Kirjailija ja kuvataitelija Katariina Souri, 43, kärsii ideatulvasta.

Kuva Jukka Rapo

– Olen sinnikäs kirjailija. Sofi Oksanen sanoi minusta joskus niin, enkä tiedä oliko se tarkoitettu kehuksi vai halventavaksi kommentiksi, kirjailija, käsikirjoittaja ja kuvataitelija Katariina Souri nauraa.

– Mutta se on varmasti ihan totta. En voisi kuvitellakaan, että jättäisin joskus kirjan kirjoittamisen kesken. Olen niin omistautunut työlleni.

Katariinan kuudes romaani Polku ilmestyi toukokuun alussa. Kirjaa on luonnehdittu modernin gotiikan hengessä eteneväksi jännityskertomukseksi. Se pureutuu tunnetun talk show -juontajan Auran elämään ja julkisen työn varjopuoliin.

Katariina kirjoittaa päivässä keskimäärin 3-5 liuskaa eikä ole koskaan kärsinyt tyhjän paperin kammosta. Uutta romaaniakin on syntynyt jo pari lukua.

– Jotkut sanovat, että iän myötä luovuus kärsii, mutta minä olen vasta nyt päässyt vauhtiin! En saa edellistä kirjaa edes valmiiksi, kun teen jo seuraavaa. Ideoita tulee valtavasti.

Helsingissä varttunut Katariina asuu nykyään Sipoossa perheensä kanssa.

Kolmen vuoden aikana Katariinan elämä on tasaantunut niin, että hän voi antaa kaikkensa kirjoittamiselle.

– Elämäni on ollut hirveän sosiaalista ja olen nähnyt ja kokenut niin paljon. Nyt on selkeästi se vaihe, kun pitää olla oma rauha.

Maaseudun kiireettömässä ympäristössä syntyvät kirjojen lisäksi myös öljyväri -ja mosaiikkimaalaukset.

– Mosaiikit inspiroivat minua tällä hetkellä suuresti. On symbolista, miten pienistä palasista syntyy jotain uutta ja ainutlaatuista. Haluaisin mennä Italiaan mosaiikkikurssille opiskelemaan perinteisiä tekotapoja.

Ehdoton ei vesiväritöille

Hyvällä tuurilla Katariina tekee perinteisen öljyvärityön valmiiksi yhdessä päivässä, mutta monia hänen töitään on päätynyt myös roskiin. Vesivärejä ei Katariinan käsissä nähdä koskaan.

– Vesiväri ei ole välineeni ollenkaan, en hallitse sitä. Joskus ajattelin myös, etten koskaan kirjoittaisi runoja. Olen kuitenkin tehnyt muusikkomiehelleni lyriikkaa eikä se ole niin kauhean kaukana runoudesta.

Katariina rakasti jo lapsena piirtää ja tehdä pastelliväritöitä. Draamaan hän tutustui tehtailemalla ystäviensä kanssa kuunnelmia ja nauhoittamalla niitä vanhaan kasettimankkaan.

– Draama oli minulle luontaista. Rakastin Barbie-leikkejä ja niissäkin oli aina kohtalokkaat juonenkäänteet.

90-luvulla Katariina opiskeli kuvataiteen perusteita, tekniikkaa, värien käyttöä ja pohjustuksia Kimmo Tolinin ateljeessa. Hyvät välit ovat säilyneet tähänkin päivään asti ja Katariina pitää Kimmoa "elämän mentorinaan".

– Hänen avullaan olen päässyt yli monista henkisistä notkahduksista.

Katariina arvostaa suuresti myös ystäväänsä, taidemaalari Nanna Sutta.

– Hän on kulkenut aina vastavirtaan ja pärjännyt vaikeassa ammatissa. Nannassa on sellaista rohkeutta ja tekemisen meininkiä, jota ihailen.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.