Lunetten toimitusjohtaja Heli Kurjanen on vienyt bisnestään päättäväisesti ulkomaille. ”Suomalaisuudella on Saksassa paljon merkitystä, sillä kupista on liikkeellä Kiinassa tehtyjä halpisversioita.”
Lunetten toimitusjohtaja Heli Kurjanen on vienyt bisnestään päättäväisesti ulkomaille. ”Suomalaisuudella on Saksassa paljon merkitystä, sillä kupista on liikkeellä Kiinassa tehtyjä halpisversioita.”

Heli Kurjasen kuukautiskuppibisnes syntyi Juupajoella, kun Heli oli kotiäiti. Siitä tuli pian kansainvälinen menestys.

– Hyi yäk, mikä tuo on!

Se oli juupajokelaisen Heli Kurjasen, 35, ensimmäinen ajatus, kun hän törmäsi netissä ensi kertaa kuukautiskuppiin.

Siitä on nyt yksitoista vuotta. Kurjanen oli silloin yksi- ja nelivuotiaiden lasten kotiäiti, joka oli perustanut toiminimen myydäkseen netissä kestovaippoja.

– Ajattelin, että pyöritän pientä nettikauppaa, jotta voin olla lasten kanssa kotona ja saan silti toimeentulon.

Ällötyksestä huolimatta Kurjanen kiinnostui ideasta, tilasi kuukautiskupin ja kokeili sitä. Kuukautiskuppi on siis silikonista valmistettu kuukautissuoja, jonka ideana on, että se kestää vuosia. Kuppi kerää kuukautisvuodon, se tyhjennetään ja huuhdellaan puhtaaksi. Sitä huolletaan desinfioimalla se keittämällä.

Kurjanen valitti kupin puutteista maanviljelijämiehelleen, joka totesi, että tee itse parempi.

Kurjasen tilaama kuppi ei toiminut toivotusti: se tuntui paikalleen asetettuna, vaikkei sen olisi pitänyt, ja se oli hankala puhdistaa. Kurjanen valitti kupin puutteista maanviljelijämiehelleen, joka totesi, että tee itse parempi.

Vaippabisneskin oli alkanut siitä, että Kurjanen oli tyytymätön markkinoilla myytäviin kestovaippoihin.

Nyt Kurjasen suunnittelemia, Suomessa valmistettuja Lunette-kuukautiskuppeja myydään ympäri maailmaa. Yrityksen liikevaihto oli viime vuonna 1,6 miljoonaa euroa, ja Yhdysvalloissa toimivan, vuonna 2012 perustetun tytäryhtiön miljoona euroa. Tämän vuoden ensimmäisinä kuukausina liikevaihto on tuplaantunut viime vuoteen verrattuna.

Juupajoella, Kurjasen kotitalon yläkerran konttorissa, työskentelee kuusi naista, joiden lisäksi Lune Group työllistää yhden osa-aikaisen työntekijän.

Pian Kurjasen kuppeja myydään Prismoissa ja S-marketeissa. Se on iso askel, sillä aiemmin niitä on myyty Suomessa vain erikoiskaupoissa ja apteekeissa. Vientiin kupeista menee valtaosa, 85 prosenttia.

Kurjasta naurattaa alkuperäinen ajatus pienestä kotiäidin bisneksestä.

– Lapset vein hoitoon heti syksyllä 2005.

Ei pinkkiä, kiitos

Heli Kurjanen istuu tamperelaisessa kahvilassa ja naputtaa hopeanväristä kannettavaansa. Toimitusjohtajan työ kuukautiskuppifirmassa on sitä samaa kuin muillakin toimitusjohtajilla: sähköpostien lähettämistä ja Skype-palavereita. Seuraavana aamuna on lähtö Anaheimiin Kaliforniaan luomumessuille.

Vielä lukiossa 1990-luvun lopussa Kurjanen oli varma, ettei hän tule koskaan käyttämään tietokoneita mihinkään.

– Minusta piti tulla taiteilija, mutta kuvataidelukiossa oli niin lahjakkaita tyyppejä, että tajusin nopeasti, etten pärjää siinä hommassa.

Kurjanen oli muuttanut miehensä perässä Tampereelta Juupajoelle ja saanut esikoisensa, kun hän kävi Orivedellä ammattikoulussa kaksivuotisen suunnitteluassistentin linjan. Siellä hän oppi käyttämään tietokonetta ja suunnitteluohjelmia – ja pystyi siksi suunnittelemaan kuukautiskupin prototyypin itse.

Sattumalta kupille löytyi valmistajakin, joka on Juupajoelta lähtöisin.

– Kuppi oli heti niin hyvä, että testi­ryhmän mielestä sitä ei tarvinnut muuttaa lainkaan.

Helin mielestä kuukautisiin liittyy yhä liikaa häpeää – ja sitä hänelle itselleenkin tuttua ällötystä.

Kurjanen oli haalinut prototyyppiä testaamaan ryhmän tuttuja naisia. Hän oli tehnyt jo tärkeimmän pohjatyön: ryhmän mielestä kuukautiskuppi ei ollut ällöttävä.

– Se on meidän haasteellisin alue yhä.

Kurjanen ei halua kuppinsa leimautuvan pelkäksi hippituotteeksi. Kerta­käyttöisiin kuukautissuojiin tottuneilla on paljon ennakkoluuloja tyhjennettävästä kupista, ja Kurjasen mukaan se liittyy tiedonpuutteeseen. Hänen mielestään kuukautisiin liittyy yhä liikaa häpeää – ja sitä hänelle itselleenkin tuttua ällötystä.

– Meidän kohderyhmäämme ovat kaikki 11–50-vuotiaat naiset, joilla on kuukautiset.

Heli Kurjanen ei pidä siitä, miten kuukautissuojia markkinoidaan naisille: pinkillä värillä ja vähän lapsellisella kielenkäytöllä. Lunetten kuppeja ei valmisteta pinkkeinä.
Heli Kurjanen ei pidä siitä, miten kuukautissuojia markkinoidaan naisille: pinkillä värillä ja vähän lapsellisella kielenkäytöllä. Lunetten kuppeja ei valmisteta pinkkeinä.

Apua olisi kaivattu

Oriveden ammattikoulun suunnittelu­assistenttilinja on ainoa virallinen koulutus, joka Heli Kurjasella on. Yrittäjyyteen hän on saanut kosketusta miehensä kautta, jolla on maanviljelyn lisäksi ollut aina muuta yritystoimintaa.

– Minulta puuttuu bisneskoulutus, jonka mukaan tekisin asioita. Sen mukana puuttuu taakka, että näin asiat kuuluisi tehdä.

Kun Kurjanen yksitoista vuotta sitten rekisteröi nettiosoitteen Lunette.fi ja kirjoitti itse sivulle pari lausetta, että ”tähän tulee pian suomalaisen kuukautiskupin kotisivu”, hän alkoi saada tilauksia. Tuotetta ei vielä ollut olemassakaan.

”Minulta puuttuu bisneskoulutus, jonka mukaan tekisin asioita.”

Saman tien alkoi tulla myös innostuneen vaativia pyyntöjä tuotteen saamisesta ulkomaille. Siinä vaiheessa hän olisi kaivannut apua bisneksen kansainvälistämiseen.

– Yritin ihan systemaattisesti löytää apua: kävin TE-keskuksessa ja olin yhteydessä myös Finprohon, jonka tarkoitus on auttaa suomalaisia yrityksiä kansainvälistymään. Suoraan sanottuna niiden tarjoamasta avusta ei ollut minulle juurikaan hyötyä.

Kurjasen mielestä yrityksiä auttavat viralliset tahot varmasti tarkoittavat hyvää, mutta ne tekevät asioista liian monimutkaisia.

– Minulle esimerkiksi ehdotettiin, että ensin pitäisi tehdä markkinatutkimus. Sellainen maksaa kymmeniätuhansia euroja. Sanoin, että tiedän kyllä, mikä meidän markkina on. Se on naiset, joilla on kuukautiset.

Markkinatutkimusta hän ei tehnyt. Yrityksen alkuvaiheessa hän otti 30 000 euron naisyrittäjälainan, mutta sen jälkeen firma on kasvanut sitä mukaa kuin raha on riittänyt kasvamiseen.

Kansainvälisen bisneksen Kurjanen on opetellut itse. Ensin kuppeja lähetettiin nettitilauksina ulkomaisille jälleenmyyjille, sitten Kurjanen alkoi käydä luomu- ja ekomessuilla Euroopassa.

– On vähän vaikeaa tajuta, mitä kaikkea olen kymmenessä vuodessa bisneksenteosta oppinut.

Aina kannattaa!

Kurjanen kaivaa käsilaukustaan kaksi pahvista kuukautiskuppipakkausta. Kukan muotoisesta ikkunasta kurkkii värikäs, silikoninen kuppi.

”En ole koskaan ajatellut, etteikö tästä tulisi mitään.”

Idea ja ajoitus ovat kohdanneet. Jätteen vähentäminen ja ekologisuus ovat todella trendikkäitä, ja Kurjasen mielestä myös feminismi ”pöhisee” positiivisesti ja on eduksi kuukautiskupin maineelle. Tavoitteena on kasvattaa yrityksestä useamman miljoonan euron bisnes.

– Meillä on lähtenyt monta markkinaa juuri nyt vetämään. Vuoden 2008 jälkeen liikevaihdon kasvu pysähtyi, mutta 2013 alkoi taas kasvu. Fiilis on tosi positiivinen.

– Olen peruspositiivinen luonne ja sitten kun rohkenin aloittaa, en ole koskaan ajatellut, etteikö tästä tulisi mitään. Ei kannata unelmiensa kohdalla miettiä, että kannattaako tätä tehdä. Aina kannattaa!

Vierailija

Juupajokelainen Heli teki kuukautiskupista kansainvälisen hitin – näin se kävi

Hyvä tuote, pakko sanoa. Olen käyttänyt jo noin 8 vuotta. Tänä aikana olen ostanut kolme kuppia, alkuperäisen ison tilalle ostin uuden samanlaisen muutaman vuoden käytön jälkeen, ja lisäksi ostin pienemmän koon kuukautisten loppupäiville. Ekologisuus on plussaa niin kuin edullisuuskin, mutta ennen kaikkea käytän sitä mukavuussyistä. Saattaa kyllä (joillakin) vaatia vähän enemmän opettelua kuin tamponin käyttö, mutta on mielestäni sen arvoista. Kuppi ei kuivata, joten sitä voi huoletta pitää...
Lue kommentti
Vierailija

Juupajokelainen Heli teki kuukautiskupista kansainvälisen hitin – näin se kävi

Erinomainen tuote. Itse olin jo vuosia "aikonut", kunnes kerran alkoi tulvia siihen malliin että side oli märkä koko ajan. Tamponeista olin jo aiemmin joutunut luopumaan, kun limakalvot kuivuivat vaikka imuteho oli oikea, ja kohtutulehdustaipumuksen vuoksi lääkärikään ei tamponeita suositellut. Luneten ostin ja katua ei ole tarvinnut. Siihen loppuivat kohtutulehdukset ja myös hautovien siteiden aiheuttamat hiivatulehdukset. Nelisen vuotta kuppi on palvellut. Uuden hankkinen sitten, kun nykyisen...
Lue kommentti

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ja Jane-vaimo ehtivät olla yhdessä lähes 27 vuotta.

Lontoon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Esa-Pekka Salonen, 59, ja hänen vaimonsa Jane eroavat, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan avioeroa on hakenut Jane Salonen, joka on jättänyt avioerohakemuksen Los Angelesissa sijaitsevalle oikeustalolle kesäkuussa 2017.

Salonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista. Ennen Lontoon-pestiään hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Esa-Pekka ja Jane menivät naimisiin vuonna 1991. Heillä on kolme täysi-ikäistä lasta.

Jenni Dahlman ja Ossi Väänänen ovat kummatkin täysipäiväisesti kotona vauvan kanssa. Välillä Jennin on kuitenkin päästävä tuulettumaan. – Uskon olevani parempi äiti, kun olen välillä erossa lapsestani.

Kuulisitpa tämän tyhjän surinan, joka pääni sisällä käy, Jenni Dahlman, 36, parahtaa. Vaikka Jenni yrittää pinnistellä muistellakseen, millaista elämä oli ennen lasta, kaikki ajatukset palautuvat bumerangina nykyhetkeen ja omaan kymmenkuiseen poikaan.

– Poikani on vilkas tapaus. Hän taitaa olla tullut äitiinsä, sillä oma lempinimeni oli aikanaan Turbo. Hän on tosi hyväntuulinen ja erittäin hymyilevä. Moni kysyy meiltä: eikö hän itke koskaan? Jenni kertoo hymyillen.

Jennin elämä on vuodessa vaihtunut kansainvälisestä ja lennokkaasta elämästä vauva-arkeen Espoossa. Jenni asui Sveitsissä yli kymmenen vuotta, osan ajasta ex-miehensä, F1-kuski Kimi Räikkösen kanssa. Eron jälkeen Jenni oli ajatellut jäävänsä ulkomaille, mutta tavattuaan jääkiekkoilija Ossi Väänäsen hän päätti muuttaa Suomeen.

– Kyllä lapsi on muuttanut paljon. Ex tempore -elämäni on vaihtunut elämään vauvan ehdoilla. Silti lapsi on paras asia maailmassa, en vaihtaisi päivääkään.

”Ossi on äärettömän hyvä isä. Arvostan sitä, että hän on vahvasti mukana lapsen elämässä.”

Lapsen isä Ossi lopetti aktiivisen jääkiekkouransa heinäkuussa 2016. Hän ehti pelata NHL:ssä seitsemän kautta ja oli sen jälkeen Jokereiden kapteeni. Nyt kuitenkin sekä Jenni että Ossi viihtyvät kotona täysipäiväisesti.

– Koska Ossi ei enää pelaa, hänellä on aikaa meille. Olen kiitollinen siitä, että voimme molemmat olla lapsen kanssa kotona. On mahtavaa, että saamme olla läsnä lapsellemme nyt, kun hän on vielä niin pieni, Jenni iloitsee.

– Ossi on äärettömän hyvä isä. Arvostan sitä, että hän on vahvasti mukana lapsen elämässä. Tiedän, ettei se ole itsestäänselvyys. Vaikka isä hoitaa lasta omalla tavallaan ja äiti omallaan, lapsi tottuu siihen kyllä.

Jenni ja Ossi tapasivat vuonna 2013 ja ehtivät viettää usean vuoden yhdessä ennen vauvan tuloa. Jenni kertoo olevansa iloinen, että lapsi tuli juuri nyt.

– Minulle oli tärkeää, että meille ehti kehittyä hyvä ja tasapainoinen suhde ennen lasta. Olin 35-vuotias, kun minusta tuli äiti, joten olen ehtinyt kokea kaikenlaista. Mutta kaikki on lopulta mennyt juuri oikein. Menneisyys on muokannut minusta minut. En kadu mitään.

Suomeen asettumisensa jälkeen Jenni on tehnyt jonkin verran tv-töitä: hänet on nähty sekä Possessa että juontamassa Mallikoulu-ohjelmaa. Silti Jenni pitää tv-töitä harrastuksenaan. Hän ei ole koskaan tehnyt töitä kahdeksasta neljään, vaan aina projektiluontoisesti.

– Juuri nyt minulla ei ole sen suurempia suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Nautin kotielämästä. En oikein itsekään tiedä, mitä haluaisin tehdä. Käyn neuvotteluja muutamasta tulevasta projektista, mutta mikään ei ole vielä varmaa.

Jennin hyvän olon eväät


Koti

Koti on minulle tosi tärkeä paikka, paras, mitä maailmassa on. En silti ole kotihiiri, vaan haluan mennä ja tehdä asioita. Tykkään kutsua kotiini myös ystäviäni.

Kodissa pitää olla hyvä fiilis, kun sinne astuu sisään. Siksi haluan panostaa sisustukseen. Erityisen paljon tykkään puhtaista linjoista. Tavaraa ei saa olla liikaa, mutta silti pitää tuntua kodikkaalta. Olen rakastunut Balmuirin tuotteisiin, ne ovat samaan aikaan tyylikkäitä, kodikkaita ja kaiken lisäksi suomalaisiakin.

Minulle on tärkeää, että koti on siisti. Haluan, että lakanat ovat puhtaat ja tavarat niille varatuilla paikoillaan. Lapsen kanssa tästä on tosin tullut lipsuttua: painavat kynttilänjalat on ollut pakko siirtää pois hänen ulottuviltaan. Tykkään myös harmonisista väreistä, vaikka lapsen värikkäät lelut ovatkin tuoneet siihen pienen lisämausteen.”

Hassuttelu ja huumori

”Nauraminen on parasta. Jos muuten ei naurata, itselleen voi nauraa aina. Kotonamme hauskuutellaan ja heitetään paljon läppää. Ehkä poikamme iloinen olemus on perua siitä? Ainakin hän saa minulle aina hymyn huulille.

Myös Ossi on erittäin huumorintajuinen ja hassutteleva. Välillä huumorimme on niin rankkaa, että osan voisi jättää sanomattakin. Silti minusta on mahtavaa, että kotona on ihminen, joka on huumorissa kanssani samalla tasolla – tai astetta pahemmallakin. Olen tosin aika helppo nauratettava, sitä varten ei tarvitse hirveästi vääntää.

Myös ystävilläni on samanlainen huumorintaju. Vanessa Kurrilla on tosi räiskyvä huumori ja kielenkäyttö. Kun pääsemme hänen kanssaan vauhtiin, pitää katsoa, ettei kukaan kuule: tuntemattomat saattaisivat olla jutuistamme ihmeissään.”

Jenni on ollut aina lapsirakas. "Minulla on monta kummilasta."
Jenni on ollut aina lapsirakas. "Minulla on monta kummilasta."

Tyttöjen illat

”Meitä on Espoossa tiivis äitiporukka, johon kuuluvat minun ja Vanessan lisäksi Janina Fry ja Suvi Tiilikainen. Olen saanut meistä lapsen viimeisimpänä, ja on helpottavaa, että voin kysellä kokeneemmilta ystäviltäni mielipiteitä ja suuntaa-antavia vinkkejä vanhemmuuteen.

Äitiporukallemme on myös tärkeää viettää aikaa yhdessä vain naisten kesken. Yleensä menemme syömään ravintolaan, otamme muutaman lasin kuplivaa ja vaihdamme kuulumiset. Emme useinkaan ehdi soitella, joten jutellessa ilta tuntuu aina loppuvan kesken.

Vaikka tapaamisemme vaativat aikamoista järjestelyä, kukaan ei pahastu, jos joku ilmoittaa viime hetkellä olevansa liian väsynyt lähtemään. Kaikki tajuavat tilanteen. On ihanaa, että ymmärrämme toisiamme.

Olen lähdössä pian Suvin kanssa Sveitsiin viettämään tyttöjen viikonloppua. Odotan sitä innolla. Nautin tällaisista irtiotoista ihan eri tavalla kuin ennen, koska nykyään ne ovat niin harvinaisia.

Minulla on muutenkin laaja kaveripiiri. Osa ystävistäni on kulkenut mukana liki 30 vuotta. Osaan arvostaa näitä ystävyyssuhteita iän myötä yhä enemmän. Ystäväni ovat aina olleet tukenani, mikä on vuosien myötä tullut todistettua. Se tuntuu hyvältä.”

Matkailu

”Ennen olin spontaani ja lähdin matkalle päivänkin varoitusajalla. Mieleeni on jäänyt erityisesti vuoden 2015 kamala kesäkuu: satoi, oli jäätävän kylmä ja minulla päälläni kevytuntuvatoppatakki. Silloin totesin, että nyt saa riittää. Katsoin netistä, missä oli lämmintä ja lensin seuraavana aamuna Barcelonaan viikoksi.

”Suomessa on ihanaa asua, mutta kyllä se lamauttaa, kun ei ole valoa.”

Lapsen kanssa matkustelu vaatii aika paljon lisää suunnitelmallisuutta, mutta on toki mahdollista. Vietimme perheen kesken marraskuun Espanjassa paossa pimeää aikaa. Huomasin, että energiatasoni siellä olivat aivan erilaiset kuin kotimaassa. Suomessa on ihanaa asua, mutta kyllä se lamauttaa, kun ei ole valoa.

Ulkomailla rakastan istua ostoskaduilla kahviloissa ja katsella ohikulkijoita. Lapsi on tuonut matkailuun uuden lisän: hänelle pysähdytään juttelemaan, jopa suukottelemaan, ja kysytään hänen nimeään. Viime reissulla poika oppi oikein odottamaan sitä.

