Kaisa ei tunne katkeruutta siitä, että isäsuhde vietiin häneltä 20 vuodeksi. ”Olen luonnostani katkeruusvastainen ihminen. Mieluummin viisastun asioista kuin katkeroidun.”
Kaisa ei tunne katkeruutta siitä, että isäsuhde vietiin häneltä 20 vuodeksi. ”Olen luonnostani katkeruusvastainen ihminen. Mieluummin viisastun asioista kuin katkeroidun.”

Kun Kaisa Liskin vanhemmat erosivat, hän menetti yhteyden isäänsä. Lopulta Kaisa sai isän elämäänsä yli 20 vuoden välirikon jälkeen. – Isättömyys jätti jälkensä siihen, miten sokeasti olen suhtautunut miehiin.

Naisten pukuhuoneessa vuorottelee hius­lakan, puuterin ja parfyymin tuoksu. Vakiotanssin amatöörikilpailut on juuri saatu päätökseen Helsingin Kulttuuritalolla. Kiinteistökuningattarena tunnettu Kaisa Liski, 47, on asetellut tanssimekkonsa pukupussiin ja vetelee farkkuja jalkaansa. Kisa tanssipari Seppo Kalliotuulen kanssa huipentui hopeasijaan. Vakiotansseista harrastuksen löytänyt Kaisa on syystäkin tyytyväinen, voittajapari kun hipoo jo ammattilaistasoa.

Pukuhuoneen toisella laidalla eräs nainen on jo vaihtanut vetimensä muttei tee elettäkään lähteäkseen. Hän on Kaisalle vieras mutta vaikuttaa odottavan juuri tätä. Nainen vartoo, kunnes pukuhuone tyhjenee muista ja sanoo sitten: ”En ole aiemmin fanittanut ketään, mutta sinä olet minulle inspiraation lähde.”

– Samanlaista palautetta saan lähes päivittäin. Naiset kiittävät energiasta, jota esimerkkini välittää, Kaisa sanoo.

Menestystarina herättää vastakaikua erityisesti naisissa, jotka Kaisan tapaan puurtavat miesvaltaisilla aloilla. Kaisa on jo näyttänyt kyntensä kiinteistömaailmassa, mutta edelleen naisten eriarvoinen kohtelu saa hänet kipinöimään.

– Jos minulla vähänkin paino nousee, arvostellaan, että siellä se läski puuskuttaa – kun taas Jethro (Rostedt) on ’vain pikkaisen pyöreä’, Kaisa täräyttää suoraan tyyliinsä.

– Näkyy eriarvoisuus tietysti muutenkin. Kun minä aikoinaan lähdin mukaan miesvaltaiseen bisnekseen, huomasin nopeasti, että täällä ei naista auteta. Minun on pitänyt itse keksiä konstit menestykseeni.

Niitä konstejaan Kaisa valottaa lokakuussa ilmestyvässä kirjassaan Kaisa Liski Kiinteistökuningatar. Opuksessa Kaisa avaa paitsi bisnesvinkkejään myös elämänohjeita, miten nousta menestyjäksi elämästä, jonka alku on kyllästetty vaikeuksilla.

Isättömyyden jäljet

Se Kaisasta jo tiedetään, ettei hänen lapsuutensa ollut yhtä yltäkylläistä kuin arkensa nykyään. Yksinhuoltajaäidin tytär oppi niukkuuden keskellä kekseliääksi eikä osannut edes haaveilla omakotitaloista, merkkilaukuista tai maastureista.

Sekin tiedetään, että Kaisalla on takanaan kaksi eroa: toinen asiallinen hänen kahden ensimmäisen lapsensa isästä, toinen tuskaisempi väkivaltaisesta suhteesta.

Kaisa uskoo, että lapsuuden kokemus isättömyydestä vaikutti hänen elämänsä kulkuun ja vääriinkin valintoihin nuorena.

– Isättömyys jätti jälkensä siihen, millainen minusta on tullut ja varsinkin siihen, miten sokeasti olen suhtautunut miehiin. Tapasin kuvitella, että elämä miesten kanssa olisi ruusuisempaa, ja sain pettyä, kun todellisuus olikin toista.

– Paikkasin puuttuvan palikan perherakenteessani väärillä ihmissuhteilla.

Mielikuvitusperhe

Kaisan vanhemmat erosivat, kun tytär oli alle kahden. Kaisa jäi äidilleen, ja yhteys isään katkesi kokonaan. Samassa rytäkässä hävisivät isän puolen sukulaiset.

Alkuun isä vilahti puheissa vain esimerkkinä pahasta. Myöhemmin hänestä tuli tabu, josta ei puhuttu lainkaan ja jonka nimeä ei mainittu ääneen. Kaisan maailmassa isä lakkasi olemasta.

– Minun muistikuvissani äiti teki määrätietoista työtä pitääkseen yllä mieli­kuvaa huonosta ihmisestä ja tylsästä tyypistä, joka oli kylmästi hylännyt meidät. Äidin nakutus meni minulla hyvin jakeluun, Kaisa muistaa.

– Lapsena en päässyt purkamaan ikävääni tai sitä, olisinko halunnut nähdä isääni. Sellaista vaihtoehtoa ei vain ollut olemassa.

Isän lähdön jättämiä aukkoja pieni Kaisa tilkitsi mielikuvituksensa synnyttämillä asioilla. Hän keksi selityksiä ja syitä isättömyydelleen ja saattoi toisinaan äitinsä vaikeuksiin.

– Alakouluiässä moni luokkakaveri sai sisaruksia, ja minäkin olisin halunnut oman. Niinpä kerroin koulussa äidin odottavan minulle pikkuveljeä tai -siskoa, vaikka se ei ollutkaan totta. Voin vain kuvitella, mitä opettajat miettivät yksinhuoltajaäidistäni, Kaisa kauhistelee.

– Tunsin niin kovaa normaalin kaipuuta, että rakensin elämästämme normaalia mielikuvituksellani.

Kaisan isä ei kuitenkaan ollut halunnut hylätä tytärtään. Totuus alkoi pikkuhiljaa valjeta Kaisalle, kun tämä kasvoi teini-­ikään. Eräänä päivänä tyttö selvitti isänsä puhelinnumeron ja tarttui luuriin.

– Soitin isälleni ja annoin tulle täyslaidallisen. Vaadin häntä tilille ja selittämään, miksi hän oli hylännyt meidät.

Mies ei ollut kuullut tyttärestään yli kymmeneen vuoteen.

– Isä oli järkyttynyt. Oli vain luonnollista, että hän kauhistui vihamielistä yhteydenottoani, Kaisa muistaa.

– Itse reagoin aivan samoin, jos minua syytetään asioista, joita en ole tehnyt. Menen kuoreeni ja sulkeudun toiselta täysin. Niin muistan isänkin tehneen. Hän varmasti jäi peloissaan odottamaan seuraavaa yhteydenottoani.

Näinkö se menikin?

Siihen meni vielä monta vuotta. Kaisa oli päälle parikymppinen ja itsekin äiti, kun oman lapsuuden arat kysymykset alkoivat vahvasti nousta pintaan. Tällä kertaa hän ei sysäisi niitä sivuun vaan veisi loppuun keskustelun, jonka oli teinivuosien vimmassaan aloittanut.

– Äitinä aloin miettiä, voiko ihminen todella noin vain lakata olemasta lapsensa elämässä. Se tuntui mahdottomalta ajatukselta. Minun piti kasvaa aikuiseksi oivaltaakseni se.

Kaisa tarttui uudelleen puhelimeen ja soitti isälleen, nyt aikuisempaan ja sovittelevampaan sävyyn.

– Toivoin vain, että voisimme olla edes jonkin verran yhteyksissä. En osannut kuvitellakaan, että isä olisi joskus vielä läsnä jokapäiväisessä elämässäni.

Kun yhteys isään vihdoin aukesi, Kaisalle piirtyi uusi, rinnakkainen todellisuus hänen omasta historiastaan. Aiemmat mielikuvat lapsuuden tapahtumista romuttuivat, kun isä pääsi kertomaan niistä oman versionsa.

– Olin vihainen äidilleni, mutta ennen kaikkea valtavan pettynyt itseeni. Siihen, miten pitkään isästä puhuttu jargoni oli mennyt minulla läpi ja miten olin antanut vedättää itseäni. Että olinkin ollut tyhmä.

Elämän pöydän puhdistus

Kaisa tuntee, ettei hänen ja äidin välille koskaan syntynyt aitoa, läheistä suhdetta. Jo pikkulapsena hän varttui pitkiä aikoja isoäitinsä opeilla ja sylissä.

– Muistan ikävöineeni äitiä vain viisivuotiaaksi asti. Sen jälkeen lakkasin tuntemasta kaipuuta äidin syliin. Opin itsenäiseksi ja pärjäsin arjessa isoäitini neuvoilla. Äidin kanssa emme koskaan löytäneet aitoa yhteyttä, Kaisa sanoo ja hätkähtää.

Vilunpuistatukset juoksevat pitkin käsiä ja selkää, kyyneleet nousevat silmiin.

– Tuntuupa karmivalta sanoa noin ääneen. Mietin, millaista olisi, jos oma kolmevuotiaani kohta ilmoittaisi pärjäävänsä ilman minua.

Kaisa sanoo tunteneensa vihaa äitiään kohtaan mutta ei syytä tätä yksin isättömyydestään.

– Olisihan lähipiirinikin voinut kertoa minulle isästäni ja auttaa yhteyden syntymisessä.

Samaan aikaan, kun Kaisa alkoi uudelleen tutustua isäänsä, hän putsasi pöytää elämässään oikein kunnolla.

– Lopetin täydellisesti yhteydenpidon äitini kanssa. En tehnyt sitä isäni takia vaan olin kasvanut tajuamaan, miten paljon minulta oli viety. Olin aikuistunut tunnistamaan oikean ja väärän ja päätin raivata elämästäni kaiken väärän.

Iskän kiinteistökeinottelija

Kaisan ja hänen isänsä aikuisiällä alkanut suhde on rakentunut ja vahvistunut pikkuhiljaa.

– Isäni on yli 70-vuotias vanha ja viisas jäärä, jonka tiedot ja taidot olisivat riittäneet tiiviimmän suhteen luomiseen jo aiemmin ja nopeammin, Kaisa aloittaa.

– Mutta minun piti aikuistua ennen kuin olin valmis päästämään isän lähelleni. Vaikka minä olin se, joka alkoi aukoa ovia, olen itse tullut niistä viimeisenä.

Täydellisen yhteyden luomiseen tarvittiin vielä yhtä miestä. Kaisa kehuu aviomiestään Kimmo Liskiä silmiensä avaajaksi: mies sai tajuamaan, millainen arvo perhe voi olla.

– Kimmon ansiosta minusta tuli ihminen, joka pystyi antamaan lähentymisen tapahtua. Hänellä on törkeän hienot arvot. Kimmolta olen oppinut paljon kunnioituksesta ja hyväksynnästä, Kaisa sanoo.

– Kimmo on myös rauhoittanut minua. Olen kineettinen persoona, ja nuorempana levottomuuteni olisi varmasti ärsyttänyt isäni kaltaista viileää älykköä. Kimmolta saamani täydellinen hyväksyntä on vapauttanut olemustani ja saanut ymmärtämään, että minä kelpaan.

Isän löytymistä seurasi myös Kaisan uusi tutustuminen itseensä. Moni oma piirre, ominaisuus ja oikku sai peilin isässä.

– Isä oli ollut minun puuttuva palani. Aloin ymmärtää itseäni paremmin, kun näin, mistä palikoista minut on tehty. On mieletön tunne löytää maailmassa ihminen, joka on samaa lihaa ja verta ja joka ymmärtää minua täysin.

Kaisa jakaa isänsä kanssa samanlaisen ironisen ja sarkastisen huumorintajun. Usein jokin tilanteen pieni hauskuus aukeaa vain heille. Samoin roisikin suorasukaisuus yhdistää heitä.

Isä esimerkiksi saattaa kutsua tytärtään ystäviensä edessä kiinteistökeinottelijaksi.

– On käsittämättömän voimauttava tunne, kun näkee toisen silmässä saman pilkkeen.

Kaisa vertaa isä-tytär-suhteen rakentamista synnytyspelkoon.

– Sen tietää, että edessä on kipeitä vaiheita ja paljon työtä, mutta pelot ja kivut unohtuvat saman tein, kun lapsen saa syliinsä. Vaikka minä löysin isäni 20 vuoden välirikon jälkeen, seuraavat 20 vuotta ovat kyllä paikanneet ne hyvin.

 


Kaisa ei tunne katkeruutta siitä, että isäsuhde vietiin häneltä 20 vuodeksi. ”Olen luonnostani katkeruusvastainen ihminen. Mieluummin viisastun asioista kuin katkeroidun.”

 

Kaunistelematta paras

Nykyään Kaisa on puheissa isänsä kanssa päivittäin. He soittelevat, käyvät kalassa ja kyläilevät vuoroin isän luona Porvoossa ja Kaisan ja Kimmon kotona Hausjärvellä. Perheen kolmivuotiaalle Manulle vaari on sankari: pojan huoneessa on kuva vaarin veneestä ja jääkaapissa toinen vaarin koirasta.

– Manu sai elämäänsä vaarin läheisemmin kuin aikuiset lapseni aikoinaan. Vaikka vanha jäärä ei sano tällaisia ääneen, näen kyllä, että yhteys on tärkeä hänellekin.

Tulevaa kirjaa tehdessään Kaisa keksi pyytää siihen esipuhetta isältään. Eläkkeellä oleva toimittaja suostui yhdellä ehdolla: Kaisa ei saisi puuttua hänen tekstiinsä vaan kelpuuttaisi sen kirjaan sellaisenaan. Tytär suostui.

– Kirjoitus on sellainen, että väri kasvoillani vaihtuu joka kerta kun luen sen, Kaisa räjähtää nauruun.

Lue lisää:

Kaisa Liski köyhästä lapsuudestaan: "Meillä ei ollut kotona aina edes ruokaa"

Väkivaltaisesta suhteesta selvinneen Kaisa Liskin nuoruuskin oli rankka

 

Kaisa Liski

Kiinteistö-kuningattarena tunnettu yrittäjä ja tv-esiintyjä syntyi Vantaalla 19.1.1968. Asuu Hausjärvellä aviomiehensä Kimmo Liskin ja kolmevuotiaan Manu-poikansa kanssa. Kaisalla on kaksi aikuista lasta ensimmäisestä avioliitostaan. Tuli isoäidiksi 46-vuotiaana.

Kirja Kaisa Liski Kiinteistö-kuningatar (readme.fi) julkaistaan lokakuussa. Siinä Kaisa avaa taustojaan sekä bisnesvinkkejään.

Päätyö Arvoasunnot LKV:n liiketoimintajohtajana.

Tunnetaan muun muassa tv-ohjelmista Kaisa ja luksuskodit sekä Kaisa & Puoli valtakuntaa.

Motto: ”Think wise, don’t think twice.” (Ajattele viisaasti, niin ei tarvitse ajatella kahteen kertaan.)

Joillakin niitä ei ole ollenkaan ja joillakin vaikka muille jakaa. Arvaatko hiusten perusteella, ketkä julkisuuden henkilöt ovat kuvissa?

 

Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen ovat nyt kolmen lapsen vanhempia.

Vuoden 2009 Miss Suomi Essi Pöysti, 30, ja hänen puolisonsa, ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen, 32, ovat saaneet lapsen. Lapsi on parille kolmas. Ville kertoi perheenlisäyksestä Facebook-sivuillaan tänään lauantaina.

”Äiti ja poika voivat hyvin.”

– Kauan jo rakastettu pikkuveikka on syntynyt tänään 11.50. Äiti ja poika voivat hyvin, Ville kirjoitti julkaisemansa kuvan yhteyteen.

Essi kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko on varjostanut raskautta aikaisempien keskenmenojen takia.

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Essi Pöysti ja Ville Mäkäläinen menivät naimisiin kesällä 2015. Ville lopetti koripallouransa tänä vuonna. Kuva: Sanoma-arkisto / Tatu Lertola
Essi Pöysti ja Ville Mäkäläinen menivät naimisiin kesällä 2015. Ville lopetti koripallouransa tänä vuonna. Kuva: Sanoma-arkisto / Tatu Lertola

Essillä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle.