Kuva Panu Pälviä
Kuva Panu Pälviä
Kuva Panu Pälviä
Kuva Panu Pälviä
Kuva Panu Pälviä
Kuva Panu Pälviä

Kasvatusguru Anna Wahlgrenilta meni maine, kun tytär Felicia Feldt julkaisi vuosi sitten paljastuskirjan lapsuudestaan. Tytär ei ole tuntenut katumusta.

Kasvatusguru olikin hirviöäiti! Näihin sanoihin tiivistyy kohu, jonka Felicia Feldt, 45, vuosi sitten aiheutti Ruotsissa julkaistessaan kirjan lapsuudestaan kasvatusasiantuntija Anna Wahlgrenin tyttärenä.

Anna Wahlgren tunnettiin pitkään ruotsalaismammojen rakastamana yhdeksän lapsen äitinä, jonka laatimia kasvatusoppaita oli käännetty useille eri kielille. Annan Lapsikirjaa tavasivat ahkerasti myös suomalaisäidit 90-luvulla.

Ruotsissa Annaa pidettiin ehkä hiukan boheemina mutta hyvin karismaattisena naisena, jolla oli viskin polttama seksikäs ääni ja takanaan avioliittoja kuin näyttelijä Elisabeth Taylorilla. Felician kirja piirsi taas kuvan narsistisesta ja epätasapainoisesta naisesta, joka joi liikaa, vaihtoi miestä kuin sukkia ja antoi miesystäviensä käpälöidä teini-ikäisiä tyttäriään. Omia lapsiaan kasvatusasiantuntija kohteli välinpitämättömästi ja julmasti.

Nyt, vuotta myöhemmin, Näkymätön tytär on julkaistu myös suomeksi. Kohu Ruotsissakaan ei ole laantunut. Pari viikkoa sitten Anna Wahlgren esiintyi keskusteluohjelmassa ja syytti Feliciaa valehtelusta ja perheen rikkomisesta.

– Kirjani ei rikkonut perhettämme – se oli hajalla jo kirjan ilmestyessä. Minä en esimerkiksi ole puhunut äitini kanssa neljään viiteen vuoteen, Felicia sanoo.

Felicia hiljattain uusiin naimisiin ja samalla sukunimi muuttui Feldtistä Humeksi. Felicia on alkanut kirjoittaa toista kirjaansa – ihan eri aiheesta – sillä lapsuuden traumat on nyt käsitelty.

– En kirjoittanut lapsuudestani kostaakseni. Tein sen puhtaasti itseni takia; kirjoittaminen oli minulle terapiaa. Kannoin menneisyyttäni mukanani kuin matkalaukkua. Kun aloin kirjoittaa, se tuntui siltä kuin olisin purkanut laukkua. Kun kirja oli valmis, oli laukkukin tyhjä. Se oli valtava helpotus. Olin saanut siirrettyä kaiken pahan sisältäni itseni ulkopuolelle.

Klassinen addikti

Felician mielestä suurin ongelma oli äidin alkoholismi. Äiti piti paljon juhlia, hän saattoi kadota päiväkausiksi ja jättää pienemmät lapset isompien hoivaan.

Humalassa hän saattoi esitellä miesystävänsä erektiota lapsilleen tai uhkailla itsemurhalla. Aika usein hän myös sammui lastensa nähden.

– Äitini on klassinen addikti: manipuloiva valehtelija. Riippuvainen ihminen ei osaa aidosti rakastaa. Hän rakastaa aina huumettaan eniten.

Nykyään Felicia pitää perheestään yhteyttä lähinnä siskoonsa ja veljeensä, joiden kanssa hänellä on sama isä. He muistavat lapsuutensa samalla tavalla.

Sen sijaan kaksi vanhinta tytärtä on asettunut puolustamaan äitiään julkisesti.
– He sanovat, että heillä oli fantastinen lapsuus ja äiti – ja se on heidän kokemuksensa. Ihmisillä voi olla erilainen lapsuus vaikka he olisivat eläneet samassa perheessä.

Felicia ei osaa sanoa varmasti, mikä muutti lapsuuden suunnan. Hänen pikkuveljensä Aron kuoli kolmivuotiaana, ja Felicia oli tuolloin itse seitsemän. Hän muistaa, että perheeseen laskeutui suru, joka ei tuntunut väistyvän vuosiin. Felicia tunsi muuttuneensa äidilleen näkymättömäksi.

– Ehkä äidin juominen kiihtyi silloin. En tiedä, en osaa sanoa. Olin kuitenkin vain lapsi.

Lapsuuden turvattomuus ja kaltoinkohtelu vaikuttivat kuitenkin Felician elämään niin, että hän kärsi pitkään aikuisena erilaisista mielenterveys- ja ihmissuhdeongelmista.

– En ollut se nainen, äiti tai vaimo, joka halusin olla. Masennuin, enkä tiennyt enää kuka olin.

Ongelmat alkoivat purkautua vasta hypnoterapiassa. Aluksi Felicia yritti korjata välinsä äitiinsä, mutta koska tämä ei ollut valmis tulemaan yhtään vastaan, hän päätti panna välit poikki lopullisesti.

– Minun oli tehtävä se, jotta saatoin tulla siksi ihmiseksi, joka halusin olla. Minun oli opeteltava piirtämään omat rajani ja sanomaan ei. Jotkut ihmissuhteet ovat vain niin tuhoavia ja kuluttavia, että ne on parempi katkaista kokonaan.

Totuus?

Anna Wahlgren kieltäytyi pitkään kommentoimasta tyttärensä kirjaa kunnes viime syksynä julkaisi vastauksensa. Kirja Sanning eller konsekvens – Totuus vai tehtävä – ei kuitenkaan ollut mikään myyntimenestys. Helmikuussa Anna esiintyi televisio-ohjelmassa Ruotsissa ja kirjoitti myös kotisivuillaan:

"En vihaa lastani. Minä rakastan lastani. Vaikka tunnen tulleeni petetyksi, rakkauteni häneen ei ole kuollut. Äidit antavat lapsilleen elämän. He haluavat heille parasta. Perheeni on lyöty pirstaleiksi. Olen menettänyt kolme lapsistani. Lukijat ja ystävät ovat kaikonneet. Minulla on kaikki edellytykset tulla hulluksi. Mutta olenko hullu?"

Felicia ei ole katsonut ohjelmia, joissa hänen äitinsä on esiintynyt. Äiti ja tytär asuvat kuitenkin lähekkäin, joten joskus Felicia saattaa nähdä hänet kadulla.

– Olenko katunut, että kirjoitin kirjan? En hetkeäkään. Säälinkö äitiäni? Ehkä joskus. Itkisinkö, jos hän kuolisi? Tuskin. Suhteemme on kuollut. Äitini on älykäs ihminen, hänellä olisi ollut mahdollisuus tehdä asiat myös toisin.

Koko juttu Me Naisten numerossa 8/2013.