Kalle Palander nähdään uuden Villi kortti -sarjan vakiokasvona. Ohjelma alkaa lokakuussa. Kuva: Jonna Öhrnberg
Kalle Palander nähdään uuden Villi kortti -sarjan vakiokasvona. Ohjelma alkaa lokakuussa. Kuva: Jonna Öhrnberg

Ex-pujottelija perheineen muutti Espanjaan vuosi sitten. Uusi arki on sujunut nautiskellen.

Pujottelun maailmanmestarin Kalle Palanderin, 38, menestyksekäs ura päättyi kolmisen vuotta sitten, kun loukkaantumiset pakottivat jättämään huippu-urheilun. Ex-urheilija on nykyisin muun muassa hotellinomistaja, urheilumanageri ja televisiokommentaattori.

Seuraavaksi hänet nähdään TV2:n humoristisessa Villi Kortti -show'ssa, jonka aiheena on penkkiurheilu.

Kallen ja hänen vaimonsa Riina-Maijan pyörittämä Ontikan kartano Virossa sulkee ovensa talveksi, ja koko kuusihenkinen perhe on jo palannut kotiinsa Espanjan Aurinkorannikolle, jonne he muuttivat pysyvästi vuosi sitten.

– Tämä oli kolmas kesä, kun hotelli oli auki, ja voin sanoa, että myös paras. Onhan siinä helvetisti hommaa, mutta toistaiseksi emme ole sitä saaneet myytyäkään. Aika vähän ehdimme nykyään itse olla paikalla, Kalle kertoi.

Rento arki Espanjassa

Palandereilla on kolme yhteistä lasta, kolmivuotiaat kaksoset Romeo ja Mona-Lisa ja toisella luokalla oleva Oda-Sofia. Perheeseen kuuluu myös Riina-Maijan 15-vuotias Pyry-poika. Kaksoset käyvät espanjalais-englantilaista päiväkotia, isommat lapset Aurinkorannikon suomalaista koulua.

– Viihdyn ihan saatanan hyvin siellä. Tosin viime talvi oli kylmin 20 vuoteen. Mutta parempi se silti oli kuin Suomen talvi, Kalle naurahtaa.

Sään lisäksi Kalle nauttii erityisesti Espanjan hintatasosta. Koko perhe syökin usein illallista ravintolassa. Myös kolmivuotiaiden kaksosten pukeminen on helpompaa.

– Ei tarvitse käydä läpi kurahaalariruljanssia joka syksy. Sortsit ja t-paita riittävät, hän sanoo.

Palanderien arki Espanjassa rullaa rennosti. Aamuisin Kalle vie lapset päiväkotiin ja kouluun, Riina-Maija lähtee tallille hoitamaan hevosia. Sitten Kalle tekee hommia tietokoneella, kunnes painuu pelaamaan uutta lempilajiaan padelia eli koppitennistä, jota hän harrastaa 15-henkisen kaveriporukan kanssa lähes päivittäin. Parasta ovat kuulemma jälkipelit paikallisella tennisklubilla.

Kalle ja Riina-Maija nauttivat usein kahdenkeskisen aterian ennen kuin hakevat lapset kotiin.

– Paino pääsi jossain vaiheessa nousemaan, ja vaimo valitti, että tämä ei kuulunut diiliin silloin, kun mentiin naimisiin 2007, Kalle kertoo.

– Mitään kuntokuuria tai laihdutusprojektia en varsinaisesti ole kuitenkaan aloittanut.

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...