Kuva: Panu Pälviä
Kuva: Panu Pälviä

Top Chef -juontaja ja ex-malli Pipsa Hurmerinta ajaa 34-vuotiaana ajokorttia ja odottaa kuudennella kuukaudella ensimmäistä lastaan. – Kun on jo monta vuotta saanut tehdä kuin itse haluaa, ei tunnu pahalta luopua asioista lapsen vuoksi.

3 kopla

”Lapsena elin tiiviissä symbioosissa äitini ja viisi vuotta vanhemman siskoni kanssa. Vanhempani erosivat, kun olin 7-vuotias, ja vaikka isä oli aina vahvasti läsnä elämässäni, arki kului kolmen naisen koplassa. Siinä oppi hyvin välttelemään ja selvittelemään konflikteja.

Minä ja siskoni opimme jo hyvin nuorena itsenäisiksi, sillä näyttelijä-äitini Kristiina Hurmerinta teki paljon töitä ja tuli iltaisin myöhään kotiin. Kun hän lähti kiertueelle, meillä oli lastenhoitaja.

Olin äidin kanssa paljon teatterilla ja haaveilin itsekin näyttelijän urasta 25-vuotiaaksi asti. Tajusin kuitenkin, että näyttelijän työ oli samanlaista kuin mallin työ – vielä vain pahempaa. Eikä minulla loppujen lopuksi ollut tarvittavan suurta intohimoa ja poltetta näyttelijän ammattiin.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

11 vuotta ulkomailla

”En ollut koskaan mikään luokan suosituin tyttö. Päinvastoin, olin kauhean ruma. Olin pitkä ja laiha, kalpea lauta – kaikkea mistä pojat eivät todellakaan tykänneet. Parhaan ystäväni Heinin mielestä minussa oli silti aineksia malliksi. Olin kuulemma rumankaunis.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Muutin 17-vuotiaana Helsingin kautta Pariisiin tekemään mallin töitä ja olen yhä ihmeissäni, että äitini antoi minun mennä. Itse en koskaan päästäisi omaa lastani lähtemään niin. Olin kuitenkin matkustellut äitini kanssa sen verran paljon, että hän luotti minuun ja siihen, että pärjään. Isäni oli ehkä enemmän huolissaan.

Pariisissa juoksin castingeissä ja asuin malliasuntolassa, joka oli ankeuden huippu. Monet malleista olivat masentuneita, ja he kyräilivät, kun joku sai hyvän duunin. Minä en koskaan ajatellut, että toisen saavutus olisi ollut minulta pois.

Mallina sain kuulla paljon kehuja valkoisesta ihostani, korkeista poskipäistäni ja muuntautumiskyvystäni. Huonoja asioita taas löytyi aina, kaikkialta. Ajattelin kuitenkin, että he puhuvat kuorestani, eivät minusta ihmisenä.

Lopetin mallin työt 27-vuotiaana. Duunien taso rupesi laskemaan, enkä halunnut jäädä New Yorkiin tekemään huonoja katalogeja. Olin jo saavuttanut sen, mihin pystyin.”

1 keittokirja

”Ajatus kokin ammatista oli hautunut päässäni pitkään, sillä olen aina ollut kiinnostunut ruuanlaitosta. Palattuani Suomeen opiskelin Espoon Omniassa ravintolakokiksi. 28-vuotiaana koulun penkille palaaminen tuntui psykedeeliseltä. Oli erikoista yhtäkkiä istua luokassa ja kirjoittaa ruutupaperille.

Kokin ura on tuonut eteeni yllättäviä asioita. Julkaisin syksyllä ensimmäisen keittokirjani, ja se oli minulle iso juttu. Kun minua pyydettiin mukaan Top Chefiin, en miettinyt vastausta hetkeäkään.

Olen todella otettu, iloinen ja ylpeä, että saan olla mukana ohjelmassa. Katson jaksot televisiosta, mutta eihän itseään pysty koskaan katsomaan niin, että ajattelisi, että vitsit olen hyvännäköinen tai että ääneni on kuin samettia.”

2 sydäntä

”Olen kuudennella kuukaudella raskaana. Äitiys tuntuu isolta ja pelottavalta, mutta myös ihanalta asialta. Tiedämme poikaystäväni kanssa lapsemme sukupuolen, mutta se on vielä salaisuus.

Raskauteni on sujunut todella hyvin ja olen nauttinut odotusajasta suuresti. On niin mystistä, että yhden pienen hetken ajan yhdessä ihmisessä on kaksi ihmistä. Sisälläni sykkii jonkun toisen ihmisen sydän, ja siellä on joku, joka tuntee samat tunteet kuin minäkin.

Olen aina tiennyt, että haluan äidiksi, mutta olin ajatellut, että olisin paljon nuorempi äiti. 34-vuotias on aika vanha. Olen ehtinyt tehdä ja nähdä kaikenlaista, joten siinä mielessä lapsella on nyt täydellinen ajoitus. Kun on jo monta vuotta saanut tehdä kuin itse haluaa, ei tunnu pahalta luopua asioista lapsen vuoksi.

Toivon kuitenkin, että voin tehdä myös töitä, sillä en halua kokonaan eristäytyä äidiksi. Aion hidastaa tahtia ja keskittyä lapseen, mutta minulle on tärkeää, että minulla on myös oma elämäni. Äitinikin teki paljon töitä kun olin lapsi, eikä se minua haitannut.”

3 harrastusta

”Aloitin joogan asuessani Pariisissa, kun silloinen poikaystäväni innostui lajista ja houkutteli minutkin mukaansa. Nykyään käyn joogaamassa kerran viikossa. Nautin kun saan vain rauhoittua, olla hiljaa ja miettiä asioita.

Ratsastin lapsena aktiivisesti kahdeksan vuotta, kunnes teini-ikä iski ja halusin tehdä ihan mitä tahansa muuta kuin olla talleilla. Ratsastaminen on kuitenkin pysynyt elämässäni kaikki nämä vuodet. Poikaystäväni äidillä on kaksi hevosta, ja ratsastamme niillä vuorotellen.

Olen aina ollut kova lukemaan. Äitini oli työnsi kirjoja eteeni, sillä hänestä oli tärkeää, että sivistin itseäni lukemalla – etenkin silloin kun jätin lukion kesken. Olen kaikkiruokainen kirjojen suhteen ja yöpöydälläni on aina vähintään viisi kirjaa kesken. Paraikaa luen Pamela Druckermanin Kuinka kasvattaa bébé -kirjaa sekä keittiöguruni Alice Watersin elämänkertaa.”

5 Louboutinit

”Minulla on viidet Christian Louboutinin kengät. Ne ovat kaikki kauniita ja klassisia malleja, ja niissä on todella hyvä lesti. Olen kuluttanut Louboutineihin noin 2000 euroa, mutta ne ovat investoinnin väärti, sillä tiedän, että kengät ovat minulla ikuisesti.

Luottoasusteeni on Chanelin musta 2.55-käsilaukku, jonka sain 30-vuotislahjaksi lähimmäisiltäni. Se oli kyllä paras lahja ikinä. Äitini, ystäväni ja työkaverini olivat hommanneet sen minulle kimppaan, sillä olin toivonut laukkua todella pitkään.”

28 ajotuntia

”Ajan parhaillaan ajokorttiani – 34-vuotiaana! Enää puuttuu vain pari teoriatuntia. Halusin hommata kortin, sillä onhan naisen voitava ajaa itse itsensä haluamiinsa paikkoihin.

Ajaminen on aika jännittävää puuhaa. Ensimmäisenä ajotuntinani jouduin heti Mannerheimintielle ja ajattelin, että Vaasassa olisi varmasti ollut paljon helpompaa suorittaa kortti. Minulla on jo nyt hieman raskas kaasujalka, mutta opettajani on kehunut, etten hermostu liikenteessä tai tee äkkinäisiä liikkeitä.”

34 vuotta

”Elämäni on ollut hyvin erikoinen ja mutkikas, mutta jokaisen mutkan takaa on löytynyt jotain yllättävää. Aina pitäisi muistaa olla kiitollinen siitä mitä on saanut –  minä olen saanut paljon.

Minulla on ollut hyvin kipakka luonne, mutta iän myötä olen seestynyt ja rauhoittunut. Olen myös oppinut hyväksymään kaikki muutokset kehossani. Se on oikeastaan pakko, sillä muutenhan tässä tulisi hulluksi. Luomet roikkuvat, ja on vähän enemmän sitä sun tätä. Välillä se on todella raadollista, mutta samalla pitäisi muistaa olla tyytyväinen siihen mitä kulloinkin on. Käsikirjoittaja Nora Ephron sanoi joskus hyvin, että kaikkea sitä mitä vihaat itsessäsi 35-vuotiaana, rakastat kun olet 50-vuotias.”

Koko haastattelu Me Naisten numerossa 7/2013.

Sisältö jatkuu mainoksen alla