Kuvat Milka Alanen
Kuvat Milka Alanen

Suosikkibloggaaja Johanna Alvestad haaveilee muutosta takaisin Suomeen. Onneksi hän pääsee äidin ja isän luo joka joulu.

Ei epäilystäkään, etteikö suosikkibloggaaja Johanna Alvestadin, 32, geeneissä piilisi aimo annos pohjoisten esi-isien perimää.

Vaikka etelänorjalaisessa Lillesandin pikkukaupungissa hämärä laskeutuu jo iltapäivästä ja taivaalta ripsii harmaata hyhmää, Johanna ei anna pimeän vuodenajan lannistaa. Hän riisuu iloisen keltaisen sadetakkinsa kotinsa eteisen naulakkoon, kiipeää villasukat jalassaan yläkertaan ja kaivaa ostoskasseista esiin tärkeimmän, ison paketin tuikkukynttilöitä.

Pian avara olohuone kylpee pehmeässä liekkien loimussa. Johanna on sirotellut kynttilöitä kaikille mahdollisille tasoille: niitä riittää ison ruokapöydän ja sohvapöydän päälle. Liekit heijastuvat myös peilistä ja ikkunasta, joiden edessä kaappien päällä palaa muutama tuikku. Valkoiseksi rapatun takankin päällä välkkyy kynttilä.

– Kynttilät ovat paljon kivempia kuin kattovalo. Ilman kynttilöitä meillä myös olisi aika pimeää, sillä eihän meillä edes ole kunnon lamppua olohuoneessa, Johanna kertoo.

Hän on huomannut, että monet bloggaajat valittelevat hämärää, koska silloin ei saa kunnon kuvia. Mutta Johannan mielestä kuvistakin tulee marras-joulukuussa kivan hämyisiä. Pimeydessä on paljon hyviä puolia.

– Tavallaan vuorokaudessa on monta tuntia enemmän rentoa aikaa. Kun viideltä on jo ihan pimeä, sitä ihan hämmästyy, että iltaa on vielä niin paljon jäljellä. Ja koska on pimeä, on sallittua käpertyä sisälle ja sohvalle nauttimaan glögiä. 

Hiljaiseloa Norjassa

Johanna muutti rakkauden perässä Norjaan seitsemän vuotta sitten. 25-vuotias suomalaistyttö oli rakastunut suinpäin Kanariansaarilla tapaamaansa norjalaiseen urheilukalastajaan ja suhde muuttui nopeasti vakavaksi. Vuoden päästä ensitapaamisesta Johanna ja Asgeir, 45, olivat rakentaneet pesän Lillesandin keskustassa sijaitsevaan kaksioon ja pian Johanna jo odotti parin esikoista.

Vaikka parisuhteessa käänteet tapahtuivat vauhdilla, pikkukaupungin rytmi ympärillä pyöri verkkaisasti. Nyt Johanna on jo tottunut siihen, että pienessä rantakaupungissa elellään hissukseen. Varsinkin talvella, kun suositun lomapaikkakunnan väkiluku laskee viidennekseen, vaihdetaan hitaammalle vaihteelle ja osataan olla tekemättä mitään. Muttei Lillesand talvisinkaan ole mikään nuhjuinen peräkylä. Öljymaan vauraus näkyy sen söpöissä kahviloissa ja pikkukaupoissa, joissa myydään merkkivaatteita ja tarjoillaan trendikkäitä juustoleipiä, jotka on osattu höystää muutamalla pirteällä marjalla.

Verkkainen rytmi tuntuu sopivan mainiosti myös Johannalle.

– Vaihdoin juuri neuvolasta kouluterveydenhoitajaksi, eli työaikani ovat entistä joustavammat. Uuden työn takia ajoin myös ajokortin, sillä pidän vastaanottoa kolmella eri koululla enkä pärjää ilman autoa.

Kuten suurimmalla osalla pienten lasten äitejä Norjassa, Johannankin työviikko on vain kolmipäiväinen. Lisäksi hän ohjaa zumbatunteja yhtenä aamupäivänä kylän kuntosalilla.

Myös Johannan puoliso Asgeir on tänään kotosalla. Vaalea mies istuu ruokapöydän ääressä naputtelemassa läppäriään. Vaimonsa esimerkin rohkaisemana Asgeir on perustanut oman blogin, joka liittyy tietenkin kalastukseen. Vähän väliä Asgeir pomppaa tuoliltaan esittelemään bloginsa kuvia, eivätkä ne ole mitään turhia kalajuttuja: viime kesänä Asgeir pyydysti yli tonnin painoisen haikalan.

Talvisin Asgeir tekee töitä pääasiassa kotona käsin. Kiireisempinä vuodenaikoina mies kiertää myymässä kalastustarvikkeita joka toisen viikon.

Jouluksi kotiin

Vaikka monelle joulu norjalaisessa pikkukaupungissa kuulostaisi haaveiden täyttymykseltä, Johannalle oikea juhla koittaa vasta kotimaassa. 

Tänäkin vuonna Johanna ja Asgeir pakkaavat perheensä autoon ja suuntaavat kohti ruotsinlaivaa ja Suomen. Kymmenen tunnin ajomatkan aikana ehtii päästä joulutunnelmaan. Mikä tärkeintä, auton takakonttiin mahtuu paljon enemmän lahjoja kuin lentokoneen matkatavaroihin.

Johannalle joulussa kaikkein tärkeintä on rakkaiden sukulaisten tapaaminen, joten perhe on tottunut viettämään joulut Johannan vanhempien luona Kotkassa. Asiasta ei ole juuri tarvinnut keskustella.

– Johanna haluaa aatoksi Suomeen, ja hän on pomo, Asgeir sanoo.

Molempien mielestä se on ihan reilua, koska muu osa vuodesta asutaan Norjassa, eikä Johannan koti-ikävä ole vuosienkaan aikana kokonaan laantunut.

– Asgeir ei muutenkaan pidä niin tiiviisti yhteyttä sukulaisiinsa, minulla taas on tosi läheiset välit kaikkiin ja kaipaan heitä koko ajan. Haluaisin kahvitella isäni kanssa joka viikko, kuten meillä ennen oli tapana. Olen aina ollut vähän isin tyttö. Olen oppinut vaatimattomalta isältäni avuliaisuutta ja iloitsemaan eniten asioista,  jotka ovat ilmaisia.

Aina välillä kaipaus ottaa vallan niin, että Johannan on vaikea löytää elämästään mitään iloa.

–  Se on välillä ihan pelottava tunne. Saatan nukkua huonosti ja pelätä masentuvani, mutta onneksi osaan punnita asioita ja ajatella, miten hyvin kaikki on nyt. Että olen valinnut tämän itse ja varmasti valitsisin uudelleenkin. Asgeir tuntui alusta asti avoimelta, huolehtivaiselta ja rehelliseltä eikä hän pelannut mitään pelejä. Norjaan hänen luokseen muuttaessani en tosin tajunnut, että muutosta tulisi näin pysyvä.

Asgeirin tavatessaan Johanna oli vastavalmistunut sairaanhoitaja, joka haaveili taideaineiden opiskelusta Suomessa. Kalastajan vaimoksi ryhtyminen ei ole kuitenkaan koskaan häntä kaduttanut. Urahaaveille tuntuu taas perheen perustamisen jälkeen löytyvän aikaa: tänä syksynä luova nainen olisi päässyt aloittamaan taideopinnot Kristiansandin yliopistossa, mutta hän lykkäsi niitä toistaiseksi.

Johanna myöntää myös usein haaveilevansa muutosta takaisin Suomeen.  

– Norjaan muutto oli aikoinaan ihan oikea ratkaisu, mutta muutto Suomeen saattaisi nyt olla hyvä jatkumo oikeiden ratkaisujen sarjalle, hän muotoilee.  

Miten kaikkea kuuluu Johannan jouluaaton ohjelmaan? Mikä on aattoillan paras hetki? Lue lisää Me Naisten numerosta 49/2013. Voit myös ostaa uusimman digilehden iPadillesi.
 
Seuraa Kalastajan vaimon blogia täältä.

Joillakin niitä ei ole ollenkaan ja joillakin vaikka muille jakaa. Arvaatko hiusten perusteella, ketkä julkisuuden henkilöt ovat kuvissa?

 

Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen ovat nyt kolmen lapsen vanhempia.

Vuoden 2009 Miss Suomi Essi Pöysti, 30, ja hänen puolisonsa, ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen, 32, ovat saaneet lapsen. Lapsi on parille kolmas. Ville kertoi perheenlisäyksestä Facebook-sivuillaan tänään lauantaina.

”Äiti ja poika voivat hyvin.”

– Kauan jo rakastettu pikkuveikka on syntynyt tänään 11.50. Äiti ja poika voivat hyvin, Ville kirjoitti julkaisemansa kuvan yhteyteen.

Essi kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko on varjostanut raskautta aikaisempien keskenmenojen takia.

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Essi Pöysti ja Ville Mäkäläinen menivät naimisiin kesällä 2015. Ville lopetti koripallouransa tänä vuonna. Kuva: Sanoma-arkisto / Tatu Lertola
Essi Pöysti ja Ville Mäkäläinen menivät naimisiin kesällä 2015. Ville lopetti koripallouransa tänä vuonna. Kuva: Sanoma-arkisto / Tatu Lertola

Essillä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle.