Jonsu pääsi opiskelemaan Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun ensimmäisellä yrityksellä, mutta paljon pänttäämistä se vaati. “Aiheet eivät olleet ennestään tuttuja, enkä ollut opiskellut ylipäätään moneen vuoteen.” Kuvat: Liisa Valonen
Jonsu pääsi opiskelemaan Aalto-yliopiston kauppakorkeakouluun ensimmäisellä yrityksellä, mutta paljon pänttäämistä se vaati. “Aiheet eivät olleet ennestään tuttuja, enkä ollut opiskellut ylipäätään moneen vuoteen.” Kuvat: Liisa Valonen

Indican laulaja Jonsu Salomaa hyppäsi kolme vuotta sitten keikkabussista finanssialalle. Tauon jälkeen musiikki alkoi taas vetää puoleensa. – Olen onnellisin, kun saan toteuttaa kumpaakin ääripäätä.

Aamulla työmatkalla ostettu lohisalaatti on yllättävässä toukokuun helteessä ehtinyt mennä pilalle. Jonsu ei ole kiireiltään pysähtynyt lounastamaan, vaan on porskuttanut koko päivän aamupalan voimin. Mieli himoitsee vihersmoothieta. Välipalasta saa tarpeeksi energiaa siihen asti, että pääsee kotiin viettämään vapaailtaa.

Indican laulajana tutuksi tulleella punahiuksisella Johanna ”Jonsu” Salomaalla, 33, kiirettä todella riittää. Jonsun elämä on myllääntynyt useaan otteeseen sen jälkeen, kun Indican viimeinen levy ilmestyi vuonna 2014.

”Päätimme lähteä kaikki omiin suuntiimme.”

Mystisromanttista pop-rockia soittavan yhtyeen toiminta hiipui, kun sen jäsenet olivat alkaneet yksi toisensa jälkeen siirtyä omille teilleen.

– Puhuimme levyn julkaisun jälkeen, että pidetään pieni hengähdystauko. Mietitään, mihin suuntaan lähdetään elämässä. Siinä ei ollut mitään dramaattista, että ei enää ikinä tehtäisi musiikkia yhdessä. Päätimme vain lähteä kaikki omiin suuntiimme.

Indican keulahahmona tunnettu Jonsu päätti lähteä tekemään jotain ihan muuta – ja päätyi Aalto-yliopistoon opiskelemaan laskentatoimea ja rahoitusta.

Opintojentäyteinen elämä oli vasta aluillaan, kun hän sai vuosien 2014 ja 2015 vaihteen uudenvuodenjuhlissa mahdollisuuden lähteä valloittamaan finanssialaa.

– Bileissä oli muutama kaveri, jotka olivat alan yrityksessä töissä ja hehkuttivat, kuinka kivaa heillä siellä oli. Sanoin, että haluaisin joskus kokeilla alaa itsekin. Toinen heistä soitti seuraavalla viikolla ja kertoi, että hei, meillä saattaisi olla avoinna paikka, josta voisit olla kiinnostunut.

Alan vaihdon jälkeen kirkkaanpunaisista hiuksista tuli maantien ruskeat, ja muusikko katosi julkisuudesta. Vaikka musiikki sai myöhemmin uudelleen tilaa elämässä, finanssialan työ oli tullut Jonsun elämään jäädäkseen.

Nuoteista numeroihin

Hengähdystauko musiikista tuli tarpeeseen. Jonsu oli jo jonkin aikaa kokenut, että musiikin arvaamattomuus oli ajoittain rankkaa. Hän oli tehnyt musiikkia pelkästään Indicassa yli kymmenen vuotta, ja musiikki oli ollut elämässä olennaisesti mukana siitä lähtien, kun hän täytti 4, ja sai ensimmäisen viulunsa.

Luovassa työssä on kuitenkin kuluttavatkin piirteensä.

– Missään ei ollut oikeaa tai väärää, ja tuntui, että hukun jonkinlaiseen mielikuvitussuohon. Päätin pitää taukoa musiikista, jotta näkisin, kaipaanko sitä oikeasti. Mielestäni elämässä on hyvä aina välillä ottaa etäisyyttä asioihin, joita on tottunut tekemään. Usein läheisten ihmisten tai arkisten asioiden arvon tajuaa kunnolla vasta kauempaa.

–  Lopetin musiikin tekemisen täysin ja hyppäsin suoraan keikkabussista finanssimaailmaan. Vaihdoin yhdeltä istumalta nuotit numeroihin.

”Halusi tai ei, raha liikuttaa aika paljon ihmisiä ja koko planeettaa.”

Numeroiden pariin päätyminen ei kuitenkaan ollut pelkkä satunnainen idea, vaan sekin juontui musiikista. Jonsu oli muusikonuransa aikana huomannut, kuinka paljon hyötyä talousasioiden ymmärryksestä on luovissakin projekteissa.

– Kaikki hienot elämykset yleisölle luodaan aina jonkin budjetin puitteissa. Muusikon työhön kuuluvat myös riskit. Jos esimerkiksi kiertueilla ei ole perillä sisään ja ulos virtaavista rahoista, saattaa tehdä helposti konkurssin. Halusi tai ei, raha liikuttaa aika paljon ihmisiä ja koko planeettaa.

Mahtavaa hukkua massaan

Uudella alalla haastavinta oli aloittaa täysin nollasta. Tutut ihmettelivät yhtäkkistä alanvaihtoa, ja erityisesti aikaiset aamut tuntuivat vaikeilta.

– Olin kaikkea muuta kuin mukavuusalueellani. Välillä iski epätoivo, mutta silloin mietin, että asioita ei opi kuin tekemällä ja päivä päivältä osaan työni paremmin. Pidän finanssialan työstä, se on niin erilaista kuin mitä olen tehnyt muusikkona, Jonsu sanoo.

–  Järjestelmällisyys, huolellisuus, tarkkuus ja nopeus ovat varmasti taitoja, jotka ovat kehittyneet eniten. Muusikonhan ei tarvitse välttämättä olla hirveän nopea tai järjestelmällinen.

Jonsu ei ole kokenut töissä syrjintää taustansa vuoksi.

– Minut otettiin alalla hyvin vastaan. Olen todella kiitollinen ensimmäiselle työnantajalleni, että hän uskalsi palkata suoraan musiikkimaailmasta finanssialalle hyppäävän muusikon, Jonsu sanoo.

”Osa minusta on aina viihtynyt hiljaisuudessa ja omissa oloissa.”

Keikkalavoilta näyttöpäätteen taakse siirtyminen tuntui Jonsusta eksoottiselta seikkailulta, ja kauppatieteiden opinnot tarjosivat jotain, mistä Jonsu ei ollut saanut nauttia aikaisemmin: mahdollisuuden upota massaan.

– En antanut haastatteluja tai ollut juurikaan esillä, vaan pidin täydellisen breikin siitä kaikesta. Työssäni tuijottelen tietokoneen näyttöä ja siirtelen numeroita paikasta toiseen. Sain hukkua joukkoon, ja se oli todella kiva tunne. Osa minusta on aina viihtynyt hiljaisuudessa ja omissa oloissa.

Alanvaihto muutti myös identiteettiä

Musiikiton elämä jatkui muutaman vuoden, kun työt etenivät vastuullista sijoittamista pohtivan tutkimusprojektin kautta uuteen finanssialan työpaikkaan. Opinnotkin ovat siirtyneet jo graduvaiheeseen, sen aiheeksi valikoitui myös vastuullinen sijoittaminen.

– Aluksi tuntui, että olen maailman hitain etana ja ihan pihalla koko ajan. Etsin neuvoja ja ratkaisuja ohjekirjoista kuin pahasti hukassa oleva turisti. Nyt on ollut kiva huomata, että tempo nopeutuu tekemällä ja muisti alkaa rekisteröidä uusia, tärkeitä asioita ihan eri tavalla.

– Tässä työssä on pakko pysyä aikatauluissa, ja siinä olen kehittynyt mielestäni paljon. Samoin heräämisessä: viime lauantainakin heräsin ilman herätyskelloa kuudelta aamulla.

 


“Löysin nuotit tauon jälkeen uudestaan, enkä halua niistä enää erota.” Numeroiden tutkiminen puolestaan on vasta alussa. ”Menee ainakin kaksikymmentä vuotta ennen kuin tiedän kaiken mitä haluan”, Jonsu sanoo.

 

”Tuijotin itseäni peilistä miettien, etten taida tuntea tuota tyyppiä.”

Kaikki ei silti ole ollut pelkkää hupia. Vaikka oman elämän kääntäminen päälaelleen tuntui oikealta ratkaisulta, oli musiikista luopuminen yhtä vaikeaa kuin minkä tahansa rakkaan asian jättäminen. Kun ura muusikkona jäi taakse, omaa identiteettiä piti rakentaa muista aineksista kuin musiikista ja artistina olemisesta.

– Joskus sitä jää oman identiteettinsä vangiksi ja unohtaa sen, että voisi olla ihan mitä tahansa. Haluan tehdä elämässäni paljon erilaisia asioita ja rikkoa rajojani, jotta en jämähdä paikalleni ja ala kuvitella, että tällainen Jonsu on. En halua jäädä istuskelemaan tyytyväisenä sen ajatuksen päälle loppuelämäkseni.

Alanvaihto auttoi häntä näkemään itsensä toisessa valossa. Alussa oli kuitenkin pienimuotoinen kriisi.

– Kävin ostamassa jakkupuvun ja kiedoin maantienruskeat hiukset nutturalle. Tuijotin itseäni peilistä miettien, etten taida tuntea tuota tyyppiä. Musiikki oli ollut tärkeimpiä asioita niin pitkään kuin muistan, ja kun jätin sen taakseni, tuntui kuin elämästä puuttuisivat kaikki raamit. En yhtään tiennyt, kuka olin. Se oli aluksi ahdistavaa ja pelottavaa, mutta vähitellen aloin myös nauttia siitä.

Muutoksen tuulet alkoivat kuitenkin taas puhaltaa. Musiikin oli aika päästä esiin.

Musiikki palasi takaisin elämään

Jonsu oli yhtenä päivänä, kuten lukemattomina samanlaisina, tuijottanut Excel-taulukoita ensin töissä ja sitten koulussa 12 tuntia putkeen. Pitkän päivän jälkeen kotimatka vei Länsiväylää pitkin Helsingistä siltojen yli meren ylle, ja matkamusiikiksi valikoitui Louis Armstrongin What a Wonderful World.

– Kyyneleet vain alkoivat valua. Tajusin, etten pysty elämään ilman musiikkia, se ikävä ja suru oli niin syvä. Ymmärsin, että jos jatkan ilman musiikkia, ahdistun ja masennun.

”Ajattelen, että nuoteissa ja numeroissa on pohjimmiltaan paljon yhteistä.”

Jonsu alkoi kirjoittaa kappaleita ilman suunnitelmia – tärkeää oli vain, että musiikki oli jälleen elämässä.

Musiikin tekeminen yksin oli aivan uudella tavalla vapaata. Tuntui ihanalta tehdä mitä vain, kenen kanssa tahansa. Kaikki tuntui mahdolliselta.

Finanssiala ja musiikki myös tukevat toisiaan. Vaikka Jonsu sanoo elävänsä päivä kerrallaan, hän uskoo, että hänessä asuu myös pieni työnarkomaani.

– Omistautuminen ja pitkäjänteisyys ovat piirteitä, jotka ovat varmasti auttaneet uudessa työssä ja opiskeluissa. Ajattelen myös, että nuoteissa ja numeroissa on pohjimmiltaan paljon yhteistä. Kummatkin pyrkivät luomaan kaaokseen järjestystä, rakennetta ja logiikkaa. Finanssialan töiden jälkeen uskon, että levy-yhtiö sai takaisin astetta täsmällisemmän, nopeamman ja huolellisemman Jonsun.

 


”Kun päätin pitää musiikkibreikin, värjäsin punaiset hiukset pois, eikä mua hirveän moni enää tunnistanut. Se tuntui aika vapauttavalta”, Jonsu kertoo.
”Kun päätin pitää musiikkibreikin, värjäsin punaiset hiukset pois, eikä mua hirveän moni enää tunnistanut. Se tuntui aika vapauttavalta”, Jonsu kertoo.

 

Uusi sinkku rohkeudesta

Uuden musiikin julkaisua varten ei ollut suunnitelmaa tai aikatauluja. Biisejä ehti syntyä toistakymmentä, mutta mikään kappaleista ei tuntunut siltä, että juuri se pitäisi tuoda päivänvaloon.

Kesäkuun 7. päivä julkaistava sinkku Valloita maailma oli lopulta se kappale, josta Jonsulle tuli vahva tunne, että se sopii juuri tähän aikaan. Kappale syntyi eräänä aamuna Jonsun lukiessa uutisia. Tuntui, että niissä äänensä saivat kuuluviin vain ne, jotka huusivat vihaansa lujimpaa.

– Tässä maailmassa on varmasti hurja määrä hiljaisia neroja, joiden ajatukset jäävät kaiken huudon alle. Halusin kirjoittaa biisin, joka antaisi ihmisille voimaa ja rohkeutta. Ehkä kaipasin niitä itsekin, ja kirjoitin biisin myös pikkuisen itselleni. Tarvitsin itsekin rohkeutta avatakseni taas suuni.

”Läheisilleni kuuluu suurin kiitos siitä, että olen vielä järjissäni.”

Sitä, mitä kappaleen julkaisemisen jälkeen tapahtuu, on mahdotonta sanoa tarkkaan. Lisää musiikkia on tulossa, se on ainakin varmaa. Yhtä varmaa on finanssialan töiden jatkuminen. Elämä on saanut aivan uudenlaista tasapainoa toimistotyön ja musiikinteon yhdistelmästä – vaikka kiireisenä se pitääkin.

– Rakastan luovaa työtä, mutta olen onnellisimmillani, kun pystyn toteuttamaan kumpaakin ääripäätä.

Jonsu tietää sietävänsä stressiä ja kiirettä tiettyyn pisteeseen asti hyvin, ja apua jaksamiseen löytyy läheltä.

– Välillä tuntui, ettei homma pysy millään kasassa. Pelastukseni ovat olleet ihmiset ympärilläni. En olisi ikinä selvinnyt arjestani yksin. Tiedän, että tällaisella tempolla ei kannata jatkaa montaa vuotta, Jonsu myöntää.

– Läheisilleni kuuluu suurin kiitos siitä, että olen vielä järjissäni.

Jonsu Salomaa

33-vuotias muusikko ja kauppatieteiden opiskelija valmistuu maisteriksi vuoden kuluttua.

Asuu Espoossa.

Tunnetaan Indica-yhtyeen laulajana ja toisena perustajajäsenenä. Indican ensimmäinen albumi Ikuinen virta julkaistiin vuonna 2004.

sinkku Valloita maailmaa ilmestyy 7.6.

Brittihovissa on hämmentävä kihlajaissuma. Erikoisesta hääeleganssistaan parhaiten tunnettu prinsessa Eugenie avioituu Jack Brooksbankin kanssa loppuvuodesta, mutta ihaninta tässä uutisessa on kosintatapa. Se oli kuin elokuvista.

Prinssi Andrew'n ja tämän entisen kohuvaimon Sarah Fergusonin nuorempi tytär prinsessa Eugenie, 27, astelee pian kohti alttaria.

Hovi tiedotti eilen, että Eugenie ja yökerhonomistaja Jack Brooksbank, 29, ovat sinetöineen seitsemän vuoden suhteensa.

Nuoripari meni kihloihin aiemmin tässä kuussa vieraillessaan Nicaraguassa. 

BBC:n haastattelussa kaksikko paljastaa, että kosinta oli juuri prinsessalle sopiva, siis vähintäänkin täydellinen.

Herra Brooksbank oli polvistunut kosimaan rakastettuaan tulivuori (!) taustanaan. Juuri ennen kosintaa kaksikko oli katsellut järvelle ja ihastellut sen ylle lankeavaa auringonlaskua.

– Järvi oli niin kaunis. Ja se auringonlaskun kajo oli erilainen kuin mikään ennen näkemäni. Olin juuri sanonut ääneen, että tämä on uskomattoman hieno hetki. Ja sitten hän täysin yllättäen kosi! Se oli täydellistä, prinsessa Eugenie kertoi BBC:n haastattelussa. 

Täydellinen kosinta viimeisteltiin täydellisellä sormuksella, jossa komeilee punertava Padparadscha-safiiri timanttiryppään keskellä. Häät pidetään loppuvuodesta, jolloin prinssi Harryn ja Meghan Marklen keväthäistä on ehtinyt kulua jo tovi.

No, prinsessa Eugenie ansaitsee onnensa. Edellisen kerran, kun hän nousi laajemman yleisön tietoisuuteen vuonna 2011, tilanne oli vähemmän mairitteleva.

Prinssi Williamin ja Katen häissä prinssin serkkujen Beatricen ja Eugenien vitsailtiin näyttävän aivan Tuhkimon pahoilta sisarpuolilta Anastasialta ja Drusellalta. 

Onneksi näissä 2000-luvun moderneissa prinsessasaduissa myös pahat sisarpuolet löytävät onnen!

Prinsessa Beatricen ja hänen siskonsa prinsessa Eugenien kuninkaallinen häätyyli herätti hilpeyttä vuonna 2011. Kuva: MV Photos
Prinsessa Beatricen ja hänen siskonsa prinsessa Eugenien kuninkaallinen häätyyli herätti hilpeyttä vuonna 2011. Kuva: MV Photos

Toni Wirtanen kertoo tällä viikolla tv:ssä syyttävänsä vaimonsa masennuksesta musabisnestä. ”Se on saakelin mylly, joka jauhaa ihmisen päreiksi.”

Apulanta-yhtyeen keulakuva Toni Wirtanen, 42, ja hänen muusikkovaimonsa Jannika B, 32, nähdään tämän viikon torstaina Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa.

Jaksossa Maria Veitola vierailee Tonin ja Jannikan kesämökillä Lahden kupeessa, Hollolassa. Pariskunta keskustelee Marian kanssa rakkaudestaan, perhe-elämästään ja kamppailuistaan mielenterveyden kanssa. Kumpikin pariskunnasta on puhunut avoimesti sairastaneensa masennusta.

Toni kertoo Marialle elämänsä vaikeimmaksi paikaksi sen, kun vuonna 2003 alkoi kärsiä paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta.

– Silloin kun meni järki, niin se oli kyllä aika paha. Siinä oli elämässä vähän kaikenlaista ja sitten tuli paniikkihäiriöshow’t ja ahdistuskysymys siihen perään, Toni sanoo.

– Se veti todella synkkyyteen. Se oli pahinta.

Tonin mukaan mielenterveyden kanssa painiskelu on musiikkialalla yleistä.

”Silloin kun meni järki, niin se oli kyllä aika paha.”

– Meidän alalla ei ole ketään, joka vetäisi ilman nappeja ja terapiaa, mikä on hyvin hämmentävää.

Myöhemmin Marian yökyläilyn aikana pariskunta kertoo myös Jannikan uupumuksesta ja masennuksesta, johon hän sairastui pari vuotta sitten. Jannikan mukaan hänen tilanteensa johtui monesta tekijästä. Yksi syistä oli se, että hän on painanut töitä 15-vuotiaasta saakka ilman kesälomia: kiireinen elämä ajoi siihen, ettei Jannika ehtinyt käsitellä vaikeuksiaan.

Toni toteaa, että hänen mielestään yksi syy Jannikan sairastumiseen löytyy musabisneksestä:

– Mä syytän tätä hiton musabisnestä. Se on saakelin mylly, joka jauhaa ihmisen päreiksi. Jannika on tehnyt aina helvetisti töitä ja uskonut siihen, että mitä enemmän tekee, niin se myös palkitaan. Mutta musa-ala ei toimi niin.

Rakkaus otti aikansa

Jannika ja Toni tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 2011, kun Jannika lähestyi Tonia saadakseen apua artistinuralleen. Jannikan mukaan heidän ensimmäinen tapaaminen ei ollut erityisen innostava.

– Täytyy sanoa, etten ollut koskaan tavannut yhtä negatiivista ihmistä. Toni sanoi, että älä jätä työtäsi, älä tule alalle, tämä on perseala, Jannika kertoo.

Rakkaus ei syttynyt Jannikan mukaan todellakaan ensisilmäyksellä. Pariskunta tapasi kuitenkin uudelleen ja uudelleen yhteisten tuttujen kautta, ja lopulta se oli menoa.

”En ollut koskaan tavannut yhtä negatiivista ihmistä kuin Toni.”

– En tiedä miten, mutta tässä sitä ollaan. Olen sanonut kaikille, ettei koskaan kannata ensimmäisen hetken perusteella tehdä päätelmää ihmisestä. Rakastan tuota miestä joka päivä enemmän, Jannika kertoo.

Haastattelimme Jannikaa viime kesänä, kun hän oli toipumisprosessinsa alussa. Lue juttu tästä: