Toimittaja Katja Ståhlin taloudessa rahaa hupenee teineihin, koiriin ja kahteen hevoseen. – Hevosen omistamisessa ei ole järjen häivää. Minulla ei ole aavistustakaan, miten tämän kaiken kustannan, mutta aina olen rahat jostain raapinut.

Toimittaja Katja Ståhlista, 46, on juuri tullut mummu. Hän esittelee tohkeissaan kännykästään videota maailmaan putkahtaneesta jälkeläisestään kuten kuka tahansa ensimmäisen lapsenlapsensa saanut ylpeä isoäiti.

Edellisenä yönä siitostallilla syntynyt varsa on Katjan Unna-hevosen esikoinen.

– Katso katso, eikö ole suloinen? Oi, miten voikin olla kauniit eläimet. Arvasin, että Unnasta tulee maailman paras äiti. Hän on vähän kuin nelikymppinen ensisynnyttäjä, oi, oi, hupsis, Katja selostaa samalla, kun pieni tumma varsa ottaa videolla hamuilevia ensiaskeliaan ja kellahtaa yhä uudestaan kumoon emonsa jalkojen väliin.

Työnimellä Pasi kulkenut varsa yllätti omistajansa.

– Pasi osoittautuikin tammaksi, vaikka ihan tieteellisesti tutkimme, että sieltä olisi ori tulossa: otetaan kultasormus, joka sidotaan hevosen hännästä napattuun jouheen ja pidetään sitten hevosen pyllyn päällä. Jos sormus lähtee heilumaan poikittain, se on tamma, jos taas alkaa pyöriä, tulossa on ori. Ja meillä nimenomaan piti olla ori, Katja kertoo nauraen.

Unna on Katjan kolmas hevonen. Omasta hevosesta hän uneksi jo pikkutyttönä.

– Olen pienenä määritellyt varallisuuden niin, että sitten kun olen rikas, ostan hevosen. Se oli ykkösasia, ja sen jälkeen meni puoli tuntia ennen kuin keksin, että seuraavaksi ostaisin satasella irtokarkkeja.

Ensimmäisen hevosensa Katja sai ilmaiseksi, koska vanhan ruunan omistaja ei enää ehtinyt huolehtia siitä. Toisen, elämänsä hevosen, Katja osti heräteostoksena eikä tähän päivään mennessä ole paljastunut ex-miehelleen, paljonko siitä maksoi. Tuolloin Katja oli juuri saanut veronpalautusta, ja loput hän lainasi pankista. Rahaa meni 7500 euroa.

– Olin silloin kolmekymmentä ja voin sanoa, että jos on odottanut jotakin 25 vuotta, niin perkele, että sitä osaa arvostaa. Siitä syystä en suostu ostamaan lapselleni ponia. Hänen pitää ensin saada haaveilla. Tytöstähän tulisi heti ihan pissis.

Nykyisen hevosenkin Katja hankki ilman suurempaa ennakkosuunnittelua.

– Miehet ja hevoset tulevat aina elämääni yllättäen. Minulla ei ole aavistustakaan, mistä ne putkahtavat.

– Hevosen omistamisessa ei ole järjen häivää. Minulla ei ole vaaleanharmaata aavistusta, miten minä tämän kaiken nyt kustannan, kun meillä on kaksi hevosta, mutta kai minä jotain keksin. Olen tähänkin asti keksinyt. Ja ainahan ne voi myydä pois.

Katjan mielestä ihmisellä on rahaa juuri siihen, mihin hän haluaa. Hänellä sitä palaa asumisen jälkeen eniten hevosiin, mutta eipähän hän tuhlaa juuri mihinkään muuhun.

– On asennekysymys, mihin rahansa laittaa. En kuluta kauneudenhoitoon tai ravintoloihin. Joskus käyn 8,90 euroa maksavalla lounaalla, mutta sehän on vain säästöä, koska silloin syön loppupäivän leipää.


Hipposportin Virve Ruutu-Martikainen ja katja Ståhl ihastelevat edellisenä yönä syntyneen varsan kuvaa.

MAANANTAI

Bensa 52,21 €

Maanantaina tuurasin Tuomas Enbuskea Radio Novalla. Juonnamme molemmat Seitsemän oikein -nimistä ohjelmaa, mutta minun vuoroni on oikeasti perjantaisin. Ehkä kaikelle on aikansa, koska tuntuu, että nyt osaan nauttia radiosta eri tavalla kuin aikaisemmin. Voi olla, etten enää jännitä samalla tavalla kuin ennen. Olen jälleen freelancer ja radion lisäksi teen puhekeikkoja, kirjoitan blogia ja sain juuri valmiiksi Postille ison proggiksen, kuratoimani rokkipostimerkkisarjan.

Olen elämässäni usein ollut yrittäjä ja heilahtanut sitten välissä vakituisiin töihin. Se on minulle ikuinen miettimisen paikka. Tuntuu epäreilulta sitoutua, kun tietää, että kuitenkin taas jossain vaiheessa lähtee. Viimeksi lähdin The Fried Music -levy-yhtiöstä puolen vuoden jälkeen, koska se ei tuntunut avioliitolta, joka toimii.

Parasta yrittäjyydessä on, että olen oman itseni herra. Logiikalleni on myös vierasta, että minun pitäisi ajaa Helsinkiin samaan aikaan kuin kaikki muut. Enemmän kuin säännöllisiä kuukausituloja, kaipaan vakitöiden työterveyshuoltoa ja lomia.

Taloudenpitäjänä olen huithapeli: kaikki menee, mikä tulee. Yrittäjän ongelma on kassavirta. Usein rahaa on tulossa, muttei ihan vielä, vaikka juuri nyt erääntyy isoja maksuja. Mutta raavin tuloja aina jostakin ja lainaan jatkuvasti rahaa itseltäni. Minulla on tilejä eri tarkoituksiin ja pyörittelen rahaa niiltä toiselle. Yhdelle menevät lapsilisät, ja sieltä maksan tyttären kalliit harrastukset. Lisäksi minulla on kaksi yritystiliä ja yksi henkilökohtainen tili. Tarvittaessa käytän joustoluottoa. Koko ajan maksan joitain erääntyneitä veroja.

Mutta olen suhteellisen sukkela järjestämään asioita: uuteen kotiimme sain astianpesukoneen kolmellakympillä ja asennuksen ilmaiseksi, kun vähän huutelin Facebookissa.

Minulla on ystävieni kanssa sanonta: kun tilillä on rahaa, se pitää käyttää heti, koska kohta sitä ei ole. Rahahuolien ei pidä antaa lannistaa. Uskon, että asioilla on tapana järjestyä.

Kotimatkalla kurvaan kotini läheiselle Teboilille tankkaamaan. Ilman autoani en tule toimeen. Huristelen sillä töihin ja talleille, jonne ei ilman pääsisikään. Minulla ei ole hajuakaan julkisesta liikenteestä. Sitä paitsi se on mielestäni kallistakin: bussilippu Stadiin maksaa vitosen.

Puolitoista vuotta sitten ostin heräteostoksena hybridiauton. Koska ajelen Priusilla ja olen siis luonnonsuojelija, saan kaikki parkkeeraukset puoleen hintaan eikä autoverokaan ole juuri mitään.

En edes tiedä, mitä kaikkia ominaisuuksia autossani on. Mutta turbo boost on mahtava: kun haluan lähteä liikennevaloista vauhdilla, painan poweria ja jätän vieressä seisseen bemariurpon kauas taakseni.

TIISTAI

Pojan vaatteet 60 €

Ruokaostokset Lidlissä 29,50 €

Ratsastustunti 20 €

Annoin 15-vuotiaalle Topi-pojalleni 60 euroa vaateostoksiin, koska hän tarvitsi farkut ja hupparin.

Itselleni ostan vaatteita todella harvoin, sillä shoppailu on rasittavaa – paitsi ratsastusvaatteiden. Pari kuukautta sitten taisin ostaa itselleni alle 200 maksaneet ratsastushousut. Suosin ystävämyyntejä, sillä on kiva, jos laatua saa järkihintaan.

Kun huomaan, että tavaraa alkaa olla enemmän kuin kaapeissa tilaa, roudaan vaatteita myyntiin Lafkan - second handiin Kauniaisiin. Tilalle tuon luistimia tai lenkkareita. Myös Kaivarin Kanuunassa voi tehdä löytöjä, sillä rikkaat ihmiset vievät sinne kaksi kertaa käyttämiään vaatteita myyntiin.

Iltapäivällä minulla oli ratsastustunti, jonka jälkeen poikkesin Lidlissä. Lidlistä ostetaan, mitä sieltä sattuu saamaan. Mutta jos haluan hifistellä, menen S-Marketiin. Lähikauppani on Alepa. Lidl on niin halpa, että saa nähdä vaivaa, että siellä saa viisikymppiä rikki.

KESKIVIIKKO

Ei menoja

Tapasin jo aamulla Maikkarilla Peter Franzénin, jonka kanssa teimme perjantaina ulos tulevan Radio Novan haastattelun. Sitten ajoin kotiin ja lämmitin edellisenä päivänä ylijäänyttä kanakookossoosia. Kun lapset ovat isällään, en jaksa kokata vaan voin syödä monta päivää samaa ruokaa.

Iltapäivällä kävin ratsastamassa lainahevosellani.

Otin koirat mukaani, sillä tiesin hevosen olevan vähän sellainen järkyttyjä. Kun lähdemme metsään, koirat rauhoittavat sitä. Koirat syövät kaikki metsässä väijyvät tiikerit, sillä koira on petoeläin toisin kuin hevonen, joka aina pakenee.

Maastossa ratsastaminen on täydellistä. Menemme pellonlaitaa, koirat juoksevat peltoa viittäsataa ristiin rastiin ja kakkailevat ja minä vaan hymyilen niin, että suupieliin ottaa. Se on niin onnellistavaa, ettei mitään järkeä.

Välillä kiipeämme metsäpolkua, väistelemme oksia ja ylitämme kaatuneita puunrunkoja. Vastaan voi tulla hirvi tai joskus peura.


TORSTAI

Ruokaostokset 22,57 € + 10,28 € + 15,45 €

MacDonald’s 8,95 €

Flunssa oli ollut tuloillaan jo jonkin aikaa, mutta nyt se iski toden teolla. Se näkyi muun muassa siinä, etten jaksanut ajatella ruoan laittamista, vaan ruokin itseni pikaruualla. Tapojeni orjana otin Big Mac -aterian.

Ensimmäisen kerran kävin lähi-Alepassa päivällä ja ostin flunssaherkkuja: kurkkupastilleja, mehua, teetä ja hunajaa. Myöhemmin tein sinne vielä täydennysreissun ja hain iltapalaksi patonkia ja simaa.

Kun hain poikani Topin kiipeilytreeneistä Olarista, ostin vielä palautumisjuomaa pojalle ja itselleni lontoonrakeita, joihin minulla on paha kierre päällä.

PERJANTAI

Ei menoja

Lojuin koko päivän kipeänä sohvalla, jonne olin tehnyt pesän ja kerännyt eteeni pöydälle kauhean keon herkkuja. Siinä on tosin oltava silmä tarkkana, sillä kun selkänsä kääntää, koiramme Pipsa syö suklaat.

Nukuin kuusi tuntia päikkäreitä, mutta olin niin kipeä, että uni maistui yölläkin.

Kipeänä en pysty olemaan reipas. Kummitätini mies kuoli aikoinaan flunssan aiheuttamaan sydänpussitulehdukseen, ja sen jälkeen en ole halunnut pelleillä flunssan kanssa. En raahaudu kipeänä töihin, vaikka joku pitäisi minua laiskana. Jäänpähän eloon.

En silti lähde helpolla lääkäriin, koska se tuntuu vaivalloiselta. Jos minulla olisi työpaikkalääkäri, voisin mennä hakemaan kaikkia kivoja lääkkeitä kuten Duactia tai Buranaa 800:aa tai Sirdaludia.

Muutimme reilu vuosi sitten isompaan kämppään Espoon Sunaan. Kun vanhaan kotiimme oli tulossa mittavat remontit ja tajusin yhtiövastikkeen nousevan, päätin selvittää millaisia asumisoikeusasuntoja hoodeillamme olisi tarjolla.

Asumismenoja maksan kuukausittain 1100 euroa.

Otin kodin suurimman huoneen, vaikka lapsenikin olisivat sen mielellään ottaneet itselleen. Minähän olen se, joka asunnon maksaa. Minulla on myös henkilökohtainen parveke ja omenapuu pienellä takapihalla.

LAUANTAI

Ruokaostokset 24,90 €

Viikonloppuna sairastin edelleen ja kävin monta kertaa lähikaupassa hakemassa karkkia, sipsejä ja dippejä. Tuntui, että kuolen tylsyyteen ja tarvitsin ruokahellyyttä. Mussutin ja katsoin Breaking Badia, jota poikani oli kehunut, ja nyt tajuan miksi. Rakastan Walter Whitea enkä voi käsittää, miten kaikki sarjan näyttelijät voivat olla niin hyviä.

Meillä on Netflix ja HBO, emmekä nykyään enää katso yhdessä telkkaa. Jokainen tuijottaa omassa huoneessa omiaan. Välillä huutelen, haluaako joku mennä saunaan tai laitanko patongin uuniin. Joskus huudan lapset seurustelemaan, ja sitten kysymme vuorotellen toisiltamme, että mitä kuuluu ja repeilemme.

Heti kun jaksoin pitää silmiäni auki, luin Lars Keplerin sairaan hyvää Vainoojaa. Se on niin paksu, että rakennan tyynyistä telineen, johon se voi nojata. Kirjat ovat heikko kohtani, voisin elää lukemalla. Saatan lähteä paahtamaan varttia ennen kirjakaupan sulkemisaikaa Sellon Suomalaiseen ostamaan jotain Facebookissa kehuttua kirjaa.


SUNNUNTAI

Ruokaostokset 12,68 €

Salilla käyminen on mielestäni hukkaan heitettyä energiaa. Kuntoilen tekemällä tallitöitä. Sunnuntaille olin ottanut siivousvuoron, mikä tarkoittaa, että keräilin kymmenestä karsinasta kakkapampulat, levittelin pohjaturpeet paikoilleen ja lakaisin lattiat.

Tallipaikan hinta riippuu esimerkiksi siitä, onko tallilla maneesi tai kenttä. Hintaan kuuluu aina, että joku siivoaa ja ruokkii hevoseni, minä ainostaan harjaan ja liikutan sitä. Pääkaupunkiseudulla tallipaikkojen hinnat vaihtelevat 350:sta tonniin. Unna-hevoseni paikka Kirkkonummella maksaa 680 euroa kuussa, mutta tallitöitä tekemällä saa alennusta.

Samalla, kun siivosin karsinoita, Vilma ratsasti. Paluumatkalla ostimme koiranruokaa. Meillä on kaksi koiraa, australianpaimenkoira Pipsa ja vehnäterrieri Minttu, jotka syövät paljon.

Ja onhan minulla tietysti kaksi teiniä, joihin saa rahaa uppoamaan. He ovat onneksi aika järkeviä, mitä samaa ei voi sanoa koiristamme.

Viikon menot yhteensä 256,54 €

Mistä et tingi?

Ruoasta. En ihmisten enkä eläinten. Ja pyrin siihen, ettemme käytä eineksiä. Ennemmin käydään kerran viikossa Mäkkärissä tai haetaan pizza.

Mistä pihistät?

Itsestäni. Kauneus ja ulkonäkö eivät kiinnosta, eikä minulla oikein ole siihen aikaakaan. Ja baarielämästä. Olen satsannut siihen sikana ennen maatiaiselämääni, joka alkoi 29-vuotiaana, kun hankin koiran ja hepan ja tulin raskaaksi.

Mihin säästät?

En pysty säästämään. Ainoa tapa säästää on hankkia asuntolaina, mikä minulla olikin. Ylijääneet rahat taas ovat säästössä asumisoikeusasunnossa, eikä niitä onneksi voi nostaa.

Asunto- tai opintolainaa?

Ei kumpaakaan. Nuorena minulla oli vuoden ajan opintolainaa.

Eka kesätyö

15-vuotiaana ruusutarhalla Tuusulassa, mutta yhden päivän jälkeen tulin niin allergiseksi jollekin kukkien käsittelyaineelle, etten voinut aivasteluiltani jatkaa. Myöhemmin siivosin rakennuksilla. Siinä tienasi sikahyvin ja sai käteensä vanhanaikaisesti palkkapussin ja luirun palkkanauhan. Niillä rahoilla lähdin tyttöjen kanssa Rodokselle.

Mikä on arvokkainta mitä omistat?

Topi Kuoppamäki ja Vilma Kuoppamäki. Jos ihan tarkkoja ollaan, muulla ei ole paskan väliä.

Kallein ostoksesi?

Se on kyllä osurilla ostettu, 25 000 maksava auto pari vuotta sitten. En ikinä mieti kokonaishintaa, ainoastaan kuukausierän suuruutta. Tärkeintä on, että autoni toimii. Jos ostan neljällä tonnilla auton, joka on koko ajan pajalla, siitä ei ole mitään hyötyä.

Milloin on ollut tiukinta?

Kun asuin 90-luvun lopussa yksiössä Meilahdessa. Minulla oli niin nolla penniä rahaa, että kun löysin lattialautojen välistä 20 penniä, olin ihan liekeissä ja lähdin kauppaan ostamaan perunaa.

Lue lisää:

Potkut saanut Katja Ståhl: "Työnteko oli välillä yhtä nenänkaivuuta"

Katja Ståhlin autoilla on lempinimet

Katja Ståhl: "En tiedä, toivonko enää itselleni rakkautta"

Katja Ståhl

Toimittaja syntyi 23.12.1968 Helsingissä. Työskennellyt juontajana Nelosen uutisissa, Hurjassa joukossa ja Jyrkissä sekä tuomaroinut Talent Suomi -ohjelmassa. Suosikin päätoimittajana 2003– 2007. Asuu Espoossa kahden teini-ikäisen lapsensa ja kahden koiran kanssa. Harrastaa hevosia.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla