”Menin kansanedustajaksi palattuani eduskunnan saunaan. Siellä istui naisia yli puoluerajojen. Tätä työyhteisöä minulla on ollut ikävä”, Jutta Urpilainen sanoo. Kuvat: Veikko Kähkönen
”Menin kansanedustajaksi palattuani eduskunnan saunaan. Siellä istui naisia yli puoluerajojen. Tätä työyhteisöä minulla on ollut ikävä”, Jutta Urpilainen sanoo. Kuvat: Veikko Kähkönen

Kansanedustaja Jutta Urpilainen menetti toukokuussa lähes kaiken – puoluejohtajuuden, ministerinsalkun ja vallan, johon ehti kiintyä. Pettymystä seurasi kuitenkin valtava helpotus. – Miehenikin on nyt tyytyväinen, kun hänen ei tarvitse tulla pimeään kotiin.

Ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen kukaan ei tiedä, missä Jutta Urpilainen, 38, kulkee. On kesäinen päivä, ja hän ajaa juuri ostamallaan pyörällä hierojalle. Viime hetkellä hän muuttaa reittiä tienristeyksessä. Sitten hän poikkeaa jäätelölle, hetken mielijohteesta. Pyörän selässä vapaus tuntuu konkreettiselta. Valtiovarainministerinä tällainen huikentelevaisuus olisi ollut mahdotonta. Vähintään kahdeksan ihmistä lähipiirissä tiesi koko ajan, missä ministeri liikkui.

Jutta Urpilainen on ollut yksitoista vuotta ammattipoliitikko, kuusi vuotta Sdp:n puheenjohtaja ja kolme vuotta valtiovarainministeri. Toukokuussa kaikki romahti, kun Jutta hävisi puheenjohtajakisan puoluekokouksessa Seinäjoella. Puoluejohtajuuden menetettyään hän päätti luopua myös ministerin salkustaan. Pettymys oli iso.

Juuri ennen kokousta Jutta oli vieraana Enbuske­ & Linnanahde Crew -talk show’ssa. Samaan­ aikaan siellä vieraili myös laulaja Suvi Teräsniska, joka antoi Jutalle uuden levynsä.

– Muutama päivä puheenjohtajakisan jälkeen siivoilin Helsingin-asunnossa ja kuuntelin kappaletta Täydellinen elämä. Se tuntui sopivan siihen hetkeen täydellisesti.

Kertosäkeessä Suvi laulaa, että Elämä on varjoa ja valoa / joskus se kyyneliin tiristää / Silloin kun itkun kaulukset / Kurkkua kiristää / Elämä on sekoitus onnea / Ja surullisia vaiheita /Meil on täydellinen elämä.

– Elämä on ollut valoa ja varjoja, molempia. Muistot ovat hyvät, vaikka tie on ollut aika pomppuisa varsinkin alussa. En ole katkera, Jutta sanoo.

Pettymyksen rinnalla kulkee helpotus.

– On aivan valtava taakka olla vastuussa kaikista ongelmista, joita Suomen tulevaisuuteen ja talouteen liittyy tällaisena aikana. Kun valta ja vastuu otettiin pois, tuntui, että harteilta lähti ainakin viisikymmentä kiloa.
Keventynyt olemus näkyi myös ulospäin.

– Eduskunnan vahtimestaripojatkin sanoivat, että ihana kun sä taas naurat. Silloin ajattelin, että okei, luopumiseen liittyy haikeutta, mutta sen minkä olen ammatillisesti hävinnyt, olen yksityishenkilönä voittanut.
Myös kotona ollaan tyytyväisiä. Ministerin­ jatkuva poissaolo ei ole varsinaisesti siunaus parisuhteelle.

– Tilannetta on helpottanut se, että kaikki uraani koskevat isot päätökset olemme tehneet mieheni kanssa yhdessä. Mutta olen minä potenut huonoa omaatuntoa, että olen ollut niin paljon menossa ja työ on hallinnut elämää.

Jutan aviopuoliso on ulkoministeriön henkilöstöhallinnossa työskentelevä diplomaatti Juha Mustonen. Pari on ollut­ yhdessä vuodesta 2000, ja naimisiin he menivät vuonna 2006.

– Luulen, että Juhakin on tyytyväinen, kun hänen ei enää tarvitse tulla töiden jälkeen yksin pimeään kotiin. Nyt voi olla­ niinkin, että minä olen siellä häntä odottamassa, Jutta naurahtaa.

Lapsi saa tulla

Jutta on puhunut avoimesti julkisuudessa siitä, että lapsen hankkiminen on lykkääntynyt puheenjohtajan työn vuoksi.

– Lapsihaave on edelleen olemassa, se ei ole mihinkään poistunut. Mutta elämä ja aika näyttää, toteutuuko haave, Jutta sanoo.

– Se riippuu tietysti myös siitä, mitä alan nyt tehdä. Onko se jotakin, mikä vie taas enemmän aikaa elämästä. Kaikki on avoinna.

Jutta ei pidä mahdottomana, että lähtisi tekemään aivan toisenlaista uraa politiikan­ ulkopuolella.

– Täytän tänä vuonna 39 vuotta. Olen ollut politiikassa 11 vuotta. Olen tien­risteyksessä, jossa on mahdollista peilata mennyttä ja miettiä, mitä todella haluan.­ En ole kyllästynyt politiikkaan, päinvastoin, olen edelleen sielultani maailmanparantaja ja haluan vaikuttaa.

Työtarjouksia on jo tullut muutamia yksityiseltä sektorilta ja järjestöistä. Niitä Jutta aikoo miettiä vakavis­saan.­

Jutan mukaan politiikka on ollut hänelle­ enemmän elämäntapa kuin työ.

– Politiikka on  kuitenkin vain yksi vaihe elämää. On hirveän vieras ajatus, että olisin tässä laitoksessa, eduskunnassa, koko loppuelämäni. En koskaan tullut tänne jäädäkseni.

Mahdollisesta eduskuntavaaliehdokkuudestaan hän aikoo ilmoittaa viimeistään joulun alla.

Ikuiset verkkosukat

Jutan ministerikausi oli vaikea, sillä niskaan romahtivat Euroopan talouskriisi ja hankala päätös Kreikan hätärahoituksesta. Se sai opposition ja kansan riemastumaan: Nehän syytävät meidän vero­rahamme Kreikkaan!

Henkinen paine oli kova. Se kulminoitui Euroopan talous- ja valtiovarain­ministereiden kokouksessa Brysselissä. Paikalla olleista 17 ministeristä vain kaksi oli naisia, Jutta heistä toinen.

– Pöydällä oli vakuuksien ratkaisumalli, joka oli Suomen kannalta huono. Kaikki miehet pöydän ympärillä loivat paineita, että Jutta, tämä ehdotus pitää hyväksyä, kaikki muutkin tekevät niin. Siinä oli aika nurkkaan ajettu fiilis. Jouduin sanomaan, että en voi hyväksyä mallia, se ei ole Suomen etujen mukaista. Ne äijät olivat ihan, että vitsi tuo nainen ei suostu sittenkään, Jutta muistelee.

Oli hätärahoituksesta mitä mieltä tahansa,­ viime vuosien aikana Juttaa ei ole säästelty kritiikiltä. Sdp:n puheenjohtajana hän oli ensimmäinen tehtävään valittu nainen, sen lisäksi nuori ja blondi. Eero Heinäluoman ja Paavo Lipposen saappaat olivat varsin suuret.

Puheenjohtajakauden suurin kohu syntyi Iltalehden uudenvuoden artikkelista, jossa kokematon puoluejohtaja pukeutui­ aniliininpunaiseen mekkoon ja mustiin verkkosukkahousuihin. Kuusi vuotta myöhemmin kuvat näyttävät varsin viattomilta. Jutta istuu niissä studion lattialla jalat sievästi rinnakkain, säädyllinen mekko ylettyy polviin. Silti kuvista syntyi hirveä haloo.

– Juttu myytiin minulle ajatuksella, että nuori puheenjohtaja lähtee viettämään kavereiden kanssa uuttavuotta, ja stailaus oli sitten sen mukainen. En voinut mitenkään käsittää etukäteen, millainen kohu siitä syntyisi. Muistan iltauutisten toimittajan, joka seisoi lehti kädessä eduskuntatalon edessä. Kohu sai aivan absurdit mittasuhteet.

Toinen kohu syntyi kuntavaalien tulos­illassa vuonna 2008, kun tuore puheenjohtaja­ toisti papukaijana jokaisen tv-kanavan haastattelussa ”Aivan aluksi haluaisin kiittää” -litaniaa. Jutan toivoma viesti, kiitos ehdokkaille ja taustatyöntekijöille, meni perille, mutta julkisuudessa sille irvailtiin pitkään.

– Kyllä kritiikki osui, mutta sitä on helpompi kestää, koska tähän työhön lähteminen on ollut oma valintani. Olennaista oli, etten jäänyt kritiikkiin kiinni. Eniten asia kosketti isovanhempiani. Välillä­ tuntui, että mummu itki olkapäätäni vasten, että mitä ne tyttö sinusta kirjoittavat.

Lohduttelemaan Jutta päätyi myös toukokuisen puheenjohtajavaalin jälkeen. Puheensa pidettyään hän meni hakemaan­ tavaroitaan hänelle varatusta huoneesta ja rauhoittumaan hetkeksi. Pian paikalle alkoi virrata ihmisiä itkien.

– Siellä minulla oli sitten vastaanotto. Lohdutin muita oman tappioni keskellä, Jutta hymähtää.

Neljästä sisaruksesta vanhimpana Jutta on tottunut olemaan myös lapsuudenperheessään olkapää ja vastuunkantaja. Mutta kuka lohduttaa Juttaa?

– Tärkein tukeni on Juha, hänen roolinsa on ollut merkittävä. Sitten ovat tietysti ystävät, sisarukset ja vanhemmat. Heidän kanssaan voi peilata asioita objektiivisesti.­

Päiväunia ministeriautossa

Politiikan raadollisuuteen Jutta tottui osin jo lapsuudessa. Isä Kari Urpilainen oli Sdp:n kansanedustaja kolmella vuosi­kymmenellä.

– Muistan, kuinka lapsena luin paikallislehteä, jossa isää arvosteltiin. Se tuntui lapsesta aika pahalta. Mutta rehellisesti sanottuna on aivan eri asia olla valtakunnanjulkisuudessa kuin paikallis- tai maakuntatasolla.

Entisen puheenjohtajan tuleva rooli puolueessa on vielä epäselvä.

– Se on asia, jota minun pitää miettiä. Kun on ollut joukkojen edessä monta vuotta ja sitten siirtyy takaisin riviin, totta kai sitä mietti, mikä se oma paikka on.

Poliitikko on aina kansan mielipiteen ja hetken armoilla. Se kirkastui Jutalle viime eduskuntavaalien tulosillassa Helsingin Musiikkitalossa. Suurten puolueiden puheenjohtajat olivat ryhmittyneet riviin suoraan televisiolähetykseen.

– Silloinen pääministeri Mari Kiviniemi seisoi vieressäni, kun tulokset tulivat ja keskusta koki rökäletappion. Pää­ministeriys lähti häneltä hetkessä. Muistan vain ajatelleeni, että kyllä valta on katoavaista. Siksi koko ministerinurani ajan minulla oli jalka henkisesti vähän ovenraossa.

Se oli vain väliaikaista. Valtaan on silti vaikea olla rakastumatta.

– Vallassa on paljon piirteitä, jotka viehättävät. Ministerinä pystyin vaikuttamaan asioihin ja mielipiteitäni kuunneltiin. Mielekkäintä oli, että olin tietoinen kaikesta. Sain myös työskennellä huippulahjakkaiden ihmisten kanssa.

Vaikka ministeriössä Juttaa ympäröi oma virkamiesten hovi, huipulla oli yksinäistä.­

– Voin delegoida työtehtäviä mutten koskaan vastuuta. Se synnyttää ympärille aina tietyn yksinäisyyden.

Yöuniaan Jutta ei silti ole koskaan menettänyt työn vuoksi.

– Minua on siunattu hyvillä unen­lahjoilla. Toki nukuin välillä hyvin vähän, mutta otin sen takaisin nukkumalla päiväunia ministerinauton takapenkillä tai lentokoneessa.

Tänä kesänä Jutta lomailee kunnolla ensimmäisen kerran kuuteen vuoteen. Aviomiehen kanssa on sovittuna vain yksi tavoite: aikatauluttomuus. Ministerivuosien 16-tuntiset työpäivät ovat jo lyhentyneet 10-tuntisiksi.

– Siinähän on kuusi tuntia enemmän aikaa vuorokaudessa tehdä asioita.
Jutta on ehtinyt taas keskittyä into­himoonsa kulttuuriin, käynyt teatterissa, nauttinut musiikista ja tavannut ystäviä.

–Minulla on nyt ihan mieletön sosiaalinen elämä. Olemme nähneet ystäviä melkein joka ilta, mihin ei koskaan ministeriaikana ollut mahdollisuutta.

– Olen myös kuunnellut paljon Haloo Helsingin biisiä, jossa sanotaan, että ”jos elämässä kaiken menettää, niin vapaus on ainoo, joka käteen jää”.  Se on ollut energiabiisini.

Juttu on julkaistu Me Naisten numerossa 27/2014.

Lue myös:

Jutta Urpilaisen voimabiisit

Tuure Kilpeläisen, Manuela Boscon, Meeri Koutaniemen ja Sami Yaffan illallisella olisi ollut hauskaa olla kärpäsenä katossa.

Jotkut illallisseurueet vain näyttävät siltä, että niihin olisi ihana kuulua. Instagramin perusteella taiteilija ja näyttelijä Manuela Boscon, muusikko Tuure Kilpeläisen, dokumentaristi Meeri Koutaniemen ja muusikko Sami Yaffan seurue on juuri sellainen.

Voice uutisoi keskiviikkona, että Manuela Bosco, 35, ja Tuure Kilpeläinen, 47, seurustelevat. Sami Yaffa, 53, ja Meeri Koutaniemi, 29, puolestaan avioituivat Mallorcalla syyskuussa

Manuela julkaisi eilen Instagramissa kuvan taiteilijapariskunnista helsinkiläisessä BasBas-ravintolassa. 

”Love united”, kuvateksti kuului. 

Tunnelmallisessa kuvassa on niin hauska asetelma, että mieleen tulee, olisiko Meeri alan ammattilaisena olisi asetellut porukan kuvaa varten. 

Laulaja Tomi Metsäketo kertoo tuoreessa Facebook-päivityksessään olleensa vauhtisokea ja stressaantunut.

Laulaja Tomi Metsäketo on suljettu pois huomenna televisiossa nähtävästä Tähdet, tähdet -ohjelman lähetyksestä. 

– Tämän hetkisillä tiedoilla päädyimme ohjelman tuotantorauhan takaamiseksi ratkaisuun, että Tomi Metsäketo ei jatka Tähdet, tähdet -ohjelmassa, sisältöjohtaja Marko Karvo toteaa MTV:n tiedotteessa.

Seiska uutisoi torstaina, että viisi naista syyttää Metsäketoa sopimattomasta käytöksestä. 

Metsäketo kommentoi väitteitä Facebook-sivullaan. Laulaja kertoi, että hänestä kirjoitetaan ikävään sävyyn naisten Facebook-ryhmässä ja että ryhmää sekä siihen kuuluvia kirjoittajia vastaan on tehty rikosilmoituksia. Samalla hän myös pyysi anteeksi.

Myöhemmässä päivityksessään Metsäketo toivoi malttia somekeskusteluun ja jatkoi pahoittelua.

”Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa.”

”Pyydän samalla anteeksi kaikilta niiltä, joita olen omalla ajattelemattomalla käytökselläni joskus loukannut. Se ei ole ollut tarkoitukseni,” hän kirjoitti.

Stressiä, vauhtisokeutta ja juhlimista

Tieto Metsäkedon poisjäämisestä Tähdet, tähdet -ohjelmasta tuli tänään lauantaina. MTV:n sisältöjohtaja Karvon mukaan ohjelmassa jatkaa yhdeksän artistia. 

Tomi Metsäketo kommentoi poisjääntiään Facebook-sivullaan ja lähettämässään tiedotteessa. Pitkässä kirjoituksessaan hän kertoo viime vuosien työkiireistään, isänsä kuolemasta, kärkkäästä naisseuran hakemisesta, stressistä, vauhtisokeudesta ja juhlimisesta, joka on hänen sanojensa mukaan välillä karannut käsistä. 

Hän kuvailee olleensa vuosia poikamies ja hakeneensa naisseuraa ”joskus liiankin suurella yksipuolisella tahdonvoimalla”.

”Jos voisin kääntää kelloa taaksepäin, niin sen myös tekisin. Tiedän, että anteeksianto on vaikeaa, mutta sitä nyt tässä kuitenkin hartaasti toivon.”

”Olen ollut öykkärimäinen”

Ei ole julkisesti tiedossa, millaisista teoista Metsäkedon väitetyssä epäasiallisessa käytöksessä tarkalleen ottaen on kyse. 

”Olen käyttäytynyt elämässäni typerästi ja ollut monille ihmisille öykkärimäinen. En lähde näitä tosiasioita kiistämään,” Metsäketo itse kuvailee tapahtunutta Facebookissa.