Elämäntaparemontin tehnyt Juha Veijonen esiintyy syksyllä Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa.

Juha Veijosen mielestä roolihahmossa pitää olla ristiriitaa, jotta hahmo on kiinnostava. Väite taitaa päteä mieheen itseensäkin. Juha, 50, väittää olevansa nurkkapöydässä viihtyvä            sivustaseuraaja, mutta kun näyttelijä saapuu sateiselle Hietalahden torille Helsingissä, hänet näkee ja kuulee kaukaa. Päässä on hattu, parta on huolellisesti muotoiltu ja laseissa paksut kehykset. Ranteissa helisee röykkiö koruja, ja farkkuja koristavat siipiä muistuttavat kirjailut.

Ristiriitaista on ollut miehen julkisuuskin tänä keväänä. Alkukeväästä kohuttiin siitä, että Juha kuittaa Vares-leffoistaan huippupalkan. Pian lööpit kertoivat, ettei Juhaa nähdäkään Vareksen roolissa. Toukokuussa lehdissä esiintyi hyväkuntoinen ja laihtunut mies, joka esitteli tiukkaa treeniohjelmaansa ja uutta ruokavaliotaan.

Nyt pahiksen rooleissa nähty näyttelijä yllättää taas: hän kilpailee syyskuussa alkavassa Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa. Juha on kisan vuoksi sekä hermostunut että innoissaan.

– Mulla on rytmitajua, ja naiset ovat sanoneet, että osaan viedä omalla tavallani, vaikka en tiedä askelista mitään. Kyllä tähän silti liittyy jotain masokistista. Mua pelottaa ihan perhanasti, että menen sinne kaatuilemaan kaiken kansan eteen suoraan lähetykseen. Olen nähnyt pieniä painajaisia siitä, miten siellä hölmöilen.

Jos Juhasta tulee seuraava Kanki-Kaikkonen, sille ei auta kuin nauraa.

– Sen verran on itseironiaa. Kanki-Kaikkonen tai Väkkärä-Veijonen, tulkoon vain.

Vielä muutama vuosi sitten Juhaa ei olisi moinen puuha kiinnostanut. Kun häntä pyydettiin ohjelmaan ensimmäistä kertaa, hänellä oli sanojensa mukaan asennevamma. Toisella kerralla hän kieltäytyi kisasta työkiireiden vuoksi. Nyt pyyntö tuli oikeaan aikaan.

Kuntoilukoukussa

Viime vuonna Juhaa painoivat toisenlaiset murheet kuin tanssikisassa kompuroiminen. Juha oli elänyt vuosikausia ylikierroksilla, ja hän alkoi olla huolissaan itsestään. Ensimmäistä kertaa elämässä mieleen nousi ajatus, että jotain täytyy tehdä: muuten käy huonosti.

– Monta vuotta meni niin, että olin päivät duunissa, illat teatterissa ja menin sen jälkeen kavereitten kanssa kapakkaan. Rupesin miettimään vakavasti, että olen viisikymppinen kundi ja pitäisi vähän ruveta katsomaan, että elän kuusikymppiseksikin.

Läheiset alkoivat huomautella, että miehellä menee liian lujaa eikä tämä malta pysähtyä. Viime vuodenvaihteessa Juha ymmärsi vihdoin, että työtahtia ja vapaa-ajanviettoa on rauhoitettava.

– Yksi aamu tuijotin vessassa kuvaani peilistä ja sanoin ääneen, että nyt kaikki kääntyy hyvin.

Alkoi ankara kuntokuuri personal trainer Juha Silvennoisen kanssa. Samalla ruokavalio meni uusiksi, ja esimerkiksi valkoiset jauhot ja sokeri jäivät. Myös vapaa-ajanvietto muuttui. Juhaa ei ole viime aikoina juuri yöelämässä nähty. Häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta.

– Nykyään tulee postilaatikko täyteen kutsuja kaiken maailman kissanristiäisiin ja ravintolan avajaisiin. Ne menevät suoraan roskikseen tai annan ne jollekin kaverille. Kyllä bailaaminen kivaa on, en vain jaksa enää.

Nykyään Juha viihtyy kotonakin. Jos telkkarista tulee jotain hyvää, hän istuu saunan jälkeen kylpytakki päällään ja katsoo töllöä. Elämäntaparemontissaan Juha oli ensin suorastaan fanaattinen.

– Kuntoiluun voi jäädä koukkuun, kokemusta on. Kun kuntokuuri alkoi, tuli morkkis, kun jäi yksikin päivä väliin.

Kesällä Juha on suhtautunut urheilemiseen rennommin. Silti tyypillinen lomapäivä on alkanut pyöräilyllä Kumpulan maauimalaan. Siellä Juha on uinut kilometrin tai puolitoista, tehnyt salitreenin, ottanut aurinkoa ja lukenut päivän lehdet. Nyt ei kuitenkaan haittaa, jos treeni jää joskus väliin, ja herkutellakin saa.

– Voin ottaa joskus kahvikupposen kanssa leivoksen. Ei mun tarvitse sitä salaa syödä, hän nauraa.

Naisten suosikki

Laihduttamista, kotielämää, kuntoilua. Voisi kuvitella, että kaiken takana on nainen. Juhan mukaan elämäntaparemontti oli kuitenkin täysin hänen oma päätöksensä.

– Se oli ihan oma oivallukseni. Ehdottomasti olen saanut tukea, mutta minulle ei ole nalkutettu. Jos mulla olisi nalkuttava nainen, en tiedä, kauanko oltaisiin yhdessä. 

Paljon enempää Juha ei kumppanistaan puhukaan, sillä hän ei mielellään levittele ihmissuhdeasioitaan. Miehen  siviilisäätyä onkin arvuuteltu netin keskustelupalstoilla.

– Ei meillä ole mitään salattavaa. En vain ole halunnut suhdetta julkisuuteen, Juha sanoo.

Pariskunta on seurustellut jo jonkin aikaa mutta ei ole muuttanut saman katon alle. 

– Tapasimme elokuvan kuvauksissa. Hän oli avustajana, ja me tutustuimme. Siinä meni kaksi vuotta, kun ihan sattumalta törmättiin ja alettiin tapailla, Juha kertoo.

Juha on ollut puolet elämästään sinkkuna ja puolet parisuhteessa. Poikansa Mikon äidin Juha tapasi jo 15-vuotiaana. Naimisiin hän ei ole silti koskaan mennyt. Sinkkuus tai seurusteleminen eivät ole olleet suunniteltuja valintoja.

– Ollaan parisuhteessa niin kauan kuin se toimii ja sinkkuna niin kauan, kunnes löytyy se toimiva juttu. Nämä asiat ovat yksinkertaisia, eikä niihin liity sen suurempaa filosofiaa, Juha sanoo.

Naisilla riittää kyllä kiinnostusta.

– Paljon on paitaa revitty, ei se ole edes mitään iskemistä.

Parisuhde sopii Juhan nykyiseen elämäntyyliin. Hän on huomannut, että seurusteleminen rauhoittaa.

– Sinkkuna oleminen on vaarallista. Sitä lähtee helpommin heilumaan tuonne, ja alkaa se bilettäminen. Parisuhteessa on paljon enemmän niin sanottuja koti-iltoja, Juha sanoo.

Rauhallinen räjähtelijä

Juhasta on vaikea uskoa, että mies pitää itseään ujona. Hän kuvailee itseään jonkinlaiseksi sivustaseuraajaksi. 

– En ole ikinä ollut se kapakan ilopilleri, joka hyppää pöydälle kertomaan vitsejä.

Juha tulee silti hyvin toimeen ihmisten kanssa, ja hän on mielestään helppo ihminen. Tai sellainen hän ainakin yrittää olla. 

– Olen perusluonteeltani rauhallinen, mutta joskus pamahtaa. Monilla on kaksi hirveän vaikeaa sanaa: kiitos ja anteeksi. Minä kiitän aina ja pyydän helposti anteeksi, sitä ei tarvitse kaivaa. Jos olen ärähtänyt, käyn pyytämässä anteeksi viiden sekunnin päästä. En ole pitkävihainen, enkä jaksa kantaa kaunaa.

Itseanalyysi tuntuu uskottavalta. Välillä Juha puhuu hiljaa ja pohdiskellen. Kun hän hermostuu, puheen rytmi kiihtyy ja äänenvoimakkuus nousee. Tunteiden näyttäminen on miehelle muutenkin helppoa. Häntä ei hävetä itkeä tai nauraa julkisesti.

– Joskus olen pillahtanut itkemään, kun olen nähnyt eläimen telkkarissa. Pystyn hyvin samaistumaan toisten ihmisten tuskaan. Olen hyvä lohduttamaan, ja näen sadan metrin päähän, jos joku kaipaa lohdutusta.

Kohtalonuskoa

Juha on pitänyt tänä vuonna kesälomaa ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen. Hän on nauttinut huolettomasta elämästä hetki kerrallaan sen kummempia suunnittelematta. Aamulla hän ei vielä tiedä, mitä aikoo illalla tehdä.

Freelancerille lomaileminen ei ole kuitenkaan helppoa. Jos puhelin ei soi, alkaa pelottaa. Ja syystäkin, sillä Juha on ollut uransa aikana pari kertaa puolen vuoden ajan työttömänä. Silloin hän alkoi tosissaan pohtia, millä elättää itsensä.

– Uskon kohtaloon, joka on seurannut minun elämääni. Elämä menee up and down, ja olen oppinut tulemaan sen kanssa toimeen. Kun on huono kausi ja olen aallonpohjassa, olen oppinut, ettei pidä pelätä liikaa: ihan varmasti tapahtuu jotakin. Toisaalta ei saa ruveta leijumaan, koska jossain vaiheessa tulee taas alamäki.

Uran viimeisin aallonpohjavaihe on nyt takana. Juha on innoissaan toistaiseksi salaisesta tv-ohjelmasta, jonka tekemisessä hän on parhaillaan mukana. Ensi vuonna hän näyttelee pääroolin Solar Filmsin elokuvassa ja tv-sarjassa. Elokuvaa ei ole vielä päätetty, mutta tv-sarja on uudelleenfilmatisointi 1960-luvun lopun poliisisarjasta Pidättekö ostereista?

Lisäksi näyttelijä vietti kesällä viikon Jämsässä nuoren ohjaajan Miikka Korpilon Innocence-elokuvan kuvauksissa. Kyseessä on pienen budjetin elokuva, jonka palkka ei Juhan mukaan päätä huimaa. Rahaa tärkeämpää on, että roolihahmo kiehtoo.

– Henkilö on äärimmäisen varakas mutta asuu erakkona keskellä metsää. Hän on hyvä mies muuten, mutta ihan kaikki ei ole kohdallaan. Tykästyin roolihenkilöön, koska hänessä on mukavia ristiriitoja.

Hieman kuin Juhassa itsessään.

Paula Vesala kertoi Enbuske, Veitola, Salminen -ohjelmassa oppineensa Yhdysvalloissa, että kohtauksiin voi pyytää turvahenkilön paikalle.

Paula Vesala kertoi torstai-iltana Enbuske, Veitola, Salminen -show'ssa, että on kokenut seksuaalista häirintää urallaan. Hän ei eritellyt, onko ahdistelua tapahtunut liittyen hänen muusikon, näyttelijän vai näytelmäkirjailijan uraansa.

– Ehkä mä voin puhua koko taiteen kentästä, jolla olen operoinut. Olen kokenut kyllä monenlaista ahdistelua. Se on tosi laaja ilmiö, Vesala kertoi ohjelmassa.

”Voi pyytää turvahenkilön paikalle.”

Juontaja Maria Veitola kysyi Vesalalta, miten sellaisista tilanteista voi selvitä.

– Mä olen oppinut Amerikassa koulussa, että on hyvä etukäteen sanoa, että pyytää turvahenkilön paikalle, kun on lähestymässä tällainen kohtaus, jossa kaipaa turvallista ilmapiiriä. Usein kuvausryhmässä on vaikka vanhempi naishenkilö, joka pysyy huoneessa ja varmistaa, ettei mennä asiattomuuksiin.

Lue myös: Ohjaja Heidi Linden kertoo seksuaalisesta ahdistelusta Suomen elokuvapiireissä: ”Moni on niin traumatisoitunut, että on jättänyt alan”

Tällä hetkellä Vesala nähdään valkokankaalla Aku Louhimiehen ohjaamassa Tuntematon sotilas -elokuvassa. Elokuvassa on yksi kohtaus, jossa Vesala on saunassa Rokkaa näyttelevän Eero Ahon kanssa. Vesala otti aikaisemmin Twitterissä kantaa kohtaukseen liittyvään uutisointiin. Esimerkiksi Ilta-Sanomat uutisoi kohtauksesta otsikolla Paula Vesala rohkeassa saunakohtauksessa uudessa Tuntemattomassa sotilaassa.

– Sanokaas mulle, kuka suomalainen saunoo vaatteet päällä puolison kanssa? Ja jos ollaankin saunassa alasti, onko se ”yllättävää ja rohkeaa”? Vesala ihmetteli viime viikolla Twitterissä.

”Olen saanut sellaisia viestejä, että olen ansainnut tämän ahdistelun.”

Nyt Vesala kertoi EVS-ohjelmassa saamastaan palautteesta.

– Mä olen saanut sellaisia viestejä, että olen ansainnut tämän ahdistelun, koska olen esiintynyt elokuvassa ilman vaatteita. Toivoisin, ettei siihen liittyisi häpeän tunnetta, mitä siihen liittyy. 

Olli Lindholm kertoo elämäkerrassaan, että isä katosi hänen elämästään kokonaan 80-luvun puolivälissä. – Ihan hyvä, että lähti, Olli sanoo.

Yö-muusikko Olli Lindholm, 53, kertoo vaikeasta isäsuhteestaan tuoreessa elämäkerrassaan Olli – Yhden miehen varietee (Docendo).

– Olen siitä erikoinen lapsi, että mulla on kantapäässä jännä viilto. Se kertoo, että isyystesti on tehty. Isä ei halunnut tunnustaa, että olen sen lapsi, Olli kertoo Arno Kotron kirjoittamassa kirjassa.

”Ihan hyvä, että lähti.”

Ainoana lapsena Olli eli käytännössä kahden äitinsä kanssa, sillä isä oli paljon pois kotoa töiden takia. 80-luvun puolivälissä isä katosi Ollin elämästä kokonaan.

– Ihan hyvä, että lähti, Olli toteaa kirjassa. 

Ollin mukaan hänen isänsä oli ”ihan siedettävä silloin, kun joi, muuten ei”. Hän muistelee kirjassa erästä joulua, jolloin isällä ja pojalla tuli riita.

– Muistojen äärellä saa toisaalta aina miettiä, mikä on totta ja mikä ei – mikä on jälkeenpäin lisättyä. Muisti on petollinen kapistus. Itse
muistan, että joskus murrosikäisenä tulee isän kanssa riita joulutähden asennosta tai jostain, haen kirveen ja yritän lyödä sillä isää, Olli kertoo kirjassa.

Ollin mukaan hänen äitinsä ei muista kyseistä välikohtausta.

– Mutta oikeastaanhan se on toisarvoista, oliko mukana kirves vai ei. Ilmapiiri oli joka tapauksessa tuo.

Ei tiedä, minne haudattu

Olli on aikaisemminkin puhunut vaikeasta isäsuhteestaan. Viime vuonna hän kertoi Vain elämää -ohjelmassa, ettei tiedä, minne isä on haudattu.

– Mä olin hänen ainoa läheinen, ja mulle tuli 1998 syksyllä soitto Satakunnan keskussairaalasta, että isänne on aivokuollut. Menin hänen luo, sanoin isälle, että kaikki on ok, että kyllä mä sua ymmärrän, että näin on käynyt. Sitten ne otti piuhat irti. Mä en edes tiedä, minne hänet on haudattu. Hän testamenttasi ruumiinsa ja hänet polttohaudattiin, Olli kertoi ohjelmassa.

Tuolloin Olli kertoi myös pelänneensä isäänsä aina.

– Sitä aina odotti kädet ristissä, että voi kun isä olisi kännissä, niin se olisi mukavampi. Meillä oli todella huonot välit, ja pelkäsin häntä helvetisti.

Arno Kotro, Olli Lindholm: Olli – Yhden miehen varietee on juuri ilmestynyt.