”Olen elämässä romantikko mutta riidellessä realisti”, muusikko Jouni Hynynen kertoo. Kuva: Liisa Valonen
”Olen elämässä romantikko mutta riidellessä realisti”, muusikko Jouni Hynynen kertoo. Kuva: Liisa Valonen

Jouni Hynynen vie naiselta jalat alta valkokastikkeella, odottaa seksiä vähintään kahdesti viikossa ja on oppinut, että puhua pitää. – Marin tavattuani kelasin, että tässä on minun tyyppini, hän sanoo.

Muusikko Jouni Hynysen, 46, puheet ovat niin veikeitä, ettei voi olla ihan varma, lyökö hän sittenkin kaiken läskiksi.

Mutta kun puhe on Jounin vaimosta, näyttelijä Mari Perankoskesta, ei sävyä tarvitse arvailla. Pariskunta meni naimisiin syyskuun alussa Lappeenrannassa neljän vuoden seurustelun jälkeen. Marista Jouni puhuu tosissaan.

– Marin tavattuani kelasin, että tässä on minun tyyppini, nyt mennään. Vaihtoehtoja ei ollut, vaan se oli siinä. En voisi kuvitella ketään muuta naista, jonka kanssa voisin viettää yhtä paljon aikaa ja jutella yhtä paljon, Jouni sanoo.

Avioliitto on molemmille toinen. Jounilla on aiemmasta suhteestaan 12-vuotias tytär ja Marilla 17-vuotias poika. Perheellä on kodit sekä Lappeenrannassa että Helsingissä.

Viime aikoina Jouni ja Mari ovat viettäneet enemmän aikaa pääkaupungissa töidensä takia. Jounin Kotiteollisuus-bändi on juuri julkaissut uuden levyn Vieraan vallan aurinko, ja Jouni on kirjoittanut ensimmäisen romaaninsa.

Kadonnutta tavaraa etsimässä -kirjansa tarinaa Jouni suunnitteli vuosikaudet. Se kertoo keski-ikäisestä muusikosta Jari Koposesta, joka metsästää kadotettua nuoruutta. Jouni on ottanut juoneen viitteitä omasta elämästään, mutta hänestä itsestään se ei kerro.

– Ajattelin pitkään, etteivät rahkeeni riitä romaaniin. En tiedä, riittävätkö ne vieläkään, mutta tuntui, että aika oli kypsä. Itse en ole ollenkaan nuoruuden kannoilla, vaan minulla on kaipuu rauhoittumiseen. En jaksaisi enää hötkyillä.

Tuore vaimo toimi kirjoitusprosessissa apuna ja tsempparina. Suhde on tuonut Jounille uudenlaista varmuutta.

– Marin ansiosta tunnen olevani koko ajan kotona.

Mari Perankoski ja Jouni Hynynen avioituivat syyskuussa 2016. Kuva: Sanoma-arkisto
Mari Perankoski ja Jouni Hynynen avioituivat syyskuussa 2016. Kuva: Sanoma-arkisto

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta rakkaus?

Järjettömyys. Rakkaus on tunne, jota ei voi hallita. Se tuottaa samalla tavalla hyvää mieltä kuin lenkkeily tai alkoholi. Kaikkihan pyrkivät siihen, että tuo hyvä mieli myös jatkuu. Jotkut väittävät, että rakkaus voi loppua. Minä tutkin parhaillani asiaa.

Millainen oli ensirakkautesi?

Sekava. Tapasimme ex-vaimoni kanssa lukiossa ja lähdimme rakentamaan suhdetta, menimme naimisiin ja saimme lapsen. Vaikka päädyimme eroon, suhde oli merkityksellinen ja herättävä. Sen kaiken ansiosta tajusin, mistä rakkaudessa oli oikeasti kysymys.

Kuka on elämäsi suurin rakkaus?

Tyttäreni syntymä on tärkeintä, mitä minulle on tapahtunut. Rakkaus omaa lasta kohtaan on pysyvää, eikä se voi mitenkään mennä vikaan. Menen lapsi edellä kaikkeen, mitä teen. Hänen syntyessään elin hankalaa vaihetta, sillä bändillä meni niin lujaa, että olin paljon pois kotoa. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut olla enemmän paikalla.

Nykyään on helvetin siistiä, että siitä huutavasta kääryleestä on kehittynyt iso tyttö, jonka kanssa voi jutella melkein kaikesta. Luulen, että olen hänen silmissään hyvä isä, enkä ole ihan täydellisesti onnistunut mokaamaan kaikkea. Täytyy kiittää myös tyttäreni äitiä siitä kaikesta, mitä hän on aikoinaan joutunut tekemään.

Millainen kumppani olet parisuhteessa?

Olen hankala kumppani. Minulla on vahvat periaatteet ja pidän oman pääni. Jos mielipidettäni kyseenalaistetaan, kyseenalaistan takaisin. Jos taas pitää puhua vakavasti, vedän kaiken lekkeriksi.

Suomalainen mies kokee naisen tunteenpurkaukset helposti uhkana, vaikka yleensä naisen hermostumiselle on ihan oikea syy. Naiset tosin pitävät huolensa liian kauan omana tietonaan, ja sitten aivan yllättäen räjähtää. Minun heikko puoleni on, että otan tämän kaiken viihteenä ja ajattelen, että tuokaa popcornia ja kokista. Räjähdyksen syyn ymmärrän yleensä vasta vuorokauden päästä.

”Ulkonäkö ei ole koskaan ollut minulle naisessa se määrittävä tekijä.”

Millaisiin naisiin rakastut?

Pitää olla itsevarma ja huumorintajuinen. Jos vielä muutkin palikat, siis ulkomuoto, ovat kohdallaan, kaikki on täydellistä. Ulkonäkö ei tosin ole koskaan ollut minulle naisessa se määrittävä tekijä. Tärkeintä on, että läppä lentää niin, että minäkin tajuan.

Miten ihastumisen erottaa rakastumisesta?

Ihastumisella ja rakastumisella ei ole mitään tekemistä keskenään. On olemassa paljon ihastuttavia ihmisiä, muttei lainkaan yhtä paljon rakastettavia. Ihastua voi vaikka samaan sukupuoleen: saatan ajatella, että onpas tuossa hemmetin hyvä jäbä. En silti voisi koskaan rakastua häneen. Jossain määrin ihastuminen voi liittyä myös ulkokuoreen. Voin katsoa puoleensavetäviä naisia auton ikkunasta ja ajatella, että hyvä perse.

Miten kahden epäsäännöllistä työtä tekevän suhde toimii?

Pyrimme olemaan samoissa paikoissa samoihin aikoihin, mutta kyllähän aikuinen ihminen kestää olla toisesta pari päivää myös erossa. Hyvä puoli työn epäsäännöllisyydessä on, että joskus pystymme olemaan yhteen putkeen kuukaudenkin kimpassa. Silloin lähdemme yleensä ulkomaille. Perusarjessa reissaamme yhdessä Lappeenrannan ja Helsingin väliä, eikä se ole vaikeaa.

Miten näytät rakkautta arjessa?

Teen ruokaa ja kyselen, onko kaikki ok. En osaa osoittaa sitä muuten kuin olemalla paikalla. Ennen tein töitä kotona niin, että työhuoneen ovi oli kiinni. Nykyään pidän oven auki. Olen tajunnut, ettei minun tarvitse koko ajan tehdä töitä, eivät ne nyt niin tärkeitä ole. Ennemmin tytöt kuin työ edellä.

Voiko työkavereita rakastaa?

Kyllä voin sanoa rakastavani Kotiteollisuuden jätkiä. Joitain vuosia sitten töitä tuli tehtyä niin paljon, ettei mitään järkeä. Olin niin syvällä bändihommissa, että kaikki muu elämä jäi. Lopulta väsyin niin, että ilmoitin bändille tämän olevan tässä. En ollut masentunut, mutta en vain jaksanut enää. Pohja tuli vastaan.

”Tajusin, ettei tämä ukko ollut tajunnut pyytää apua.”

Pojat kuitenkin hyppäsivät kehiin ja ilmoittivat, että eiköhän me nyt kuitenkin jatketa. He alkoivat ottaa bändin asioista enemmän vastuuta. Silloin tajusin, ettei tämä ukko ollut tajunnut pyytää apua. Nyt uusi kitaristimme Miitri Aaltonen tekee parempia biisejä kuin minä. Kilpailemme keskenämme raivokkaasti, hyvässä mielessä.

Mitä vanhempasi opettivat sinulle rakkaudesta?

Käytännön asioita, kuten sitä, että rakkautta on, kun ruoka on valmista ja sämpylät uunissa tulossa. Mutsi kokkasi, isäukko oli ulkomailla duunissa. Olen ottanut kokkauslinjan.

Voiko pettämisen antaa anteeksi?

Ei, miksi pitäisi? Minä en ainakaan antaisi, mie tappaisin kaikki.

Mistä tunnistaa rakkauden loppumisen?

Siitä, että työ on tärkeämpää kuin nainen. Parisuhteessa pitää pystyä hoitamaan työ ja puhumaan siitä, mutta myös pitämään parisuhdeillallisia ja huolta perheestä. Parisuhteessa ei saa myöskään olla asioita, mitkä aiheuttavat eripuraa, vaan kaikesta pitää pystyä puhumaan.

”Kyllähän sitä parin päivän välein pitää päästä bylsimään.”

Voiko rakkautta olla ilman seksiä?

Ei. Pelkkä ajatus seksittömyydestä parisuhteessa tuntuu hankalalta. Kyllähän sitä parin päivän välein pitää päästä bylsimään, muuten siitä aiheutuu kitkaa. Raakaa ajelua pitää olla vähintään parina päivänä viikossa, mielellään monta kertaa päivän aikana. Toki henkinen yhteys on tärkeää, mutta minulla on myös muna pystyssä.

Ylipäätään minun on vaikeaa kuvitella, miten jotkut pystyvät olemaan parisuhteessa pitkään ilman seksiä. Toki työkiireet voivat vaikuttaa, mutta sen pitäisi olla väliaikaista. Mitä kumppanuudesta ilman seksiä muka oikeasti tulee?

Voiko seksiä olla ilman rakkautta?

Voi olla, mutta mitä se sitten on? Onko se edes seksiä? Itse kutsuisin sitä panemiseksi tai nylkytykseksi. Mutta onko siinäkään mitään järkeä? Ketä muka haluttaa, jos ei rakasta toista?

Helposti sanotaan, että ukothan panevat mitä vain, mutta on olemassa myös samanlaisia naisia. Heitä pyörii musiikkiympyröissäkin. He käyttävät surutta miesparkoja hyväkseen, vaikka nämä haluaisivat löytää syvemmän yhteyden.

Oletko romantikko vai realisti?

Olen elämässä romantikko mutta riidellessä realisti. Pyrin silti aina kohti romantiikan maailmaa.

Onko sydämesi joskus särkynyt?

Ei hirveän pahasti, sillä ero exästäni oli järkiero. Se kuulostaa ikävältä, mutta sori. Tästä tulee todennäköisesti puhelua perään.

Typerintä, mitä rakastuneena voi tehdä?

En ole koskaan ostanut naiselle kukkia enkä osta. Se on naiivia ja liian ilmeistä, en kehtaa alentua sellaiseen. Typerintä on myös kävellä käsi kädessä toisen aikuisen kanssa. Oman lapsen kanssa toki voi, mutta mihin aikuinen kadulla muka turvaa tarvitsee?

Mitä olet oppinut rakkauksistasi?

Olen oppinut, että naisten kanssa pärjää, jos juttelee niille. Siihen oppiin meni ihan järjettömän pitkään. Kun nyt katson taaksepäin, on silti ihan selvää, että tämän kaiken piti lopulta mennä näin.

Jounin rakkausvalinnat

Romanttinen ilta

Se, että katsellaan elokuvia yhdessä, pelaillaan korttia tai Trivial Pursuitia. Sellaista lämpöistä yhdessäoloa.

Romanttisin ruoka

Valkokastike. Sen resepti on salainen, mutta se käy minkä ruoan

kanssa tahansa ja sisältää muun muassa luonnonjogurttia. Se
saa naisen hulluksi.

Rakkauden väri

Punainen. Siinä on samassa lämpö

ja vaara.

Romanttisin leffa

Gladiaattori. Se on hienoin rakkaus­elokuva, mitä on koskaan tehty.

Sen loppukohtauksessa itku tulee joka kerta. Se, että gladiaattori

pääsee viimein kotiin, vaikkakin

kuolemassa... Siinä on kaikki.

Sana, jota käytän rakkaastani

Kaikenlaisia lempinimiä tulee mieleen, mutten kehtaa tässä lähteä niitä avaamaan. Niitä on paljon ja ne muuttuvat tekstari tekstarilta.

Julkkis, johon voisin rakastua

Holly Hunter on helvetin hyvän­näköinen lyyli ja oikeastaan ainoa, joka Marin ohella puhuttelee.

Jouni Hynynen

  • Muusikko, säveltäjä ja kirjailija syntyi 15.2.1970 Joutsenossa, asuu Lappeenrannassa.
  • Naimisissa näyttelijä Mari Perankosken kanssa. 12-vuotias tytär aiemmasta suhteesta.
  • Romaani Kadonnutta tavaraa etsimässä (Like) ilmestyi syyskuussa.
  • Vuonna 1993 perustetun Kotiteollisuus-bändin uusin levy Vieraan vallan aurinko julkaistiin juuri.
Vierailija

Jouni Hynynen näyttää rakkautta arjessa: ”Teen ruokaa ja kyselen, onko kaikki ok”

En kyllä söisi sellaisen kokin safkoja joka kyselee onko kaikki ok. Hynysen seksielämä se näköjään katoaa nopeasti, ennen se oli joka toinen päivä kun oli pakko panna nyt se odottaa josko saisi edes joka toinen viikko. Kohta sen seksinsaanti on kuin Jari Tervolla finlandia kirjallisuuspalkinnon odotus...
Lue kommentti

Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin lapset olivat pieniä juuri silloin, kun ura Yhdysvalloissa olisi saattanut aueta. 

Riku Rantala ja Tuomas ”Tunna” Milonoff viettävät perinteisesti tammikuun matkaillen, mutta nyt he ovat poikkeuksellisesti Suomessa Mad Cook Show'nsa toisen tuotantokauden kuvauksissa.

– Olen viidestätoista tammikuusta viettänyt vain yhden Suomessa, koska silloin kolmas lapseni syntyi, Riku kertoo.

Mad Cook Show'n lisäksi Riku ja Tunna ovat tehneet yhdessä esimerkiksi  palkittua Madventures-matkailuohjelmaa ja Ylen Docventures-dokumenttisarjaa. He omistavat myös Gimme Ya Wallet -tuotantoyhtiön.

”Olemme molemmat familymaneja¨.”

Miehet kertovat, että Madventures-ohjelman menestys poiki aikanaan isojakin työtarjouksia.

– Emme lähteneet kansainväliselle tielle, koska saimme juuri silloin skidejä. Amerikan tuotannot ovat niin paljon kovempia ja järjettömän työläitä. Sinne olisi pitänyt jalkautua, eikä se ollut siinä vaiheessa mahdollista. Katsotaan sitten, kun lapset kasvavat. Me ei haluta olla niitä faijoja, jotka laittoivat uran lasten edelle. Olemme molemmat familymaneja, Tunna sanoo.

Perhelomailua

Mad Cook Show'n kuvausten jälkeen molemmilla miehillä on reissusuunnitelmia yhdessä perheen kanssa. Tunna lähtee  yhdistetylle työ- ja lomareissulle Intiaan Goaan perheensä kanssa.

– Talvehdin siellä. Menin suoraan lukiosta vuonna 1994 ensimmäistä kertaa puoleksi vuodeksi Intiaan. Seuraavana vuonna menin taas puoleksi vuodeksi – ja olen edelleen samalla tiellä. Goasta tuli kuin toinen koti, ja siellä myös Madventures-ohjelma sai alkunsa, Tunna kertoo.

Tunnan perhe vuokraa Goalta talon normaalisti kahdeksi kuukaudeksi kerran vuodessa.

– Parhaat ideat syntyvät yleensä Goalla riippumatossa. Ideoita tulee myös silloin, kun on suihkussa, juuri nukahtamassa tai muuten rentoutunut. Sen takia meille on ehdoton edellytys, että olemme joka vuosi reissaamassa, Tunna kertoo.

– Teemme siellä asioita, joita ei täällä kiireisessä elämässä ehdi tehdä: luemme, kirjoitamme uusia ideoita ylös, syömme hyvää ruokaa, uimme ja keskitymme läsnäoloon.

”Parhaat ideat syntyvät yleensä Goalla riippumatossa.”

Riku lähtee kuvausten jälkeen perheensä kanssa Meksikoon Puerto Vallartaan.

– Eniten kiinnostaa meksikolainen sapuska. Duunimielessä haluaisin päästä käymään pohjoisessa, koska emme ole pyörineet siellä niin paljoa.

Telkkarista tutut

Riku ja Tunna tunnistetaan toisinaan myös maailmalla, sillä Madventuresista tehtiin yksi kansainvälinen tuotantokausi, joka myytiin National Geographicille. Ohjelma pyöri yli 200:ssa maassa, ja ohjelman dvd:tä myytiin yli 200 000:ta kappaletta.

– Ohjelma pyöri Naurusaarista lähtien kaikkialla. Olin kerran jossain mitättömän pienessä pikkukylässä, jossa yhtäkkiä baarin telkkarista alkoi pyöriä Madventures. Reissureiden keskuudessa ohjelmalla on kulttimaine, ja dvd:t saattavat pyöriä guesthouseissa, Tunna kertoo.

Silti kumpikaan ei koe olevansa maailmalla iso julkkis.

–On huvittavaa, että bangkokilaisessa ostoskeskuksessa jengi tuli ottamaan selfieitä. Sri Lankassa pienessä maalaiskaupungissa yksi riksakuskeista osoitti minua, ja jengi ryntäsi luokseni juttelemaan ja ottamaan selfieitä. Totta kai tuntuu mahtavalta, että oma työ menestyy, Riku sanoo.

Terveellinen startti vuodelle

Tv-ohjelmien tekemisen vastapainoksi Riku ja Tunna elävät kiireistä lapsiperheen arkea. Rikulla on kolme poikaa puolisonsa Saija Rantalan
kanssa ja Tunnalla kaksi lasta vaimonsa Jenni Milonoffin kanssa.

”Olen dokannut vähemmän ja syönyt terveellisemmin.”

Riku kertoo, että hän on myös alkanut syödä terveellisemmin ja liikkua enemmän.

– Olin aika väsynyt ja housut alkoivat kiristää vyötäröstä. Nyt kilot ovat karisseet. Olen dokannut vähemmän ja syönyt terveellisemmin ja monipuolisemmin aiempaa pienempiä annoskokoja. Olen myös lisännyt liikuntaa. Harrastan joogaa, jumppailen ja fillaroin. Talvikeleillä luistelen lasten kanssa, ja toivottavasti pääsen hiihtämään, Riku kertoo.

Ulkonäköä tärkeämpää on hyvä fiilis.

– On huvittavaa, että olen kirjoittanut kirjoja ja tehnyt televisio-ohjelmia näistä asioista, mutta vasta nyt aloin lukea omia kirjojamme ja kuunnella, mitä Mad Cook Show'ssamme puhutaan. Tavoittelen hyvää fiilistä ja välttelen kakkostyypin diabetesta.
 

– Idiootit ovat idiootteja kansallisuudesta riippumatta, sanoo Italiassa asuva Ella Kanninen.

Helsingin Sanomat kertoi tammikuun alussa , että seksuaalista ahdistelua vastustava #metoo-kampanja sai Italiassa aikaan raivoisan vastareaktion (HS 1.1.). Artikkelin mukaan saapasmaassa ei ole tavatonta, että miehet kouraisevat tavatessa tuttavallisesti naispuolisia kavereitaan takapuolesta.

Italiassa viisitoista vuotta asunut juontaja Ella Kanninen, 43, ei tunnista nykyistä kotimaataan kuvauksesta.

"En näe tässä asiassa kulttuurieroja."

– Huono käytös, kuten toiseen ihmiseen käsiksi käyminen, on yhtä huonoa niin Italiassa kuin kaikkialla muuallakin. Seksuaalinen ahdistelu on vallankäyttöä ja kiusaamista, joka on kaikissa muodoissaan tuomittavaa. En näe tässä asiassa kulttuurieroja, Ella sanoo.

Italialainen kulttuuri on toki suomalaista kehollisempaa. Lämmin ilmasto mahdollistaa kevyen vaatetuksen, hyvältä näyttäminen ja pikku flirtti ovat tärkeää.

Ellasta ne eivät täytä ahdistelun määritelmää. 

– Ystäväpiirini Italiassa on laaja, tunnen naisia leipomotyöntekijöistä tv-toimittajiin. Olemme keskustelleet tästä aiheesta paljon. Yhdelläkään meistä ei ole miespuolisia tuttuja, jotka tervehtisivät käymällä luvatta kiinni. Se olisi yhtä tökeröä Italiassa kuin Suomessakin, Ella toteaa. 

– Poskisuudelmat sen sijaan kuuluvat asiaan niin miesten kuin naistenkin välillä. Samoin toisen ulkonäöstä heitetyt kohteliaisuudet tai viheltely kadulla, kun viehättävä nainen kulkee ohi. Ne ovat kuitenkin eri asioita kuin vallankäyttö ja törkeä ahdistelu, juontaja korostaa.

"Hän kumartui eteenpäin ja pisti muina miehinä kätensä polvelleni."

Käsi polvella

Italiassa tv-alan töitä monta vuotta tehnyt Ella muistaa omalta uraltaan vain yhden arveluttavan tapahtuman.

– Kymmenisen vuotta sitten olin lounaalla miespuolisen tv-pomon kanssa. Lounaan lopuksi hän kumartui eteenpäin ja pisti muina miehinä kätensä polvelleni. Tartuin siihen, siirsin sen hänen omalle polvelleen ja totesin, että minulla on poikaystävä. Asiaan ei palattu, eikä torjuminen vaikuttanut töihini millään lailla, Ella kertoo.

– Tämä olisi voinut sattua missä tahansa muuallakin. Idiootit, jotka eivät kunnioita toisten ihmisten koskemattomuutta tai reviiriä, ovat idiootteja kansallisuudesta riippumatta, Ella toteaa.

"Aloimme ystäväni kanssa karjua niin, että heppu säikähti."

Reippaalla otteella

Lisäksi Ellalle on eri puolilla Eurooppaa metrossa ja busseissa sattunut tilanteita, joissa joku on hivuttautunut ruuhkan varjolla vaivihkaa selvästi liian lähelle aivan takapuolen taakse ”hinkuttamaan”.

– Paras suhtautumistapa on kääntyä ympäri, katsoa tyyppiä silmiin ja kysyä napakasti: Mitä luulet tekeväsi? Se yleensä auttaa, oltiinpa missä tahansa. Varpaille tallominen on myös hyvä keino, Ella nauraa.

– Joskus on käynyt niinkin, että kyseessä on todella ollut viaton kanssamatkustaja, joka pelästyy silminnähden reaktiotani. Silloin ei auta kuin pahoitella. 

Italiassa viettämiensä vuosien aikana Ella on huomannut, että tasa-arvo etenee koko ajan. Naisen asemasta ja esimerkiksi perheväkivallasta puhutaan paljon, samoin miesten ja naisten palkkaeroista.

– Suomea ja Pohjoismaita pidetään Italiassa tasa-arvon mallimaina, Ella Kanninen sanoo.