Kuva Andreas Janett
Kuva Andreas Janett

Avioero, levy ja muutto uuden rakkauden perässä toiseen kaupunkiin. Sekavan elämänvaiheen jälkeen laulaja Jippu nauttii suhteesta, jossa mies on "tosiäijä".

Moderni asuinalue Tampereen Ratinansuistossa on vielä keskeneräinen mutta henkii jo pientä luksusta. Uutuuttaan puhkuvien kerrostalojen piha-alue rajautuu kävelytiehen, joka kaartelee Pyhä­järven rantakivien mukaisesti. Lähimmiltä pihoilta venelaiturille harppoo vain muutamalla pitkällä loikalla.

Laulaja Jipulla, 27, eli Meri-Tuuli Elorinteellä ei ole täällä venettä mutta tilava yksiö ja piha terasseineen kyllä. Siitä hän on kihlattunsa Janne Kankaisen, 27, kanssa nauttinut heinäkuisesta muutosta asti.

Jippu kuvailee uutta kotikaupunkiaan ihanaksi pikkupaikaksi ja siellä asumista vapauttavaksi kokemukseksi. Hän on nauttinut siitä, ettei kaduilla tunnisteta ja tuijoteta. Sekavan kevään jälkeen maisemanvaihdos on tehnyt hyvää. Alkuvuoteen osuivat uuden levyn julkaisu neljän vuoden tauon jälkeen, yllättävä ero vasta syksyllä solmitusta avioliitosta sekä vauhdikas uuden rakkauden löytäminen. Se vähän korpeaa, että levy jäi muiden henkilökohtaisten uutisten varjoon, mutta nyt, uusissa ympyröissä, Jipulla on hyvä alusta aloittamisen fiilis.

– Helsinki on raunioina, oli parempi tulla Tampereelle, hän toteaa dramaattiseen tyyliinsä.

Vaihteeksi alamainen

Ennen kaikkea Jippu muutti Tampereelle miehen perässä. Helvetin leveän, kuten hän itse kihlattuaan kuvailee. Kiila­korkonilkkureissaan Jippu on hitusen miestään pidempi. Janne on raamikas ja sormiinsa asti tatuoitu kehonrakentaja, ja Jipun mukaan myös karismaattinen, luotettava, voimakas ja vastuuntuntoinen.

– Parhaiten Jannea kuvaa sana sotilas. Hän on sellainen peloton eturintamamies, mielettömän rautainen ja itselleen armoton, Jippu luettelee.

Vuoden alussa tutustunut pari rakastui nopeasti. Kihloihin Jippu ja Janne menivät kesäkuussa, vain kuukausi sen jälkeen kun Jippu oli jättänyt edellisen liittonsa eropaperit. Jippu ei ole vauhdista moksiskaan. Sanoo vain, että heidän kaltaisensa pöhelöt sukeltavat syvälle nopeasti.

Jippua ei vaivaa sekään, että miehellä on rikostuomioita ja huumehistoria. Vasta kesällä Janne suoritti tuomiotaan Suomenlinnan työsiirtolassa. Seitsemän viikon erillään oloa Jippu kuvailee kivuliaaksi mutta rakentavaksi, etäisyys teki hyvääkin. Janne puolestaan on avoimesti kertonut päihdejaksostaan ja raitistumisestaan Jipun vaikutuksesta.

– Minulle Jannen menneisyydellä tai vankilatuomiolla ei ole mitään merkitystä. En mieti niitä enkä anna niiden vaikuttaa omaan käsitykseeni hänestä. Jos jotain, uskon vaikean elämän muokanneen hänestä vahvemman, Jippu kuittaa.

– Vihdoin olen suhteessa, jossa mies on perheen pää. Olin kaivannut sellaista jo vuosia. Miestä, joka sanoo minulle, että turpa kiinni ja keitä sitä kahvia.

Jippu väittää monen naisen toivovan mieheltään samanlaista asennetta. Sitä että mies määrää, ja nainen saa jättäytyä ohjailtavaksi. Häntä ahdistavat puheet naisista johtamassa yhtään mitään.

– En pysty sellaiseen naiseuteen, jota yhteiskuntamme ihailee. Että ollaan jatkuvasti reippaita ja oma-aloitteisia. Tai että miesten äijäily nähdään oitis sovinismina. Minulle sopii hyvin olla vaihteeksi alamainen, Jippu aloittaa.

– Aiemmissa suhteissani olen saanut olla se kaiken hoitava nainen. Nyt minulle sanotaan monelta ja missä pitää olla, milloin syödään ja milloin nukutaan. Se on kuin lepoa. Kyllä useammat naiset haluavat rinnalleen tosiäijän eivätkä jotain ituja syövää prinsessamiestä, hän täräyttää.

Mutta jos Janne on toivonut rinnalleen kätevää kodinhengetärtä, sitä hän ei Jipusta saa. Tänä aamuna mies on jo joutunut soittamaan ja kyselemään nuuskatykkinsä perään. Jippu oli taas aamutohinoissaan siirtänyt sen jonnekin. Mies on myös saanut oikoa pyykit narulle: morsian oli kyllä pyydetysti tyhjentänyt märät pyykit koneesta mutta kasaksi keskelle lattiaa.

– Ensimmäiset kolme kuukautta mies yritti kouluttaa minusta hyvää vaimoa, mutta nyt se on luovuttanut eikä jaksa enää huutaa pitkin poikin löytyvistä tiskiräteistä, Jippu kohauttaa harteitaan.

– Minusta ei saa pullantuoksuista, ei selkeää eikä johdonmukaista. Niihin minussa ei ole aineksia.

Ärsyttämisen ammattilainen

Uudessa parisuhteessaan ja elämänmuutosten keskellä Jippu on miettinyt paljon, millainen hän aidosti on, mihin hänestä ei ole ja millaiseksi hän haluaa tulla. Jippu tuntee, että aikuistumisen ja itsetutkiskelun aika on hänen kohdallaan alkanut vasta nyt uuden suhteen sytyttämänä. Se on haastanut tarkkailemaan itseä uudella, kriittisellä tavalla.

– Tunnen, että jotain suurta muuttuu elämässäni. Enää en tarvitse miestä rinnalleni palvelijaksi. Ensimmäistä kertaa vastassani onkin vahva peili, joka pakottaa tutkimaan itseä ja näkemään virheeni, joita en ole aiemmin halunnut nähdä. Huomaan, että moni asia, jota olen itsestäni kuvitellut, ei olekaan totta. Minulla on ollut harha siitä, kuka oikein olen.

Jippu puhuu aikuistumisestaan naamioiden riisumisena ja rooleista luopumisena. Niihin hän on turvautunut aina lapsesta asti. Hän kuvailee itseään kameleontiksi, joka on aina muuttanut tyyliään tilanteen mukaan. Jippu on puhunut niin monella suulla ja ristiriitaisesti, että vieraiden on ollut mahdoton muodostaa käsitystä tyypistä puheiden takana.

– Epävarmana lapsena roolit olivat minulle selviytymiskeino. Aikuisena niistä olisi pitänyt opetella irti, mutta en ole osannut tai uskaltanut. Olen epävarma ja pelokas, ja todellisen minän paljastaminen on tuntunut liian pelottavalta. Mitä jos minusta ei pidetäkään sellaisena kuin olen?

Jipulla on myös aina ollut tapana provosoida. Nuorempana se oli tarkoituksellista, laulajanuralla harkitsemattomuuden synnyttämää hölösuisuutta. On ollut hauskaa sylkeä kuohuttavia kommentteja piittaamatta niiden seuraamuksista.

– Tiedän, että minua vihataan ajattelemattomien kommenttieni takia. Pölötän älyttömiä enkä kanna vastuuta niistä. Olen pistänyt koko elämän kainalopieruksi. Usein esiintulojeni jälkeen perhe on soittanut hämmentyneenä, uskovaiset kauhistelleet paniikissa ja ukko nauranut vedet silmissä.

Tämä nykyinen ukko haluaisi kuitenkin saada Jippuun tolkkua. Erivapauksia ei heru sen varjolla, että on boheemi taiteilija. Luova työ ei oikeuta olemaan itsekäs ja piittaamaton. Janne väittää vastaan, kun muut ovat ennen myötäilleet.

– Nyt minulla on maadoittava kumppani. Alan ymmärtää, että kohkaaminen ja roolien vetäminen lopulta vain vahingoittavat minua. Ne eivät lisääkään kiinnostustani, enkä enää saa niistä aplodeja kotona. Oikeastaan pelastukseni on, ettei minua palvota kotona.

Jippu kuvailee itseään kammottavan vaikeaksi kumppaniksi parisuhteessa. Mielialat ja tunnetilat ailahtelevat "taivaasta tuonelaan" ja usein mieluisin maisema on oma napa.

– Itsekeskeisyyteen on valtavan helppo sortua. Se myös liitetään taiteilijuuteen, mikä tietysti on ihan paskapuhetta. Miksi mikään ammatti oikeuttaisi loukkaamaan muita?

– Olen myös ollut valtavan sekaisin tunteitteni kanssa. Vierelläni on rauhatonta elää. Se on varmasti läheisilleni raskainta.

Vanha, käyttökelvoton minä

Uudesta suhteestaan puhuessaan Jippu kieltäytyy vertaamasta sitä edellisiinsä. Niitä on ollut useita, sillä Jippu on seurustellut 13-vuotiaasta alkaen. Häitä Jannen kanssa on suunniteltu ensi vuoden heinäkuulle. Ne olisivat Jipun toiset alle vuoden sisään.

– Tiedän, että ihmissuhde-elämäni voi kuulostaa naurettavalta, minähän olen siinä sarjaepäonnistuja. Ajattelen kuitenkin, että vanhoja on turha jankata ja että uudessa suhteessa minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin muuttua. Vanha minä on käyttökelvoton, niin sietämätön, ettei sen kanssa kukaan pysty elämään.

Vireillä oleva avioero ei ole laimentanut Jipun uskoa avioliittoon. Päinvastoin. Virheiden kautta kuva sitoutumisesta on viilautunut selkeämmäksi.

– Avioliiton pitäisi kuvata täydellistä sitoutumista rakkauteen ja kaiken jakamista. Sitä, että otat puolet paskasta ja menestyksestä. Sitoutuminen pelottaa mielettömästi, mutta pelko tarkoittaa, että vihdoin olen tosissani. Kun vähän puristaa, tietää olevansa tekemisissä todellisen vastuun kanssa.

Tähänastisen käytöksensä suurimmaksi virheekseen Jippu näkeekin vastuuntunnottomuuden. Juuri vastuuta hän yrittää opetella nykyisessä arjessaan.

– Olen aina ollut tunteideni vietävänä. En ole pysähtynyt miettimään, ettei läheisille voi tehdä mitä vain tai että sanoillani olisi sellaista painoarvoa, että ne loukkaisivat. Olen särkenyt ihmisiä aikamoisella tempolla, palvonut vain omaa maailmaani.

Tuore suhde on haastava mutta sellainen, josta hän ei tällä kertaa aio perääntyä. Jippu on päättänyt, että tämä katsotaan hamaan loppuun.

– Ensimmäistä kertaa on sellainen fiilis, että en ole lähdössä minnekään. Että tästä miehestä en halua luopua. Näen edessä vain mahdollisuuksia ja olen valtavan onnellinen, kun vihdoin tiedän, kenelle kuulun.

Missä on puolet rakennekynsistä?

Janne on tuonut Jipun arkeen myös käytännön tolkkua. Jippu nauraa, että mies näyttäytyy hänelle monessa roolissa: elämäntapavalmentajana, personal trainerina sekä sihteerinä. Miehensä rinnalla Jippu on sopeutunut urheilijan arkeen ja noudattaa säännöllisiä ruoka-aikoja ja viiden aterian ruokailutahtia. Sillä ja liikunnalla hän on tiputtanut kymmenen kiloa.

Lisäksi mies tietää parhaiten, monelta ja missä Jipun pitäisi olla. Janne tsekkaa, että Jippu muistaa mennä sovittuun palaveriin ja muistuttaa, missä kaupungissa tämäniltainen laulukeikka odottaa.

– Olen vähän sellainen, että normi­arki vain on joskus liikaa. Joissakin elämän perusasioissa olen ihan järkyttävän huono. Kengännauhojen sitominen tuntuu niin vaikealta, että mieluummin ostan nauhattomat kengät, Jippu virnistää ja tuumaa, että rutiinit voivat tehdä hänenlaiselleen haahuilijalle hyvää.

Jippu nähtiin syksyn Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa kilpailemassa valmentaja Juri Trosenkon kanssa. Hän joutui kuitenkin jättämään leikin ensimmäisenä. Tanssiminen oli Jipun mielestä odotettua vaikeampaa.

– Kun katsoin treeninauhaani, nauroin vedet silmissä. Näytin lähinnä norsulta, joka yritti tanssia. Sanotaanko, että tanssitaito ei ollut tässä kisassa valttini.

Jipulla ei ole minkäänlaista tanssi­historiaa – paitsi se, että koulussa hänet huolittiin tanssiesityksiin viimeisenä. Koulumusikaalin Vaaleanpunaisena pantterina hänen piti kävellä takaperin kävelykeppi kädessään, mutta sekin koreografia osoittautui liian vaikeaksi.

– Olen kömpelö ja rakenteeltani jotenkin epäherkkä. Tanssisalilla tuli myös selväksi, että tuota pakaraa löytyy, ja se oli usein tiellä. Minulla olikin treeneissä muistilappu, jossa lukee 'Ei J.Lo-pyllyä!'

Jipun mielestä tanssiohjelma kuitenkin pakottaa osallistujat hyväksymään itsensä sellaisena kuin he ovat – ja se on hyvä juttu. Omaa muotoaan hän kuvailee kallepalandertyyppiseksi syöksylaskijaruhoksi.

– Toisaalta koko elämäkin on ollut syöksylaskua, Jippu sutkauttaa.

– Nuorena kuljin äitini tuulihousuissa ja sittemmin aikamoisissa säkeissä. Vasta viime vuosina olen alkanut pukeutua naisellisemmin, mutta en minä vissiin kauhean tyylitajuinen ole. Nytkin minulla on rakennekynnet, joista puuttuu puolet, Jippu oikoo sormiaan.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla