Laulaja Juha Tapio, 37, liikuttuu jalkapallosta ja hullaantuu kerta toisensa jälkeen omaan vaimoonsa.

Uuden levysi nimi on Hyvä voittaa. Oletko humanisti, optimisti vai romantikko?
Varmaankin niitä kaikkia, mutta levyä nimetessä ja musiikkia tehdessä eniten optimisti. Vaikka taiteilijat aina yrittävät esittää vaatimatonta, ei tämä homma toimi, jos ei mukana ole narsismia ja perusteetonta optimismia, että juuri minä onnistun.

Tunnut vetoavan kaiken ikäisiin kuulijoihin, mutta erityisesti keski-ikäisiin naisiin. Mistä ihmeestä tiedät, mikä heitä koskettaa?
Kun tekee lauluja, ei voi kelata, mitä muut niistä ajattelevat. Ainoa kriteeri on, että biisi koskettaa itseä. Nuorena rymysin poikaporukoissa ja löysin tunneasioille purkautumiskanavan vasta laulun ja kitaran myötä. Silti olen edelleen arjessa tarpeettomankin tukkoinen ja jäyhä.

Seuraat intohimoisesti jalkapalloa. Voiko fudiskatsomossa päästä samanlaiseen huumaan kuin Juha Tapion keikalla?

Varmasti voi. Minulle fudiksen seuraaminen on samaa kuin toisille musiikin kuuntelu. Jalkapallosankarit ovat minulle saavuttamattomia tähtiä, ja urheilukatsomoissa koetaan isoja tunteita ihan samalla tavalla kuin keikoilla. Luulen tosin, että urheilussa koetaan useammin pettymyksiä. Konserttisaleissa suuret tunteet ovat yleensä positiivisia silloinkin, kun kuulija liikuttuu.

Olet ollut nuoresta saakka yhdessä vaimosi kanssa. Minkä ohjeen antaisit pitkään parisuhteeseen?

Olisi tosi kornia antaa mitään ohjetta. Haluan uskoa, että ihminen voi hullaantua uudestaan samaan ihmiseen ja puhjeta kukkaan monta kertaa elämänsä aikana. Eikä sen tarvitse tarkoittaa murrosikäistä, vastuutonta lentelyä kukasta kukkaan.