Sanna Kiiski saapui hotelli Glossa järjestettyyn Nestlé Healthy Kids –tapahtumaan tyttäriensä, pian neljä vuotta täyttävän Main ja kaksivuotiaan Livin, kanssa. Kuva: Jonna Öhrnberg
Sanna Kiiski saapui hotelli Glossa järjestettyyn Nestlé Healthy Kids –tapahtumaan tyttäriensä, pian neljä vuotta täyttävän Main ja kaksivuotiaan Livin, kanssa. Kuva: Jonna Öhrnberg

Sanna kävi itsekin vuosikausia terapiassa. Ben-pojan syöpä on onneksi ohi, ja Sannan perheen arki on helpottunut.

Toimittaja, juontaja ja tuottaja Sanna Kiiski opiskelee muiden töidensä ohessa lyhytterapeutiksi Psykoterapiainstituutissa. Hän aloitti opiskelut vuodenvaihteessa ja alkaa kesällä ottaa oppilastöinä potilaita vastaan Terapiatalossa.

– Olen tykästynyt psykoterapiaan, koska se on ratkaisukeskeistä. Olen itse käynyt läpi kaikki mahdolliset kriisit ja ongelmat, joten minulla riittää ammennettavaa, hän jutteli Nestlé Healthy Kids - tilaisuudessa torstaina.

”En usko, että lapsuutta voi loputtomiin pitää syypäänä ongelmilleen.”

Kun Sanna kärsi syömishäiriöstä, hän kävi vuosia kognitiivisessa terapiassa ja psykologilla, muttei kokenut saavansa apua. Terapiaistunnoissa käytiin läpi muun muassa Sannan lapsuutta ja erityisesti äitisuhdetta.

– Niissä etsittiin syitä syömishäiriöön, muttei ratkaisua siihen, miten tilanteesta päästäisiin eteenpäin. En usko, että lapsuutta voi loputtomiin pitää syypäänä ongelmilleen. Jossain kohtaa on otettava vastuu elämästään. Siksi opiskelen nyt ratkaisukeskeistä terapiaa, jossa valmiita vastauksia ei anneta, vaan ne pitää itse löytää, hän selitti.

”Jos jonkun lapsi esimerkiksi kuoli, ahdistuin valtavasti ja projisoin sitä Benin tilanteeseen.”

Sanna on puhunut julkisuudessa avoimesti elämänsä iloista ja vastoinkäymisistä. Kun esikoispoika Ben, 5, sairastui syöpään, Sanna sai paljon yhteydenottoja samassa tilanteessa olevilta vanhemmilta.

– Annan mielelläni vertaistukea muille, mutta saatan olla liiankin empaattinen. Huomaan, että tarvitsen oikeita työkaluja ja ammattitaitoa, jotten mene liian syvälle muiden ongelmiin ja ahdistu niistä. Jos jonkun lapsi esimerkiksi kuoli, ahdistuin valtavasti ja projisoin sitä Benin tilanteeseen, hän muisteli.

Sanna uskoo, että toimittajataustasta on hyötyä myös tulevassa ammatissa.

– Osaan kysyä avoimia, eikä suljettuja kysymyksiä, joihin voi vastata vain ”kyllä” tai ”ei”, ja kuunnella vastauksia aktiivisesti.

Sanna iloitsee siitä, että hänen elämänsä on monella tavalla helpompaa kuin aiemmin. Benin dramaattinen syöpäsairaus on onneksi ohi. Kolmesta lapsesta nuorinkin on jo 2,5 vuotta. Kaikki lapset syövät itse, ja vain kuopus käyttää enää öisin vaippoja.

jury

Juontaja Sanna Kiiskestä terapeutti: “Olen käynyt läpi kaikki mahdolliset kriisit”

Kuka tahansa voi käyttää nimikettä "terapeutti". Se ei ole suojattu vain niille, joilla on lääketieteellinen koulutus. Niinpä ammattitaitoisten terapeuttien lisäksi on "terapeutteja", jopa puoskareita. Ala on täysin villi. Muutaman kuukauden "koulutuksella" (kirjekurssi) voi alkaa kutsua itseään terapeutiksi. Sanna Kiiskikin "tietää" jo, ettei lapsuudella ole niin väliä. Tosiasiassa ihmisen lapsuus vaikuttaa koko hänen elämänsä ajan, joko positiivisesti tai negatiivisesti. Lapsuuttaan ei voi...
Lue kommentti
Ei pakollinen

Juontaja Sanna Kiiskestä terapeutti: “Olen käynyt läpi kaikki mahdolliset kriisit”

Helsingin psykoterapuainstituutti on se pulju, josta MOT teki dokumentin joitakin vuosia sitten. Edelleen muka kouluttavat psykoterapeutteja (mm. mainostavat tätä lehdissä), vaikka Valvira on selkeästi ilmoittanut, että psykoterapeutin ammattipätevyyttä ei saa ellei kouluttajataho ole yhteistyössä suomalaisen yliopiston kanssa. HPI: n kanssa ei mikään yliopisto halunnut yhteistyöhön. Edelleen HPI huijaa opiskelijoilta rahat antaen ymmärtää, että koulutuksen jälkeen voi Valviralta anoa oikeutta...
Lue kommentti

Vuoristotaudista kärsineet morsian ja sulhanen vaihtoivat häätamineisiin jäisen kiven takana kymmenen asteen pakkasessa. 

Moni naimisiinmenoa suunnitteleva haaveilee destination weddingistä eli häiden järjestämisestä jossakin ihanassa, usein lämpimässä ja eksoottisessa paikassa. 

Myös Australiassa asuvalla suomalaisella Heidi Turusella, 32, oli tällainen haave. Hänen ja australialaisen Tom-puolison, 31, häistä tulikin melkoinen reissu – voisi sanoa destination wedding 2.0. 

Heidi ja Tomi tapasivat vuonna 2013 Australian Queenslandissa. Heidi oli lähtenyt yliopistosta valmistumisen jälkeen reppureissaamaan, päätynyt Aasian-vuosien jälkeen Australiaan ja havitteli uutta viisumia pidentääkseen oleskeluaan Australiassa. 

– Siitä asti olemme olleet yhdessä kuin paita ja peppu, Heidi kertoo sähköpostitse Australiasta. 

Pari alkoi seurustella pian ensitapaamisensa jälkeen, ja vuonna 2015 Tomi kosi Heidiä, kun he olivat viettämässä joulua Suomessa. 

Suunnitelmat käyntiin

Häiden suunnittelu sai sysäyksen helmikuussa 2017, kun Heidin päähän pälkähti idea Mount Everestin -reissusta. 

– Laitoin Tomille viestiä, että kiinnostaako lähteä Everestille tänä vuonna. Tunnin päästä siitä varasin meille lentoliput, ja aloimme innolla suunnitella reissua. 

”Olin aina haaveillut pienistä intiimeistä rantahäistä jossain eksoottisella saarella,”

Pariskunnalta oli jo pitkään udeltu, missä häät pidettäisiin, sillä Tomin perhe asuu Australiassa ja Heidin Suomessa. 

– Idea pitaa häät Everestilla lähti aluksi vitsistä. Sen jälkeen aloimme miettiä, että niistä tulisi kyllä mahtavat häät. Voiko olla hienompaa paikkaa menna naimisiin kun maailman huipulla! Heidi muistelee.

Selvää oli, että kummankaan perhe tai muut läheiset eivät lähtisi hääparin mukaan vuorelle juhlimaan häitä, joten Everestin-reissun jatkoksi päätettiin järjestää pienimuotoinen hääillallinen Koh Samuilla Thaimaassa. 

– Olin aina haaveillut pienistä intiimeistä rantahäistä jossain eksoottisella saarella, Heidi kertoo. 

Häitä ryhdyttiin suunnittelemaan samalle kesälle. Thaimaan hääillalliselle varattiin kaikenlaista valokuvaajasta kukka-asetelmiin, mutta Mount Everestin seremonian suunnitteleminen oli vaikeampaa, sillä vuorella vallitsevia olosuhteita ei voinut tietää varmaksi.

Heidi oli käynyt vuosia sitten Nepalissa Annapurna-vuoriston perusleirissä. Tomilla ei ollut lainkaan kokemusta vuorikiipeilustä. Pariskunta alkoi harjoitella tulevaa koitosta varten Australiassa, mutta siellä heillä ei ollut mahdollisuutta treenata 700 metriä korkeammalla. Happivaje ja siitä johtuva vuoristotauti eivät siis tulleet tutuiksi – vielä. 

Tomi ja Heidi halusivat kiivetä häävarusteineen itsenäisesti, ilman ulkopuolista kantoapua. Heidin avoselkäinen pitsimekko, pitkä huntu ja muu hääasu matkustivat Tomin 25-kiloisessa rinkassa, ja Heidin oma rinkka painoi noin 12 kiloa. 

Vuoristotautinen morsian

Heidin ja Tomin tavoite oli pitää häät Mount Everestin perusleirissä, joka on noin 5 380 metriä merenpinnan yläpuolella.

Parin päivän kiipeämisen jälkeen, kun pariskunta oli saavuttanut 4 000 metrin korkeuden, kumpikin sai vuoristotaudin oireita, kuten päänsärkyä. Erityisesti Heidin olo oli tukala.

– Emme olleet varmoja, selviämmekö huipulle asti. Päätimme aikaistaa häitä päivällä ja kiirehtiä ylös, jotta voisimme aloittaa matkan takaisin. En ollut valmis luopumaan haaveestani mennä naimisiin huipulla, Heidi kertoo.

Lopullisen päätöksen hän ja Tom tekivät Gorak Shepin kylässä muutama sata metriä perusleirin alapuolella. 

– Lounaan jälkeen päätimme, että this is it, tänään mennään naimisiin. Jätimme kaikki muut varusteemme Gorak Shepiin, pakkasimme hääpukumme ja aloitimme patikoinnin Everestin perusleiriin lumisateessa. 

Heidin olo helpottui yllättäen korkeammalle noustessa. 

– Olin kai niin motivoitunut häistä.

”Tavallaan saimme viettää häämatkan ennen hääseremoniaa.”

Kiven takana hääasuun

Ylhäällä odotti yllätys: perusleirissä yli 5 000 metrin korkeudessa oli kyllä muitakin kiipeilijöitä, mutta kukaan heistä ei ollut pystyttänyt paikalle telttaa.

– Meidän ei auttanut muu kuin vaihtaa hääasusteisiin ison jäisen kiven takana. Tom suojasi minua takillaan, kun vaihdoin mekon päälle. Lämpötila oli noin -10 astetta, ja satoi lunta. 

Tom ja Heidi olivat kertoneet muille paikalla olleille menevänsä naimisiin. Kun he ilmestyivät häätamineissaan kiven takaa, lähelle oli kerääntynyt hymyilevä ja häämarssia hyräilevä yleisö. 

Heidi ja Tom lausuivat toisilleen kirjoittamansa häävalat ja vaihtoivat sormukset. 

Yleisö hurrasi, ja sitten otettiin kuvia. 

– Emme kumpikaan kuulu kirkkoon tai ole kovin uskonnollisia, joten seremonia maailman huipulla vuoristossa oli juuri meidän näköisemme juhla, Heidi toteaa. 

Kuvien jälkeen oli aika laittaa retkeilyvaatteet takaisin päälle ja aloittaa patikka alaspäin, takaisin majapaikkaan. 

Seuraavana aamuna Heidi ja Tom nousivat vielä hieman perusleiriä korkeammalle, runsaassa 5 600 metrissä olevalle Kala Pattharin huipulle ottamaan valokuvia. Sää oli niin kylmä, että rinkat jäätyivät, mutta maisemat olivat Heidin mukaan mielettömät. 

Seuraava huippu kiikarissa

Nepalin vuoristoisista maisemista tuore aviopari lensi Koh Samuille Thaimaahan. Siellä molempien perheet olivat mukana hääjuhlassa, ja Heidin isä saattoi saattaa Heidin alttarille – tai siis rantaan, jossa seremonia järjestettiin – kuten Heidi oli toivonut. 

Heidi oli alun perin ajatellut laittavansa meikin ja kampauksen myös Everestin-seremoniaa varten, mutta vuoristotaudin takia se jäi tekemättä. Thaimaassa aviopari pääsi nauttimaan spa-hoidoista ja laittautuminenkin onnistui paremmin. 

Kuva: Cherry May Ward Photography
Kuva: Cherry May Ward Photography

Reissuhäiden jälkeen Heidi ja Tom eivät lähteneet erilliselle häämatkalle. 

– Tavallaan saimme viettää häämatkan ennen hääseremoniaa, Heidi sanoo patikoinnista Everestille. 

– Yövyimme erittäin vaatimattomissa paikoissa matkan varrella ja nautimme joka hetkestä ilman puhelimia ja sosiaalista mediaa. 

Häiden jälkeen pariskunta palasi arkeen Australiassa. 

– Vuorilla patikointi haasteineen toi meitä entistäkin lähemmäs toisiamme ja synnytti varsinaisen vuoristokuumeen. Suunnittelemme jo seuraavaa reissua Nepaliin ja kartoitamme seuraavaa valloitettavaa huippua, Heidi kertoo. 

Kapellimestari ja säveltäjä Esa-Pekka Salonen ja Jane-vaimo ehtivät olla yhdessä lähes 27 vuotta.

Lontoon filharmonisen orkesterin ylikapellimestari Esa-Pekka Salonen, 59, ja hänen vaimonsa Jane eroavat, kertoo Iltalehti.

Lehden mukaan avioeroa on hakenut Jane Salonen, joka on jättänyt avioerohakemuksen Los Angelesissa sijaitsevalle oikeustalolle kesäkuussa 2017.

Salonen on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista. Ennen Lontoon-pestiään hän toimi Los Angelesin filharmonikkojen musiikillisena johtajana ja ylikapellimestarina. Hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös New Yorkin filharmonikkojen kanssa.

Esa-Pekka ja Jane menivät naimisiin vuonna 1991. Heillä on kolme täysi-ikäistä lasta.