Televisiosarja teki kiinteistönvälittäjä Kaisa Liskistä, 44, ilmiön. Tällä hetkellä ilmiö tekee bisnestä vauvanodotuksen lomassa.

Kuva Sakari Majantie

Pitkät, pinkit kimallekynnet tarttuvat ahnaasti einespakettiin ja repivät pizzan muoveista. Valokuvausstudioon saapunut Kaisa Liski syö roiskeläppänäkin tunnetun klassikkoherkun ronskisti kylmänä ja lusikoi jälkiruuaksi jogurtin.

– Minulla on aivan käsittämätön himo näihin. Samoin kylmään maksalaatikkoon, Kaisa sanoo ja pyyhkii muruset suupielistään.

Viime kuukausina Kaisan on ollut pakko syödä pieniä välipaloja usein, että hän välttyisi raskauspahoinvoinnilta ja työkaverien epäilyksiltä.

– Kun joku on pyytänyt mukaansa shoppailemaan, olen selittänyt, ettei minua nyt kiinnosta, kun olen lihonut niin paljon. Ja kun olen mennyt ostamaan vauvan- tai äitiysvaatteita, olen pyytänyt myyjää käärimään ne hämäyksen vuoksi lahjapakettiin.

Kiinteistönvälittäjä on halunnut salata raskautensa ammatillisista syistä. Kaisa sanoo suoraan, ettei halua kenenkään epäilevän, etteikö hän pystyisi hoitamaan työtään vauvanodotuksen lomassa.

– Nyt raskaus on jo sen verran pitkällä, että uskon kaiken sujuvan hyvin. Pahin väsymyskin alkaa hellittää, vaikka on tässä univelkaa kertynyt. Välillä on tuntunut, että voisin nukkua 15 tuntia yhteen soittoon, mutta tekemistä on niin paljon, että pitää sinnitellä 6 tunnin unilla.

Pitkiä päiviään Kaisa koordinoi kolmen puhelimensa avulla. Ne konsertoivat studion pöydällä sotilaallisessa rytmissä. Tärkeimpiin soittopyyntöihin Kaisa vastaa heti, osa tavoittelijoista saa jäädä odottamaan omaa vuoroaan.

Kuhina Kaisasta alkoi viime syksynä, kun värikkäästä persoonasta tehtiin oma tv-sarja Liv-kanavalle. Kiinteistökuningatar Kaisa -sarjassa hän ajeli prameilla autoilla, sanoi suorat sanat Suomen kiinteistöbisneksestä ja näytti samalla, miten asuntokauppaa kuuluu tehdä. Ohessa tv-katsojat pääsivät tutustumaan myös Kaisan siviilielämään.

– Tv-sarja nelinkertaisti asiakkaiden määrän eli kyllä se kannatti. Tämän enempää en pysty töitä edes tekemään, Kaisa myöntää.

Kaisan markkina-arvon ymmärsi myös Uudenmaan Viva Oy, joka palkkasi Kaisan joulukuussa Viva LKV Arvoasuntojen liiketoimintajohtajaksi. Työn ohessa Kaisasta kuvataan parhaillaan uutta tv-sarjaa, joka alkaa ensi syksynä.

Jossakin välissä pitäisi synnyttää yksi vauva.

Raskaus yllätti

Kun Kaisa ja Kimmo Liski viime kesänä sanoivat toisilleen tahdon Hämeenlinnan romanttisessa Vanajanlinnassa, pari tuumasi, että lapsia saa tulla, jos on tullakseen. Kaisan aikuiset lapset, 22-vuotias Valtteri ja 26-vuotias Amanda asuvat jo poissa kotoa, Kimmon 3- ja 15-vuotiaat lapset ovat sen sijaan tiivis osa uusperheen viikonloppuja.

Silti raskaus yllätti.

– En olisi uskonut, että voin saada vielä vauvan. Olen sentään 44-vuotias, ja kavereistani on alkanut tulla jo mummoja.

Yhtä hämmentynyt on ollut lähipiiri: puoliso valahti valkoiseksi raskaustestin tuloksen nähtyään, eikä tytär säästellyt sanojaan.

– Amanda huusi puhelimeen dramaattisesti, että äiti, sä et voi tehdä tätä mulle taas! Hän on ollut aina se lellikkiprinsessa, jolle jo pikkuveljen syntymä oli shokki, Kaisa nauraa.

Kaisa suhtautuu tulevaan levollisin mielin, sillä lähtökohta äitiyteen on täysin erilainen kuin 26 vuotta sitten esikoisvauvan synnyttyä.

– Silloin meillä oli taloudellisesti todella tiukkaa. Olen molempia lapsiani varmasti imettänytkin niin kauan sen takia, että se oli ilmaista. Jälkikäteen olen myös tajunnut, että unohdin silloin itseni kokonaan. Elin liikaa lapsieni kautta.

Uudesta perheenjäsenestä Kaisa aikoo nauttia ilman paineita. Tätä naista ei nähdä pyykkäämässä kestovaippoja tai imettämässä yökaudet läpeensä.

– En halua sitoa itseäni vauvaan liikaa, joten en aio imettää enkä pitää äitiyslomaa. Kaupasta saa huippulaatuista äidinmaidonkorviketta ja sitä pystyy isäkin antamaan. En ole orja ja imettäjä, olen nainen äitinäkin.

Kaisa uskoo, että pulloruokinta helpottaa töihin palaamista, ja ammattikin joustaa. Liiketoimintajohtajana hänellä on jo nyt soviteltu työaika ja asuntonäytöt sijoittuvat usein iltaan, joten vauvaperheen arjen mahduttaminen niiden oheen on vain järjestelykysymys.

– En pitänyt äitiyslomaa kahden edellisenkään lapsen kanssa ja kaikki sujui hyvin. Ja nyt minulla on niin ihania asiakkaita, etten voi jättää heitä pulaan kotiensa myymisen kanssa, Kaisa sanoo ja korostaa, että lapsensa kustannuksella hän ei kuitenkaan uraansa luo.

– Tämä vauva on minulle hirveän rakas jo nyt, ja aion tehdä kaikkeni, jotta hänellä on hyvä olla. Aivan niin kuin olen tehnyt Amandan ja Valtterinkin kanssa.

Viime viikkoina kiivasta keskustelua aiheuttanut kotihoidontuen tulevaisuus ei Liskin perhettä hetkauta. Kaisa sanoo suoraan, ettei hänellä ole työnsä puolesta mitään mahdollisuuksia jäädä kotiin kolmeksi tai edes kahdeksi vuodeksi.

– Kotihoidontuesta minä en tiedä mitään. Isoäitini on ollut ainoa tukiverkostoni ja hänkin on jo kuollut. Onneksi mieheni Kimmo on kanssani samoilla linjoilla. Olemme molemmat sitä mieltä, että jos lapsia kerran tehdään, niistä on huolehdittava itse.

Lapsuudesta puuttui rakkaus

Yrittäjähenkisyys pilkahti Kaisassa ensimmäisen kerran jo 11-vuotiaana, jolloin pieni tyttö ymmärsi, että hänen on pidettävä puoliaan itse. Kaisa vietti lapsuutensa vantaalaisessa lähiökodissa, jossa ei ollut rajoja eikä rakkautta, mutta sitäkin enemmän turvattomuutta ja muita ongelmia. Yksinhuoltajaäidillä ei ollut varaa kustantaa urheilullisen tyttären harrastuksia, joten Kaisa hankki töitä paikallisesta grillikioskista.

– Olin jo silloin pitkä tyttö, joten valehtelin ikäni, että pääsin 11-vuotiaana töihin ja sain tehdä 8–10-tuntisia päiviä, Kaisa kertoo.

Hän olisi halunnut jo varhain muuttaa pois kotoa, mutta niin nuorena se ei ollut mahdollista.

– Itse tiedän, miltä tuntuu olla lapsi, jota ei ole haluttu. En koskaan kelvannut äidille omana itsenäni eikä minulle myöskään asetettu rajoja. Sekin tuntui pahalta, että isä tuupattiin pois elämästäni vuosiksi.

Nykyään Kaisa on tekemisissä isänsä kanssa, mutta äitiin välit menivät poikki jo kymmenen vuotta sitten.

– Tajusin yhtäkkiä, että olen aikuinen ihminen ja saan päättää itse, kuka kuuluu perheeseeni. Silloin tuntui kuin olisin vapautunut vankilasta.

Vielä suurempi muutos Kaisassa tapahtui pari vuotta sitten, kun hän sai tekstiviestin tuntemattomalta mieheltä. Viestissä tiedusteltiin, oliko Kaisa se sama nainen, jonka mies oli bongannut Helsingissä komean Coupe Audin luota.

– Olinhan minä saanut treffiehdotuksia aiemminkin ja jättänyt ne huomioimatta, mutta tällä kertaa jokin päässäni naksahti. Vastasin viestiin viipymättä ja yhtäkkiä juttelimmekin jo puhelimessa.

Seuraavana päivänä Kaisa hyppäsi autoonsa ja ajoi sata kilometriä tavatakseen Kimmo Liskin.

– Kun näin kaksimetrisen Kimmon kotipihassaan, polveni löivät loukkua. Hän oli kuin alfauros, jolla oli koiranpennun katse. Olen aina ennen edennyt miesten kanssa varovasti, mutta Kimmoon rakastuin heti. Kai me molemmat hoksasimme, että käymme jo viittäkymppiä ja tämän viisaammaksi emme parisuhdeasioissa enää tule, Kaisa virnistää.

Ystävätkin panivat merkille rakkauden roihun Kaisassa, ja tämä vaikutti yhtäkkiä aiempaa tasapainoisemmalta.

– Ennen kuin tapasin Kimmon, puhuin tekemisistäni aina minä-muodossa: minun kotini, minun autoni, minun kukkapenkkini. Nyt olen ensimmäistä kertaa elämässäni saanut kokea, etten ole enää yksin. Kaikki on meidän.

Oma talo menee uusiksi

Yhdestä yhteisestä unelmasta tuli totta, kun Liskit löysivät puoli vuotta sitten mieluisan kodin Hausjärveltä. Kriteerit talolle olivat tiukat, sillä pariskunta halusi tarpeeksi tilaa uusperheelle, moottoripyörälle ja autoille.

– Kaikkiin myynnissä oleviin taloihin emme menneet edes sisälle, sillä tiedän jo kohteiden ohi ajaessani, kiinnostavatko ne minua ollenkaan. Tämä taito on tullut rautaisen kokemuksen myötä, Kaisa tuumaa.

Kuvien perusteella nykyinenkin koti vaikutti Kaisasta lähinnä ränsistyneeltä kesämökiltä. Se kuitenkin kolahti heti, kun he ajoivat pihaan. Talo oli paljon parempi kuin he olivat uskaltaneet kuvitellakaan.

– Meillä on kodissa parhaillaan käynnissä iso remontti. Laitamme siellä kaiken uusiksi. Tai siis Kimmo laittaa. Hän on ammatiltaan suunnittelija ja todella kätevä käsistään.

Merkkivaatteista ja kalliista autoistaan tunnettua Kaisaa on julkisuudessa usein arvosteltu turhamaiseksi pröystäilijäksi. Hän huomauttaa, että kyseessä on vain ammattiin liittyvä imago.

– Elämäntyylini ei maksa, mutta työ maksaa. Minulla on pakko olla auto, joka on tyylikäs ja luotettava. Se ei voi jättää tien päälle minuutiksikaan, sillä olen vastuussa asiakkaideni kalleimmasta omaisuudesta, asunnoista.

Kotona Kaisan ostoskassit aiheuttavat silti joskus ihmettelyä. Aviomiehen mielestä vähempikin vaatemäärä riittäisi.

– En minäkään shoppailusta enää nauti. Vaatekaapissa on silti oltava niin paljon valikoimaa, että vaikka olisin kuukauden pyykkäämättä, löydän sieltä päällepantavaa. Työni on niin kiireistä, että näin usein käy, hän perustelee.

Tällä hetkellä rahaa nielevät myös lasten opinnot. Esikoistytär Amanda on opiskellut markkinointia Lontoossa jo neljä vuotta, ja kuopus Valtteri aikoo hakea poliisikouluun.

– Päätin jo aikoja sitten, että maksan Amandan ja Valtterin opinnot ja myös ensimmäiset asunnot. Se on taloudellisesti valtava satsaus, mutta haluan tehdä sen heidän vuokseen. Itse en saanut kotoani mitään, joten haluan antaa omille lapsilleni toisenlaiset eväät elämään.

Mies ei saa tehdä kotitöitä

Kaisa tietää ärsyttävänsä monia suoruudellaan, sillä suomalaiseen kulttuuriin avoin henkselien paukuttelu ei sovi. Näkyvimmin Kaisaa on arvostellut Diili-ohjelmastakin tuttu kiinteistönvälittäjä, Jethro Rostedt, jonka mielestä Kaisa antaa koko alasta ja ammattikunnasta väärän kuvan.

– Minua harmittaa arvostelijoideni puolesta, sillä heidän kommenteistaan paistavat lähinnä katkeruus ja kateus. Nämä ihmiset eivät voi sietää sitä, että olen menestynyt ja onnellinen. Luulen, että tv-sarjani oli monille se viimeinen niitti, Kaisa hymähtää.

– Olen myös ottanut sen linjan, etten lähde puolustamaan itseäni julkisuudessa. En tehnyt sitä edes silloin, kun lehdessä väitettiin, että minulla on 100 000 euroa ulosotossa, vaikka kyse oli yritysveloista ja summa on muutenkin liioiteltu. Selittely kuulostaa aina selittelyltä. Tärkeintä on se, että itse tiedän, mikä on totuus.

Julkisuuden toinen puoli liittyy miehiin. Näyttävä vaaleaverikkö on jo tottunut siihen, että maanantaiaamuna sähköpostissa voi odottaa yhteydenottopyyntö "elokuvaohjaaja Mr. Scorpiolta" tai Penalta, joka haluaa vimmatusti ostaa Kaisan 12-senttisillä koroilla varustetut kengät.

– Kimmon myötä nämä viestit ovat onneksi vähentyneet. Sen sijaan naiset pysäyttävät minut usein kadulla ja kertovat ihailevansa suoruuttani. Se tuntuu kivalta. Olen kyllä ennenkin huomannut, että ihmisten on helppo lähestyä minua.

Siinä missä Kaisa on työpaikalla napakka ja vaativa pomo, kuoriutuu hänestä kotioloissa perhettään paapova kotimartta. Aiemmin ravintola-alalla työskennellyt perheenäiti rakastaa ruuanlaittoa.

– En anna mieheni tehdä ollenkaan kotitöitä. Kokkaan, siivoan, pesen pyykit ja pidän huushollin muutenkin kunnossa. Kimmo puolestaan hoitaa meillä kaikki miesten hommat: huoltaa autot, kolaa pihat ja tekee remontit. Kannatan tasa-arvoa, mutta se ei tarkoita sitä, että miehen ja naisen pitäisi olla samanlaisia. Johan koko laji kuolisi sukupuuttoon, jos niin olisi! Kaisa julistaa.

Raskausaikana hän tunnustaakin ottaneensa kaiken irti "avuttomasta naisellisuudestaan".

– Olen iltaisin kotona juuri se hirveä ruikuttaja, jonka jalkoja ja hartioita pitää hieroa. Mutta onneksi Kimmo tuntuu vain nauttivan hemmottelemisestani.

Kaisa on varma, että olisi entisessä elämässään stressannut raskauskiloista. Nyt ne eivät huoleta häntä laisinkaan.

– Vaikka lihoisin aivan muodottomaksi ja naama kukkisi ja tukka lähtisi, tiedän Kimmon rakastavan minua juuri tällaisena. Synnytyksen jälkeen treenaan itseni kuitenkin hetkessä entisiin mittoihin.

Kaisan kasvatusmetodit

1. Kunnioita vanhempia

Näen asuntonäytöissä usein lapsia, jotka katsovat tervehdittäessä läpi ja ryntäävät pomppimaan sohvalle
kengät jalassa. Minusta lapset on opetettava tottelemaan ja kunnioittamaan vanhempia ihmisiä. Olen perinyt isoäidiltä aika sotilaallisetkin otteet: sanon kerran lempeästi ja jos se ei
tepsi, tulee seuraamuksia.

Olen käyttänyt samaa metodia töissä esimiehenä ja se on yllättävän tehokas. Lasten kanssa on vain varauduttava siihen, että toistoja pitää olla kymmeniä, ellei satoja.

2. Kunnioita lapsia

Yritän aina pitää mielessä, että kukaan lapsi ei ole kysynyt lupaa päästä tähän maailmaan. Heillä ei ole osaa eikä arpaa syntymäänsä. Siksi vastuu huolenpidosta ja kasvatuksesta on meillä vanhemmilla. Emme voi olettaa, että yhteiskunta, päiväkodit ja koulut pitävät huolta lapsistamme. Meidän on se tehtävä.

3. Ole johdonmukainen

Jos me vanhemmat asetamme määräyksiä, niiden on oltava johdonmukaisia. Minun annettiin ensin lapsena mellastaa täysin ilman rajoja ja sitten kaksitoistavuotiaana kiellettiin kaikki. Siitä ei ollut mitään hyötyä: aloin vain kapinoida ja halusin paeta kotoa. Lapsen mielestä on todella hämmentävää, jos vanhemmat muuttavat koko ajan sääntöjään. Siksi on oltava oikeudenmukainen.

4. Satsaa perheeseen

Minulle oman perheen ja läheisten suojeleminen on kaikkein tärkeintä elämässä. Lapsellekin pitää pienestä pitäen osoittaa, että perhe on kaiken pohja ja perusta. Yhdessäolo on paljon tärkeämpää kuin päätön juoksu harrastuksesta toiseen. Elämä lasten kanssa ei saisi olla suorittamista.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla