Kuva Panu Pälviä
Kuva Panu Pälviä

Negative-yhtyeen keulamies Jonne Aaron Liimatainen, 29, ja hiphoptähti Jare "Cheek" Tiihonen, 30, valloittivat uusia yleisöjä Vain elämää -sarjassa. Kukkoilun takaa paljastuvat rennot jantterit.

Esiinnyitte kumpikin vastikään päättyneessä Vain elämää -sarjassa, mutta tutustuitte jo ennen sitä keväällä. Miten käsitys toisistanne on muuttunut?

Jare: Muistan ensi kerran, kun näin Negativen lavalla. Heidän hitonmoinen rokkikukkomeininkinsä teki vaikutuksen. Mietin, että tuosta pitää adaptoida jotain omaan esiintymiseen, lavalla voisi vetää vieläkin pöyhkeämmin. Sen livekokemuksen perusteella odotin, että Jonne on helvetin paljon leveämpi tyyppi. Äijällä ei ollutkaan yhtään niin iso ego kuin olin olettanut.

Jonne: Kun Jare pyysi minua levylleen, olin heti messissä. Tarjottu biisi kuulosti järjettömän hyvältä ja jo aiemmin olin tykästynyt Cheekin videoihin, niissä oli älyttömästi hyvän näköisiä naisia. Studiolla tuli selväksi, että Jare ottaa heti tilan haltuun. Hänellä on työssään hirveä draivi ja pedantti asenne. Se meitä yhdistääkin, ettei musiikissa tingitä yhtään. Kaiken kukkoilun ja starbailun takana olemme molemmat aika perusjanttereita. Oikeasti Jare on kauheen lunki tyyppi.

Miten menestys näkyy arjessanne?

Jare: Menestyksellä on hyvät ja pahat puolensa. Rakastan työtäni, mutta sen varjopuolet ovat enimmäkseen juuri menestyksen kylkiäisinä tulleita. Yöelämässä saatetaan töniä tai vittuilla. Yritän olla kohtelias niille, jotka haluavat jutella, mikä taas aiheuttaa kaveriporukassa tunteen, etten ole heidän kanssaan. Hiljattain sain frendeiltäni palautetta tästä, he sanovat, ettei minusta enää ole kaveriksi, kun olen aina työroolissa.

Jonne: Kun Negativen suosio räjähti kunnolla käyntiin, minulla todellisuus hämärtyi täysin. Kusi nousi päähän ja kelasin, että voin tehdä mitä vain. Nyt ajattelen, että ikään kuin kadotin itseni. En suostunut lähtemään kämpiltä ennen kuin olin vetänyt kajaalit silmiin ja joka kerta baariin astuessa tiedostin, että mä olen Jonne Aaron.

Jare: Minulle on huomautettu, että pidän yllä kuorta. Mutta jos koko ajan tuntee olevansa suurennuslasin alla, miten se voisi olla vaikuttamatta mitenkään? Olen miettinyt, miten tehdä eroa Cheekin ja siviili-Jaren välille, se voisi olla supermies ja minun ei tarttisi. Uskon, että varautuneisuuteni helpottaisi silloin.

Jonne: Samaa varautuneisuutta olen tunnistanut itsessäni. Se karisi vasta kun iski tunne, ettei mikään kiinnosta. Kävin läpi elämänvaiheen, jolloin menetin elämänhaluni, itsesuojeluvaistoni ja ajattelin kaikesta että ihan sama. Se oli sellaista irtipäästämisen aikaa. Opin myös sietämään virheitä, kun aiemmin olin pelännyt niitä. Nykyään ajattelen, että virheet vievät eteenpäin. Elämästä ei tule mitään varoen

Kuinka tärkeä voimavara ihmissuhteet teille ovat?

Jonne: Läheiset ovat mielettömän tärkeitä. He tuntevat minut paremmin kuin kukaan muu. Minulle on ollut tärkeää, että viime vuosina olen voinut lähentyä isäni kanssa, aina ei ole ollut niin.

Jare: Kun työssä on vain minä, minä, minä, onneksi läheiset tuovat siihen perspektiiviä. On hyvä välillä saada kysyä, mitä toiselle kuuluu. On tärkeää saada lähelleen ihmisiä, joille voi avautua. Tällä hetkellä ihmissuhteet tarkoittavat yhteyttä mutsiin ja broidiin.

Jonne: Parisuhteessa muusikon kumppanilta vaaditaan paljon. Omalla kohdalla epäsäännöllisyys ja täysin erilainen rytmi olivat avoliiton arjessa se haastavin juttu. Kun toinen oli lähtenyt kasilta töihin ja päässyt viideltä kotiin, minä olin vasta heräillyt, aamukahvia keittelemässä ja valmistaudun lähtemään treenikämpille. Mitä suhteisiin tulee, olen valaistunut tajuamaan, että jokainen vastaa itsestään.

Kuinka suuri motivaattori raha on?

Jonne: Minulle riittää, että pystyn maksamaan laskuni, katto pysyy pään päällä ja saan leipää pöytään. Raha helpottaa arkea, mutta ei se tekemisiäni määrää.

Jare: Minulle tuo ei riitä. Haluan tehdä tulosta ja nauttia työn hedelmistä tietynlaisena elämäntasona. Englanniksi on hyvä sanonta asioille, joista haluan nauttia: finer things. Esimerkiksi rakastan herätä tässä kämpässä. Tai kun matkustan, haluan tehdä älyttömän reissun ja asua älyttömissä hotelleissa. Lomalla ei nukuta makuupussissa vaan Ritz-Carltonissa. Raha mahdollistaa sen, mutta en tee musaa vain rahan takia.

Koko haastattelu Me Naisten numerossa 48/2012.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.