Myös Sveitsissä asuessani totuin siihen, että ihmiset tervehtivät vaikkapa iltakävelyllä toisiaan. Kun muutin Suomeen ja moikkasin naapuria rappukäytävässä, hän melkein pelästyi. Mutta ei se ruoho silti aina ole vihreämpää aidan toisella puolella: ovat sveitsiläisetkin omanlaisensa, sisäänpäin kääntynyt kansa.

Suomalaisissa parasta on aitous. Me olemme ehkä ujoja, mutta kyllä täällä silti asiat ovat kokonaisuudessaan hyvin. Nyt, kun olen lapsen myötä tutustunut muun muassa julkiseen neuvolaan, ei voi kuin ihailla sitä, miten hienosti täällä on asiat järjestetty. Haluan ehdottomasti kasvattaa lapseni Suomessa.”

Itsestä huolehtiminen

”Aina toisinaan tarvitsen äitiydestä pientä happihyppelyä. Lapsi on minulle ykkösprioriteetti, mutta haluan, että minulla on muutakin elämää. Vaikka minulla on vauva, voin silti käydä hieronnassa, kasvohoidossa tai ostaa kauniita asioita. Mikään niistä ei ole pois vauvalta.

Äitiys on niin kokonaisvaltaista, että itsestä huolehtiminen unohtuu helposti. Vastasyntynyt toki tarvitseekin äitiä jo ihan imetyksen takia, eivätkä silloin ole kasvohoidot ensimmäisenä mielessä. Mutta se ei silti tarkoita, että on pakko vain pyöriä tukka pystyssä kotona.

Uskon olevani parempi äiti, kun olen välillä erossa lapsestani. Olen silti häneen ihan yhtä hurahtanut kuin kuka tahansa vanhempi.

Välillä tarvitsemme Ossin kanssa myös parisuhdeaikaa ilman lasta. Olemme onnekkaita, sillä meidän molempien vanhemmat haluavat olla mukana poikamme elämässä. Heidän avullaan yhteinen aika onnistuu. Ei se vaadi mitään ihmeellistä: jo rauhallinen lounaskin tekee hyvää.”

"Kodissa pitää olla hyvä fiilis, kun sinne astuu sisään. Siksi haluan panostaa sisustukseen."
"Kodissa pitää olla hyvä fiilis, kun sinne astuu sisään. Siksi haluan panostaa sisustukseen."

Hevoset

”En kaipaa kilparatsastuksen aiheuttamaa stressiä. Olen todella kilpailuhenkinen ja otin ratsastuksen niin tosissani, että väsyin. Oli henkisesti raskasta elää jatkuvan paineen alla, joten lopetin urani. Nyt olen ihmisenä paljon vapautuneempi.

Vuonna 2011 tipuin hevosen selästä ja mursin nilkkani, joka piti leikata. Sen jälkeen rohkeuteni ei enää riittänyt. Lopetinkin urani vuotta myöhemmin.

Kun olin tänä syksynä ystäväni kanssa katsomassa Helsinki Horse Show’ta, hän haikaili kilparatsastuksen perään. Huomasin, ettei minulla ollut yhtään samanlainen olo. Siitä tiesin tehneeni oikean ratkaisun.

Jouduin luopumaan kesällä viimeisestä omasta hevosestani. Se jouduttiin ikävä kyllä lopettamaan, koska sen jalassa oli parantumaton vamma.

Nykyään ratsastus on nautinto eikä työ. Parasta siinä on keskittyminen: hevosen selässä on oltava täysin läsnä. Ja onhan se myös äärettömän hyvä kuntoilumuoto. Tykkään myös talli-ilmapiirin rentoudesta, siellä on samanhenkisiä ihmisiä kuin minä.

Ylipäätään olen aina ollut eläinrakas. Minulla on 12-vuotias jackrussellinterrieri, jonka kanssa tykkään käydä pitkillä kävelyillä luonnossa.”

 

Jenni Dahlman

Syntyi 27.10.1981 Piikkiössä.

Asuu Espoossa jääkiekkoilija Ossi Väänäsen ja parin kymmenkuisen pojan kanssa.

Oli Kimi Räikkösen kanssa naimisissa vuosina 2004–2014.

Työskennellyt mallina ja juontajana. Miss Suomen perintöprinsessa vuodelta 2000.