Saria ja Juttaa yhdistävät saman miehen lapset, kriisien syventämä ystävyys ja intohimo treenaamiseen.
Saria ja Juttaa yhdistävät saman miehen lapset, kriisien syventämä ystävyys ja intohimo treenaamiseen.

Jutta Gustafsberg ja Sari Peltonen ovat parhaat ystävykset, joilla on sama ex-mies, yhteinen vastuu molempien lapsista ja intohimo treenaamiseen. Uusilta kumppaneilta kuvio on vaatinut ymmärrystä. –Ydinperhe ei ole minulle mikään arvo, Jutta sanoo.

Pirkkalassa kotitalon ovikello soi, mutta Jutta Gustafsberg, 41, ei tee elettäkään singahtaakseen avaamaan ovea. Eikä hän ehtisikään: Sari Peltonen, 40, riisuu jo aulassa kenkiään.

–Kiva kun tulit! Kaada ittelles kahvia, just keitin, Jutta selostaa keittiöstä.

Naiset ovat lihaksikkaita ja ryhdikkäitä, molemmilla on kantava ääni ja kuuluva nauru. Kummallakin on farkut ja t-paidat, joiden alta kyllä näkee, että tikissä kunnossa ollaan. Päivetyskin on samanlainen, vaikka Suomen kesä on vasta pilkahdellut sitkeän pilviverhon takaa.

–No mää soitin illalla Jutalle ja kysyin, oletko sää ruskea, Sari aloittaa.

–Ja mää olin just vedellyt vähän väriä purkista, Jutta jatkaa.

No pitihän Sarinkin sitten.

Naiset menisivät täydestä siskoksista, mutta oikeasti näiden kahden välinen suhde on alkanut kaikkea muuta kuin lämpimissä tai sovinnaisissa merkeissä.

Toinen nainen ja petetty

13 vuotta sitten Sari oli avoliitossa liikemies Petteri Jussilan kanssa ja tuolloin nelivuotiaan Camillan ja puolivuotiaan Casimirin äiti. Jutta taas oli tullut julkisuuteen ohjelmassa Suuri seikkailu ja tavannut Petterin niissä kuvioissa.

Kun Petteri ja Jutta rakastuivat, Sari sai lukea siitä lehdestä. Ensimmäisessä kohtaamisessa Jutta oli se toinen nainen ja Sari petetty kotiäiti.

–Tiesin kyllä, että ero oli vain ajan kysymys ja mietin, kuka on se ihminen, joka tulee tähän väliin. Aluksi reagoin Juttaan, että sekin lehmä, mutta ajan mittaan olen ollut iloinen, että Luojan kiitos Petteri valitsi juuri hänet, Sari sanoo.

–Meidän piti sopeutua toisiimme ja minun pieniin lapsiin, jotka olivat minulle uutta. Minun oli hyväksyttävä, että Sari on elämässäni ja että hänellä on yhteinen menneisyys mieheni kanssa, Jutta muistaa.

Arjessa se tarkoitti, että kun Sarin pyykkikone hajosi, Petteri riensi apuun. Tai kun Sari vuosien kotiäitiyden jälkeen joutui hankkimaan ammatin, Petteri ja Jutta maksoivat tälle opiskelun yksityisessä parturi-kampaajakoulussa.

–Jutta on aina tajunnut bisneksen päälle ja näki, että minut oli parempi saada töihin kuin jättää pyytelemään rahaa heiltä, Sari repeää nauruun.

–Niin juuri, siinäkös oli hyvä sijoitus! Laskin, että kahdessa ja puolessa vuodessa kulut on kuoletettu, Jutta hekottaa.

Sitten oli sekin kerta, kun Sari kypsyi lykkimään lastenrattaita lumihangessa ja Petteri lupasi hankkia tälle auton. Petteri ja Jutta ajoivat uusilla Bemareilla, joiden rekisterikilvissä luki GOD-1 ja WIN-1.

–Petteri sanoi löytäneensä minulle helmen. Auto oli 1980-luvun Datsun, jota joku papparainen oli kiillotellut pihallaan. Ajattelin aluksi, että voi helvetti, mutta auto olikin loistava, Sari muistelee vedet silmissä.

Näillä mennään, akat hiljaa!

Petteri Jussila oli suuriraaminen bisnesmies, joka nautti huomiosta ja rakasti rahaa. Mutta kaikkein eniten hän rakasti lapsiaan ja teki selväksi, että arki sovitettaisiin heidän parhaakseen.

–Petteri saneli ehdot kaikille. Että lapset ovat etusijalla ja te akat olette hiljaa.

Kun Petterin ja Jutan poika Max syntyi, oli selvää, että hän olisi vanhempien lasten tasaveroinen veli. Kun Petteri tuli katsomaan Juttaa ja vauvaa sairaalaan, Sari oli mukana.

–Meillä ei koskaan ollut sopimuksia tapaamisista, vaan lapset hoiti se, jolla oli aikaa. Lopulta kaikki meni luontevasti. Minulle tilanteemme suurimpia opetuksia on ollut, että lapsen rakastaminen ei katso verisukulaisuutta, Jutta sanoo.

–Jokaisen isän ja äidin pitäisi myös tajuta se, ettei oma vanhemmuus ole uhattuna, vaikka lapsella olisi muitakin välittäviä ihmisiä ympärillään, Sari jatkaa.

Sitten ystävykset muistavat taas yhden Petterin ideoista: mies ehdotti jopa yhteisen omakotitalon hankkimista. Sen toisessa päässä asuisi hänen ja toisessa Sarin perhe, ja lapset saisivat kasvaa samassa osoitteessa kaikkien vanhempiensa keskellä. Siihen naiset eivät sentään suostuneet.

Lapsista nuorin, Max, oli kymmenkuinen, kun Petteri hukkui tapaturmaisesti kotitalonsa rantaan vuonna 2004. Traagista menetystä seuranneen sokkivaiheen ajaksi Sari perheineen muutti Jutan luo.

–Olemme edelleen toistemme ensimmäiset tukijat kriiseissä. Kun elämässä tulee vastoinkäymisiä, tiedämme, että toisistamme saamme parhaan sparrauskaverin. Voimme aina purkaa toisillemme synkintä settiä, Jutta sanoo.

–Koska olemme kokeneet niin suuren yhteisen menetyksen, ymmärrämme toisiamme eri tavalla kuin muut hyvät ystävät tai läheiset. Vaikka tuttavuudellamme oli niin hankala alku, erityisesti vaikeat ajat ovat tiivistäneet ystävyyttämme. Juuri kriisitilanteissa turvaamme toisiimme, Sari vahvistaa.

Verkostovanhemmuutta

 


”Kun elämässä tulee vastoinkäymisiä, tiedämme, että toisistamme saamme parhaan sparrauskaverin”, Jutta sanoo. ”Koska olemme kokeneet niin suuren yhteisen menetyksen, ymmärrämme toisiamme eri tavalla kuin muut hyvät ystävät”, Sari vahvistaa.

 

Tänään kaikki lapset ovat omissa menoissaan. 18-vuotias Camilla on liikenteessä kavereidensa kanssa ja veljekset Max, 11, ja Casimir, 14, puuhailevat poikien juttuja Jutan ex-miehen, Harrin, luona.

Leskeksi jäänyt Jutta ja poliisina työskentelevä Harri Gustafsberg olivat naimisissa 2007–2011. Harrista tuli silloin adoption kautta Maxin isä. Yhteys on säilynyt läheisenä eron jälkeenkin, ja Maxin parhaaksi eksät jäivät asumaan lähekkäin. Harri kaitsee niin Maxia kuin Sarinkin lapsia, ottaa pojat mukaan Lapin-reissuun ja jokakesäiselle poikien leirilleen.

–Harrilta saattaa tulla viesti, että pistä ylös poikien Pärnun-matkan päivämäärät, reissu on jo maksettu, Sari kertoo.

–Ja eilen Max ilmoitti jäävänsä vielä yöksi isälleen. ’Tulen vasta huomenna, piste ja pam!’ Se tarkoittaa, että asiasta on turha jankata, Jutta pudistelee päätään.

Niinpä Jutan luona on tänään hiljaista. Kun hän ja Sari särpivät kahvejaan, pöydän alla kuorsaa Veikko, Jutan nykyisen kihlatun Ari Kokkosen bostoninterrieri.

–Meillä yhteishuoltajuus ulottuu koiriinkin, Jutta naurahtaa.

Myös Sarin puolisot ovat saaneet sopeutua joustavaan perhekäsitykseen. Petterin jälkeen Sari on ollut kerran naimisissa ja kerran avoliitossa ja saanut tyttären, nyt nelivuotiaan Cecilian.

Moni on kummastellut Jutan ja Sarin perhekuvioita suoraankin. Yhtä lailla systeemiä on ihailtu: aikuisia heidän epäitsekkyydestään ja lapsia suvaitsevaisuudestaan ja sosiaalisuudestaan.

–Haluaisin vähän paukutella henkseleitä joka kerta, kun lapsiamme kehutaan fiksuiksi ja avarakatseisiksi. Ei tämä meidän kasvatusmallimme ihan väärä voi olla, Sari hymyilee.

Jutta kiittelee, että uusilta kumppaneilta on löytynyt ymmärrystä.

–Että puolisoiksi onkin löytynyt niin hienoja ihmisiä. Heiltä on vaadittu sopeutumista tähän verkostoomme. Kun kuvioon tulee ulkopuolisena, voi tuntua oudolta, että eksät piipahtavat kahvilla ja lasten perään katsotaan, ovat he omia tai ei, Jutta sanoo.

–Ajattelen silti, että pienetkin hetket ovat tärkeitä. Jos lapsia hakiessa jaksaa vaihtaa muutaman sanan tai istahtaa hetkeksi, hyvä ilmapiiri välittyy lapsellekin.

Tai kuten Sari on todennut: jos menneisyyden kanssa alkaa tapella, sitä saa jatkaa hemmetin pitkään.

–Minulle on joskus ihmetelty, miten jaksan olla positiivinen vaikka olen kokenut niin paljon pahaa. Mutta ikävätkin kokemukset voi kääntää opiksi. Miten paljon helpompaa elämä onkaan, kun ei tarvitse vihata ketään.

Yhteiset kriisit ja menetykset ovat saaneet Jutan ja Sarin omaksumaan samanlaisen elämänkatsomuksen.

–Vihan ja katkeruuden sijaan olemme kumpikin valinneet positiivisuuden. Pettymyksiin ei saa jäädä märehtimään eikä miettimään, mitä toinen minulle teki. Voimme vaikuttaa vain tulevaan, ja meillä on kaikki valta muokata huomisesta sellainen kuin haluamme.

Sari ja Jutta näkevät, että erot ja monimuotoiset perhekuviot ovat nykyaikaa. He läheisineen ovat siitä elävä esimerkki.

–Perinteinen ydinperhemalli ei ole minulle erityinen arvo, Jutta sanoo suoraan.

Tai ehkä he toistavat vanhempiensa mallia? Jutan vanhemmat erosivat, kun tyttö oli kuudesluokkalainen. Pienellä paikkakunnalla se oli hirveä kokemus. Sari taas eli kaksin äitinsä kanssa vauvaikäisestä asti.

–Päinvastoin, koen oppineeni vanhempieni esimerkistä. Olen käsitellyt eroni ja menetykseni toisin kuin äitini, joka jäi vellomaan suruunsa ja katkeroitui. Häneltä vei vuosia löytää elämänilonsa uudelleen. Ei ihmisen ole hyvä sellaiseen suruun jäädä, Jutta muistelee loppuvuodesta menehtynyttä äitiään.

–Meissä on vahvana myös elämänhalu ja uteliaisuus. Erosta toivuttua alkaa jo ajatella, että vitsit, eihän tässä tiedä, mitä kivaa on vielä edessä, Sari jatkaa.

Superäiti ja luksusmamma

 


 

Jutta näkee heidän verkostovanhemmuudessaan sellaistakin hyvää, mitä kahden vanhemman ydinperheessä ei saa.

–Kyllä minä nautin suuresti kahdenkeskisistä hetkistä Arin kanssa. Esimerkiksi tänä vuonna vietimme lapsettoman juhannuksen, ja olihan se ihan kivaa. Tuntuu hyvältä voida hengähtää ja ottaa vanhemmuudesta pieni tauko.

Max-poika vietti juhannuksen Sarin perheen kanssa maalla. Pojat opettelivat saunan lämmitystä, pelasivat mölkkyä, petanqueta ja heittivät tikkaa.

–Sari on superäiti, joka jaksaa touhuta lasten kanssa ja järjestää pussihyppelyä. Minun pitäisi opetella samanlaista heittäytymistä, mutta mieluummin otan lehden ja kommentoin vierestä, että hyvältä näyttää, Jutta sanoo.

–Sari on panostanut perhe-elämään, hänellä on aina koti ja lapset tip top. Kun on juhlat, Sari leipoo itse ja minä taas mietin, että mistäs pitopalvelusta tilataan.

Sari huomauttaa, että Jutta pystyy tarjoamaan lapsille toisenlaisia kokemuksia. Keväällä Jutta vei lapset mukanaan New Yorkiin ja edelliskesänä lomalle Kreikkaan.

–Jutan menestys on mahdollistanut sen, että hän voi esimerkiksi matkustella enemmän. Minun arkeni on enemmän tasaista kituuttamista, Sari sanoo.

Raha, onnistumisten sivutuote

Jutan pitkä työ fitnessalalla on vihdoin alkanut tuottaa hedelmää. Hänen ja Jari ”Bull” Mentulan omistama Fitfarm-yritys on kasvanut miljoonaluokan bisnekseksi. Jutan arjessa menestys näkyy merkkilaukkuina, kalliina autoina ja haaveena omasta järvenrantatalosta.

Sari avasi uuden parturi-kampaamoliikkeen kollegansa kanssa kolme vuotta sitten. Hän on seurannut Jutan urakehitystä välillä kauhuissaan, huolissaan ja ihaillen mutta ei koskaan kadehtien.

–Jutta on menestyksensä ansainnut. Kyllä minullekin tämmöttees talot kelpaisivat, mutta en olisi valmis uhraamaan yhtä paljon elämästäni työlle. En tahtoisi Jutan paineita kontolleni, Sari sanoo.

Jutta taas tuntee olevansa elossa kiireen ja touhun keskellä.

 


Jutta kilpaili fitneksessä aikaisemmin, nyt kisadieetillä on Sari. ”On se tiukka sixpack vaan niin pirun hyvännäköinen!” Jutta kannustaa.

 

–Kunnianhimoni ja haluni menestyä ovat olleet yksi syy siihen, että minulla on vain yksi biologinen lapsi. Ei minulla ole ollut aikaa jäädä äitiyslomalle. Olen odottanut, että olen taas vapaampi menemään, Jutta sanoo suoraan.

Fitfarmin menestys on mahdollistanut myös sen, että Jutta on voinut hillitä työtahtiaan. Päivät ovat lyhentyneet, kun Jutta on saanut palkattua väkeä avukseen.

–Voisimme tietysti yrittää kasvattaa yrityksen megaluokkaan, mutta en tarvitse sellaista. En tulisi onnellisemmaksi, vaikka tililläni lojuisi kymmenen miljoonaa enemmän. Eläisin silti samaa arkea. Nyt on aika nauttia elämästä, Jutta miettii.

Sari tietää, mistä Jutta puhuu. Hänen parhaat vuotensa Petteri Jussilan kanssa ajoittuivat verkostomarkkinoinnin kulta-aikaan, jolloin oli millä mällätä. Perhe hassasi rahaa rantataloon, 200 neliön lukaaliin Tampereen keskustassa, ja nuorta edustusvaimoa kyydittiin milloin limusiinilla tai helikopterilla.

–Muistan kyllä hienot kattohuoneistot, mutta en osannut pitää niitä minään. Kävin Camillan kanssa lastentapahtumissa ja leivoin korvapuusteja kotona. Vaikka rahaa oli, se ei tuonut onnea. En koe, että superrikkaus olisi tavoittelemisen arvoista, Sari toteaa.

Jutta kokee, ettei raha ole ollut hänellekään suurin motivaattori. Vauraus on lähinnä onnistuneiden ideoiden sivutuote.

–Saan suurimmat kicksini siitä, kun vaikkapa keksimäni valmennusmalli lyö läpi.

Edellisiltana, rusketusvoidetta levitellessään Jutta oli kehunut tuotetta Facebook-sivullaan. Parissa tunnissa tuotetta tilattiin 200 purkkia.

–Olin siitä ihan liekeissä!

Sixpacknaiset

Ja onhan Jutta houkutellut Sariakin osaksi Fitfarmin menestystä. Sari käy jo fitnesskisoissa tallin valmennettavana ja olisi tervetullut firmaan personal traineriksi.

Kun Jutta aiemmin kilpaili fitneksessä, Sari aina kysyi, miksi. Nyt osat ovat kääntyneet. Juttaa ei saisi kilpasille millään, mutta Sarilla on parhaillaan kisadieetti päällä. Siksi hän nyt punnitsee kanapalojaan, kun Jutta vetelee valmissalaattia.

–Tämä on minulle samaa itsensä haastamista, jota Jutta kokee työssään. Treenaamisesta tulee vahva fiilis, ja se heijastuu muuhunkin elämään. Huomaan olevani jämptimpi kaikilla elämän osa-alueilla, Sari kuvailee.

Sari treenasi kovaa jo parikymppisenä ennen kuin lapsia alkoi tulla. Silloin timmi ulkonäkö tuli ykkössijalla, nyt mukavana ekstrana. Naiset vakuuttavat, ettei tässä iässä tunnu musertavalta, jos vyötäröllä on joskus vähän ylimääräistä.

–Mutta on se tiukka sixpack vaan pirun hyvännäköinen. Kun Sari aamulla lähettää kuvan omastaan, minun on pakko huutaa itsekseni että jess! 

Jutta Gustafsberg

Fitnessvalmentaja ja body fitnessin Suomen mestari syntyi Virroilla vuonna 1973. Asuu Tampereen Pirkkalassa kihlattunsa Ari Kokkosen sekä poikansa Maxin, 11, kanssa.

Fitfarm-hyvinvointiyrityksen toinen perustaja sekä Sunny’s-vaateketjun osakas. Tuttu mm. tv-ohjelmistaan Jutta ja puolen vuoden superdieetit sekä Jutta ja huikeat häädieetit.

Seuraavaksi Jutta räätälöi tv-dieetit sinkuille ja julkaisee 18.8. Jutan Voimakirjan. Siinä Jutta kertoo omat tapansa löytää tasapaino ja antaa käytännön harjoitusvinkkejä lukijoille.

 

Sari Peltonen

Bellissimo -parturi-kampaamon omistaja syntyi 1974 Tampereella, jossa asuu edelleen lastensa Camillan, 18, Casimirin, 14, sekä Cecilian, 4, kanssa. Seurustelee.

Innostui uudelleen body fitness -kilpailuista sen jälkeen, kun tytär lopetti kilpatanssin maajoukkuetasolla. ”Koin, että nyt on minun vuoroni olla jossain hyvä ja toteuttaa itseäni.”

Ex-missi Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen saivat kolmannen lapsensa lauantaina.

Lauantaina synnyttänyt Essi Pöysti, 30, on julkaissut ensimmäisestä kuvan hänen ja puolisonsa Ville Mäkäläisen, 32, kolmannesta lapsesta.

– Täydellinen pikkuveli täydensi meidän perheen tänään, Essi on kirjoittanut kuvan yhteyteen. Hän on käyttänyt muun muassa hashtägiä suurirakkaus.

Ville Mäkäläinen kertoi lauantaina Facebook-sivuillaan, että synnytys meni hyvin.

 

Raskaus ei ollut Essille helppo, sillä hän kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko varjosti odotusta aikaisempien keskenmenojen takia.

”Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi enkelivauvaa.”

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Hänellä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle vuonna 2015.

Kilpaurheilu-uransa päätyttyä Minna Kauppi ihmetteli, mitä tekisi tulevaisuudellaan. Nyt hän miettii, miten urheilu olikin joskus maailman tärkeintä. – Saavutin jo kaiken, minkä halusin.

Entisen MM-suunnistajan Minna Kaupin ja Apulanta-rumpali Simo ”Sipe” Santapukin Ukko-poika konttaa kotonaan Lahdessa vikkelästi olohuoneesta keittiöön ja nousee äitinsä polvea vasten seisomaan. Ensiaskeleet on kymmenkuisena jo otettu, mutta konttaamalla pääsee vielä kovempaa.

– Ukko on sekoitus minua ja Simoa. Hän näyttää ihan isältään, mutta on yhtä vilkas kuin minä, Minna, 35, kuvailee.

Minna lepertelee Ukolle, ja Ukko vastaa äidilleen leveällä hymyllä. Sitten Sipe nappaa pojan syliin ja vie tämän viereiseen huoneeseen soittamaan pianoa. Varmaotteinen koskettimien paukuttelu kaikuu ympäri asuntoa.

– Simo on todella herkkä isä. Aina, kun hän on Ukon kanssa, hän on sitä sataprosenttisesti. Heidän yhteiselonsa on todella täyttä. Koska itse olen pojan kanssa ympärivuorokautisesti, en ihan joka hetki pysty samaan, Minna sanoo.

Suunnistuksen yhdeksänkertainen MM-kultamitalisti on tätä nykyä täyspäiväinen kotiäiti. Mullistus on ollut suuri, mutta ihana.

”Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt.”

– Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt. Viihdyn Ukon kanssa kotona oikein hyvin. En luonut äitiydestä etukäteen itselleni odotuksia, joten en myöskään pettynyt.

"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.
"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.

Hetken aikaa hukassa

Kaksi vuotta sitten, suunnistusuran lopettamispäätöksen jälkeen, Minna myöntää olleensa ymmällään. Entä nyt? Hän tiesi haluavansa lapsen, mutta mietti, pitäisikö työpaikka kuitenkin hankkia ensin. Hän oli yli kolmekymppinen eikä ollut elämänsä aikana allekirjoittanut vielä yhtään oikeaa työsopimusta.

– Hetken aikaa olin hukassa. Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee. Olin ahdistunut, kun en tiennyt, pitäisikö tehdä lapsi vai löytää työpaikka.

”Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee.”

Asiat loksahtivat kohdalleen, kun Minnalle tarjottiin markkinointipäällikön paikkaa. Minna ehti tehdä työtä vuoden ennen äitiyslomaansa.

– Halu hankkia lapsi oli yksi syy, miksi lopetin urheilu-urani. En kuitenkaan halunnut, että lapsi on korvike urheilulle, joten oli ihanaa saada työpaikka ennen lasta. Sen avulla sopeutuminen tavalliseen arkeen urheilu-uran jälkeen meni luonnostaan.

Se sama kunnianhimoinen Minna, joka voitti mitaleita toisensa perään, on kuitenkin edelleen olemassa.

– Nykyään suuntaan kunnianhimoni lapsen kanssa olemiseen. Haluan tehdä tämän asian mahdollisimman hyvin, haluan olla hyvä äiti. Tiedän, että kunnianhimoni tulee vielä tulevaisuudessa näkymään työelämässäkin, mutta juuri nyt haluan keskittyä vauvaan. Enää en tosin laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani.

Yhtä asiaa huippu-urheiluajaltaan Minna edelleen kaipaa: todella kovaa fyysistä kuntoa. Peruskunto Minnalla on vieläkin hyvä. Hän urheilee päivittäin käymällä joko vaunulenkeillä tai silloin tällöin suunnistamassa. Muutamiin suunnistuskisoihinkin hän osallistui kesän aikana.

– Kun on tosi hyvässä kunnossa, askel on niin kevyt, että tuntuu kuin lentäisi. Se on äärimmäisen hieno fiilis. Mutta sitä varten pitäisi tehdä todella paljon töitä, eikä minulla ole siihen mitään syytä. Liikun mieluummin siksi, että se on kivaa.

"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."
"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."

Arki ennen ja nyt

Huippu-urheiluaikana Minnan arki pyöri täysin suunnistuksen ehdoilla. Urheilijana hän meni heti herättyään puolen tunnin aamulenkille, teki puolen päivän aikaan päätreenin ja urheili vielä illallakin. Matkalaukku oli aina pakattuna, treenileirejä ja kilpailuita kun oli jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

– Silloin kuvittelin, että minulla oli muutakin elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna urheilu kyllä meni kaiken edelle. Jos olin menossa ystävälleni kylään, tein ennen sitä treenin, koska sitä ei vain voinut jättää väliin.

Äitiysloma-arjessa päivän aikataulun puolestaan sanelee lapsenhoito. Minna ja Ukko heräilevät aamuseitsemältä, sitten syödään puurot ja leikitään lattianrajassa. Ukko nukkuu kahdet päiväunet, joiden aikana Minna joko ulkoilee vaunuja työnnellen tai rentoutuu kotona.

”On välillä outoa olla niin paljon kotona.”

Nykyisessä arjessa on urheilu-uraa helpompaa tavata ystäviä kahvilassa, käydä koko perheen kesken lounaalla tai ylipäätään viettää perinteistä kotiarkea.

– On välillä outoa olla niin paljon kotona, sekä minä että Simo olemme niin tottuneet jatkuvaan matkustamiseen. Mutta Simollakin on nykyään kova kiire keikalta kotiin.

Nykyistä Minnaa jopa vähän ihmetyttää se, miten hurjalla sykkeellä hän on aikanaan urheillut.

– Miten urheilu olikin silloin maailman tärkeintä? Lapsen avulla olen päässyt uran ikävöinnistä aika hyvin eroon. Saavutin jo kaiken, minkä halusin. Urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli helpotus, Minna miettii.

– Toisaalta huippu-urheilu oli mahtavaa aikaa. Tunsin joka päivä olevani etuoikeutettu, kun sain tehdä sitä työkseni. Jos Ukko joskus löytää intohimonsa urheilusta, minulla ei ole mitään syytä estellä häntä.

Kultaakin kalliimpi

Vaikka Minna on urheilu-urallaan tottunut äärimmäisiin tunteisiin, on oma lapsi silti tuonut tunne-elämään uuden ulottuvuuden: täydellisen rakkauden.

– Lapsi on meille hienointa elämässä. Olemme saavuttaneet valtavan suuria asioita – Simo Suomen ykkösbändissä ja minä maailman ykkösenä omalla alallani – mutta Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani. Jos hän tekee jotain herttaista, minulla nousevat kyyneleet silmiin.

”Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani.”

Positiivisten tunteiden lisäksi äitiys on tuonut mukanaan myös uudenlaisia murheita. Siinä missä Minna aiemmin harmitteli huonoa suoritusta kilpailussa, nyt hän hämmentyy, jos ei saa Ukon itkua heti hiljenemään.

– Meistä taitaa näkyä, että olemme esikoisen vanhempia. Olemme aika epävarmoja ja huolissamme kaikesta, emme osaa ottaa rennosti. Tämä on vielä tällaista opettelua. Onneksi lähipiirissäni on useita äitejä, saan heiltä paljon tietoa.

Minna myöntää olleensa ehdottomampi kasvatusasioissa ennen lapsen syntymää. Hän oli päättänyt, ettei Ukolle näytetä yhtään lastenohjelmia ja ajatellut, että vauvankin voi jättää hoitoon lyhyiksi ajoiksi. Toisin kävi.

– Kummasti ne Teletapit helpottavat elämää. Ja mummu laittoi lapsen nukkumaan ensimmäisen kerran vasta viikko sitten, kun juhlin kavereiden kanssa synttäreitäni. En ole osannut lähteä ilman Ukkoa mihinkään.

"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."
"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."

Ei liikaa hemmottelua

Minna ja Sipe ovat kasvaneet ihan tavallisissa perheissä, toinen Asikkalassa ja toinen Heinolassa. Minna toivoo, että he voivat antaa Ukolle samanlaisen rennon lapsuuden, mutta hän tiedostaa, että asetelma on toinen.

– Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä. Olemme kuitenkin tarkkoja siitä, ettemme hemmottele häntä liikaa. Emme esimerkiksi aio ostaa hänelle yhtään joululahjoja, niitä tulee läheisiltä muutenkin jo ihan tarpeeksi, Minna pohtii.

”Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä.”

– Puen Ukon enimmäkseen äitiyspakkauksen vaatteisiin tai tutuilta saatuihin, käytettyihin asuihin. Lasten merkkivaatteet ovat ihania, mutta ne eivät ole rakkautta.

Minna itse on 90-luvun laman lapsi. Hänellä on kaksi sisarusta, eikä perheellä ollut lama-aikana liikaa rahaa. Lapsuuden niukkuus näkyy hänen elämässään vieläkin.

– Vaikka tililläni on rahaa, juoksen edelleen alennusten perässä. Jos näen ruokakaupan hyllyllä punaisen ale-lapun, ryntään sinne heti. Toivonkin, että rahan sijaan voin kannustaa Ukkoa ahkeruuteen. Haluan opettaa hänet nauttimaan tekemisestä.

Lapsena Minna oli innokas touhuaja. Hän harrasti kaikkea mahdollista tenniksestä telinevoimisteluun. Minnalle on tärkeää, että myös Ukko saa liikkua ja testata erilaisia harrastuksia.

– Kasvatuksemme peruspilari on touhuta niin paljon kuin mahdollista. Lapsella pitää olla paljon harrastuksia. Hänen pitää saada juosta ja kuluttaa energiansa. Sellainen minä olin lapsena ja olen edelleenkin.

Samaan aikaan Minna on kuitenkin huolissaan lasten harrastusten ammattimaistumisesta. Harrastamisen kuuluu hänen mielestään olla ennen kaikkea kivaa.

– Tuntuu, että jotkut nuoret noudattavat treeniohjelmiaan niin tiukasti, etteivät he ikinä edes käy missään. Osaavatko he enää rentoutua vai onko koko elämä harrastusten sanelemaa? Jos vetää täysillä vain yhteen ääripäähän, ei enää elä, Minna pohtii.

– Kyllä minä opiskeluaikoina kävin bileissä ja osasin pitää hauskaa treenileireillä, vaikka samaan aikaan otin urheilun tosissani. Se, että osaa levätä arjessa, tuo rentoutta myös omaan urheilusuoritukseen.

"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.
"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.

Viides kerta Linnassa

Ukon syntymän jälkeen Minna ja Sipe eivät ole juurikaan päässeet viettämään kahdenkeskistä aikaa. Tilanteeseen tuli muutos itsenäisyyspäivänä, kun Minna sai kutsun Linnan juhliin.

– Onneksi Simo on hyvä edustusvaimo, Minna nauraa.

Minna on ollut itsenäisyyspäivän vastaanotolla aiemmin neljästi, Sipe kerran. Tuolloin Minnakin oli saanut kutsun, mutta jätti juhlat väliin. Pari oli alkanut tapailla vain muutamaa viikkoa aiemmin, eivätkä he halunneet vielä silloin paljastaa suhdettaan muille.

Minna ja Sipe ehtivät tavata toisiaan kolme kuukautta julkisuudelta salassa, kunnes ensimmäinen yhteinen elokuvailta leffateatterissa paljasti parin.

”Ensitreffimme olivat New Yorkissa.”

– Ensitreffimme olivat New Yorkissa. Menimme sinne samalla lennolla, mutta istuimme eri penkkiriveillä. Leffaan menimme myöhemmin yhdessä, koska hävisin Simolle yhden vedon. Hän ei enää halunnut elää kaapissa, Minna muistelee.

– Nykyään saamme onneksi kulkea Lahden kaduilla ihan rauhassa. Pyörimme vauvauinneissa ja ruokakaupoissa ihan kuten kuka tahansa lapsiperhe.

Suomen menestynein suunnistaja syntyi Asikkalassa 25.11.1982.

Asuu Lahdessa avopuolisonsa, Apulanta-muusikko Sipe Santapukin ja lapsensa Ukon, 10 kk, kanssa.

Opiskeli Jyväskylän yliopistossa kieliä, kasvatustieteitä, journalistiikkaa ja taloustieteitä.

Perhevapaalla Novasol-yrityksen markkinointipäällikön töistä.