Katja Ståhl sai ensimmäisen heppansa kolmekymppisenä. ”Jos on jotain odottanut 25 vuotta, niin perkele, että sitä osaa arvostaa”, hän muistelee. Kuva: Jouni Harala
Katja Ståhl sai ensimmäisen heppansa kolmekymppisenä. ”Jos on jotain odottanut 25 vuotta, niin perkele, että sitä osaa arvostaa”, hän muistelee. Kuva: Jouni Harala

Heppahullun toimittajan Katja Ståhlin taloudessa rahaa hupenee kahteen hevoseen. – Minulla ei ole aavistustakaan, miten tämän kaiken kustannan, Katja sanoo. Vakituinen työ ei silti houkuttele.

Viikko sitten toimittaja Katja Ståhlin, 46, Unna-hevonen synnytti varsan. Sillä hetkellä Katjasta tuli kahden hevosen omistaja, vaikkei hän oikeastaan ole ehtinyt ajatella, miten heppansa kustantaa.

– Hevosen omistamisessa ei ole järjen häivää. Minulla ei ole vaaleanharmaata aavistusta, miten minä tämän kaiken nyt kustannan, mutta aina olen jotain keksinyt. Ja ainahan ne voi myydä pois.

Unna on Katjan kolmas hevonen. Omasta hevosesta Katja uneksi jo pikkutyttönä.

– Olen pienenä määritellyt varallisuuden niin, että sitten kun olen rikas, ostan hevosen. Se oli ykkösasia, ja sen jälkeen meni puoli tuntia ennen kuin keksin, että seuraavaksi ostaisin satasella irtokarkkeja.

Katjan mielestä ihmisellä on rahaa juuri siihen, mihin hän haluaa. Hänellä sitä palaa asumisen jälkeen eniten hevosiin, mutta eipähän hän tuhlaa juuri mihinkään muuhun. Unnan tallipaikka Kirkkonummella maksaa 680 euroa.

– Kuntoilen tekemällä tallitöitä. Niitä tekemällä saa alennusta, Katja kertoo.

– On asennekysymys, mihin rahansa laittaa. En kuluta kauneudenhoitoon tai ravintoloihin. Joskus käyn 8,90 euroa maksavalla lounaalla, mutta sehän on vain säästöä, koska silloin syön loppupäivän leipää.

Vakityö vai ei?

Katja on elämässään paiskinut monenlaisia hommia. Välillä hän on ollut vakitöissä, mutta ehkä vielä useammin tehnyt töitä yrittäjänä.

– Tämä on minulle ikuinen miettimisen paikka. Tuntuu epäreilulta sitoutua vakityöhön, kun tietää, että kuitenkin taas jossain vaiheessa lähtee. Viimeksi lähdin The Fried Music -levy-yhtiöstä puolen vuoden jälkeen, koska se ei tuntunut avioliitolta, joka toimii.

Katjan mielestä parasta yrittäjyydessä on, että hän saa olla oman itsensä herra.

– Logiikalleni on myös vierasta, että minun pitäisi ajaa Helsinkiin samaan aikaan kuin kaikki muut. Enemmän kuin säännöllisiä kuukausituloja, kaipaan vakitöiden työterveyshuoltoa ja lomia.

Katja kuvailee olevansa taloudenpitäjänä huithapeli.

– Kaikki menee, mikä tulee. Mutta raavin tuloja aina jostakin ja lainaan jatkuvasti rahaa itseltäni.

– Olen myös suhteellisen sukkela järjestämään asioita: uuteen kotiimme sain astianpesukoneen kolmellakympillä ja asennuksen ilmaiseksi, kun vähän huutelin Facebookissa.

Katja uskoo, että asioilla on tapana järjestyä.

– Minulla on ystävieni kanssa sanonta: kun tilillä on rahaa, se pitää käyttää heti, koska kohta sitä ei ole. Rahahuolien ei pidä antaa lannistaa.

Mihin Katja käyttää rahansa ja miksi? Lue Katjan Viikko kukkarossa -haastattelu Me Naisista 18/2015, joka ilmestyy keskiviikkona 29.4.

Lue lisää:

Potkut saanut Katja Ståhl: ”Työnteko oli välillä yhtä nenänkaivuuta”

Katja Ståhl: ”Alkoholistikoti ei ollut lopullinen tuomio”

Tämän verran Niina Lahtinen tuhlaa viikossa

Kirjailija Miki Liukkonen pärjää parilla eurolla päivässä