Katja Ståhl sai ensimmäisen heppansa kolmekymppisenä. ”Jos on jotain odottanut 25 vuotta, niin perkele, että sitä osaa arvostaa”, hän muistelee. Kuva: Jouni Harala
Katja Ståhl sai ensimmäisen heppansa kolmekymppisenä. ”Jos on jotain odottanut 25 vuotta, niin perkele, että sitä osaa arvostaa”, hän muistelee. Kuva: Jouni Harala

Heppahullun toimittajan Katja Ståhlin taloudessa rahaa hupenee kahteen hevoseen. – Minulla ei ole aavistustakaan, miten tämän kaiken kustannan, Katja sanoo. Vakituinen työ ei silti houkuttele.

Viikko sitten toimittaja Katja Ståhlin, 46, Unna-hevonen synnytti varsan. Sillä hetkellä Katjasta tuli kahden hevosen omistaja, vaikkei hän oikeastaan ole ehtinyt ajatella, miten heppansa kustantaa.

– Hevosen omistamisessa ei ole järjen häivää. Minulla ei ole vaaleanharmaata aavistusta, miten minä tämän kaiken nyt kustannan, mutta aina olen jotain keksinyt. Ja ainahan ne voi myydä pois.

Unna on Katjan kolmas hevonen. Omasta hevosesta Katja uneksi jo pikkutyttönä.

– Olen pienenä määritellyt varallisuuden niin, että sitten kun olen rikas, ostan hevosen. Se oli ykkösasia, ja sen jälkeen meni puoli tuntia ennen kuin keksin, että seuraavaksi ostaisin satasella irtokarkkeja.

Katjan mielestä ihmisellä on rahaa juuri siihen, mihin hän haluaa. Hänellä sitä palaa asumisen jälkeen eniten hevosiin, mutta eipähän hän tuhlaa juuri mihinkään muuhun. Unnan tallipaikka Kirkkonummella maksaa 680 euroa.

– Kuntoilen tekemällä tallitöitä. Niitä tekemällä saa alennusta, Katja kertoo.

– On asennekysymys, mihin rahansa laittaa. En kuluta kauneudenhoitoon tai ravintoloihin. Joskus käyn 8,90 euroa maksavalla lounaalla, mutta sehän on vain säästöä, koska silloin syön loppupäivän leipää.

Vakityö vai ei?

Katja on elämässään paiskinut monenlaisia hommia. Välillä hän on ollut vakitöissä, mutta ehkä vielä useammin tehnyt töitä yrittäjänä.

– Tämä on minulle ikuinen miettimisen paikka. Tuntuu epäreilulta sitoutua vakityöhön, kun tietää, että kuitenkin taas jossain vaiheessa lähtee. Viimeksi lähdin The Fried Music -levy-yhtiöstä puolen vuoden jälkeen, koska se ei tuntunut avioliitolta, joka toimii.

Katjan mielestä parasta yrittäjyydessä on, että hän saa olla oman itsensä herra.

– Logiikalleni on myös vierasta, että minun pitäisi ajaa Helsinkiin samaan aikaan kuin kaikki muut. Enemmän kuin säännöllisiä kuukausituloja, kaipaan vakitöiden työterveyshuoltoa ja lomia.

Katja kuvailee olevansa taloudenpitäjänä huithapeli.

– Kaikki menee, mikä tulee. Mutta raavin tuloja aina jostakin ja lainaan jatkuvasti rahaa itseltäni.

– Olen myös suhteellisen sukkela järjestämään asioita: uuteen kotiimme sain astianpesukoneen kolmellakympillä ja asennuksen ilmaiseksi, kun vähän huutelin Facebookissa.

Katja uskoo, että asioilla on tapana järjestyä.

– Minulla on ystävieni kanssa sanonta: kun tilillä on rahaa, se pitää käyttää heti, koska kohta sitä ei ole. Rahahuolien ei pidä antaa lannistaa.

Mihin Katja käyttää rahansa ja miksi? Lue Katjan Viikko kukkarossa -haastattelu Me Naisista 18/2015, joka ilmestyy keskiviikkona 29.4.

Lue lisää:

Potkut saanut Katja Ståhl: ”Työnteko oli välillä yhtä nenänkaivuuta”

Katja Ståhl: ”Alkoholistikoti ei ollut lopullinen tuomio”

Tämän verran Niina Lahtinen tuhlaa viikossa

Kirjailija Miki Liukkonen pärjää parilla eurolla päivässä

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla