Katjan lempiauto oli nimeltään Martti. Nykyään hevosnainen kruisailee Bertalla. Kuva Jouni Harala
Katjan lempiauto oli nimeltään Martti. Nykyään hevosnainen kruisailee Bertalla. Kuva Jouni Harala

On ihmisiä, joille auto on vain nelipyöräinen peltikasa. Ja sitten on Katja Ståhl, joka kiintyy kulkuneuvoihinsa niin, että antaa niille omat nimet. Kaikki alkoi Arhipasta vuonna 1987.

Arhippa

"Ensimmäinen autoni oli Fiat 127. Se oli todella rakas ja todella huono. Olisin alunperin halunnut kuplavolkkarin, mutta vaarini mielestä se vasta huono olikin. Sain siis beessin Fiatin ja nimesin sen Arhipaksi. Arhippa olisi vaatinut kuskikseen ihmisen, jolla on lyhyet jalat ja pitkät kädet. Istuin aina polvet suussa. Vaihdetankoa piti puolestaan kääntää niin pitkälle, että kädet eivät tahtoneet riittää. Silloin kun Arhippa ei ollut korjaamolla, kuljetin sillä kavereita baariin. Kerran kun ajoin Lahden moottoritietä, Arhipan konepelti nousi yhtäkkiä pystyyn. Takapenkillä olleet jätkät meinasivat tikahtua nauruun."

Kulta-Jack Ryynänen

"Joitakin vuosia sitten ostin Citroenin ja mietin, että minkäs tälle kaverille antaisin nimeksi. Kysyin lapsilta, että tuleeko mitään mieleen. He halusivat tietää, onko auto poika vai tyttö. Minä vastasin, että poika. Niinpä poikani Topi keksi etunimen: Kulta-Jack. Vilma ideoi sukunimen: Ryynänen. Kun naapurissa asuva Inka Henelius kuuli tämän, hän tuli kateelliseksi ja vaati omalle Fordilleenkin lempinimeä. Sanoin, että kysy meidän lapsilta. Siitä lähtien Inkan auto on aina ollut Elizabeth Maili-Jackson."

Martti

"Ennen nykyistä autoa minulla oli unelmien peli, vuoden 1985 G-Mersu. Rakastuin siihen heti ja nimesin auton Martiksi. Vaikka Martilla oli jo ikää, se oli todella hyvässä kunnossa ja loistava teknisiltä ominaisuuksiltaan, siinä oli automaattivaihteetkin. Sitä ei oltu luotu kaahailuun, vaan tyylikkääseen kruisailuun. Martin takatilakin oli niin iso, että lapset mahtuivat leikkimään siellä. No, lopulta autossa rupesi sitten olemaan kaikenlaisia pieniä vikoja, joiden korjaaminen olisi tullut liian kalliiksi. Luovuin Martista, mutta päätin, että vielä joskus ostan taas G-Mersun."

Bertta

"Viime vuodet olen ajellut Toyota Auriksella, jonka tottelee nimeä Bertta. Se sai lempparinsa ihan vain siksi, että näyttää aika paksulta. Bertta on ollut luotettava ystävä, mutta tällä hetkellä se on vähän pieni meidän perheen tarpeisiin. Kuljetan hevoskamojen ja lapsien lisäksi usein lapsien kavereitakin, joten tilat eivät vain tahdo riittää. Nyt olen katsellut vähän uusia autoja sillä silmällä. Luotan intuitioon: kyllä sen tietää, kun oikea osuu kohdalle."

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.