Sisustus on Johannan lempiharrastus. Olli, Asgeir ja Aino antavat äidin päättää sävyistä ja asetelmista. Kuva Susanna Kekkonen
Sisustus on Johannan lempiharrastus. Olli, Asgeir ja Aino antavat äidin päättää sävyistä ja asetelmista. Kuva Susanna Kekkonen

Johanna Alvestad rakastui komeaan kalastajaan ja perusti perheen Norjaan. Kävimme kylässä uuden nettibloggaajamme luona Lillesandissa.

Klik. Kalastajan vaimon netti­sivulla aukeaa toinen toistaan kauniimpia kuvia unelmien kodista. Muhkean sohvan päälle on aseteltu pellavatyynyjä ja seiniä koristavat hillityt ­jugend-tapetit. Suurista ikkunoista avautuu näkymä Norjan Skagerrakin salmelle ja Lillesandin kumpuilevaan kylään.

Kuvat eivät valehtele. Norjalais-suomalaisen perheen kodissa on oikeastikin harmoninen tunnelma. Johanna Alvestad, 31, joutuu korottamaan ääntään vain kerran, kun viisivuotias Olli ruiskuttaa leikkipaloautollaan vettä äidin kynttiläasetelman päälle. Tästä episodista ei julkaista kuvaa netissä, mutta pikkusisko Aino, 3, saa veljen tempauksesta hyvät naurut.

Kun Johanna alkoi pitää viisi vuotta sitten Kalastajan vaimo -blogiaan, hän ei osannut aavistaakaan sen suosiota. Alun perin Johanna suunnitteli päivittävänsä kuulumisia lähinnä Suomessa asuville vanhemmilleen ja pikkusiskolleen. Sitten hän laajensi aiheita sisustukseen, muotiin ja käsitöihin ja sai muutamassa vuodessa koukkuun 35 000 lukijaa.

– Tuntui yhtä aikaa oudolta ja kivalta, kun tuntemattomat ihmiset alkoivat yhtäkkiä kommentoida kotiamme ja vaatteitani ja kyselivät, mistä olen löytöjäni tehnyt, Johanna tunnustaa.

Johanna on koulutukseltaan sairaanhoitaja, mutta nyt hän työskentelee  terveydenhoitajana Lillesandin neuvolassa.Sinne on kotoa vain viiden minuutin kävelymatka. Lyhyen etäisyyden päästä löytyvät muutkin palvelut, sillä sataman ympärille rakentuneessa kaupungissa on vain 10 000 asukasta.

Merestä saa elantonsa myös Johannan norjalainen aviomies Asgeir, 44, ­joka työskentelee urheilukalastajana. Hän myy kalastustarvikkeita, pitää kursseja ja tekee keväisin kalastusmatkoja Kuubaan ja ­Afrikkaan.

Tekstiviestejä norjaksi

Seitsemän vuotta sitten Johannalla ei ­ollut aavistustakaan nykyisestä asuinpaikastaan. Hän oli juuri valmistunut sairaanhoitajaksi ja muuttanut synnyinkaupungistaan Kotkasta Helsinkiin. Sinkkunainen nautti uudesta työstään, eikä haaveillut perheidyllistä edes etäisesti.

– Sinkkuna sosiaalinen elämäni oli vilkasta, mutta tuota aikaa leimasi tietynlainen irrallisuus. En uskaltanut päästää oikein ketään lähelleni.

Vuonna 2006 isä ja sisko houkuttelivat Johannan mukaansa viikoksi löhölomalle Kanariansaarille. Siellä hän tapasi sattumalta norjalaisen Asgeirin.

– Asgeir oli aivan erilainen kuin aiemmin kohtaamani miehet. Hän ei vetänyt mitään roolia vaan näytti tunteensa suoraan ja vaikutti heti luotettavalta. Rakastuimme suinpäin.

Matkan jälkeen suhde eteni nopeasti. Nuoripari teki treffejä Helsinkiin, Tukholmaan ja Kööpenhaminaan. Suomessa ollessaan Johanna lähetti Asgeirille norjankielisiä tekstiviestejä sanakirja kädessään. Hän oppikin uuden kielen nopeasti.

– Kavereitani koko juttu huvitti. He ­pitivät suhdettamme lomaromanssina ja löivät vetoa sen kestosta, Johanna nauraa.

Skeptiset ennustukset jäivät toteutumatta. Vielä samana kesänä Johanna matkusti Asgeirin luokse Norjan Lillesandiin.

– Minulle tuli heti sellainen olo, että tänne haluan muuttaa. Vanhemmilleni uskalsin kertoa vasta siinä vaiheessa, kun pakkasin tavaroita.

   Norjalainen elämänrytmi sopii Johannalle. Lillesandissa ei tarvitsee jonottaa autoruuhkissa eikä suorittaa arkea kieli vyön alla. Johannakin käy töissä vain kolmena päivänä viikossa.

– Joutenolo on norjalaisille todella tärkeää. Täällä ajatellaan, että aina pitää olla aikaa istahtaa alas ja juoda kupillinen kahvia. Suomessa tuskin pystyisin tekemään sairaanhoitajan töitä näin leppoisalla tahdilla.


Koko haastattelu Me Naisten numerossa 1/2013.

Tutustu blogiin

Kalastajan vaimo

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.