Jutta Gustafsberg on kokenut sekä rikkauden että rahattomuuden. Kuva: Liisa Valonen
Jutta Gustafsberg on kokenut sekä rikkauden että rahattomuuden. Kuva: Liisa Valonen

Menestyksekästä kuntoilubisnestään pyörittävä Jutta Gustafsberg on kokenut myös bisneksen karumman puolen.

Fitness-yrittäjä Jutta Gustafsberg tunnetaan päämäärätietoisena menestyjänä, joka porskuttaa vaikeidenkin aikojen läpi hymy huulillaan. Tätä elämänfilosofiaansa hän jakaa tuoreessa Jutan voimakirjassa.

Ensimmäinen Jutan menestystarinoista oli ternimaitobisnes yhdessä edesmenneen miehensä Petteri Jussilan kanssa. Kun Petteri kuoli traagisessa hukkumisonnettomuudessa, Jutta joutui taloudellisesti tiukille.

– Petterin kuoleman jälkeen olin käytännössä työkyvytön, ja yhteinen bisneksemme hiipui, Jutta kertoo kirjassa.

Jutan piti valita, jääkö hän sängynpohjalle vai nouseeko ylös. Hän valitsi tietenkin jälkimmäisen vaihtoehdon ja aloitti työuransa jälleen alusta.

– Ryhdyin muun muassa oppitytöksi kahvibisnekseen, joka ei lopulta ottanut tulta alleen. Viimein rahoittajat ilmoittivat, että nyt leikki loppuu. Jouduin taloudellisesti todella tiukille, Jutta muistelee.

Vaikka rahat loppuivat, Jutta päätti pärjätä. Hän lainasi isältään 5 000 euroa, lensi Pariisiin ostamaan naistenvaatteita ja alkoi myydä niitä. Siitä Jutta sai rahaa laskujen maksamiseen.

Nykyään FitFarm on Jutan päätyö. Nopeasti kasvanut kuntoiluyritys työllistää 45 ihmistä.

– Olen ollut siinä tilanteessa, että rahaa tulee joka tuutista, sekä siinä tilanteessa, että olen yhdellä luottokortilla maksanut toisen luottokortin erääntyneitä laskuja, eikä minulla ole ollut tuloja oikein mistään. Tiedän myös omasta kokemuksesta, että kun rahaa alkaa tulla, sitä alkaa myös mennä, kun koko ajan vaihdetaan hienompaan autoon ja ostetaan vain parasta, Jutta myöntää ja kertoo lopettaneensa rahasta murehtimisen.

– Tiedän, että olisin onnellinen ilman tätä kaikkea.

Selma S

Jutta Gustafsberg paljastaa kirjassaan: "Jouduin Petterin kuoleman jälkeen taloudellisesti todella tiukille"

"Ensimmäinen Jutan menestystarinoista oli ternimaitobisnes" Tuo ternimaitobisneshän (verkostomarkkinointi) oli täyttä huijausta. Kun niiden kapseleiden sisältö paljastui romahti niiden kauppa täysin. Toisin sanoen, ihmisiä huijattiin törkeästi ja joku veti suuret rahat liiviinsä. Kukaan ei silti joutunut tuomiolle tuosta huijauksesta.
Lue kommentti
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...