Laulaja Kaija Koo, 51, arvostaa huumorintajuisia ystäviä, jotka kertovat hänelle mieluummin roisin totuuden kuin valkoisen valheen. – Ystävät ovat kuin peilejä, jotka tuovat minusta esiin eri puolia.

"Olen aina viihtynyt sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat verbaalisesti lahjakkaita ja joilla on hyvä huumorintaju. Parhaat ystäväni ovat sellaisia, vaikka heillä ei muuta yhteistä olisikaan. En ole ikinä halunnut pyöriä vain taiteilijapiireissä vaan arvostan sitä, että minulla on kavereita insinööristä sairaanhoitajaan. Ystävät ovat kuin peilejä, jotka tuovat minusta esiin eri puolia.

Kun ajan kotiin Tuusulanväylää ja ohitan Korso–Sipoo-liittymän, minun tekee usein mieli soittaa lapsuudenystävälleni Tiina Snellmanille. Olen tuntenut hänet vuodesta 1973, jolloin meistä tuli luokkakavereita Helsingin Pihlajamäen oppikoulussa. Tiina on luotettavimpia läheisiäni. Peruspilari, joka huolehtii muista ja pitää jalat maan pinnalla.

Aina emme ole olleet näin läheisiä. 1990-luvulla hujahti monta vuotta niin, että elimme aivan eri maailmoissa. Kun soittelimme, Tiina halusi puhua enimmäkseen perheestään. Minä taas tahdoin jakaa myös työjuttuja. En varmasti ollut hurjimman nosteen aikaan mikään kivoin ihminen.

Julkisuus muuttaa kenen­ tahansa persoonaa ja teki minustakin sietämättömän ystävän, vaikkei Tiina sitä koskaan ääneen sanonutkaan.
Vuosien kuluessa olen ymmärtänyt todellisten ystävien arvon ja uskaltanut jättää turhat tuttavuudet kyydistä. Kriisitilanteet ovat hyviä mittareita ystävyydelle. Kun isäni kuoli vuonna 1986, Tiina tuli vielä samana iltana tueksi luokseni.

Konstailematon suoruus on ehkä parasta,­ mitä ystävien välillä voi olla.

Kun viisitoista vuotta sitten tapasin Ruuskasen Jarin Rusutjärven hevostallilla, tiesin heti, että meidät on tehty samasta­ puusta. Jari on älykkäin ja herkin mies, jonka tunnen. Hänellä on sarkastinen huumorintaju ja kyky tehdä viiltäviä analyysejä, jotka saavat nauramaan. Jari ei häpeile turhaan. Kerran hän osti minulle­ vaa’ an ja muistutti, että puntari kertoo totuuden.

Soittelemme lähes päivittäin ja kerromme toisillemme kaiken ihmissuhdekiemuroista raha-asioihin. On siinä Jarin miehellä varmasti kestämistä. Huvittavaa on, että joskus minua ja Jaria on luultu pariksi, kun olemme halailleet­ yöelämässä. Toivon, että ainutlaatuinen ystävyytemme jatkuu. Olen sanonut Jarille, että hänen velvollisuutensa on käydä katsomassa minua vanhainkodissa sitten, kun olen vanha mummo.

”Kaija uskaltaa erottua massasta ja irrotella”

Jari Ruuskanen, 38, yrittäjä

"Olen 13 vuoden ystävyytemme aikana jo tottunut siihen, että Kaijan kanssa voi tapahtua­ mitä tahansa. Vuonna 2003 hän sai minun takiani kahden vuoden porttikiellon helsinkiläis­ravintola Manalaan. Olimme viettämässä porukalla iltaa, kun eräs Kaijan kavereista alkoi kettuilla minulle. Kaija suuttui miehelle niin, että viskaisi tuopillisen kaljaa hänen päälleen. Sitten tulivatkin jo portsarit, jotka heittivät meidät ulos. Kaija ei ollut kohtauksesta moksiskaan. Hänen mielestään ystäviä pitää aina puolustaa.

Kun tapasimme, en osannut ajatella Kaijaa julkisuuden henkilönä, vaikka toki tunsin hänen biisinsä. Minulle Kaija on vain hyvä tyyppi, jolla on rempseä asenne ja mahtava huumorintaju.

Ystävyytemme perustuu helppouteen. Soittelemme lähes päivittäin, mutta kumpikaan ei loukkaannu, jos aikataulu venyy tai treffit peruuntuvat. Aina kun mahdollista, tapaamme ravintolassa, sillä arvostamme molemmat hyvää ruokaa ja viiniä. Minä tosin olen ikuisella laihdutuskuurilla, josta Kaija jaksaa aina kiusata.

On meillä tietysti ollut välillä riitojakin, sillä kuohahdamme helposti. Silloin on yleensä pari päivää hiljaiseloa, kunnes jompikumpi antaa periksi ja soittaa perään. Rasittavin­ Kaija on silloin, kun hän jää jumiin johonkin omaan ongelmaansa ja jankuttaa siitä kerta toisensa jälkeen. Silloin sanon yleensä suoraan, että koita nyt jo päästä tuon yli.

En tajua, miten Kaija jaksaa julkisuutta. Hänen ympärillään on koko ajan liuta ihmisiä, jotka haluavat hänestä palasen. Joskus olen Kaijan pelastanutkin tukalasta tilanteesta,­ kun iholle on pyrkinyt turhan innokas ihailija.

Minun työni on aivan erilaista. Teen tuottajan hommia perheemme omistamassa keramiikkayrityksessä ja vietän lähes kaiken muun ajan tallilla. Jos Kaijan suurin intohimo on musiikki, minulle sitä ovat lapsesta saakka olleet hevoset. Kilpailen ja myös valmennan muita ratsastajia. Kaija ei ole ratsastanut moneen vuoteen, mutta käy usein tallilla.

Jos olisin naimisissa oleva heteromies, ystävyyssuhde Kaijan kanssa olisi varmasti paljon mutkikkaampaa. Kyllä mieheni Juhakin välillä kuittailee tiiviistä yhteydenpidostamme, mutta ei hän ole oikeasti­ mustasukkainen Kaijasta.

Parasta miehen ja naisen välisessä ystävyydessä on suoruus. Miehet voivat olla keskenään kuinka hyviä kavereita tahansa, mutta he eivät pysty koskaan juttelemaan avoimesti ihmissuhteista. Kaijan kanssa sellaista aihetta ei olekaan, josta en voisi puhua. Meillä molemmilla on ollut elämässä tiukkoja paikkoja, jolloin olemme soittaneet toisillemme itku kurkussa. Useimmiten onneksi nauramme.

Kaijassa hienointa on räiskyvyys. Hän on luonnonlapsi, joka uskaltaa viisikymppisenäkin erottua massasta ja irrotella. Kaija ei ole tavan ämmä, joka murehtisi mitä muut hänestä ajattelevat.

Muistan, kun olin Kaijan kanssa kerran Helsingin Vanhalla Ylioppilastalolla bileissä. Käväisin vessassa ja kun palasin, näin Kaijan retkottamassa Baden-Baden-tuolilla estottomasti pitkin pituuttaan. Hän oli kuin joku kuningatar, jonka ympärillä alkuasukkaat tanssivat. Näky oli niin huvittava, että se jaksaa naurattaa minua vieläkin.

”Samanlaiset elämänkokemukset yhdistävät meitä”

Tiina Snellman, 52, sovittelunohjaaja

"Olen tuntenut Kaijan vuodesta 1973, kun aloitimme oppikoulussa samalla luokalla. Meistä tuli heti parhaat ystävät. Istuimme takapulpetissa ja puhua pälpätimme niin, että saimme huomautuksia tämän tästä. Kaija joutui useammin silmätikuksi, sillä hänessä oli boheemia taiteilijasielua, mikä ärsytti joitakin opettajia.

Kaijalle musiikki oli jo nuorena elämän tärkein asia. Kuvaavaa on, ettei hän suostunut lähtemään mihinkään­ ilman Landola-kitaraa, mutta koiransa hän kyllä unohti kerran koululle.

Ensimmäisen bändinsä, nimeltään Nakusika, Kaija perusti jo viisitoistavuotiaana. Minäkin olin jonkin aikaa mukana kosketinsoittajana. Aika pian huomasin, ettei minulla ollut samanlaista lahjakkuutta musiikkiin kuin Kaijalla.

Vapaa-aikana aiheutimme harmaita hiuksia vanhemmillemme. Kuusitoistavuotiaina lähdimme kuukauden kielikurssille Englannin Brightoniin, jossa asuimme hauskassa muusikkoperheessä. Opimme kieltäkin sen verran, että osasimme lausua pubissa taikasanat ”dry martini with lemon”. Kaija myös esiintyi siellä ja sai brittiyleisön hurmioon Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen -biisillä.

Kaija on aina ollut kova koheltamaan. Kun Kaija suoritti kevytmoottoripyöräkorttia, hän onnistui eksyttämään ajo-opettajansa ajaessaan yksisuuntaista katua väärään suuntaan. Joskus uskaltauduin kyytiinkin. Kerran meidän piti pysähtyä tien syrjään huonon näkyvyyden takia. Se ei johtunut sumusta vaan silmälaseista, jotka Kaija oli unohtanut kotiin.

Vaikka Kaija meni naimisiin ja tuli myös äidiksi ennen minua, hän satsasi uraansa täysillä. Kun minä vietin 1990-luvun lamavuodet kotona­ kahden lapsen kanssa, Kaija paiski keikkoja. Muistan, että olen muutamankin kerran kuorinut kotona perunoita, kun radiossa on soinut Kuka keksi rakkauden.

En minä ole silti ollut koskaan Kaijalle kateellinen. Kilpailu musiikkibisneksessä­ on kovaa, ja julkisuuteen kuuluu aina tietty itsekkyys,­ joka jää helposti päälle. Uskon, että Kaija on onnistunut pitämään jalat maassa hurtin huumorin ja rehellisyyden ansiosta. Hänellä on kyky nauraa itselleen, mutta myös kuunnella muita.

Meillä voi mennä välillä viikkoja niin, ettemme ehdi nähdä. Silti juttu jatkuu aina siitä, mihin on viimeksi jääty. Kun Kaija tulee meille, käymme läpi omat ja lasten asiat. Samanlaiset elämänkokemukset yhdistävät. Olemme molemmat­ kokeneet avioeron, yksin­huol­tajuuden­ ja monta muutakin mutkaa, joiden jälkeen on pitänyt nostaa pää pystyyn ja jatkaa elämää.

Olemme Kaijan kanssa joskus eri mieltä asioista ja osaamme inttää. Silti meillä ei ole ollut ikinä mykkäkoulua tai suuria riitoja.

Tiedän, että Kaija rakastaa työtään, mutta joskus pelkään, että hän uupuu. Ei kukaan jaksa, ellei välillä pääse istumaan laiturille ja huljuttelemaan varpaita vedessä."

Katso video:

Lisääntyvätkö halut iän myötä, Kaija Koo?

Laulaja Tomi Metsäketo kertoo tuoreessa Facebook-päivityksessään olleensa vauhtisokea ja stressaantunut.

Laulaja Tomi Metsäketo on suljettu pois huomenna televisiossa nähtävästä Tähdet, tähdet -ohjelman lähetyksestä. 

– Tämän hetkisillä tiedoilla päädyimme ohjelman tuotantorauhan takaamiseksi ratkaisuun, että Tomi Metsäketo ei jatka Tähdet, tähdet -ohjelmassa, sisältöjohtaja Marko Karvo toteaa MTV:n tiedotteessa.

Seiska uutisoi torstaina, että viisi naista syyttää Metsäketoa sopimattomasta käytöksestä. 

Metsäketo kommentoi väitteitä Facebook-sivullaan. Laulaja kertoi, että hänestä kirjoitetaan ikävään sävyyn naisten Facebook-ryhmässä ja että ryhmää sekä siihen kuuluvia kirjoittajia vastaan on tehty rikosilmoituksia. Samalla hän myös pyysi anteeksi.

Myöhemmässä päivityksessään Metsäketo toivoi malttia somekeskusteluun ja jatkoi pahoittelua.

”Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa.”

”Pyydän samalla anteeksi kaikilta niiltä, joita olen omalla ajattelemattomalla käytökselläni joskus loukannut. Se ei ole ollut tarkoitukseni,” hän kirjoitti.

Stressiä, vauhtisokeutta ja juhlimista

Tieto Metsäkedon poisjäämisestä Tähdet, tähdet -ohjelmasta tuli tänään lauantaina. MTV:n sisältöjohtaja Karvon mukaan ohjelmassa jatkaa yhdeksän artistia. 

Tomi Metsäketo kommentoi poisjääntiään Facebook-sivullaan ja lähettämässään tiedotteessa. Pitkässä kirjoituksessaan hän kertoo viime vuosien työkiireistään, isänsä kuolemasta, kärkkäästä naisseuran hakemisesta, stressistä, vauhtisokeudesta ja juhlimisesta, joka on hänen sanojensa mukaan välillä karannut käsistä. 

Hän kuvailee olleensa vuosia poikamies ja hakeneensa naisseuraa ”joskus liiankin suurella yksipuolisella tahdonvoimalla”.

”Jos voisin kääntää kelloa taaksepäin, niin sen myös tekisin. Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa, mutta sitä nyt tässä kuitenkin hartaasti toivon.”

”Olen ollut öykkärimäinen”

Ei ole julkisesti tiedossa, millaisista teoista Metsäkedon väitetyssä epäasiallisessa käytöksessä tarkalleen ottaen on kyse. 

”Olen käyttäytynyt elämässäni typerästi ja ollut monille ihmisille öykkärimäinen. En lähde näitä tosiasioita kiistämään,” Metsäketo itse kuvailee tapahtunutta Facebookissa.

Kaija Koota on tituleerattu esimerkiksi voimaeläimeksi, kansallisaarteeksi ja naiseuden puolestapuhujaksi. Kukapa meistä ei haluaisi olla ainakin himpun verran kuin hän!