Jethro Rostedt on ollut naimisissa 16 vuotta, vaikka hää­vieraat eivät uskoneet liiton kestävän vuotta­kaan. – Suhteemme salaisuus on, että olemme viettäneet paljon aikaa erillään.

Myyntimies ja kiinteistönvälittäjä Jethro Rostedt, 38, ei jaksa enää innostua hääpäivän vietosta – niitä on takana jo niin monta. Jethrolla ja hänen vaimollaan Hennalla oli hiljattain 16-vuotishääpäivä. Kuten yleensäkin, myös hääpäivänään Jethro teki töissä pitkän päivän. Kun mies saapui kotiin Turkuun iltayhdentoista jälkeen, vaimo oli jo nukkumassa.

– Lähetin minä hänelle kukkasen töihin. Ehkä tasakymppejä voi sitten juhlia.

Jethro ja Henna ehtivät olla yhdessä noin vuoden ennen kuin tuli kiire vihille.

– Haikarapostin tulo pani vauhtia hääpäivän sopimiseen. Menimme naimisiin oikeusministerin luvalla, sillä vaimoni oli vasta 17, minä olin 20.
Nyt perheeseen kuuluvat 15- ja 13- vuotiaat pojat sekä 9-vuotias tytär.

Jethron mukaan hänen avioliittonsa on vähän kuin ”kokin erikoinen”.

– Noin 97 prosenttia hääjuhlavieraista ajatteli, että liittomme ei kestä vuoden tai kahden päähän.

Pitkän suhteen salaisuudeksi Jethro sanoo sen, että pari on aina viettänyt ­aikaa myös erillään. Vaikka he perustivat perheen jo nuorina, kumpikin on saanut elää omaakin elämäänsä.

– Olen varma, että jos olisimme olleet koko ajan toistemme iholla, emme olisi enää yhdessä. Minä en olisi kestänyt häntä, eikä hän olisi kestänyt minua.

Kiireisen miehen elämää seurataan TV5:n Myyntimies Jethro -sarjassa. Puhelin soi ja seudut vaihtuvat. Rakkauden merkityksen Jethro huomaa parhaiten ajaessaan väsyneenäkin keikalta kotiin.

– Monesti havahdun, että miksi teen niin yötä myöten. Ajanko perheen ja rakkauden takia? Jethro pohtii.

Kun Jethro on vapaalla ja perheensä kanssa, kaikki panevat puhelimet äänettömälle ja viettävät aikaa yhdessä.

Jethro ajattelee, että kun hän nyt paiskoo kovasti töitä, jossain vaiheessa voi sitten ottaa rennommin. Siksi pitkistä päivistä ei enää käydä keskusteluja.

– Emme koskaan riitele siitä, että olen paljon poissa. Toki välillä huomautellaan, enkö voi olla edes syntymäpäivänä kotona. Sitä pidetään monesti hirveän pahana asiana, mutta ei se välttämättä ole.

Jethro näkee vaimoaan myös Turun-toimistolla, missä Henna työskentelee reskontranhoitajana. Monta viikkoa voi kulua niin, että he tapaavat toisiaan enemmän työpaikalla kuin kotona.

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?

Minulle on käynyt niin aikoinaan, joten uskon. Tapasimme vaimoni kanssa yökerhossa, vaikka hänen ei olisi pitänyt edes päästä ravintolaan. Rakastumista on vaikea kuvailla, mutta monesti sitä seuraa typeryys. Kun rakastuin vaimooni, istuimme koko yön autossa juttelemassa. Seuraavana aamuna töissä pilkkiessä ajattelin, että eihän tässä ole järkeä. Sama toistui taas seuraavana yönä.

Millainen olet rakastuneena?

Vähän poissaoleva, koska ajatukset pyörivät rakkauden kohteen ympärillä. Osaan ottaa naisen huomioon imelyyteen asti, siinä mielessä olen aina ollut pelimies. Jo isä opetti, että kukkia kannattaa ostaa, ja vinkki on toiminut täydellisesti. Tosin kerran sain siipeeni, kun vein tyttöystävälleni hyasintin. Hän pärski monta päivää, eikä suhteestakaan tullut mitään. Hyasintin valitsin, koska ne olivat joulun jälkeen tarjouksessa.

Miten näytät rakkauttasi?

Pitkässä avioliitossa rakkautta tulee näytettyä niin, että tekee asioita nostamatta niistä meteliä. 15 vuotta sitten muistin aina tehdä suuren numeron, jos olin imuroinut tai tehnyt muita paskanakkeja.

Millaisiin ihmisiin ­rakastut?

Sellaisiin, jotka tietävät, mikä on homman nimi ja toimivat ilman minuakin. Minulle tasa-arvo on aina ollut arkipäivää, ja meidän perheessämme se on itsestäänselvyys. Tietysti joitakin hommia tekevät naiset ja toisia miehet, mutta se on vain tapa elää, ei tasa-arvokysymys.

Kuka on elämäsi suurin rakkaus?

Jakaisin rakkauden niin, että vaimo saa puolet ja lapset sitten loput. Lapsia aletaan aina hehkuttaa, mutta pitäisi myös muistaa, mistä kaikki alkoi. Muuten voi käydä niin, ettei ole kuin tapaamisoikeus lapsiin joka toinen viikko.

Onko sydämesi joskus särkynyt?

Vituttanut on kuin pientä oravaa, mutta sydämeni ei ole koskaan särkynyt. Minulla ei ole ollut muita pitkiä suhteita.

Oletko romantikko vai realisti?

Ensimmäiset kaksi, kolme vuotta aikuisuudestani olin romantikko, mutta ­nykyään olen puhtaasti realisti. Perheen perustaminen nuorena oli minulle ­hyväksi. Olen kasvanut ja ­olen oppinut käsittelemään asioita paremmin. Muistan varoitukset, että nuoruus on pilalla kun lapsen saa varhain, mutta en ole jäänyt mistään paitsi sen takia.

Hulluinta, mitä olet ­tehnyt rakkaudesta?

Suhteen alkuaikoina syötin vaimolleni pavunvartta, että olen kova poika telttailemaan, vaikka en ollut telttaillut ikinä. Sitten istuimme kolme päivää teltassa kaatosateessa Kustavin leirintäalueella. Kaikenlaista muutakin hölmöä on tullut tehtyä. Nuorena vaimoni siivosi Ruotsin-laivoja, ja vaikka työajat olivat järjettömät, kuskasin häntä päivittäin. Minullakin oli paljon töitä, mutta en kehdannut sanoa, etten jaksa kiekkua satamassa öisin.

Millainen kumppani olet?

Olen lojaaliuden yliäänentorvi, joten varmaankin myös kumppanina aika hyvä. Jos tämä maailma johonkin tuhoutuu niin siihen, ettei meillä ole enää minkäänlaista lojaaliutta. Voi kuulostaa kornilta, mutta käsittelen parisuhdetta, rakkautta ja etenkin perhettä kuin osake­yhtiötä. Sitä tulee hoitaa samalla tavalla: tehdä duunia sen menestyksen eteen.

Mitä olet oppinut rakkau­desta?

Rakkaus muuttaa muotoaan, kun vuodet kuluvat. Kun alkaa seurustella, rakastuu ihmiseen. Kun suhde syvenee, rakastuu kaikkeen mitä puoliso tekee ja arvostaa sitä. Arvostan esimerkiksi, että vaimoni on sisustanut meille sellaisen kodin, jota rakastan. Paras bullshitti on, että ei naimisiinmeno mitään muuta. Se muuttaa kaiken. Tyttö- tai poikaystävästä pidetään tiukemmin kiinni kuin puolisosta. Jossain vaiheessa liittoa huomaa muuttuneensa itsestäänselvyydeksi.

Voiko rakkautta hoitaa?

Jokaisessa parisuhteessa tulee aallonpohjia, ja meilläkin on ollut omamme.Nuoruudessa, kun meille tuli muksu, jatkoin poikamiehen elämää vielä jonkin aikaa. Juopottelin, pidin hauskaa, ja lapsenhoito jäi vaimolle. Se oli tutkiskelun paikka. Eroamispisteessä emme ole olleet koskaan, vaan olemme osanneet väistää suurimmat karikot. Auttaa, kun ajattelee asioita toisen näkökulmasta.

Onko sinua helppo rakastaa?

Minussa on paljon sellaista, jonka vuoksi minua on helppo rakastaa. Sanon asiat suoraan ja myönnän virheeni. Heikkouteni on, että lupaan perheelleni tehdä sitä tai tätä, mutta kalenterini onkin jo täynnä. Menen monesti innostuskärki edellä, ja muut joutuvat pettymään.

Miten rakkaus muuttuu pitkässä parisuhteessa?

Ensin on järkyttävä polte, mutta kun ­ympärille tulee muuta, rakkaus muuttaa muotoaan parempaan suuntaan. En ­voisi kuvitella sellaista elämää, että lääppisimme toisiamme joka päivä vielä ­oltuamme yhdessä 40 vuotta. Se ei ole minun juttuni. Ei ­koko ajan tarvitse olla perhosia vatsassa ja jännittää kaikkea.

Onko avioliitto rakkauden huipentuma?
Avioliitto on iso asia, mutta muksun syntyminen vielä isompi. Oli kova juttu, kun vaimoni tuli raskaaksi 17-vuotiaana. ­Minulla on vähän vanhoilliset vanhemmat, ja kun kerroin, että meillä on pulla uunissa, lähdimme kirkkoherranvirastoon niin että ropsut kävi.

Voiko rakkautta olla ilman seksiä?

Minulla ei ole kokemusta seksittömästä avioliitosta, mutta jos toinen esimerkiksi loukkaantuisi eikä voisi harrastaa seksiä, se ehkä tekisi poikkeuksen. Muuten seksi kuuluu normaaliin rakkauteen.

Voiko pettämisen antaa anteeksi?

En antaisi anteeksi pettämistä, se olisi eron paikka. Unohtaminenkin olisi vaikeaa, en pystyisi elämään sen tiedon kanssa. Vanhempieni esimerkillä on vaikutusta, he ovat olleet naimisissa 40 vuotta.

Miten tunnistat rakkauden loppumisen?

Minulla ei ole kokemusta rakkauden loppumisesta, mutta luulen, että sen tunnistaa samalla tavalla kuin lojaaliuden loppumisenkin. Välinpitämättömyys nostaa päätään ja asiat, jotka ovat ennen olleet tärkeitä, muuttuvat turhanpäiväisiksi. Minulla on käynyt hyvä ­tuuri, kun kaikki suuret sudenkuopat ovat ­ainakin toistaiseksi puuttuneet parisuhteestamme.

Millainen on rakkaudentäyteinen hetkesi?

Koko perhe on kokoontunut olohuoneeseen, puhelimet eivät soi, on esimerkiksi lauantai-ilta ja olemme tulleet juuri saunasta. Ei siihen muuta tarvitse kuin että kaikki ovat läsnä.

Jetron rakkausvalinnat

RAKKAUSLAULU
Aknestikin Jokapäivä. Tätä olemme kuunnelleet miljoona kertaa c-kasetilta, autossa, veneessä, joka paikassa, kaikissa tilanteissa.

ROMANTTINEN PAIKKA
Oma taka­piha. Meillä on siellä pieni sohva, jolla on mukava istuskella, kun on oikein ihana ilta.

RAKKAUSELOKUVA
Titanic. Väsynyt valinta, mutta Titanicista ei voi olla tykkäämättä. Tarina on kauhean kaunis, ja kyynel meinaa karata aina loppuvaiheessa, kun Jack ja ­Rose ovat siinä lautalla.

RAKKAUSRUOKA
Spagetti ja jauhe­lihakastike. Monta ruokaa en osaa tehdä, mutta nämä teen aina rakkaudella.

JULKKISIHASTUS
Samantha Fox. Teini-ikäisinä ­kaikilla talon pojilla oli ­Samantha Foxin juliste seinällä.

VUODENAIKA
Kesä. Aikoinaan suhteemme lähti ­kesällä liikkeelle ja tykkäämme ­kesästä vuodenaikana. Emme ­kumpikaan välitä pimeästä.

Jethro Rostedt

■ Toimitusjohtaja ja kiinteistönvälittäjä syntyi 17.3.1976 Turussa, missä asuu edelleen. Naimisissa ja 15- ja 13-vuotiaiden poikien sekä 9-vuotiaan tytön isä. Perheeseen kuuluu myös koira Topi.

■ Tuli tutuksi Diili-ohjelmasta vuonna 2009 ja osallistunut Tanssii tähtien kanssa -sarjaan. Jethron elämää ja bisneksiä seurataan TV5:llä Myyntimies Jethro -sarjassa torstaisin klo 20.

■ Harrastaa shakinpeluuta.

Lapsena Tommi Korpela yritti olla erottumatta. Näyttelijänä Korpela on totutellut esillä olemiseen. – Pidin pituuttani huonona juttuna, vaikka enemmän siitä on lopulta ollut hyötyä.


49 vuotta

Ensi vuonna minusta tulee viisikymppinen. Haluaisin kovasti ajatella, että 50-vuotias on nuori, mutta tunnen, ettei ole. Kun isoisäni täytti 50, hän sai lahjaksi aurinkokellon ja kiikkustuolin. Se on ikä, jolloin askel jo hidastuu.

Mieleni on edelleen kovinkin nuori, mutta kropassani reistailee jo vähän kaikki. Kone vaatii jatkuvaa huoltoa eikä kestä enää hirveästi revittelyä. Toisaalta ikä tuo mukanaan myös varmuutta ja taitoa: näyttelijänä minun ei tarvitse enää ratkaista rooleja pelkällä fyysisyydellä.

192 pituus

Olen aina ollut pitkä, mutta aiemmin en oikein hyväksynyt sitä. Olin koulussa aina luokan pisin poika, mutta yritin pienentää itseäni ja olla erottumatta joukosta. Kouluajoilta juontavat juurensa myös nykyiset selkävaivani, kun istuin kaksinkerroin 6–8 tuntia päivässä minulle aivan liian pienessä pulpetissa.

”Yleisin jäänmurtaja on aina ollut kysymys: pelaatsä koripalloa?”

Armeijassa pituudekseni mitattiin 191 senttiä. Olisin todennäköisesti päässyt 193 senttiin, jos en olisi silloinkin yrittänyt olla vähän pienempi kuin olin. On hassua, että pidin aina pituuttani huonona juttuna, vaikka siitä on lopulta ollut enemmän hyötyä kuin haittaa. On ironista, että vasta näin loppusuoralla sitä yrittää leväyttää koko ruodon suoraksi, mutta ei se enää oikene.

Vaikka nykyään en itse enää ajattele pituuttani, saan kuulla siitä usein. Yleisin jäänmurtaja on aina ollut kysymys: pelaatsä koripalloa?

62 päänympärys

Kuten pituuteni, myös pääni koko aiheuttaa toisinaan ihmettelyä. Sen ympärysmitta kun on hulppeat 62 senttiä. Siksi en oikein ole hattuihmisiä. Moniin rooleihin ovat puvustajat halunneet kokeilla hattua, mutta sitten luopuneet ajatuksesta.

Jo ala-asteella jotkut yläluokkalaiset kysyivät, onko sulla perunoita pipossa? Se ei auennut minulle, vaan vastasin aina kiltisti, että ei ole perunoita pipossa.

1 eli ensimmäinen

Ensimmäinen on näyttelijäntyössä tärkeä numero. Ensimmäinen otto kohtauksesta on näyttelijälle tärkein, sen jälkeen kaikki on jonkin toistoa ja variaatiota.

”Näyttelijä haluaa muistaa aina tärkeimpänä viimeisimmän roolinsa.”

Myös näytelmän ensi-ilta teatterissa on hetki, johon paine tiivistyy. Useimmiten ensiesitys ei mene ihan putkeen, sillä yritys on niin tuimaa, että keihäs lähtee helposti taivaalle siinä kuuluisassa väärässä kulmassa.

Totuus on sekin, että näyttelijä haluaa muistaa aina tärkeimpänä viimeisimmän roolinsa. Jussi Ketolan rooli Ikitie-elokuvassa oli kiitollinen tehdä, sillä noin monella tapaa isoa roolia on harvoin tarjolla. Sen lisäksi, että tarina on vahva ja koskettava, päähenkilö on enemmän kuin pulassa alusta loppuun, mikä teki roolista näyttelijälle herkullisen.

Nolo yksityiskohta näissä Suomen juhlavuoden elokuvissa on toki se, ettei sadan vuoden historiasta tunnu löytyvän yhtään naisen tarinaa, jonka olisimme halunneet kerrottavaksi.

10+ osoitetta

Olen paljasjalkainen helsinkiläinen ja asunut eri puolilla kaupunkia pitkälti yli kymmenessä osoitteessa. Parhaillaan asumme Töölössä, se on kolmas töölöläisosoitteeni.

”Asuimme vuokralla miljonäärimummon asunnossa.”

Olen syntynyt Linnanmäen vieressä Alppilassa, mutta suuren osan lapsuudestani vietin hienostokaupungin­osaksi luokitellussa Eirassa Engelinaukiolla sijaitsevassa vuokra-asunnossa. Äitini oli yksinhuoltaja, mutta asuimme vuokralla miljonäärimummon asunnossa. Välillä, kun kävin koulukavereiden luona kylässä hulppeissa lukaaleissa, muistan ajatelleeni, etten ihan kuulu tänne. Lapsuudestani minulla on silti hyvin lämpimät muistot: oli mahtavaa asua meren lähellä ja kiipeillä Kaivopuiston kallioilla.

3 eli trio

Tykkään trioista. Trioissa kaikki ovat keskiössä, eikä kenenkään taakse pääse piiloon. Olemme sellainen puolisoni Elina Knihtilän ja poikamme kanssa. Pieni perhekokomme toimii meille.

Tapasimme Elinan kanssa Q-teatterissa vuonna 1991. Kun näin hänet, ajattelin, että hän on vaikuttava näyttelijä ja voimakas persoona, joka näkyi ja kuului. Se oli kiehtovaa ja vähän pelottavaakin, itse kun olin aika hiljainen ja rauhallinen.

Kunnioitan sitä, että Elina uskaltaa ottaa kantaa erilaisiin epäkohtiin. Ääntä meillä on riittänyt aina puolin ja toisin, mutta toivottavasti huuto on iän myötä jalostunut. Perheenä elämämme on kuitenkin tasapainoista ja arkista.

5+ lähiystävää

Paras ystäväni lapsena oli talonmiehen poika, jonka perhe asui samoilla kulmilla. Niiltä ajoilta minulle on jäänyt joitakin tärkeitä ystävyyssuhteita, joita tulee pidettyä edelleen yllä. On helpottavaa ja terveellistä tavata rakkaita ihmisiä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa teatterin tekeminen tai näytteleminen ylipäätään.

”On helpottavaa tavata rakkaita ihmisiä, joita ei voisi vähempää kiinnostaa näytteleminen.”

Minulla on myös ammatin puolesta paljon hyvin läheisiä ystäviä, joiden kanssa vietän aikaa myös vapaalla. Tässä hommassa syntyy helposti ryhmiä, joiden on helppoa ja hedelmällistä työskennellä yhdessä. Se edesauttaa montaa asiaa ja vapauttaa energiaa oleelliseen.

100 senttiä kalaa

Kalastus on minulle rakas harrastus, käyn kalassa aina kun vain ehdin. Se on haastavaa, jännittävää ja vie täysin mukanaan, en mieti silloin mitään muuta kuin sitä. 100 senttiä on perhokalastajalle tärkeä mitta: sillä voi kutsua itseään kalastajaksi. Itsellänikin oli kerran sellainen kala perhossa kiinni Australiassa, mutta härkähai päätti syödä sen, ja minulle jäi vain tyhjä siima käteen.

Kaupunkikalastusta on tässä maassa hyödynnetty matkailussa ihan liian vähän. Pelkästään Helsingin Töölönlahdelta voi saada 20 eri kalalajia päivässä. Hietaniemen uimarannalta voi saada keväällä siikaa, Hakaniemen sillan alta syksyllä kuhaa, Kaivopuiston rannasta taimenta ja ahventa. Olen kalastanut niissä kaikissa.

Vanhankaupungin patoa en ymmärrä. Se vaikeuttaa erittäin uhanalaisen meritaimenen ja lohen kutunousua, eikä padolla ole kuin museoarvoa. Kaupunkilaisten ja turismin kannalta olisi paljon hienompaa, että Helsingin reunalla virtaisi parin kilometrin mittainen villi koski, jonka alajuoksulle Helsinki on aikoinaan perustettu.

"Olen yrittänyt opettaa pojalleni, että mitä paremmin ymmärtää kieliä, sitä paremmin ymmärtää myös ihmisiä."
"Olen yrittänyt opettaa pojalleni, että mitä paremmin ymmärtää kieliä, sitä paremmin ymmärtää myös ihmisiä."

666 paholaisen rytmi

Kiehtova ja koominen luku, joka on nuoruuden kauhuelokuvista ja hevimusiikissa tuttu pedon merkki. Se sisältää energiaa, joka toimii sukupolvesta toiseen: nuorempana se kiehtoi minua, sitten poikaani.

Ensimmäinen konsertti, johon menin yhdessä poikani kanssa, oli Iron Maidenin Olympiastadionin-keikka vuonna 2011. Poikani oli tuolloin 12-vuotias. Ajattelin, että kokemuksesta saattaisi tulla meille kiusallinen isä, poika ja rock’n roll -hetki. Mutta kun Bruce Dickinson tuli lavalle, poikani pomppasi pystyyn, nyrkki alkoi heilua ja heiluikin sitten läpi konsertin. Se oli liikuttavaa ja hauskaa: ei näitä asioita näköjään voi eikä tarvitse opettaa tai selittää.

1 lempikirja

Pahan ja hyvän kamppailu on aina kiinnostavaa. Se, että ihminen pyrkii hyvään, mutta toimii jatkuvasti itseään ja parastaan vastaan.

Lempikirjani Saatana saapuu Moskovaan käsittelee muun muassa tätä tematiikkaa. Se on maagisen kaunis ja monitasoinen teos. Siitä sovitettu esitys pyörii nyt parissakin helsinkiläisteatterissa, ja itsekin näyttelin Saatanaa Suomenlinnan kesäteatterissa 1990-luvun lopulla. Saatanaa on oikeastaan mahdotonta näytellä, sillä tärkeämpää kuin se, mitä kaikkea minä teen, on se, miten muut ympärillä reagoivat rooliini.

2 kieltä

Toivon, että olisin lapsuudessani satsannut kieliin. Ne ovat voimavara. Poikaani seuratessa olen huomannut, miten voimakasta vastustus pakkoruotsia kohtaan on. Se on ihmeellinen peikko. Olenkin yrittänyt opettaa pojalleni, että mitä paremmin ymmärtää kieliä, sitä paremmin ymmärtää ihmisiä ja maailmaa.

”Surkuttelen huonoa kielipäätäni.”

Kuvasin juuri virolaista elokuvaa The Last Ones, ja häkellyin, miten hyvää suomea kaikki puhuivat. Itse en osaa viroa ollenkaan enkä oikein ruotsiakaan. Englannilla yritän takellella eteenpäin, mutta surkuttelen huonoa kielipäätäni.

Ammatin puolesta olen päässyt tutustumaan useisiin erilaisiin kulttuureihin, mikä on ollut ilo. On lohduttavaa huomata, että ihmiset ovat lopulta kaikkialla hyvin samanlaisia ja painivat samojen asioiden kanssa. Se hälventää ennakkoluuloja.

15. sukupolven isäntä

Elina on maatalon tytär, ja heillä on vanha sukutila Oravalassa, Valkealassa. Myös oma isäni on maanviljelijän poika.

Nykyaikana ei ole enää mikään itsestäänselvyys, että maatilan pyörittäminen kannattaa. Elinan serkku Tommi Hasu on 15. polven isäntä tilallaan. Olen keskustellut hänen kanssaan paljon ja oppinut kunnioittamaan hänen työtään suuresti. Maatilan isännät ovat nykyajan sankareita, sillä he joutuvat taistelemaan tehotuotantoa vastaan. He keksivät luovia keinoja selvitä: Tommi esimerkiksi kasvattaa muun muassa luonnonohraa, jota myydään nyt pienpanimolle Saimaalla.

Ihailen sitä rohkeutta, jolla maatilalliset ottavat riskejä, tekevät suuria satsauksia. Pitäisi muistaa, ettei mikään ole niin kannattavaa kuin suosia suomalaista.

Tommi Korpela

Syntyi 23.8.1968 Helsingissä. Asuu Töölössä avopuolisonsa Elina Knihtilän ja parin 20-vuotiaan pojan kanssa.

Pääosa-jussit elokuvista Miehen työ, Putoavia enkeleitä ja Häiriötekijä.

Näytellyt Q-teatterissa 25 vuotta.

Incredible Fishing with Hissu ja Tommi TV6:lla keskiviikkoisin.

Ikitie nyt elokuvateattereissa.

– Olen tehnyt itselleni kylmästi selviytymisstrategian, sillä minulla ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Romahtaa tai selvitä, Anne Kukkohovi sanoi Me Naisten haastattelussa ystävänsä Teri Niitin poismenon jälkeen. Kuva: Jouni Harala

Anne Kukkohovi kertoo sosiaalisessa mediassa, että hänen äitinsä on kuollut.

Juontaja ja malli Anne Kukkohovi kertoo Facebookissa, että hänen äitinsä on menehtynyt.

Kukkohovi kirjoittaa, että hänen äitinsä diagnoosista on kulunut kymmenen kuukautta.

– Se sama päivä kuin Teri menehtyi. Syyskuu Pariisissa 2016 olimme yhdessä ensimmäisellä ja viimeisellä matkallamme. Meillä oli kivaa, juoksimme sadetta pakoon ja flirttailimme miesten kanssa. Tänään minusta tuli äiditön tytär. 23.10. kello 8.10. R.I.P. rakas äiti, Kukkohovi suree menetystään Facebookissa.

Hänen ystävänsä, stylisti Teri Niitti kuoli vain 43 vuoden ikäisenä tammikuussa 2017. Kukkohovi kertoi sen jälkeen Me Naisille, kuinka parikymmentä vuotta kestänyt ystävyys Terin kanssa oli hänen henkireikänsä. Tuolloin hän kertoi myös joutuneensa tekemään järjestelyjä, jotta voisi olla kuluvan vuoden aikana sairastuneen omaisensa tukena toisessa kaupungissa.

Kukkohovi kertoi Facebookissa syyskuussa vierailevansa Vaasan keskussairaalassa. Toisessa syyskuisessa päivityksessään hän kertoi vievänsä äidille sairaalaan proteiinilettuja. Lokakuussa hän kertoi vierailleensa Vaasan sairaalan saattohoito-osastolla.