Oli koulutus, perhe, työ, talo ja tila-auto. Kati Reijonen oli aina tehnyt kaiken niin kuin piti, mutta huomasi viisikymppisenä olevansa eronnut ja työtön sairaan lapsen yksinhuoltaja. – Kun joutuu järjettömään tilanteeseen, ei ratkaisua kannata hakea järjen alueelta.

Kuilu. Tunneli. Trauma. Sielun pimeä matka. Helvetti.

Kirjailija Kati Reijosen, 56, pudottelemat sanat eivät oikein istu hänen kotinsa hiljaiseen tunnelmaan. Itä-Helsingissä sijaitsevassa omakotitalossa on rauhallista ja kodikasta, mutta muutama vuosi sitten se oli Katin elämän turmapaikka ja katastrofialue.

Mies oli lähdössä toisen naisen matkaan. Nuorin poika sairastui masennukseen. Sitten alta meni työpaikka. Vuoden 2013 alussa Kati sai huomata olevansa työtön ja sairastuneen lapsen yksinhuoltaja.

– Aluksi olin sokissa. Nukkumaan mennessäni toivoin, etten heräisi aamulla. En ollut itsetuhoinen, mutta en halunnut elääkään.

Kati päätti ottaa aikalisän. Hän ei yrittänyt etsiä uutta työtä eikä olisi siihen kyennytkään. Hän jäi kotiin hoitamaan kahdeksasluokkalaista poikaansa, joka ei voinut käydä koulua.

– Emme oikeastaan poistuneet kotoa kahteen vuoteen. Sinä aikana menimme molemmat pimeän tunnelin läpi.

Iloton talo

Kriisin keskellä Katille alkoi kirkastua, ettei elämä ollut onnellista aiemminkaan.

Kolmilapsinen perhe oli elänyt liikkuvaista elämää. Miehen työkomennukset olivat vieneet perheen aina Mosambikiin ja Vanuatulle asti. Vuonna 2003 he palasivat Suomeen ja ostivat puutalon puutarhoineen, sellaisen kuin onnelliset perheet tapaavat ostaa.

Kati ei muista noista vuosista juuri mitään. Remontoiminen ei häneltä luonnistunut, ja piha aiheutti vain stressiä. Työn alla ollut väitöskirjakin oksetti.

– Olin elänyt alakulossa ja harmaassa sumussa. Jos olisin mennyt lääkäriin, olisin varmasti saanut masennuslääkkeet kouraan, hän sanoo.

– Minut oli jo lapsena ohjelmoitu siihen, että pitää olla hyvä koulutus ja että kaikesta tekemisestä täytyy tulla rahaa. Elämä oli näytön paikka, jossa vertasin itseäni toisiin ihmisiin.

Näyttöä Katilla on: hänellä on tohtorin tutkinto muotoilun alalta, ja lisäksi taskussa on valtiotieteen maisterin paperit. Opetustöitä Kati on tehnyt seitsemällä eri kielellä, viimeksi muotoilun yliopettajana ruotsinkielisessä ammattikorkeakoulussa Turussa.

Sitten työ loppui.

– Olin tehnyt aina kaiken aina niin kuin piti, mutta silti löysin itseni viisikymppisenä tällaisesta tilanteesta.

Titanicia pelastamassa

Ensin Kati yritti pelastaa liittonsa. Hän luki parisuhdeoppaita ja meni miehensä kanssa terapiaan.

– Mutta jos avioliitto on kuin Titanic, ei sitä kannata pelastaa, vaan ne ihmiset siellä laivalla.

Hän ymmärsi eläneensä vuosia miehensä varjossa ja jättäneensä omat valintansa tekemättä. Heidän tavatessaan Kati oli ollut fiksumpi ja valovoimaisempi osapuoli.

– Liittomme aikana mieheni kasvoi ja menestyi, ja minä aloin elää itseäni pienempää elämää.

Katin energian veivät huolehtiminen ja pelko. Niitä hän yritti vaimentaa puuttumalla koko ajan miehensä ja lastensa elämään osaamatta olla kuitenkaan oikeasti läsnä. Näitä vuosia Kati kutsuu nyt hukkavuosikseen.

– Minusta tuntuu, että sain ikäviä asiota tapahtumaan ihan tahdonvoimalla – niin kuin avioeron.

Kati piti itseään aluksi petettynä raukkana. Myöhemmin hän oivalsi, että se ajatus oli silkkaa narsismia ja oman navan tuijottelua.

– Olen pettänyt ex-miestäni paljon pahemmin kuin hän on koskaan pettänyt minua. En tehnyt sitä tieten tahtoen, olin vain niin hukassa. Miksi exäni olisi pitänyt elää onnetonta elämää kanssani enää yhtään kauemmin, Kati kysyy.

Sitä oivallusta edelsi kuitenkin pitkä ja vaikea etsikkomatka. Se alkoi eräänä iltana, kun Kati etsi lohtua kirjahyllystään ja löysi tuttavan muinoin antaman kirjan, jota ei ollut koskaan avannut. Self help -kirjallisuuden äidin Louise L. Hayn Muuta ajatuksesi, muutat elämäsi -kirjan viesti upposi otolliseen maaperään.

– Sen mukaan en ole vain tapahtumien uhri vaan voin tulkita tilanteeni uusiksi. Oli tosi lohdullista ajatella, että vika ei ollut minussa ihmisenä vaan siinä, että olen tehnyt itseni kannalta vääriä asioita.

Kati oli nelikymppiseksi asti vastustanut kaikkea uushenkisyyteen viittaavaakin, mutta alkoi nyt lukea alan kirjoja toisensa perään.

– Tajusin, että kun joutuu järjettömään tilanteeseen, ei ratkaisua kannata hakea järjen alueelta.

Eckhart Tollelta hän oppi, ettei elämä ole draamaa, me vain teemme siitä sellaista. Deepak Chopra opetti, että maailma ei ole niukkuuden vaan mahdollisuuksien runsaudensarvi. Sairastuneen pojan äitiin kolahti etenkin Martha Beckin neuvo: jos ei tiedä mitä tehdä, on parasta olla tekemättä mitään. Nuoriso­psykiatri oli neuvonut puskemaan poikaa liikkeelle, mutta huonoin tuloksin.

– Päätin, etten vaadi häneltä mitään. Keskityin vain siihen, että kotona oli rauhallinen tunnelma. Siitä se pikkuhiljaa lähti, paraneminen ja kommunikoiminen.

Tukevasti hörhöalueella

Kati luki lisää, pohti ja kirjoitti. Hän alkoi ajatella, ettei tieteellinen maailmankatsomus voi selittää kaikkea.

– Aivotutkimuksessakin tulee koko ajan vastaan asioita, joita ei voida selittää – kuten ihmisen tietoisuus. Se helpotti siirtymistä niin sanotulle hörhöalueelle, hän naurahtaa.

Kun hän kaksi vuotta sitten törmäsi netissä arizonalaisen meditaatio-ohjaajan Sarah McLeanin ajatuksiin, hän tiesi ensimmäisen kerran täysin varmasti mitä halusi.

– Kun kerroin, että aion opiskella meditaatio-ohjaajaksi, tyttäreni sanoi, että sehän on just sun juttu!

Niinpä nainen, joka oli ennen suhtautunut skeptisesti jopa joogaan, löysi itsensä Yhdysvaltojen Arizonasta meditaatiokurssilta.

Nyt Kati on meditoinut säännöllisesti pari vuotta. Hän on varma, että meditoinnista on hyötyä kaikille, vaikkei se olekaan hokkus pokkus -keino onneen.

– Se voi olla myös tuskallinen kokemus, kuten minulle. Mutta halusinkin lähteä pitkälle matkalle ja löytää itseni ja viisauteni.

