle asti. Päätimme aikaistaa häitä päivällä ja kiirehtiä ylös, jotta voisimme aloittaa matkan takaisin. En ollut valmis luopumaan haaveestani mennä naimisiin huipulla, Heidi kertoo.

Lopullisen päätöksen hän ja Tom tekivät Gorak Shepin kylässä muutama sata metriä perusleirin alapuolella. 

– Lounaan jälkeen päätimme, että this is it, tänään mennään naimisiin. Jätimme kaikki muut varusteemme Gorak Shepiin, pakkasimme hääpukumme ja aloitimme patikoinnin Everestin perusleiriin lumisateessa. 

Heidin olo helpottui yllättäen korkeammalle noustessa. 

– Olin kai niin motivoitunut häistä.

”Tavallaan saimme viettää häämatkan ennen hääseremoniaa.”

Kiven takana hääasuun

Ylhäällä odotti yllätys: perusleirissä yli 5 000 metrin korkeudessa oli kyllä muitakin kiipeilijöitä, mutta kukaan heistä ei ollut pystyttänyt paikalle telttaa.

– Meidän ei auttanut muu kuin vaihtaa hääasusteisiin ison jäisen kiven takana. Tom suojasi minua takillaan, kun vaihdoin mekon päälle. Lämpötila oli noin -10 astetta, ja satoi lunta. 

Tom ja Heidi olivat kertoneet muille paikalla olleille menevänsä naimisiin. Kun he ilmestyivät häätamineissaan kiven takaa, lähelle oli kerääntynyt hymyilevä ja häämarssia hyräilevä yleisö. 

Heidi ja Tom lausuivat toisilleen kirjoittamansa häävalat ja vaihtoivat sormukset. 

Yleisö hurrasi, ja sitten otettiin kuvia. 

– Emme kumpikaan kuulu kirkkoon tai ole kovin uskonnollisia, joten seremonia maailman huipulla vuoristossa oli juuri meidän näköisemme juhla, Heidi toteaa. 

Kuvien jälkeen oli aika laittaa retkeilyvaatteet takaisin päälle ja aloittaa patikka alaspäin, takaisin majapaikkaan. 

Seuraavana aamuna Heidi ja Tom nousivat vielä hieman perusleiriä korkeammalle, runsaassa 5 600 metrissä olevalle Kala Pattharin huipulle ottamaan valokuvia. Sää oli niin kylmä, että rinkat jäätyivät, mutta maisemat olivat Heidin mukaan mielettömät. 

Seuraava huippu kiikarissa

Nepalin vuoristoisista maisemista tuore aviopari lensi Koh Samuille Thaimaahan. Siellä molempien perheet olivat mukana hääjuhlassa, ja Heidin isä saattoi saattaa Heidin alttarille – tai siis rantaan, jossa seremonia järjestettiin – kuten Heidi oli toivonut. 

Heidi oli alun perin ajatellut laittavansa meikin ja kampauksen myös Everestin-seremoniaa varten, mutta vuoristotaudin takia se jäi tekemättä. Thaimaassa aviopari pääsi nauttimaan spa-hoidoista ja laittautuminenkin onnistui paremmin. 

Kuva: Cherry May Ward Photography
Kuva: Cherry May Ward Photography

Reissuhäiden jälkeen Heidi ja Tom eivät lähteneet erilliselle häämatkalle. 

– Tavallaan saimme viettää häämatkan ennen hääseremoniaa, Heidi sanoo patikoinnista Everestille. 

– Yövyimme erittäin vaatimattomissa paikoissa matkan varrella ja nautimme joka hetkestä ilman puhelimia ja sosiaalista mediaa. 

Häiden jälkeen pariskunta palasi arkeen Australiassa. 

– Vuorilla patikointi haasteineen toi meitä entistäkin lähemmäs toisiamme ja synnytti varsinaisen vuoristokuumeen. Suunnittelemme jo seuraavaa reissua Nepaliin ja kartoitamme seuraavaa valloitettavaa huippua, Heidi kertoo. 

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ja Jane-vaimo ehtivät olla yhdessä lähes 27 vuotta.

Lontoon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Esa-Pekka Salonen, 59, ja hänen vaimonsa Jane eroavat, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan avioeroa on hakenut Jane Salonen, joka on jättänyt avioerohakemuksen Los Angelesissa sijaitsevalle oikeustalolle kesäkuussa 2017.

Salonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista. Ennen Lontoon-pestiään hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Esa-Pekka ja Jane menivät naimisiin vuonna 1991. Heillä on kolme täysi-ikäistä lasta.