Yhdestä asiasta Jutta Gustafsberg ei anna vapautusta Plus miss size -kilpailussa: ”Kannustan aina liikunnallisuuteen. Hakija ei saa olla mikään sohvaperuna.” Kuva: Liisa Valonen
Yhdestä asiasta Jutta Gustafsberg ei anna vapautusta Plus miss size -kilpailussa: ”Kannustan aina liikunnallisuuteen. Hakija ei saa olla mikään sohvaperuna.” Kuva: Liisa Valonen

Fitnessyrittäjä haluaa korostaa nyt positiivisen asenteen tärkeyttä.

– Olen tullut tunnetuksi laihdutuksen asiantuntijana, mutta haluan myös korostaa positiivista asennetta ja löytää nyt itsevarman xl-koon mallin, hyvinvointiyrittäjä Jutta Gustafsberg sanoo uudesta hankkeestaan, Miss plus size -kilpailusta.

Moni on odottanut Suomeenkin kauneuskilpailua, jota Jutta Gustafsberg on nyt järjestämässä yhdessä Miss Suomi -kilpailusta tutun Sunneva Kantolan kanssa.

– Ensimmäisenä vuorokautena saimme jo yli sata ilmoittautujaa.

Kilpailujen järjestäminen on Jutalle tuttua puuhaa; hän on itsekin osallistunut muun muassa useisiin fitnesskisoihin. Uudessa projektissa säännöt ovat kuitenkin aivan erilaiset, joihin Jutta on aiemmin tottunut.

Lue myös! Jutta Gustafsberg: Näin meditaatio muutti elämäni

– Etsimme upeaa naista koosta 44 ylöspäin. Olen yllättänyt, että olemme saaneet hakemuksia liian hoikiltakin, kun alaraja on tuo 44-koko. Ylärajaa kisassamme ei ole, kuten ei ole pituusrajaakaan.

Myös ikäraja on muita kauneuskilpailuja sallivampi, Jutta mainitsee. Miss plus size voi olla jopa 45-vuotias.

– Mikään sohvaperuna ei saa kuitenkaan olla, vaan hakijan täytyy olla liikunnallinen – ja samalla tyytyväinen itseensä. Kun henkilö kävelee huoneeseen, huomaan jo kahdessa sekunnissa muun muassa ryhdistä, että onko hän itsevarma.

– Fitnessbuumi on ollut vallalla jo monta vuotta eikä se näytä laantumisen merkkejä. Voittajan pitäisikin toimia esimerkkinä myös hoikille naisille ja fitnesstyypeille. Hänen täytyy pystyä puhumaan ja esiintymään sekä olemaan liikunnallinen, hyvän mielen lähettiläs.

”Kun henkilö kävelee huoneeseen, huomaan jo kahdessa sekunnissa, onko hän itsevarma.”

Uusi missimamma lupaa, että tässä kilpailussa ei ole uimapuku- tai alusvaatekierrosta. Pienimmät vaatteet ovat urheilullisia asuja, Jutta paljastaa.

– Lähtökohtaisesti voittaja toimii Jutta G -vaatemalliston keulakuvana. Olisi tietenkin ihanaa, että hän pystyisi poseeraamaan myöhemmin vaikka eroottisissa alusasuissa.

”Olin aiemmin fanaattinen”

Jutta on kypsytellyt Miss plus size -ideaansa muutaman vuoden. Tänä vuonna urheiluvaatemallistonsa lanseerannut Jutta alkoi pohtia kilpailua tosissaan: sen aika on nyt – tai ei koskaan.

Jouluksi Jutta aikoo matkustaa aurinkoon ja hengähtää retriitissä. Kulunut vuosi on ollut kiireinen, ja yrittäjällä on ollut monta rautaa tulessa.  Hän on muun muassa kirjoittanut alkuvuodesta ilmestyvää kirjaa, jossa käsitellään henkisiä asioita. Meneillään on myös suuri hyvinvointikeskushanke, jossa mukana on Suomen Bachelorinakin tunnettu Juha Rouvinen.

Lue myös! Juha Rouvinen suhteestaan Jutta Gustafsbergiin: ”Jutta on minulle erittäin hyvä ystävä”

Tammikuussa pyörähtää käyntiin sitten Miss Plus Size – ensin casting-kuvauksilla, joista finaaliin pääsee kymmenen naista. Voittaja kruunataan kuukauden lopussa.

Muutos ajattelutavoissa on muhinut hänen päässään pitkään.

– Olin mielipiteissäni aiemmin mustavalkoinen, jopa fanaattinenkin. Nyt olen oppinut hyväksymään ja olemaan armollisempi itselleni. Tiedän, että onnellisuus ei synny pienemmästä vaatekoosta eikä kapeammasta reiden mitasta. Onnellisuus pitää löytää omasta itsestään.

Toni Wirtanen kertoo tällä viikolla tv:ssä syyttävänsä vaimonsa masennuksesta musabisnestä. ”Se on saakelin mylly, joka jauhaa ihmisen päreiksi.”

Apulanta-yhtyeen keulakuva Toni Wirtanen, 42, ja hänen muusikkovaimonsa Jannika B, 32, nähdään tämän viikon torstaina Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa.

Jaksossa Maria Veitola vierailee Tonin ja Jannikan kesämökillä Lahden kupeessa, Hollolassa. Pariskunta keskustelee Marian kanssa rakkaudestaan, perhe-elämästään ja kamppailuistaan mielenterveyden kanssa. Kumpikin pariskunnasta on puhunut avoimesti sairastaneensa masennusta.

Toni kertoo Marialle elämänsä vaikeimmaksi paikaksi sen, kun vuonna 2003 alkoi kärsiä paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta.

– Silloin kun meni järki, niin se oli kyllä aika paha. Siinä oli elämässä vähän kaikenlaista ja sitten tuli paniikkihäiriöshow’t ja ahdistuskysymys siihen perään, Toni sanoo.

– Se veti todella synkkyyteen. Se oli pahinta.

Tonin mukaan mielenterveyden kanssa painiskelu on musiikkialalla yleistä.

”Silloin kun meni järki, niin se oli kyllä aika paha.”

– Meidän alalla ei ole ketään, joka vetäisi ilman nappeja ja terapiaa, mikä on hyvin hämmentävää.

Myöhemmin Marian yökyläilyn aikana pariskunta kertoo myös Jannikan uupumuksesta ja masennuksesta, johon hän sairastui pari vuotta sitten. Jannikan mukaan hänen tilanteensa johtui monesta tekijästä. Yksi syistä oli se, että hän on painanut töitä 15-vuotiaasta saakka ilman kesälomia: kiireinen elämä ajoi siihen, ettei Jannika ehtinyt käsitellä vaikeuksiaan.

Toni toteaa, että hänen mielestään yksi syy Jannikan sairastumiseen löytyy musabisneksestä:

– Mä syytän tätä hiton musabisnestä. Se on saakelin mylly, joka jauhaa ihmisen päreiksi. Jannika on tehnyt aina helvetisti töitä ja uskonut siihen, että mitä enemmän tekee, niin se myös palkitaan. Mutta musa-ala ei toimi niin.

Rakkaus otti aikansa

Jannika ja Toni tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 2011, kun Jannika lähestyi Tonia saadakseen apua artistinuralleen. Jannikan mukaan heidän ensimmäinen tapaaminen ei ollut erityisen innostava.

– Täytyy sanoa, etten ollut koskaan tavannut yhtä negatiivista ihmistä. Toni sanoi, että älä jätä työtäsi, älä tule alalle, tämä on perseala, Jannika kertoo.

Rakkaus ei syttynyt Jannikan mukaan todellakaan ensisilmäyksellä. Pariskunta tapasi kuitenkin uudelleen ja uudelleen yhteisten tuttujen kautta, ja lopulta se oli menoa.

”En ollut koskaan tavannut yhtä negatiivista ihmistä kuin Toni.”

– En tiedä miten, mutta tässä sitä ollaan. Olen sanonut kaikille, ettei koskaan kannata ensimmäisen hetken perusteella tehdä päätelmää ihmisestä. Rakastan tuota miestä joka päivä enemmän, Jannika kertoo.

Haastattelimme Jannikaa viime kesänä, kun hän oli toipumisprosessinsa alussa. Lue juttu tästä:

 

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.