Pilvi Torsti ei 
hätkähdä eriävistä mielipiteistä. ”On paljon kiinnostavampaa, minkä puolesta olet kuin mitä vastaan olet”, hän sanoo.Kuvat Panu Pälviä
Pilvi Torsti ei hätkähdä eriävistä mielipiteistä. ”On paljon kiinnostavampaa, minkä puolesta olet kuin mitä vastaan olet”, hän sanoo.Kuvat Panu Pälviä
Pilvi ehtii hämmästyttävän moneen mukaan. Arjessa se vaatii jatkuvaa soveltamista. Bosnian-työmatkalle Pilvi otti mukaansa kuopuksensa Kaiuksen.
Pilvi ehtii hämmästyttävän moneen mukaan. Arjessa se vaatii jatkuvaa soveltamista. Bosnian-työmatkalle Pilvi otti mukaansa kuopuksensa Kaiuksen.
Mostarin rauhankoulu on Pilvin mielestä esimerkki siitä, miten yhteistyöllä ja sinnikkyydellä saa mahdottomaltakin tuntuvia asioita aikaan.
Mostarin rauhankoulu on Pilvin mielestä esimerkki siitä, miten yhteistyöllä ja sinnikkyydellä saa mahdottomaltakin tuntuvia asioita aikaan.

Pilvi Torstin, 37, halu muuttaa maailmaa heräsi jo kouluaikoina. – Jos jostakin ärsyynnyn, niin taivastelusta. Mieluummin mennään ja tehdään.

Ensimmäinen asia, johon pakolaisleirillä havahtui, oli haju. Se oli tarttunut kaikkiin ja kaikkeen. Sitten huomio kiinnittyi siihen, että kaikki näyttivät samalta epäsopivissa vaatteissaan ja huivit päässään. Lapset tulivat liki, olivat yli-innokkaita leikkimään, aikuiset katsoivat ohi, istuivat hiljaa, tappoivat aikaa. Olo tuntui tunkeilijalta.

Lukiolainen Pilvi Torsti oli toki nähnyt uutisia Bosniasta, mutta pakatessaan laukkuaan 1993 hän ei aavistanut, kuinka paljon pienen itäeurooppalaisen maan sota vaikuttaisi hänen omaan elämäänsä. Pikkukylän tyttö oli päässyt kansainväliseen United World Collegeen suorittamaan ylioppilastutkintoa, ja tulevat kaksi vuotta vaikuttivat suurelta seikkailulta.

Italiassa sijaitsevassa rauhankoulussa opiskeli nuoria ympäri maailmaa, ja tärkeä osa opiskelua oli vapaaehtoistyö. Pilvi päätyi töihin Slovenian ja Kroatian pakolaisleireille, joille virtasi ihmisiä väkivaltaisesti hajonneesta Jugoslaviasta. Pahin tilanne oli Bosniassa, jossa kansanmurhaksi kärjistynyt sota jatkui koko Pilvin lukioajan. Sota tuli iholle myös entisestä Jugoslaviasta kotoisin olevien koulukavereiden vuoksi.

– Näiden nuorten elämänkokemukset ja valokuvat ennen sotaa olivat niin samanlaisia kuin omani. Ja sitten heiltä romahti kaikki. Se oli samalla epätodellinen ja ravisuttava kokemus 17-vuotiaalle. Mitä jos niin olisi käynyt itselle? Pilvi muistelee ajatelleensa.

Toinen ravisuttava kokemus Italian-koulussa oli mahdollisuus innostua ja toteuttaa intohimojaan.

– Suomessa sanotaan herkästi, että teet liian monta asiaa. Minua raivostuttaa, jos asetutaan toisen innon tielle. Ajattelen, että jos on viisi into­himoa ja seuraa niitä kaikkia, todennäköisesti kolmesta tai neljästä saa jotakin irti.

Pilvi, jos joku, on seurannut into­himojaan. Hän on kansainvälisen rauhanpalkinnon saanut tutkijatohtori ja Balkan-asiantuntija, työministerin erityisavustaja, tuore Helsingin kaupunginhallituksen jäsen ja nuoremman poikansa jalkapallojoukkueen johtaja.

Jos Pilviltä kysytään, tämä kaikki on vain luontevaa jatkoa kouluaikoina heränneelle halulle muuttaa maailmaa.

Vanhemmat veivät muurille

Kun laiskempi kansalainen potee tuskaa maailman tilasta, hän ostaa joululahjaksi hyväntekeväisyysvuohen tai tunkee kolikoiden sijaan setelin keräyslippaaseen. Kun tv suoltaa uutista uudesta sodasta Lähi-idässä tai vanhan selvittelystä Haagin sotarikostuomioistuimessa, kanava vaihtuu herkästi. Vaikka toisten hätä liikuttaisi, tulee helposti voimaton olo.

Pilvi ei kieriskele maailmantuskassa.

– Jos joskus suututtaa, se on enemmän sellaista eteenpäin vievää raivoa.

Tänä kosteankirpeänä aamuna on havaittavissa pikemminkin intoa, kun Pilvi harppoo pitkin maailman hylkäämän bosnialaisen pikkukaupungin pääkatua. Vaikka sota loppui 17 vuotta sitten, Bosnian eri kansanryhmät eivät vieläkään mahdu samoihin koululuokkiin – paitsi Mostarissa United World Collegessa, jota Pilvi on ollut perustamassa. Koululla juhlitaan sen seitsemättä toimintavuotta, ja päivän päätteeksi Pilvi kokoaa illallispöydän ääreen joukon toistensa entisiä vihamiehiä – nykyisiä koulun puuhamiehiä ja -naisia.

"Pian siellä! Pelasin erän shakkia loppuun Kaiuksen kanssa", Pilvi viestittää seuraavaan tapaamiseen. Hän on ottanut 7-vuotiaan kuopuksensa mukaan työmatkalleen Bosniaan ja aikoo näyttää Sarajevossa syntyneelle Kaiukselle vanhoja kotikulmia. Kaius on 8-vuotiaan veljensä tavoin tottunut siihen, että äidin työ ei mahdu virka-aikaan tai yhteen toimistoon.

– Mitä isommiksi lapset tulevat, sitä enemmän se heitä myös toisinaan ärsyttää, Pilvi myöntää.

Pilvi itse kasvoi Lammilla, jossa ei järin suurissa ympyröissä pyöritty, saati sellaisista haaveiltu. Torstin perheessä lieka ei kuitenkaan ollut turhan kireällä. Hammaslääkäriäiti ja palomestari-isä laskivat tyttärensä 11-vuotiaana omin päin teatterileirille Itävaltaan ja 15-vuotiaana työleirille Saksaan. Kun Berliinin muuri murtui, vanhemmat pakkasivat Pilvin ja pikkuveljen asuntoautoon ja lähtivät näyttämään lapsille avautuvaa Itä-Eurooppaa.

– Jonkinlainen uteliaisuus ja halu ymmärtää ovat varmasti peruja jo kotoa.

Pilvi on myös aina ollut hyvä lähtemään. 

– Yritän opetella, että paikkoihin ei voi kiintyä. Ihmisiin voi.

Escortilla läpi Itä-Euroopan

Lukion jälkeen Pilvi opiskeli Helsingissä ja teki vapaaehtoistyötä Nepalissa. Mutta Bosnia poltteli yhä mieltä: Pilvi päätti tehdä historian gradunsa ja sittemmin väitöskirjansa nuorten kokemuksista sodassa. Koska haastattelu­aineiston  keräämiseen ympäri Bosniaa tarvittiin autoa, Pilvi ajoi yksin vanhalla Escortilla Itä Euroopan läpi Sarajevoon.

– Ovelleni ilmestyi hento tyttö, jolla oli itseään isompi rinkka selässä, Ziba Gacanovic, 78, muistelee.

Hän on Pilvin Bosnian-mummo, jonka pienessä sarajevolaiskaksiossa Pilvi ja Kaius tälläkin reissulla asuvat.

Pilvi sai aikoinaan Ziban osoitteen paikalliselta opettajalta, joka arveli, että yksin asuva nainen voisi ehkä majoittaa opiskelijatytön.

Ziba Gacanovic oli menettänyt sodassa poikansa ja paljolti elämänhalunsa. Hänellä ei ollut silmälaseja eikä hampaita.

– Ziba näytti paljon vanhemmalta silloin kuin nyt, Pilvi sanoo.

Yhteistä kieltä ei juuri ollut, mutta vuokrasopimus syntyi, ja naiset alkoivat käydä kävelyillä yhdessä. Kotona juttu jatkui, ja Pilvi oppi pian paikallisen kielen. Zibasta Pilvi huomasi pian löytäneensä hengenheimolaisen. 40 vuoden ikäerolla ei ollut merkitystä, kun Ziba lähti vuokralaisensa kartanlukijaksi pitkille autoreissuille ympäri sodan runtelemaa maata.

– Moni sarajevolainen ei olisi astunut jalallaankaan serbitasavallan puolelle, mutta Ziba lähti, Pilvi hymyilee.

– Jos jostakin ärsyynnyn, niin taivastelusta. Ziba on samanlainen. Mieluummin mennään ja tehdään.

Synnytys Sarajevossa

Kuusi vuotta myöhemmin, helmikuussa 2005, Pilvi palasi Bosniaan tarkoituksenaan perustaa maahan rauhankoulu. Mostarin UWC-koululle ei ollut riittävää rahoitusta, ei rakennusta eikä yhteistyöhalua eri kansanryhmien välillä. Oli lähinnä idea, jota Pilvi ja hänen Italian-koulunsa rehtori olivat vuosia koettaneet saada eteenpäin.

– Ihminen pystyy hirvittäviin tekoihin, mutta jos niitä jollain voi tulevaisuudessa estää, niin koulutuksella, Pilvi sanoo.

Tällä kertaa Pilvi saapui Sarajevoon isänsä ja yhdeksänkuisen esikoisensa Eliaksen kanssa. Lakitoimistosta hoito­vapaalle jäänyt puoliso Samuli tuli perässä ja otti lapsenhoitovastuun.

– Kouluhanke oli inspiroivaa aikaa. Nautin, kun sain työskennellä itseäni kokeneempien kanssa.

Samoihin aikoihin Pilvi koki poliittisen heräämisen. Bosnian sota oli karmea esimerkki siitä, mihin vallanhimoisella ja demokratiaa väheksyvällä politiikalla voitiin päätyä. Sellaistahan voisi tapahtua muuallakin Euroopassa.

Keväällä 2006 Pilvi yllätti paikalliset ystävänsä päättämällä synnyttää kuopuksensa Sarajevossa, jossa sairaaloiden varustelu oli yhä heikkoa.

– Minulla oli täällä samaan aikaan ystäviä raskaana. Olisi tuntunut ylimieliseltä lähteä Suomeen synnyttämään.

Kaius syntyi terveenä, ja vielä samana syksynä ensimmäiset oppilaat aloittivat koulun Mostarissa.

Purnausta vaikea sietää

Pilvi ja Samuli olivat kuitenkin päättäneet, että pysyvä koti perustetaan Suomeen, koska täällä olivat kaikki vanhat ystävät ja läheiset. Perhe palasi kotimaahan, ja Pilvi ajatteli keskittyä tutkijantyöhön. Ympärillä oli kuitenkin niin paljon muutakin, johon teki mieli tarttua. Bosniasta oli jäänyt spontaanius ja kokemus siitä, että ihmeellisiäkin asioita saa vietyä läpi. Pilvi havahtui myös katsellessaan tuttavapiiriään. Omanikäiset ihmiset vaikuttivat kyllä erilaisissa järjestöissä, mutta puolue­politiikkaa tuntuivat välttelevän kaikki.

– Aikamme isoja kysymyksiä voi ratkoa vain poliittisilla päätöksillä. Ilmastonmuutos, luonnonvarat, hyvinvointivaltion tulevaisuus... ne on kaikki ratkaistava meidän elinaikanamme!

Pilvi jäi eduskuntavaaleissa täpärästi rannalle, mutta pestattiin työministeri Lauri Ihalaisen erityisavustajaksi. Alkuvuodesta hän aloitti Helsingin kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa.

Politiikassa Pilviä viehättää se, että ollaan eri mieltä ja voidaan silti muodostaa yhteinen päätös. Turhauttavaa sen sijaan on, että asiat etenevät hitaasti.

– Silloin pitää yrittää motivoitua siitä, että ne etenevät edes oikeaan suuntaan. Bosnian-kokemustensa jälkeen Pilvi ei tahdo kestää suomalaista purnaamisen kulttuuria.

– Meillä on jo niin paljon hyvää, minkä pohjalle voidaan rakentaa, vaikka olisikin vaikeat ajat. Siitä pitäisi innostua!

Itsekäs elämäntapa?

Monen samanikäisen naisen into politiikkaan hiipuu lasten myötä. Esimerkiksi Suomen kunnanvaltuustoissa on selvä aliedustus lapsiperheiden vanhempia. Viimeistään politiikkaan lähtiessään Pilvikin on joutunut miettimään, riittääkö hänestä sekä kotiin että maailmalle.

– Totta kai tämä on myös itsekäs elämän­valinta. Ympärillä on iso joukko  ihmisiä pyörittämässä arkea, jotta voin olla monessa mukana. Ja ilman Samulin kannustusta en olisi koskaan lähtenyt sen paremmin Bosniaan kuin politiikkaankaan.

Pilvi tunnistaa itsessään kiltin tytön ja suorittajan vikaa, mutta on pyrkinyt eroon siitä, että miettisi liikaa muiden odotuksia. Omissakin on tarpeeksi.

– Olen välillä ollut liian poikki, kun samaan syssyyn on tullut liian monta uutta, opeteltavaa asiaa. Kokenut ystävä on sanonut, että pitää oppia myös lintsaamaan. Naiset ovat siinä kuulemma huonoja miehiin verrattuna.

Eikä kyse ole pelkästä ajanpuutteesta. Omille lapsille on välillä vaikea olla läsnä, vaikka paikalla olisikin. Ja jos Pilvin Facebookia seuraa, kaverit ja kylänmiehet eivät jätä kommentoimatta, että "lapset ovat vain kerran pieniä".

– En usko, että kukaan tarvitsee muita ihmisiä kertomaan sitä. Kyllä sen tajuaa jokainen tullessaan vanhemmaksi, hän huomauttaa.

Pilvi myös tietää, että aikaa liikenee juuri sille, minkä kokee tärkeäksi. Siksi hän opettelee raivaamaan sitä pojille vaikka väkisin. Se tarkoittaa välillä lyhyitä yöunia, parisuhdeaikaa läppärit vastakkain ja poikien ottamista mukaan työhön liittyviin juttuihin. Harrastukset ovat pitkälti perheen yhteisiä.

– Perustelen iltapoissaoloja itselleni miettimällä, mitä vastaisin pojille, kun nämä aikuisena kysyvät, mitä minun sukupolveni teki asioiden eteen.

– Koen myös, että kun olen itse saanut elämässäni käsittämättömän paljon, minulla on velvollisuus jakaa sitä eteenpäin. Mitä merkitystä omilla kyvyillä on, jos niitä ei toteuta jotenkin tämän maailman hyväksi?

Lisää aiheesta:

Jehki Härkönen: "Mikä olisi itsekkäämpää kuin maailmanparannus"

Mistä täyspäiväiset maailmanparantajat on tehty?

Pilvi Torsti

■ Syntynyt Imatralla 6.1.1976.  

■ Asuu Helsingissä miehensä sekä 

7- ja 8-vuotiaiden poikiensa kanssa. 

■ Valtiotieteen tohtori, työministerin erityisavustaja, Helsingin kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen, kirjoittaa julkaisua Mostarin UWC-koulusta. 

”Nautin ryhmätyöstä ja isojen kokonaisuuksien rakentamisesta. Haluan, että sillä mitä teen, on jokin merkitys.”

Näyttelijä Elisabeth Moss on television uuden kultakauden ykkösnainen. – Olisin tyytyväinen, vaikka tekisin tv-sarjoja lopun elämääni.

Kun Elisabeth Mossin, 35, tähdittämää The Handmaid’s Tale -sarjaa käsikirjoitettiin, Donald Trumpin tie presidentiksi näytti vielä melkein mahdottomalta. Mutta sitten lähes koko maailman yllätykseksi Trump valittiin Yhdysvaltain johtoon ja The Handmaid’s Talesta tuli äkkiä pelottavan ajankohtainen.

– Me halusimme vain tehdä mahdollisimman hienon sarjan. Tapa, jolla The Handmaid’s Tale koskettaa nyt katsojia, tuntuu karmaisevalta, näyttelijä Elisabeth Moss kertoo cannesilaisen hotellin patiolla.

Moss esittää tulevaisuuteen sijoittuvassa sarjassa Offred-nimistä naista, joka on pakotettu synnytyskoneeksi. Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaaniin perustuva tarina on lähes kauhuelokuvamainen. Kun Trumpin valtaantulon jälkeen Yhdysvaltain hallinto ryhtyi ajamaan naisten oikeuksien rajoittamiseen tähtääviä lakeja, dystopia ei enää näyttänytkään etäiseltä.

Elisabeth Moss on sarjassa mukana myös tuottajana.

– Joskus taiteessa saavutetaan osin tiedostamattakin jotain olennaista tästä ajasta, hän sanoo.

Kahdeksan kuukauden avioliitto

Syyskuussa Moss valittiin arvostetussa New York Magazinessa television uuden kultakauden kuningattareksi. Mossin ansiolistalla ovat myös The Handmaid’s Talea edeltäneet Mad Men ja Top of the Lake, joiden naissankarit ovat monella tapaa edelläkävijöitä. Mad Menin Peggy Olsonin roolista Moss sai vuosien varrella peräti kuusi Emmy-palkintoa.

– Urallani ei ole ollut vaihetta, jolloin olisin joutunut todella taistelemaan ja torjumaan epätoivoa, Moss myöntää menestyksensä.

Mad Menin alkutaipaleella Moss näytti talkshow-esiintymisissään usein hieman hermostuneelta. Kiitosten ja palkintojen kertyessä varautuneisuus on kuitenkin vaihtunut lennokkuudeksi.

”Toisaalta rakastan laittautumista. Olen aina rakastanut.”

Nytkin Moss hymähtelee usein haastattelun lomassa. Hän nauraa kertoessaan, kuinka vaikeaa on saada ylle Cannesin punaiselle matolle tarkoitettu iltapuku.

– Toisaalta rakastan laittautumista. Olen aina rakastanut, Moss sanoo.

Top of the Lake -sarjan ohjannut Jane Campion on kuvaillut Mossia Mona Lisaa muistuttavaksi hahmoksi.

– Roolihahmoni Robin on ehkä monalisamainen. Hän kätkee tunteensa ja motivaationsa. Mutta en kai ole sellainen tosielämässä, Moss arvelee.

Yksityiselämästään Moss on ollut joka tapauksessa vähäsanainen. Viime vuonna hänen huhuttiin seurustelevan brittinäyttelijä Tom Hiddlestonin kanssa, mutta sitten Hiddleston alkoi tapailla laulaja Taylor Swiftiä. Syyskuussa Moss saapui Emmy-gaalaan seuralaisenaan oma äitinsä Linda.

Se tiedetään, että Moss meni vuonna 2010 naimisiin koomikko Fred Armisenin kanssa. Liitto kesti kahdeksan kuukautta. Myöhemmin Moss on kuvaillut suhdetta traumatisoivaksi ja itseään 15 vuotta vanhempaa Armisenia epänormaaliksi.

Mutta on Mosskin ristiriitainen hahmo. Hän kertoo olevansa feministi ja tekee hyväntekeväisyystyötä naisasia- ja perhesuunnittelujärjestöjen puolesta. Toisaalta hän kuuluu skientologiakirkkoon. Vaikka näyttelijä ei yleensä avaudu yksityisasioistaan, elokuussa hän yllättäen puolusti skientologiaa julkisesti. Taustalla oli Instagram-kommentissa esitetty kritiikki: miten autoritaarisesta maailmasta varoittavan The Handmaid’s Talen tähti voi kuulua lahkoon, joka kohtelee jäseniään kuin sarjan painajaismaailman hallinto? Moss vastasi lyhyesti ilmoittamalla, että uskonnonvapaus, suvaitsevaisuus ja tasa-arvo ovat hänelle tärkeitä.

Kylpytakissa töllön ääressä

Suomessa odotetaan yhä Top of the Laken toista tuotantokautta, joka valmistui melkein vuosi sitten. Ensimmäinen kausi esitettiin Ylellä, mutta toista kautta ei ole ostettu siitä yksinkertaisesta syystä, että se on niin kallis. Mossin nimestä voi nyt pyytää isoja rahoja.

Aikoinaan elokuvanäyttelijät olivat tähtiä, ja jos joku siirtyi televisioon, kyseessä oli askel alaspäin ja pysyvä arvonalennus. Moss on kiistatta tähti, mutta ei tee silti Hollywoodissa elokuvia oikeastaan lainkaan.

– Olisin tyytyväinen, vaikka tekisin sarjoja lopun elämääni, hän kommentoi.

Mossilla on kuitenkin uusi työkenttä eurooppalaisissa elokuvissa. Näyteltyään parissa brittielokuvassa hän otti vastaan roolin ruotsalaisessa satiirissa. Ruben Östlundin ohjaama The Square voitti tänä vuonna Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun.

”Juhlavuus ei ainoastaan kuulu asiaan, se on kaiken työn keskellä kivaa.” Toukokuussa näyttelijä Elisabeth Mossin tähdittämä The Square voitti Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisen palmun.
”Juhlavuus ei ainoastaan kuulu asiaan, se on kaiken työn keskellä kivaa.” Toukokuussa näyttelijä Elisabeth Mossin tähdittämä The Square voitti Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisen palmun.

Moss nauraa muistellessaan, millaista oli lukea käsikirjoitus ensimmäisen kerran.

– Se oli aivan hullu! Yhdysvalloissa elokuvat ovat yleensä sellaisia, että ne on mahdollisimman helppo selittää. Perusidean pitää olla näppärä, jotta leffa ylipäänsä rahoitetaan. Media selittääkin ne sitten puhki.

Mossin roolihahmoja yhdistää eräs seikka: he pistävät luun kurkkuun turhantärkeille miehille.

– Minua kiinnostaa kaksinaismoraalisuuden paljastaminen huumorin keinoin. Saarnaamisella tavoitat vain samanmieliset. Ajattelutapojen muuttamiseen sen sijaan tarvitaan oivalluksia ja uusia näkökulmia.

Vapaa-ajan puutettaan Moss pahoittelee vasta päästessään mehustelemaan, miten hän sen käyttäisi.

– Luksusta on se, että saan olla vähän aikaa yksin. Joskus en halua nähdä ketään. Olen kylpytakissa ilman meikkiä ja katson televisiota. Sellainen on lomaa.

Elisabeth Moss

Näyttelijä syntyi 24.7.1982 Los Angelesissa Yhdysvalloissa.

Tunnetaan mm. rooleistaan tv-sarjoissa Mad Men, Top of the Lake ja The Handmaid’s Tale.

Saanut mm. parhaan naispääosan Golden Globen ja peräti kuusi Emmyä Mad Men -sarjan Peggy Olsonina.

Kun porilaiset tosi-tv-tähdet Aki Manninen ja Rita Niemi-Manninen innostuvat tuhlaamaan, kerralla menee tuhansia euroja.

Se oli 50 000 euron arvoinen puhelu. Italiasta tuotu kuohuviini poreilee Gladiaattoreista tuttujen tosi-tv-tähtien Aki Mannisen, 42, ja Rita Niemi-Mannisen, 38, laseissa. He kippistävät Akin juuri vastaanottamille uutisille: avioparin omistama tontti Leviltä on ostettu pyyntihinnalla.

Pari itse asuu Porissa 140-neliöisessä omakotitalossa. Sen pihalla on neljä autoa: Akin Hummer, juuri myyty Bemari, isoisältä peritty Mersu ja hyvinvointibussi, jota pari vuokraa erilaisiin tilaisuuksiin. Viides auto, Akin Ritalle Italiasta ostama Mini Cooper, on tulossa Suomeen huomenna.

Palkkapussissa Akin ja Ritan vauraus ei kuitenkaan näy. Verotietojen mukaan Akin tulot viime vuodelta olivat 12 363 euroa ja Ritan 6 066 euroa. Kun asiasta kysyy, Aki ja Rita alkavat vitsailla.

– Autotallin taakse ei kannata mennä, siellä on kannabisviljelmä. Ja huumebisnesrahat on tietenkin siirretty Cayman-saarille, Aki sanoo.

Rita on huomannut, että parin ulospäinsuuntautuneisuus herättää kateutta. Porissa pariskunta erottuu katukuvasta niin selvästi, että heidät pysäytetään jatkuvasti. Jokainen tuntuu haluavan vaihtaa Turbon ja Laserin kanssa pari sanaa.

”Olemme kuulemma pissispariskunta, joka ei osaa mitään.”

– Meistä puhutaan kaupungilla käsittämättömän hulluja juttuja. Ihmiset suhtautuvat meihin epäilevästi: olemme kuulemma pissispariskunta, joka ei osaa mitään. Onneksi olemme niin vahvoja persoonia, ettei meitä todellakaan kiinnosta, mitä meistä ajatellaan, Rita näpäyttää.

Mutta mistä Akin ja Ritan rahat sitten tulevat? Ainakin sitä on kiinni useammassa tontissa, Akin käsin rakentamissa moottoripyörissä ja parin Ritaki Oy -yrityksessä. Kesällä Aki myös voitti Maltalla järjestetyissä EuroCasinon EM-kisoissa 15 000 euroa.

– Olen ollut aina aktiivinen tekemään kauppaa. Huono verovuosi ei tarkoita, että rahamme ovat loppu. Olisi ihmeellistä, jos minulla ei tähän ikään mennessä olisi mitään säästössä. Jos rahat uhkaavat loppua, taiomme sitä jostain lisää, Aki nauraa.

Tosi-tv-tähdet Aki ja Rita herättävät huomiota kotikaupungissaan Porissa. ”Aki haki minut ensitreffeille Hummerillaan”, Rita sanoo.
Tosi-tv-tähdet Aki ja Rita herättävät huomiota kotikaupungissaan Porissa. ”Aki haki minut ensitreffeille Hummerillaan”, Rita sanoo.

Maanantai

Ruokakauppa 150 euroa

Ruokaan Akilla ja Ritalla kuluu viikossa noin 300 euroa. Aina heidän rahatilanteensa ei ole ollut yhtä ruusuinen. Vuonna 2015 Akin firma osallistui taloprojektiin, jonka tarkoitus oli rakennuttaa Helsinkiin kahdeksan taloa. Projektia vetävä rakennusfirma meni kuitenkin konkurssiin. Sen seurauksena Aki menetti 500 000 euroa omaa rahaa.

– Kaikki silloiset säästöni menivät. Minut pelasti se, että oma nimeni säilyi puhtaana. Ehdin erota hallituksesta ja myydä ajoissa osuuteni firmasta, Aki kertoo.

Vaikka Akin tili tyhjeni kokonaan, hän sai silti pidettyä talonsa ja autonsa. Yhteiskunnalta hän ei edes yrittänyt saada rahallista apua.

– Luonteeni ei olisi antanut periksi. Sitä paitsi olisi ollut noloa ajaa sossun luukulle Hummerilla. Nehän olisivat sanoneet, että myy se pois. Mutta Hummer oli ollut jo pitkään unelmani, en todellakaan ollut valmis luopumaan siitä.

Aki menetti konkurssin takia myös monta ystävää.

– Ennen sulla oli se rooli, että maksoit aina kaiken, Rita huomauttaa.

”Kun rahaa ei enää ollut, kaikkosivat ystävätkin.”

– En koskaan laskenut kuluja, vaan halusin, että kaikilla oli hauskaa. Kun rahaa ei enää ollut, kaikkosivat ystävätkin. Raadollisuus löi vahvasti nokkaan, Aki muistelee.

Vaikeimpina hetkinä Aki istui hiljaisena autotallin lattialla, joi viskiä ja menetti elämänilonsa. Käänteentekevä hetki oli Ritan neuvo: Akin pitäisi antaa anteeksi ystävälleen, joka oli osasyyllinen konkurssiin.

– Lupasin Akille, että yhdessä hankimme kaikki menetetyt varat moninkertaisena takaisin.

Sopisiko tämä paita minulle, Rita pohtii Porin kauppakeskus Puuvillassa. Pari saa paljon vaatteita myös sponsoreiltaan.
Sopisiko tämä paita minulle, Rita pohtii Porin kauppakeskus Puuvillassa. Pari saa paljon vaatteita myös sponsoreiltaan.

Tiistai

Auto Italiasta 25 000 euroa

Autonrenkaat ja vanteet 1 900 euroa

Akin rahatilanteen pelasti lopulta onnekkaaseen aikaan sattunut julkisuus. Konkurssin aikoihin parista tuli tunnettu Temptation Island -ohjelman kautta. Sen myötä pari on päässyt vetämään muun muassa luentoja, nuorisoiltoja, työhyvinvointipäiviä, messuja, jumppia ja nettivalmennuksia. Yhden laihdutusvalmennuksen hinta on 19,90–49 euroa, ja vuoden aikana niihin on osallistunut tuhansia ihmisiä.

– Jos haluaisimme, voisimme molemmat helposti nostaa kolmen-neljän tonnin kuukausipalkkaa yrityksestämme. Mutta miksi? Keräämme mieluummin sinne varoja.

Rahaa pari tekee myös autokaupoilla, kuten nyt Italiasta ostetulla autolla. Aki käy siellä kerran vuodessa, koska Italiassa on Suomea edullisemmat autoverot.

– Tällä reissulla hankimme poikien kanssa yhteensä kymmenen autoa, mutta vain yksi niistä tuli minulle. Auto menee ensin Ritalle, sitten myymme sen eteenpäin hyvällä voitolla, Aki vinkkaa.

”Auto menee ensin Ritalle, sitten myymme sen eteenpäin hyvällä voitolla.”

Keskiviikko

Meksikon-matka 4 500 euroa

Aki ja Rita ovat olleet yhdessä neljä vuotta, joista kaksi ja puoli naimisissa. Nelivuotispäiväänsä he aikovat viettää pian Meksikossa. Matkaidea tuli ystäväpariskunnalta, joka lähetti linkin all inclusive -hotelliin Nuevo Vallartassa ja suostutteli Akin ja Ritan mukaan.

– Ostimme reissun ex tempore, mutta maksoimme sen heti. Emme elä luotolla, Aki sanoo.

Matka ei ole pelkkää lomailua varten, sillä pari aikoo ottaa siellä yritykselleen uudet promokuvat.

– Emme ole koskaan täysin lomalla, vaan puuhaamme aina jotain pientä työtä siinä ohessa. Lennämme esimerkiksi useita kertoja vuodessa Turkkiin, jossa vedämme tutussa hotellissa jumppia. Yrityksemme ala on esittävät taiteet, mikä taipuu monenlaiseen työhön.

Aki arvioi moottoripyöräverstaansa sisällön noin 100 000 euron arvoiseksi.
Aki arvioi moottoripyöräverstaansa sisällön noin 100 000 euron arvoiseksi.

Torstai

Bensaa Hummeriin 180 euroa

Kun Aki aikanaan osti Hummerinsa, hän maksoi siitä 53 000 euroa. Nyt hän arvioi sen arvoksi 35 000 euroa.

– On se velattomaksi autoksi varsin hyvä. Bensaa se kyllä syö paljon, 20 litraa satasella. Konkurssi tulee silti jostain muusta, Aki miettii.

– Raha ei ole minulle se juttu, vaan se, että olen voinut toteuttaa sen avulla unelmiani. Raha itsessään on menettänyt minulle merkityksensä, sillä ei ole minulle arvoa.

”Raha itsessään on menettänyt minulle merkityksensä.”

Yksi Akin unelma sijaitsee kotipihalla. Se on moottoripyöräverstas, tai pyhättö, kuten hän sitä kutsuu.

Aki arvioi, että verstaan sisältö on noin 100 000 euron arvoinen. Siellä hän esittelee tekeillä olevan pyörän osia: vanteet maksoivat 4 000 euroa, käsityönä tehty putkisto 2 000 euroa ja nahkaistuin 550 euroa. Pyörään on painettu kuva Akin kasvoista.

Yhden moottoripyörän valmistukseen menee vuosi, ja sen myyntihinta on 60 000–80 000 euroa.

– Jokainen pyörä on kuvitettu elämäntarinallani. Ne ovat taideteoksiani. Hiljattain myin Via Dolorosa- eli kärsimysten tie -pyöräni rahoittaakseni Ritaki Oy:n hyvinvointibussin. Se kirpaisi, mutta olen vannonut ostavani kaikki pyöräni takaisin.

Aki ja Rita ovat tehneet sopimuksen, että Aki saa laittaa pyöriinsä rahaa niin paljon kuin haluaa. Vastapainoksi Rita saa ostaa parin yhteiseen kotiin mitä tahansa, eikä kumpikaan marise toisen rahankäytöstä.

Kippis! Rita ja Aki ovat tonttikauppojen ansiosta 50 000 euroa rikkaampia.
Kippis! Rita ja Aki ovat tonttikauppojen ansiosta 50 000 euroa rikkaampia.

Perjantai

Meikkejä 100 euroa

Iso osa Ritan rahoista menee omasta ulkonäöstä huolehtimiseen. Kun Aki yrittää huomauttaa Ritalle naisen olevan kauneimmillaan luonnollisena, Rita purskahtaa nauruun.

– Koko yhdessäoloaikamme minulla on ollut hiuspidennykset, ripsipidennykset ja tekokynnet. Sellainen minä olen, se on luonnollista minua, Rita sanoo ja jatkaa:

– Tykkään satsata kauniisiin asioihin, siksi laitan rahaa itseeni.

”Tykkään satsata kauniisiin asioihin, siksi laitan rahaa itseeni.”

Merkittävä osa Ritan ulkonäköön liittyvistä asioista on kuitenkin saatu sponsoroituna. Rita pystyy tarjoamaan sponsoreilleen näkyvyyttä muun muassa Instagramissa, jossa hänellä on melkein 40 000 seuraajaa.

Akikin sai juuri sponsoriltaan 940 euron arvoisen vaatelähetyksen.

Parin koira Putin vartioi herkeämättä Ritan kokkailuja.
Parin koira Putin vartioi herkeämättä Ritan kokkailuja.

Lauantai

Ruokakauppa 150 euroa

Ruokaostoksilla Aki ja Rita satsaavat puhtaaseen lihaan, kanaan, kalaan ja tuoreisiin vihanneksiin.

Parilla on myös 3-vuotias amerikanbully Putin. Sen hoitoon kuluu joitakin kymppejä viikossa. Pian Putin saa seuraa, kun Aki ja Rita pääsevät kotiuttamaan Putinin biologisen pojan, pienen pentubullyn Bondin.

Lauantaisin pari katsoo televisiosta Gladiaattoreita. Kun he pääsivät ohjelmaan mukaan, alkoi tiukka treenaus. Rita on entinen kilpa-aerobikkaaja, ja hän halusi valmistautua tv-sarjaan yhtä pieteetillä kuin kilpailuihin.

– Koska esiinnyin telkkarissa pienissä bikineissä, halusin, että kroppa on kunnossa, Rita sanoo.

– Minä kyllä otin vähän viiniäkin, sillä olen sinut itseni kanssa. Mutta totta kai sitä haluaa olla kuosissa, kun heiluu televisiossa nelikymppisenä kireissä punaisissa housuissa, Aki jatkaa.

Gladiaattoreista saatu palkka ei parin mukaan ollut kummoinen. Suurempi arvo on ohjelman avulla saadusta julkisuudesta.

– Ei julkkikseksi kannata ryhtyä pelkän julkisuuden takia. Siinä vaiheessa, kun julkisuus ei enää tuota, lopetamme sen, Aki huomauttaa.

Putin saa kohta kaverin omasta pojastaan Bondista.
Putin saa kohta kaverin omasta pojastaan Bondista.

Sunnuntai

Kaksi kirjaa 50 euroa

Sunnuntaina Aki innostui ostamaan kaksi Tommy Hellstenin kirjaa, koska hän lukee vain elämäntaitokirjallisuutta. Akin ja Ritan sohvapöydällä onkin kesken Rhonda Byrnen Salaisuus-kirja. Olkkarin seinällä puolestaan koreilee kaunokirjaimilla kirjoitettu Akin keksimä mietelause eli akismi. Siinä lukee: ”Kaikki on mahdollista. Mahdottoman toteuttaminen vain vie vähän enemmän aikaa.”

”Raha on vain rahaa. Jos se loppuu, sitten myydään vaikka auto.”

– Raha on vain rahaa. Jos se loppuu, sitten myydään vaikka auto. Olen menettänyt aikanani niin paljon, että en enää pelkää. En koskaan stressaa rahasta, Aki vakuuttaa.

Rita ei ole täysin samoilla linjoilla.

– Ovathan niukat ajat olleet ihan perseestä. Olisi minulla muutakin tekemistä kuin miettiä, mitä tehdä, kun talous on notkolla. Raha mahdollistaa sellaisen elämän, jota haluamme elää, joten kyllä raha on meille tärkeää.

Viikon menot yhteensä 32 020 euroa.

Mistä pihistätte?

Aki: ”Emme mistään. Minua ei kiinnosta huominen, elän vain tätä hetkeä.”

Rita: ”Aki on suurten linjojen mies, joka tykkää maalata isolla pensselillä. Mutta miten maalata, jos väriaine on loppu? Minä olenkin meistä raha-asioissa tarkempi.”

Asuntolaina

”Maksamme asuntolainaa 1500 euroa kuussa. Summa sisältää omakotitalomme lisäksi lainanlyhennykset juuri myydystä Levin-tontista ja Raumalla olevasta tontistamme, jonne rakennutamme kolme taloa golf-kentän viereen.”

Työkokemus

Rita: ”Kilpa-aerobicillä ei tienaa, se on intohimolaji. Olisi ennemmin kannattanut alkaa vaikka tennispelaajaksi.”

Aki: ”Olen pyörittänyt AMTY-moottoripyöräyritystäni vaikka miten pitkään. Siitä en luovu.”

Tulevaisuuden haave

Rita: ”Talo meren rannalla.”

Aki: ”Asua talvet lämpimässä.”

Aki ja Rita Manninen

Aki Manninen

42-vuotias, syntyi ja asuu Porissa.

Pari meni naimisiin elokuussa 2015.

Nousi Ritan kanssa julkisuuteen Temptation Island -ohjelmasta vuonna 2014. Pari on tehnyt myös Akin ja Ritan rakkausdieetit -ohjelmaa.

 

Rita Niemi-Manninen

38-vuotias, syntyi ja asuu Porissa.

Voittanut EM-kultaa ja MM-hopeaa kilpa-aerobicissa.

Gladiaattorit Nelosella lauantaisin.