Katista alkoi tuntua, että lopulta kyse on siitä, minkä ihminen on syntyessään tiennyt mutta myöhemmin kadottanut. Sitä tietoa uskonnot ovat aina yrittäneet rekonstruoida.

– Sen voi tiivistää moneen kansanviisauteen, kuten ”kaikki järjestyy”. Kauhuskenariomme harvoin toteutuvat.

Kati ei lokeroi itseään mihinkään uskontokuntaan vaikka ”diggaileekin Jeesusta”. Hänestä usko johonkin korkeampaan tekee ihmiselle hyvää, sillä siten voi päästä jyvälle elämän mielekkyydestä. Uskon asioista on tullut ystävien kanssa riitaakin. Moni ei halua kuulla puhuttavankaan jumalasta, mutta käy silti astrologilla tai energiahoidoissa.

– Olen sinut sen kanssa, että jotkut pitävät minua hörhönä. Ystäväni sanoi, ettei kukaan kuuntelisi juttujani, jos minulla ei olisi tohtorin tutkintoa. Se on ainoa hyöty vaitöskirjasta, Kati nauraa.

Uuden romanssin metsästys

Itseään etsiessään Kati etsi fanaattisesti myös uutta rakkautta. Hän rakenteli nettideittiprofiileja ja liittyi Tinderiin. Hakuihin vastasikin hyvin samanlaisia miehiä – yhtä epätoivoisia.

Sitä Kati ei ihmettele. Hän uskoo vetovoiman lakiin, jonka mukaan samanlaiset asiat vetävät toisiaan puoleensa.

Hän yritti silti treffailla, koki pari romanssiakin.

– Eräs mies oli kaikin puolin ihana, mutta en pystynyt suhteeseen. Tunsin tukehtuvani.

Hän tunnisti, että parisuhteen kaipuuseen vaikutti paitsi kateus ex-miehen uudesta suhteesta, myös yhteiskunnan paine. Juuri nyt perinteinen parisuhde ei tunnu edes mahdolliselta.

– On haikeaa, kun elämässä ei ole romanttista rakkautta. Mutta en ole vielä se ihminen, joksi olen tulossa. Mies, joka minua odottaa, saa odottaa vielä hetken.

Myös muista asioista Kati on oppinut luopumaan. Kriisivuodet saivat Katin päästämään irti kaikesta, jota hän oli ennen pitänyt tärkeänä.

– Poikani sairastuttua oli helpottavaa luopua ajatuksesta, että lapsistani tulee jotain. Olin aiemmin halunnut heistä lääkäreitä ja juristeja, vaikka kukaan ei briljeerannut koulumenestyksellä. Nyt haluan vain, että he ovat terveitä ja onnellisia!

Kati luopui myös ajatuksesta, että voisi hallita elämäänsä ulkoisilla asioilla. Hyvä työpaikka ei ole enää tärkeä, jos työ ei tunnu merkitykselliseltä. Kati nautti opettamisesta, mutta sen osuus työstä oli pieni.

– Suurimman osan ajasta puhuin diibadaabaa johtoryhmän kokouksissa tai luin jotain käsittämättömiä raportteja, hän sanoo.

– Mikään sellainen, jonka voi menettää, ei ole kestävä pohja elämälle. Ja kaiken voi menettää. Ainoa ankkuri on yhteys itseensä ja omiin vahvuuksiin, joiden avulla voi selättää ongelmat.

Työelämä kaipaisi hänestä ravistelua, ja hierarkioista pitäisi päästä eroon. Häntä ihmetyttää, että luovuus kuuluu vain luovalle luokalle säkkituoleineen ja espressokeittimineen. Yhtä lailla siivoojalla voi olla ideoita vaikkapa työhyvinvoinnin tai siivoustekniikan kehittämiseen.

– Siivooja sentään tekee jotain konkreettista. Mielestäni sorretuin ryhmä ovat hyvin kouluttautuneet naiset, jotka tekevät paskaduunia hienolla tittelillä.

Kati puistelee päätään. Hän ei enää titteleitä tai kokouksia kaipaa.

– Siihen ei ole enää paluuta. Nyt mennään sielu edellä, vaikka tuhoon!

 


Kati tietää, että meditointi auttaa kaikkia. "Nykyinen ärsykemäärä saa aivot hälytystilaan. Meditaatio rauhoittaa." "Tämä ikä on paras mahdollinen. Odotan vanhuutta, haluan olla vanha viisas nainen." Kati on saanut tarpeekseen töistä, joissa aika kuluu ihmettelyyn. Nyt hän haluaa kirjoittaa ja opettaa meditaatiota. "Onneksi tulen toimeen nykyään hyvin vähällä." Katin mielestä ihmisten pitäisi panna itsensä etusijalle niin parisuhteessa kuin vanhemmuudessakin. "Rakkautta vaalii parhaiten vaalimalla itseään."

 

Kuopasta ylös

Kati uskoo muotoilija-mystikko Buckminster Fullerin oppiin: elämän tarkoituksen löytää tekemällä asioita, joita kohtaan tuntee intohimoa.

Oman intohimonsa Kati kyllä tiesikin. Hän oli aina kirjoittanut pöytälaatikkoon ja bloggasi jopa kuuteen eri blogiin – mikään niistä ei vain ollut julkinen.

– On kauhistuttavaa, kun sieltä omasta turvallisesta kuopasta täytyy nousta ja asettua alttiiksi ulkomaailmalle.

Viime vuosien kokemuksista syntyi kuitenkin kirja parissa kuukaudessa. Kati kirjoitti kuin alitajunnan virtauksena. Hän vaiensi mielessä kummittelevan ”kuka oikein luulet olevasi?” -ajatuksen ja lähetti käsikirjoituksen kustantajille. Nyt sohvapöydällä lojuu painotuore esikoinen Lyhyt matka perille – meditaatiosta, elämästä ja rakkaudesta.

– Kun kirja tuli, olin aivan kauhuissani. Makasin sängyssä ja minua oksetti. Sitten poikani sanoi, että tämähän on sikahyvä juttu. Nyt minullakin on siitä ihan hyvä olo.

Kati sanoo halunneensa antaa kaiken viime vuosina oppineensa lahjaksi sille, joka makaa vessan lattialla sikiöasennossa ja miettii, vetääkö ranteet auki.

– Koska mä tiedän. Olen ollut siellä, jota kutsun helvetiksi.

Yrjö vierellä

Nykyisin Kati elää hiljaista ja rauhallista elämää. Hän toivoo saavansa kirjoittamalla jonkinlaisen elannon, mutta on jo varautunut siihen, että joutuu myymään osuutensa talosta. Uusi elämä vaatii uhrauksia, mutta niin vaati entinenkin.

– On hullua, että elämä menee taloja, kesämökkejä ja autoja ylläpitäessä – eikä elämää saa koskaan takaisin. Varsinkin hyvin toimeentulevia vaivaa roopeankkamainen pelko menetyksestä. Raha ei todellakaan tee heitä onnelliseksi.

Kati kertoo, kuinka viisikymppiset ystävät suunnittelevat jo, mitä tekevät ”sitten eläkkeellä”.

– Olen oppinut, että kaikki syyt, jotka estävät tekemästä mitä haluaa, ovat tekosyitä. Kun alkaa elää omaa, autenttista elämäänsä, asiat kyllä järjestyvät.

On Katillakin yhä aamuja, jolloin hän herää kauhun vallassa. Epäilyksen hetkiä tulee etenkin muiden ihmisten seurassa. ”Mitä sä nykyisin teet?” on kysymys, joka nostattaa hien pintaan.

– Kuuntelen itseäni selittämässä, mitä touhuan, ja ajattelen, että olen ihan hullu! Ja kun ystäväni puhuvat työterveyshuollosta ja eläkkeestä, tunnen, kuinka paniikki nousee.

Kati on nimennyt tunteen Yrjöksi. Se palaa Katin luo aina silloin tällöin, eikä hän usko pääsevänsä siitä koskaan eroon.

– Mutta olen oppinut istumaan Yrjön vierellä ja odottamaan, että se menee pois. Ja kauhun hetkinä voin aina paeta omaan karkkimaahan, jossa asun Portugalissa Javier Bardemin kanssa, hän nauraa.

Kati sanoo olevansa nyt aivan eri ihminen. Hän on alkanut viimein uskoa, että kaikki menee hyvin. Kateuden tunne on vaihtunut iloon muiden onnesta.

– Olen omaksunut buddhalaisen ajatuksen siitä, että kaikki ovat samassa veneessä. Kokemus on näyttänyt, että kun jonkun kohdalle tulee hyvää, se tulee kaikille.

Hukkavuosien Katia hän ajattelee nyt suurella sympatialla.

– Harmittaa, että tärväsin elämäni, ja lapsiani olisin voinut säästää monelta asialta. Mutta olen tehnyt menneisyyden kanssa sovun.

Entinen aviomies on juuri aamulla viestittänyt lukeneensä Katin kirjan yhdeltä istumalta ja pitänyt sitä ”helvetin hyvänä”. Ex-avioparin suhde on nykyisin läheinen.

– Sanotaanhan sitä, että rakkaus, joka loppuu, ei koskaan alkanutkaan. Suhteessamme on nyt jopa enemmän rakkautta kuin avioliittomme aikaan, varmasti koska emme asu enää yhdessä. Exäni on yhä omalla tavallaan elämäni tärkein ihminen.

Katin nuorin poika voi nyt hyvin ja käy aikuislukiota. Kati meditoi päivittäin, bloggaa aktiivisesti ja kirjoittaa toista kirjaansa.

Miten se menikään? Kaikki järjestyy. 

 

Kati Reijonen

56-vuotias kirjailija ja meditaatio-ohjaaja, entinen muotoilukouluttaja.

Kolmen lapsen äiti, asuu nuorimman poikansa ja Paco-koiransa kanssa Itä-Helsingissä.

Kirja Lyhyt matka perille. Meditaatiosta, elämästä, rakkaudesta (Atena) ilmestyi juuri.

Luennoi ja ohjaa meditaatioita. Bloggaa Nollaus.fi-yrityksensä sivuilla sekä amerikkalaisella uutissivustolla Huffington Post.

Vierailija

Kati, 56, nousi pohjalta eron, työttömyyden ja lapsen masennuksen jälkeen: ”Olin tehnyt koko elämäni vääriä asioita”

En jaksa olla yhtä kyyninen kuin kirjoittaja nro.1. Kyllähän sitäpaitsi Jari Tervo, Leena Lehtolainen ja monet muut kirjailijat markkinoivat kirjojaan. Mielestäni juttu on todella mielenkiintoinen ja toivotan Katille onnea ja menestystä. Kuka tahansa meistä voi tulla syrjäytetyksi elämässään, vaikka olisi millainen titteli ja työtehtävä. Menetyksen ja menestyksen erona on vain yksi kirjain.
Lue kommentti

Suomessa ei olla totuttu näkemään turvamiesjoukkioita tärkeiden ihmisten ympärillä, eikä poikkeusta tapahtunut edes maanantain huippukokouksen jälkeen. Kokosimme 7 esimerkkiä siitä, kuinka ihastuttavan tavallisia suomalaiset ykkösmiehet ja -naiset voivatkaan olla.

1. Suoraan huippukokouksesta terdelle siirtyvä Sauli Niinistö

Helsingin Sanomat ja Seiska julkaisivat tänään uutisen, että tasavallan presidentti Sauli Niinistö siirtyi huippukokouksesta rehdisti suoraan terassille. Jutuissa on myös kuvat presidentin terassimeiningistä: toinen niistä on levinnyt jo parin päivän ajan keskustelupalsta Jodelissa.

Presidentti istui Holidayn terassilla oluensa kanssa kuin kuka tahansa tallaaja kabinettiinsa kuuluvien henkilöiden kanssa. Muualla presidentti tuskin voisi liikkua ilman turvamiesten parvia ympärillä, mutta onneksi Suomessa sellaisia ei kaivata!

Mainittakoon myös, että presidentti on useamminkin nähty täysin arkipäiväisen tekemisen parissa ilman turvallisuustoimia.

Esimerkiksi Ilta-Sanomat julkaisi vuonna 2016 jutun, kuinka Niinistö oli kävelyttämässä yksin presidenttiparin Lennu-koiraa ja pääsi mukaan paikalle törmänneiden opiskelijoiden selfie-kuviin.

2. Ei yhden, vaan monen terassin mies Ben Zyskowicz

Kyllä muutkin poliitikot ovat terasseilla viihtyneet! Kansanedustaja Ben Zyskowicz on monelle tuttu siitä, että hän on ollut erityisesti helsinkiläiskahvila Café Strindbergin vakioasiakas vuodesta toiseen, kuten esimerkiksi Mtv on kertonut.

Zyskowicz kuitenkin kertoi viime vuonna Demokraatti-julkaisun videolla, että on väärä mielikuva luulla häntä vain yhden terassin mieheksi. Kuten monen suomalaisen tapoihin kuuluu, kyllä Zyskowiczkin harrastaa terdekiertelyä!

– Strindberg on kuitenkin vanhin kantapaikka, Zyskowicz toteaa videolla.

3. Vakkariurheilijat Lipponen ja Koivisto

Terassien lisäksi tuttuja kasvoja on ollut mahdollista nähdä myös uimahalleissa ja muissa urheilupuuhissa. Omaliikunta-sivu kirjoitti viime vuonna Töölön Urheilutalon viisikymppisistä kertovassa artikkelissaan, että entinen pääministeri ja eduskunnan puhemies Paavo Lipponen on kuulunut uimahallin vakituisiin kävijöihin.

Artikkelin mukaan myös presidentti Mauno Koivisto viihtyi talon saunassa lentopallovuorojensa jälkeen.

”Manu oli Töölön tähti, mutta niin vaatimaton kuin olla voi.”

– Manu oli Töölön tähti, mutta niin vaatimaton kuin olla voi. Turvasääntöjen mukaan presidentillä piti olla yksityinen pukuhuone, mutta eihän hän sinne mennyt. Hän oli meidän muiden mukana ja viihdytti jutuillaan pelikavereita pukuhuoneessa, Ilta-Sanomien urheilutoimituksen entinen esimies Esa Sulkava sanoo artikkelissa.

4. Bonuksia jahtaava Tarja Halonen

Kyllä ne bonaripisteet kiinnostavat presidenttejäkin! Sen todistaa entinen presidentti Tarja Halonen, joka hankki jääkaapin saadakseen ylimääräisiä bonuseuroja.

Ilta-Sanomat kertoi vuonna 2003, että Halosen omistaman ja eteenpäin vuokraaman asunnon jääkaappi oli hajonnut. Kun pitkäaikainen vuokralainen lähti hakemaan uutta, lähetti Halonen miehensä Pentti Arajärven kaupoille mukaan näyttämään S-etukorttia, jotta presidenttipari saisi haalittua hyviä bonuspisteitä ostosta.

5. Kaikkialle pyöräilevät kansanedustajat

Tuiki tavallinen polkupyörä on ihastuttavan monen kansanedustajan peruskulkuväline. Hiiteen yksityisautot!

Esimerkiksi Ilta-Sanomat on suitsuttanut vihreiden puheenjohtaja Touko Aallon olevan intohimoinen pyöräilijä. Aalto esiintyikin viime vuoden puheenjohtajakampanjansa aikana usein polkypyöränsä kanssa.

Myös esimerkiksi vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen tunnetaan himopyöräilijänä. Jopa niin intohimoisena sellaisena, että hän voitti vuonna 2010 Vuoden pyöräilijä -tittelin. Yle kertoo, että Tynkkynen myös säilyttää taittevaa pyöräänsä eduskunnassa työpöytänsä alla.

6. Yksityiskoneella itse lentelevä Juha Sipilä

Yksityiskoneella lentely ei lähtökohtaisesti ole tavallisten tallaajien heiniä, mutta on silti aika hienoa, että pääministeri Juha Sipilä voi yhä lennellä yksityiskoneella ihan itsekseen! 

Muun muassa Ilta-Sanomat kertoo viimevuotisesta tapauksesta, jolloin Sipilä lensi yksityiskonetta päästäkseen tapaamaan presidentti Sauli Niinistöä.

Sipilä oli suunnittelemassa jättävänsä erokirjeen presidentille, kunnes viime tipassa päätti toisin matkalla pois Turusta. Naantalin kohdalla tehtiin U-käännös, ja siitä Sipilä nappasi alleen yksityiskoneen päästäkseen nopeasti takaisin.

– Lentokoneet kulkevat aika nopeasti Helsingin ja Turun väliä. Ei löytynyt muuta vaihtoehtoa tähän tilanteeseen kuin lentää itse, Sipilä kertoi lehdelle.

7. Triathloneja rakastava Alexander Stubb

Sen lisäksi, että entinen pääministeri Alexander Stubb tunnetaan lukuisista selfieistään, poliitikko rakastaa myös triathlon-kisoja. Stubb on nähty useaan otteeseen muiden taviksien joukossa hikoilemassa.

Stubb on saanut poliitikonurallaan paljon kritiikkiä, ja toisinaan kommentit ovat myös kohdistuneet tämän liikunnallisuuteen.

”Olen aina ollut faija muiden joukossa.”

– Ihminen ei ole koskaan niin huono tai hyvä, kuin mitä julkisuus antaa ymmärtää. Jokainen meistä on demokratiassa aika normaali. Vanhempainilloissa, koulun juhlissa ja urheilutapahtumissa olen aina ollut faija muiden joukossa. Se on Suomessa hienoa, Stubb sanoi alkuvuodesta Aamulehden haastattelussa.

Muusikko Amadeus Lundberg ja hänen kuvataitelijana työskentelevä vaimonsa Lara Del Mar Sánches haaveilevat muutosta Espanjaan. Kuva: Sakari Majantie
Muusikko Amadeus Lundberg ja hänen kuvataitelijana työskentelevä vaimonsa Lara Del Mar Sánches haaveilevat muutosta Espanjaan. Kuva: Sakari Majantie

Isyys mullisti tangokuningas Amadeus Lundbergin elämän: ”Se teki inhimillisemmäksi, herkemmäksi ja harkitsevammaksi”

Vuoden 2009 tangokuningas Amadeus Lundberg, 29, iloitsee uudesta, viime viikolla julkaistusta Pyyhi tuuli kyyneleet -levystä. Levyllä kuullaan maailmanmusiikkia, mustalaismusiikkia, Amadeuksen itse säveltämiä ja sanoittamia kappaleita sekä hänen isänsä Taisto Lundbergin yhtyeen Hortto Kaalon esittämien kappaleiden covereita.

– Kaikki on oikein hyvin. Olen lomaillut kuukauden ja laulanut vain silloin, kun olen tehnyt ruokaa. Syksyllä lähden taas isoille konserttikiertueille, Amadeus Lundberg kertoo Seinäjoen Tangomarkkinoilla.

Viime vuonna Amadeus teki sata konserttia, mutta uralla on ollut hiljaisempiakin vuosia.

”Joku lehti kirjoitti, että lihomiseni johtui alkoholista, mutta se ei pidä paikkaansa.”

– Vuodet 2012 ja 2013 olivat vaikeampia. Olin silloin kokematon, eikä yhteistyö silloisen ohjelmatoimiston kanssa toiminut kunnolla.

– Musiikkialalla kaikki on epävarmaa, eikä mitään tiedä kuin vuoden päähän. Koko ajan pitää kehittää itseään ja luoda uutta. Uskon kuitenkin oman tekemiseen, enkä aio stressata asiasta sen enempää.

Amadeus kertoo nauttivansa esiintymisestä, mutta välillä lehtiotsikot harmittavat häntä. Viimeksi häntä harmitti uutisointi painon nousemisesta.

– Joku lehti kirjoitti, että lihomiseni johtui alkoholista, mutta se ei pidä paikkaansa. Se johtui muista syistä, mutta en halua kertoa, mistä. Pudotin 12 kiloa painoa ja olen nyt hyvässä kunnossa.

Isyys mullisti elämän

Musiikin tekemisen lisäksi Amadeus Lundberg nauttii perhe-elämästä vaimonsa, kuvataiteilija ja tatuoititaiteilija Lara Del Mar Sánchesin, 40, kanssa. Pariskunta asuu omakotitalossa Järvenpäässä kolme ja puolivuotiaan poikansa Rion ja Laran kahden lapsen kanssa.

– Isäksi tulo mullisti minua mielettömästi. Se teki inhimillisemmäksi, herkemmäksi ja harkitsevammaksi, Amadeus kertoo.

”Veikkaan, että lapsikiintiö on täynnä.”

– Pojan kanssa on kiva nukkua yhdessä päiväunia, potkia jalkapalloa, pyöräillä ja käydä keinumassa. Hän laulaa koko ajan Hämä-hämähäkki -biisiä ja aakkoslaulua. Mikäli hän haluaa joskus musiikkiuralle, aion kannustaa häntä siihen.

Amadeus ja Lara eivät haaveile isommasta perheestä.

– Veikkaan, että lapsikiintiö on täynnä, koska Lara on minua vanhempi ja hänellä on ennestään kaksi lasta.

Haaveissa muutto Espanjaan

Amadeus ja Lara kertovat, että heidän parisuhteessaan on ollut useita kriisejä liittyen uraan, sitoutumiseen, uusperhearkeen ja pariskunnan 11 vuoden ikäeroon.

– Avioero ei ole ollut kaukana. On ollut vaikeita kausia, jolloin olen joutunut pitämään Larasta kiinni kovasti, Amadeus kertoo.

– Vaikeudet johtuivat omasta kokemattomuudesta, hölmöydestä, ikäerosta ja virheistä. Nyt olen vähän kasvanut ja kuronut kokemusta kiinni.

”Normaalissa parisuhteessa on jo paljon haasteita, mutta meillä ne ovat olleet potenssiin viisi.”

Kaikki tekevät virheitä, mutta niistä oppii. En halua päästää irti sellaisesta kuningattaresta kuin Lara on.

Myös Lara myöntää parisuhteen olleen toisinaan haasteellinen.

– Meillä on ollut ylä- ja alamäkiä. Välillä Amppu on dumppaamassa minua ja välillä minä häntä, Lara vitsailee.

– Normaalissa parisuhteessa on jo paljon haasteita, mutta meillä ne ovat olleet potenssiin viisi. Mutta niistä on vahvistuttu ja opittu.

”Fuengirola olisi kiva paikka, koska siellä voi käydä vaikkapa Suomi-baarissa puhumassa suomea.”

Pariskunta on päässyt ongelmista yli.

– Haaveilemme muutosta Espanjaan. Fuengirola olisi kiva paikka, koska siellä voi käydä vaikkapa Suomi-baarissa puhumassa suomea. Lara taas haluaisi Malagaan, Amadeus kertoo.

Espanjasta kotoisin oleva Lara muutti jo nuorena Suomeen. Hänen isänsä on espanjalainen ja äiti suomalainen.

– Olen asunut Espanjassa pienissä pätkissä myöhemminkin. Olisihan se kiva saada jonain päivänä edes yhteinen kakkoskoti Espanjasta, Lara sanoo.