”Aiemmin hyppäsin vauhdilla suhteesta seuraavaan, Jutta Gustafsberg sanoo. Kuva: Jouni Harala.
”Aiemmin hyppäsin vauhdilla suhteesta seuraavaan, Jutta Gustafsberg sanoo. Kuva: Jouni Harala.

Jutta Gustafsberg, 43, on opetellut ensimmäistä kertaa aikuisiällä elämään yksin. – Juuri nyt nautin siitä, hän sanoo.

Jutta Gustafsberg, 43, on ensimmäistä kertaa aikuiselämässään yksin. Hänen viisivuotinen suhteensa kihlattu Ari Kokkosen kanssa päättyi alkuvuodesta. 

– Aiemmin hyppäsin aina hirveällä vauhdilla suhteesta seuraavaan. En välttämättä ole loppuelämääni yksin, mutta juuri nyt nautin siitä.

Jutasta on ollut voimauttavaa huomata pärjäävänsä itsekseen.

– Minun ei tarvitse ripustautua toiseen ihmiseen enkä tarvitse palvontaa tai huomiota. Sehän tässä niin siistiä onkin: en varsinaisesti tarvitse ketään.

Lue myös! Meedioistunnosta lohtua hakenut Jutta Gustafsberg: ”On satavarmaa, että osa tuomitsee minut hurumummoksi”

Ero, oikea ratkaisu

Ensimmäisestä avioliitostaan Jutta jäi leskeksi vain 30-vuotiaana.

– Sen puolison kuolema opetti, ettei mitään voi pitää itsestäänselvänä tai suunnitella ikuiseksi. Minähän lähdin kauppareissulle ja palatessani kotiin olinkin yhtäkkiä leski.

Oivallus on näkynyt sekä Jutan myöhemmissä parisuhteissa että ajattelussa ihmissuhteista ja elämästä.

– Suhteen ei tarvitse kestää koko elämää. Keskityn elämään juuri sitä hetkeä, kun kaikki on hyvin. Kun tulee tunne, että juttu on loppuun käsitelty, hyväksyn sen, että on aika kääntää uusi sivu, Jutta sanoo.

– Uskon erojeni olleen oikeita ratkaisuja, eihän minulla muuten voisi olla näin hyvä olo nyt itsekseni.

Seuraavalle suhteelle menneisyyttä suurempi haaste on Jutan nykyinen elämäntilanne: määrätietoisella, menestyvällä naisella on oma tahto ja vahva käsitys siitä, millaista elämää hän haluaa viettää.

– Minulla on tiivis perhe- ja ystäväpiiri ja monta tärkeää miestä. Onnenonkijat haistan jo kaukaa, eikä minuun voi tehdä vaikutusta laittamalla viestiä, että oletpa kuuman näköinen.

Juttaa ei liioin hurmata vallalla ja rahalla, sillä hänen oma pakkansa on jo kunnossa.

– Paljon tärkeämpää on löytää henkinen yhteys, vaikka en mitään turbaanimietiskelijää etsikään.

Lue Jutan koko haastattelu Me Naisten numerosta 42/2016!

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...