Kuva Liisa Valonen
Kuva Liisa Valonen

Jonne Aaronin, 29, suhde isään parani vasta, kun tämä pani korkin kiinni. – En halua luoda lapsilleni turvatonta ilmapiiriä, omasta perheestä haaveileva muusikko sanoo.

Muusikko Jonne Aaron kertoo elämänsä tärkeät numerot:

2 veljeä

"Veljeni ovat minulle todella rakkaita. Olemme kuin Pyhä Kolminaisuus. Kolme vuotta nuoremman veljeni Villen kanssa vietimme lapsena kaikki kesät mummulassa: leikimme, pelasimme jalkapalloa ja teimme kolttosia. Meillä on yhä saumaton luotto toisiimme, ja välillä painimme niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Tommi taas oli pitkään se kuusi vuotta vanhempi auktoriteetti, jolle pelkäsin jääväni kiinni. Vasta kun Tommista tuli Negativen manageri, välimme lähentyivät. Tommin kanssa on haastavaa tehdä töitä, sillä meillä on molemmilla vahvat mielipiteet asioista. Jännitettä syntyy, mutta se on samalla voimavaramme. Ei tulosta saada ilman pientä kitkaa ja kipinää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tommi on tosi lojaali, vähän kuin mafiamies, jonka tiedän aina pitävän puoliani. Pitkään hän sekoili kiertueilla kanssamme, kunnes kahdeksan vuotta sitten laittoi korkin kiinni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Isänikin on ollut nyt seitsemän vuotta täysin raittiina. Hän ehti vetää 47 vuotta. Välimme ovat parantuneet, ja on ollut hienoa saada oma faija takaisin.

Olin teininä tosi tarkka juomisestani ja tunsin syyllisyyttä, jos join. Sitten ymmärsin, että tämä on minun elämäni, kyllä minä voin bailata. Nyt se on ehkä riistäytynyt käsistä. En ole juuri nyt vastuussa menemisistäni tai tekemisistäni kenellekään, mutta sitten kun minulla on perhe, vedän rajan siihen. En halua luoda lapsilleni turvatonta ilmapiiriä."

5.2 keskiarvo

"Peruskoulu oli minulle pakkopullaa eikä minulla ollut oppimisen suhteen lainkaan motivaatiota. Olin aivan liian levoton. Ruotsistakaan päähäni ei jäänyt oikeastaan mitään muuta kuin: Förlåt att jag kommer för sent. Se oli vakiolauseeni.

En koskaan lukenut kokeisiin tai avannut yhtään koulukirjaa. Tunneilla harjoittelin vihkoon nimmareita ja suunnittelin Negativelle logoa. Bändin kanssa treenasimme kaikki välitunnit koulun kellarissa. Lopulta emme menneet enää tunneillekaan.

Kymppiluokalla nostin keskiarvoni 7.2 – ihan vain sillä, että viitsin yrittää."

4 työpaikkaa

"En ole ikinä vieroksunut työntekoa. Teininä leikkasin nurmikkoa Raholassa, ja siitä sai aika hyvän hillon: 200 markkaa per kerta. Meni kuitenkin vartti, kun olin jo polkenut  lähimpään supermarkettiin ja pelannut kaikki rahani.

Kymppiluokalla olin töissä videovuokraamossa. Pyyhin hyllyjä, söin karkkia ja kauppasin omakustannelevyjäni tiskin alta. Työ ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa, sillä sydämeni ei ollut siinä mukana. Opiskelin puoli vuotta putkimieheksi, mutta ei siitäkään tullut oikein mitään. Kerran jopa nukahdin kesken päivän kottikärryihin.

Olen opiskellut myös sosiaalialaa ja ollut töissä lastentarhassa. Menin duuniin eiliset meikit silmissä ja lapset kysyivät olenko merirosvo. Jos Negative ei olisi breikannut, olisin varmaan lastentarhassa töissä vieläkin. Se oli siisteintä hommaa, mitä olen tehnyt."

1 sooloalbumi

"Aluksi minua arvelutti tehdä suomenkielinen soololevy. Paljon turvallisempaa olisi ollut jäädä Negative-hommiin, mutta olen iloinen, että lopulta uskalsin.

Levyni laulut ovat syntyneet kolmessa vuodessa, kypsyneet hitaasti kuin hyvä viski tammitynnyrissä. Joukossa on yksi valssi, jota vanhempi väki tanssii keikoillani nuorempien diggaillessa lavan edessä. Negativen kanssa en ole koskaan päässyt kokemaan mitään sellaista. Olen onnellinen, jos yksikin nuori löytää levyni kautta sen hienon iskelmämusiikkimaailman, mikä Suomessa on.

Olen kymmenen vuotta vastannut pääasiallisesti Negativen tuotannosta, joten jos sallin itselleni yhden tauon, ei se minusta ole väärin. Negativelle on jo nyt uusia biisejä valmiina, joten kyllä bändi sieltä vielä palaa. Käyn nyt vain ensin vähän vieraissa."

30 vuotta

"Elämäni on tähän mennessä ollut huikea matka, vaikka vuosiin on mahtunut kriisejä. Kärsin pitkään kuolemanpelosta ja olin varma, että kuolen 27-vuotiaana. Nyt tiedän, että kuolema voi tulla koska tahansa ja liikaa miettimällä tulee vaan pää kipeäksi.

Ikä on tuonut minulle rauhallisuutta – enää ei tarvitse hötkyillä. Olen myös oppinut paljon suvaitsevaisemmaksi itselleni. Sosiaalinen ympäristö luo paineet siitä, että minulla pitäisi tässä iässä olla perhe, rivitalon pätkä, kultainennoutaja ja samanlaiset tuulipuvut. Minä en vain ole sellainen.

Nuorempana minua pelotti lapsen saaminen. Se tuntui kauhean kaukaiselta asialta, sillä kammosin vastuuta. Nyt se on jo haaveeni. Haluan olla täydellinen isä, ja olla läsnä lapseni elämässä. Jos se vain on mahdollista, haluan olla vuoden kaksi koti-isänä. Sanotaan, että ei ole olemassa suurempaa rakkautta kuin rakkaus omaan lapseen. Sen haluan kokea."

X rakkautta

"En vielä tiedä montako kertaa olen ollut rakastunut. Ensirakkauteni oli tarhan täti ja ensisuudelmani sain ala-asteella kun yksi tyttö vei minut nurkan taakse, otti korvista kiinni ja pussasi. Olin ihan hämilläni.

Vaikka kymmenen vuotta kestänyt parisuhteeni päättyi pari vuotta sitten, olemme yhä ystäviä. Se on minulle todella tärkeää. Voin puhua eksälleni yhä kaikesta, sillä hän tietää ja tuntee minut parhaiten.

Kun löydän ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla ja jonka kanssa haluan jakaa kaiken, olen kuin suoraan J. Karjalaisen biisistä: 'Mä olen sinun. Sinun enkä kenenkään muun'. Niin se sitten menee.

Etsin naiselta tällä hetkellä läheisyyttä. Uskon, että jokaiselle on olemassa sielunkumppani. Myös minulle."

Mikä Jonnen mielestä on parasta muusikkona olemisessa? Millainen ystävä hän on? Entä miksi Jonne ei muista mitään vuodesta 2011? Lisää Jonne Aaronin elämän numeroita Me Naisten numerossa 21/2013.
Sisältö jatkuu mainoksen alla